”Haluan lähteä hiljaa ja haihtua unohduksiin – miksei yhteiskunnan viimeinen palvelu voisi olla ruumiini hävittäminen?”

hiljaiset hautajaiset

 

Raflaava, huomiota ja keskustelua herättävä, otsikko ei ole Ruttopuiston rovastin toivomus vaan maanantaina 18.4.16  Hesarissa mielipiteensä ilmaisseen parikkalalaisnaisen. Tässä postauksessa haluan haastella hänen kanssaan, ikään kuin raflata takaisin.

RK: Lähestyn kuuttakymmentä ikävuottani. Katselen jo välillä kuolinilmoituksia ja mietin, juhlitaanko ensi vuonna synttäreitä vai osallistunko hautajaisiin. Vaikean sairauden jäljiltä on kaikenlaista remppaa ja uutta kolotusta, joten kuolemaa tulee siksikin mietiskeltyä.

 RR: Tervetuloa kerhoon. Tällaistahan tämä meillä monilla tätä nykyä on, remppaa ja kolotusta Kuoleman Varjon Laaksossa. Minä olen koko pienen ikäni ollut kiinnostunut kuolinilmoitusten lukemisesta. Toki joudun tekemään sitä myös virkani puolesta.

Hautuumaillakin viihdyn. Toivoisin jopa, että vainajista olisi muistokivissä vähän enemmän informaatiota, vaikkapa valokuva. Kernaasti pysähdyn katselemaan nimiä ja ikiä. Kun joku on kuollut oikein nuorena, niin huomaan automaattisesti alkavani rukoilla.

RK: Tahtoisin lähteä hiljaisesti ilman hautajaisia. En tarvitse muistomerkkiä, kiveä, ristiä tai laattaa. Jäljelle jääneet läheiset muistavat minut – kuka hyvällä kuka pahalla –, ja kun heistäkin aika jättää, haihdun muiden miljoonien hiljaisten maapallolla vierailleiden tavoin unohduksiin. Tämä riittäisi minulle.

RR: Et ehkä kaipaa pappiakaan? Jos kuulut kirkkoon, sinut on siunattava haudan lepoon, jämpti on niin. Kyllä hautajaiset voivat olla ns. hiljaisetkin ja ihan pienimuotoiset myös. Antaisit  noille ”jäljelle jääneille” mahdollisuuden surra sinua kauniilla ja arvokkaalla tavalla.

Kun vielä olet elävien kirjoissa, voit hyvin vaikuttaa siihen, millainen muisto sinusta muille jää. Voit vielä vähentää tuota ”pahalla muistavien”  määrää.

RK: Ihmettelen vain, miksei ruumistani hävitetä maksamillani verorahoilla. Elinaikana saamme verojen vastineeksi monenmoisia hyviä palveluja. Eikö yhteiskunnan viimeisen palvelun pitäisi olla hävittää ruumis polttamalla ja käsitellä tuhkat?

RR: Jos olet varaton, niin yhteiskunta tekeekin niin. Muistuttaisin kuitenkin siitä, että et sinä kuoltuasi miksikään jäteongelmaksi muutu. Ota ihmeessä selvää, mitä ylösnousemus (myös ruumiin ylösnouseminen)  ja iankaikkinen elämä tarkoittavat. Tartu hetkeen, nyt sinulla on otollinen aika miettiä suhdettasi toisiin ihmisiin ja Jumalaan.

RK: Seurakunnat voisivat yhä jatkaa toimintaansa hautapaikkaa ja muuta muistomerkkiä haluavien kanssa, ja yksityiset krematoriot olisivat niitä varten, jotka eivät halua tuhkiensa sekoittuvan muiden kanssa.

RR: Seurakunnat kyllä jatkavat hautaustoimintaansa maailman tappiin asti. Tällainen diili kirkolla ja valtiolla on keskenään.

Suomen vanhin ja suurin yksityinen krematorio on Helsingin Hietaniemessä. Krematoriosäätiön omistamissa kappeleissa (iso ja pieni) voidaan siunata kristittyjen lisäksi myös minkä muun uskontokunnan edustajia hyvänsä  ja pitää omat menot tunnustuksettomille.

RK: Kun tällainen julkinen ruumiinhävityspalvelu olisi luonnollinen vaihtoehto, jokainen voisi kuolla miettimättä, jääkö tilille rahaa hautajaisiin. Läheisten ja sukulaisten ei tarvitsisi keksiä selityksiä pienille tai vaatimattomille muistotilaisuuksille.

RR: Rahastako tässä onkin kysymys? Tuhkaus ei monta sataa maksa, arkku halvin mahdollinen, päällä omat vaatteet. Jos kuulut kirkkoon, ei papille tai kanttorille tarvitse maksaa mitään. Muistotilaisuutta ei ole pakko pitää.

Kun minulta on kysytty, paljonko ihminen tarvitsee maallista mammonaa, niin olen usein vastannut: Sen verran, että saat itsesi kunnialla hautaan.

RK: Eli kuolemisen täytyisi olla ilmaista ja omaisille vaivatonta, jos ei muuta eläessään erikseen toivo ja määrää.

RR: Omaisille kaikkein vaivattominta on se, että itse teet etukäteen kaikki tarvittavat järjestelyt. Ikävä kyllä ilman ”käsittelykuluja” et tule selviämään. Ilmaista lounasta tai ilmaista kuolemaa ei hyvinvointivaltio tunne.

Olen pahoillani, mutta kun puhut ruumiinhävityspalvelusta, niin mieleeni nousevat kauhutarinat mm. Venäjän Sandarmohin metsähautausmaasta, jonne Stalinin vainojen uhreja kuopattiin. Heitä tuotiin kuorma-autolasteittain avonaisen joukkohaudan partaalle riviin ja luotien säästämiseksi ammuttiin sivulta niin, että sama luoti lävisti mahdollisimman monta päätä yhtä aikaa. Tämän halvemmalla ja tätä  halpamaisemmin ruumiin hävittäminen tuskin onnistuu…

Summa summarum: Kunnioita elämää, RK, puhu arvostavasti myös kuolleista. Älä vähättele omaa ruumistasi, sillä se ei ole sinun vaan kuuluu Luojallesi.

I. Kor. 6:19-20: Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne,  sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Reino: Ylösnousemususko on aivan muuta kuin pakanallinen oppi kuolemattomasta sielusta, jolle ruumis on vain tilapäinen välivaihe ja vankila.

      Kirkon opin mukaan Jumala luo kunkin ihmisen sielun, joka ei tuhoudu kuollessa ja joka ylösnousemuksessa yhtyy ruumiiseen. Näin ylösnousemususko merkitsee kaiken spiritismin ja doketismin hylkäämistä: KOKO IHMINEN HERÄTETÄÄN!

    • Hannu kiuru.

      Viittauksesi minuun on täysin valheellista ja petollista kuten kuka tahansa sivulla käyvä voi todeta. Kirkolla on kaikenlaisia edustajia.

  1. ”Ikävä kyllä ilman ”käsittelykuluja” et tule selviämään. Ilmaista lounasta tai ilmaista kuolemaa ei hyvinvointivaltio tunne.”

    Tätähän kirjoitaja juuri kritisoi. Eikä ikänsä veroja maksanut mitään ilmaiseksi saisi vaikka hautaus maksetaisiinkin verovaroin. Hautauksista on tullut raakaa bisnestä.

    Ja Hannu Kiuru, sinä et tniedä kenelle kunkin ruumiis kuluu, sillä et tiedä onko tuota Luojaa edes olemassa. Eli olsi rehellistä että ehdolistaist esim. että ’uskon että ruumiisi kuuluu Luojalle’.

    • Seppo: Samaa mieltä siitä, että hautajaisbisnes kukoistaa. Siitä et kuitenkaan syyttäne kirkkoa?

      Raamatun sanaan perustuen kristillinen kirkko opettaa juuri niin kuin olen tuohon ylös kirjannut. Parempi valituksen kohde kuin Ruttopuiston rovasti olisi tietenkin apostoli Paavali, joka tuossa mainitussa 1. Kor. 6:ssa kieltää korinttilaisilta kristityiltä ruumiin eli Pyhän Hengen temppelin häpäisemisen. Eli Paavali sanoi, kenelle ruumiimme kuuluvat.

      Sen, onko Luoja olemassa vai ei, saamme ihan varmasti tuonnempana tulla tuntemaan. Malta vain vielä vähän aikaa pysyä nahoissasi!

      Jos on niin, että olen 36 pappisvuoteni aikana vain huijannut ihmisiä uskottelemalla heille, että Jumala on ja minä uskon häneen, niin enkö minä silloin olisi paljon parempi näyttelijä kuin sinä?

    • RR: ”Jos on niin, että olen 36 pappisvuoteni aikana vain huijannut ihmisiä uskottelemalla heille, että Jumala on ja minä uskon häneen, niin enkö minä silloin olisi paljon parempi näyttelijä kuin sinä?”

      Riippuu tietysti siitä kuinka hyvin olet saanut ihmiset uskomaan huijaustasi.

  2. Parahin ruttopuiston rovasti. Kristinusko on nimen omaan uskoon perustuva uskonto, joka ei voi rehellisesti lausua aboluuttitotuukina asioita joista se ei tiedä vaan joihin se vain uskoo. Ihan sama onko Paavali vai rovasti uskonut ensin.

    Ja loppusoa viestistäsi ’huijaus’ olettamineen on ns. olkinukke, sillä ei kysymys ollut siitä etteikö uskovan usko ole aitoa, vaan siitä että on syytä siis välttää varsikin komentelun sävyisiä absoluuttilauseita käsitytyksissä jotka ovat vain uskovaraisia. Muutenkaan jos saan korjata virheellisen käsityksesi näytteleminen ei ole huijaamista eikä valehtelemista.
    Teateri/näytteleminen on erilaisin totuusarvoin varustettujen tarinoiden todeksi elämistä ja esittämistä. Tarinoiden totuudellisuudesta vastaa kirjailija. Puhtaasti fiksiivinenkään tarina/esitys/näytteleminen ei ole tietenkään huijausta, sillä istuessaan teatterissa yleisö tietää seuraavansa teatterissa fiktiota.

    • wallentin: Kristinuskossa ei kysytä, mikä on totuus vaan kuka on totuus.
      Vain Jeesus on sanonut: Minä olen Tie, TOTUUS ja Elämä”.
      Totuus on siis persoona! Joka tahtoo oppia tuntemaan Jeesuksen, oppii tuntemaan myös totuuden.

  3. ”Usko no elävä toimiva todellisuus, joka tarkoittaa sitä, että ihminen heittäytyy koko olemuksellaan Jumalan sanan varaan ja luottaa Jumalaan, mitä tahansa sitten tapahtuukin. Usko ei ole laiska irrallinen ajatus, vaan sydämen elävää, vakavaa, lohdullista ja varmaa luottamista….Usko toimiin, niin että se käy kauppaa tavaroilla joita se ei näe , eikä tunne. Suhtautuu niihin, niin kuin ne olisivat jo hänellä käsissään……. usko on niin elävä, toimiva, uuttera ja voimallinen, että sen on jatkuvasti tehtävä hyvää.”

    Näin Martti veljemme kuvaa uskon todellisuutta vuosisatojen takaa. Yhä tänäänkin tuo on sanasta sanaan totta.
    Vain uskon kautta tuon todellisuuden voi päästä näkemään.

    • Pekka: ”Näin Martti veljemme kuvaa uskon todellisuutta vuosisatojen takaa.”

      Onko jokainen Martti-veljen uskon totuudesta poikkeava usko yhtä todellista totuutta, kuin Martti-veljen kuvaama uskon todellisuus? Jos on, niin maailmassa on tuhansia toisistaan radikaalistikin poikkeavia ”todellisia totuuksia”. Ja jos maailmassa on tuhansia toisistaan poikkeavia todellisia uskon totuuksia, ei ole yhtään todellista uskon totuutta.

    • Milloinkohan ihmiset alkavat ymmärtää, ettei usko ole yhtä kuin totuus. Totuus on alati muuttuvaa tietoa eikä lepää minkään sorttisen uskon varassa.

    • kimmo wallentin :”Milloinkohan ihmiset alkavat ymmärtää, ettei usko ole yhtä kuin totuus. Totuus on alati muuttuvaa tietoa eikä lepää minkään sorttisen uskon varassa.!

      Milloinkahan tieteilijät alkavat ymmärtää, että tiede ei ole yhtä kuin totuus, koska ihminen vaikuttaa aina tieteen tuloksiin mm. valitsemiensa mittausjärjestelmien kautta ja näin ollen päämäärä eritellä alkuperäinen ilmiö jää aina saavuttamatta.

    • Hölttä: ”että tiede ei ole yhtä kuin totuus”

      En ainakaan minä ole näin väittänyt. Tiede on siinä mielessä nöyrä, että sen tuottama tieto muuttuu jatkuvasti mittajärjestelmien ja havaintolaitteiden kehittyessä, joten tieteen tuottamasta tiedosta koostuva totuus on alati muuttvaa tietoa.

      Uskon ”totuus” perustuu ikivanhoihin kivitauluihin hakattuun ja pergamentteihin raapustettuun tulkinnanvaraiseen ja muuttumattomaan tarinasiältöön, jolla ei ole mitään tekemistä todellisesta alati muuttuvasta tiedosta koostuvan totuuden kanssa.

    • kimmo wallentin :”Uskon “totuus” perustuu ikivanhoihin kivitauluihin hakattuun ja pergamentteihin raapustettuun tulkinnanvaraiseen ja muuttumattomaan tarinasiältöön, jolla ei ole mitään tekemistä todellisesta alati muuttuvasta tiedosta koostuvan totuuden kanssa.”

      Uskon totuus perustuu siihen, että maailmankaikkeuden ”Alussa oli Sana” , joka on luonut myös ne luonnonlait, joiden nykyinen luonnontiede uskoo olevan kaiken olevaisen alku.

    • Hölttä: ”Uskon totuus perustuu siihen, että maailmankaikkeuden “Alussa oli Sana”

      Uskon ”totuus” perustuu sokeaan uskoon – ei tietoon – siitä, että alussa oli Sana, mikä ”sana” sitten lieneekin. Ei usko voi perustua mihinkään muuhun kuin uskoon.

    • ”Joka tahtoo oppia tuntemaan Jeesuksen, oppii tuntemaan myös totuuden.”

      Totuuden, niin mistä totuuden?

      Kvanttifysiikastakinko? Kun sanotaan, että joku ihminen on totuus ei sanota itseasiasa mitään eksaktia.

    • Sepolle Axel Fredenholmin sanoin:

      ”Viisas tietää, että hänen tietonsa on uskoa,
      mutta tyhmä luulee, että hänen uskonsa on tietämistä”.

      Mitäs tähän sanot?

    • RR: ”mutta tyhmä luulee, että hänen uskonsa on tietämistä”.

      Näinhän se juuri menee kaikissa uskonnoissa. Luulo ei tässäkään tapauksessa ole tiedon väärtti.

  4. Hannu Kiurulle totuudesta:
    Totuutta ei voi monopolisoida, ei etenkään totuutta tuntemattomasta. Monet uskovat toisin. ja pitävät mahdollisena ilmiötä, tapahtumia tai ideoitaa, joiden todellisuudesta tai luonteesta ei kukaan voi sanoa mitään ehdottoman varmaa.
    Uskoa voi ja saa tietysti – kuten todettu – mitä vain.

    Ja on uskottukin. Etenkin uskonnoissa. Jäljet ovat olleet karmivia. Sillä aina ei uskoa ole kyetty pitämään vain uskona vaan ihmisten luomia uskonoppeja on monopolisoitu tiedoksi ja tuota tietoa on markkinoitu varsin kauhistuttavin menetelmin. Kysynkin miten historialliset tosiasiat tukevat sitä kristillistä perusoppia, että aitouskovan kristityn toiminta tapahtuisi Pyhän Hengen ohjauksessa ja opetuksessa. Miten tällainen väite kestää näiltä osin historiallisten tosiasioiden armottoman valon. Toivonkin avoimin mielin myös punnittavan, miten hyvin historiallisia dokumentteja ja Raamatun avoimia ja kätkettyjä sisältöjä ja histroriaa tarkasteltaessa kestää se kristillisen kirkon väite, jonka mukaan esim. esoteria ei sisälly Raamattuun eikä sityä olisi alkukirkon piirissä koskaan viljelty. J
    Kirjallisuuden ja historiantutkimuksen keinoin voimme tietysti melko pitkälle selvittää, millaisin termein esimerkiksi Raamatun kirjoittajat ovat merkinneet muistiin käsityksiään, mutta tällöinkään emme kirjoituksissa käytettyjen käsitteiden merkityksistä ja tarkoituksista – kirjoittajien pyrkimyksistä puhumattakaan – voi olla ehdottoman varmoja.
    Vain sokea dogmaatikko, sokea fundamentalisti tai fanaatikko voi vilpittömin mielin pitää omaansa tai toisen häneen iskostamaa mielikuvaa tai uskomusta totuutena.
    Milloin uskomus vastaa absoluuttista totuutta, kysymys ei ole enää uskosta vaan tiedosta.
    Tieto voi toki olla uskon jatke.
    Vaikka aina emme voikaan lopullista tietoa saavuttaa, voimme silti pyrkiä aidosti ja vilpittömästi sitä kohti. Näin siitä huolimatta, vaikka totuus tuntuisikin pakenevan tiedollisen kynnyksemme yli.
    Ja lopulta vain totuus voi olla korkein uskonto.

Kirjoittaja

Kiuru Hannu rovasti Ruttopuiston
Kiuru Hannu rovasti Ruttopuistonhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121