Haluan lukea Raamattua kiihkotta

Olin lukiolainen, kun Aulikki Oksanen kävi Lappeenrannassa. Hän oli nuori itsekin ja lauloi Raamatun tekstiä. Sen verran tiesin, että hänen nimensä liittyi toisaalta rakkausrunoihin ja toisaalta vasemmistolaiseen ajatteluun. Ja nyt sitten Raamattuun. Ehkä tuo on yksi hetki, jolloin aloin havahtua mielikuvien voimaan.

Tällä jutulla oli monia eri otsikoita, mm. nämä: Ristiriitainen, hämmentävä ja ehyt – kuin Raamattu? Tunne olosi – siitä on kysymys Raamatussakin. Totuus on laulu tai kertomus – Raamatussakin. Nykyihminen hyökkää usein kuin Lance. Olemme täynnä hyökkäystä, suojautumista - ehkäpä pelkoakin.

 

Jos alkaisin lukea Raamattua? Käytännössä useinkaan ei ole kysymys vain siitä tarttuisinko Raamattuun vaan yleisemmin: miten löydän itselleni rauhallisen hetken.

Mitä odotan, kun alan lukea tätä kirjaa yksin? Kirjoitusten kokoelmana Pyhä kirja on hämmentävä ja ristiriitainen. Se ei ole uskon looginen esitys. Raamatusta löytyy historiaa, sananlaskuja, lauluja, kirjeitä. Monenlaisten kirjallisuuden lajien mahduttaminen yhteen järkäleeseen tarkoittaa myös sitä, että kysymys jokaisen lauseen totuudesta on mieletön.

Joskus Raamatun lukijalle heitetään vahvoja mielipiteitä yksittäisistä asioista ja joskus taas koko kirjan mitätöivää välinpitämättömyyttä. Raamatun tapahtumat ovat olleet olemassa sillä tavoin kuin yleensäkin tapahtumat kauan ennen omaa aikaamme. Sekä historian että nykypäivän tulkinnasta olisi kuitenkin hyvä puhua enemmän.

 

Ei ole mitään kätkettyä eikä salaista

Kirjoitan Raamatusta siksi, että meiltä puuttuu tästä aiheesta kiihkottoman keskustelun perinne. Sitä kuitenkin tavoittelen. Kirjoitan sanan isolla kirjaimella, koska arvostan Raamattua. Arvostan niin paljon, etteivät ristiriitaisuudet ole minulle ongelma. Katselen niitä nöyrästi ja elämän moninaisuuden näkökulmasta.  Ne kuuluvat Raamatun kirjoitusten tuhatvuotisen syntymän kaareen. Muuta oikeaa lukutapaa ei ole kuin rehellisyys.

Isiemme ja äitiemme usko, uskollisuus Jumalan sanalle, raamatullisuus – siinä muutamia sanoja, joihin kirjojen kirjasta keskusteleva törmää. Ne ovat arvokkaita luonnehdintoja. Kirjoitan tätä siitä näkökulmasta, että uskollisuus Jumalan sanalle on minulle ensi arvoista. Juuri siksi kirjoitan myös Raamatun ristiriidoista ja näkemysten kehityskuluista Raamatun sisällä. Raamattu on sanasta sanaan Jumalan puhetta, mutta elää sekä silloin että nyt ihmisten maailmassa ja historiassa.

”Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?”  ”Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo.” Apostolien tekojen keskustelu on tunnettu esimerkki lukemisen ja ymmärtämisen välisestä kuilusta. (Apt. 8:30-31). Millaista on siis sanan oikea kuuleminen? Tällä kysymyksellä Luukkaan evankeliumi kertoo valosta ja siitä, ettei ole mitään kätkettyä, mikä ei tule ilmi. (Luuk. 8: 16-18). Tämä on vastaus kysymykseeni mitä odotan, kun luen Raamattua. Raamatun äärellä olen oman elämäni totuuden paikassa. Mikään elämässäni ei ole kätkettyä eikä salaista.

 

Kaikki Raamatussa ei vastaa oikeustajuamme

Otan kaksi esimerkkiä, valoisan ja tumman. Joillekin mielikuva Raamatusta on seksuaalikielteinen, askeettinen. Mitä lukija sitten sanoisi tästä Raamatun ohjeesta:” Syökää, ystävät! Juokaa ja juopukaa, rakastavaiset! (Laulujen laulu 5:1). Siinä on sanasta sanaan Raamatun ohje!

Juuri äsken törmäsin toiseen, hiukan tummempaan esimerkkiin. Toisen Mooseksen kirjan luvussa 21 kerrotaan, että jos isäntä lyös orjaansa tai orjatartaan niin, että tämä kuolee, on isäntä ansainnut rangaistuksen. Tämän jälkeen seuraa kuitenkin henkirikoksia koskeva lain lievennys. ”Jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako.” (2. Moos. 21:21). Lievennys on sikäli merkityksellinen, että juuri tuota ennen on annettu kymmenen käskyn laki, jossa sanotaan yksiselitteisesti: ” Älä tapa.” (2. Moos. 20:13).

Moderni esimerkki viidennen käskyn soveltamisesta on puolustussota. Tappamisen kiellosta voidaan joustaa, kun joudutaan puolustussotaan. Toki tämäkään ei ole ainoa tulkinta mutta ehkä kuitenkin yleisin.

Raamatusta löytyy helposti esimerkkejä, joista voimme sanoa, ettei tuo vastaa meidän oikeustajuamme kuten tuo isännän väkivalta orjaa kohtaan. Kun kohtaamme Raamatusta ristiriitaisuuksia, voimme tietenkin alkaa mitätöidä koko kirjaa. Tässä tarkoituksessa koottuja sivustoja löytyy netistä yllin kyllin. Tässä kirjoituksessa yritän kuitenkin lyhyesti kuvailla omaa näkemystäni siitä, mitä tarkoitan sillä, että Raamattu on totta. Näkemykseni perustuu siihen, että jo Raamatun sisällä on sekä selkeitä periaatteita että tulkintoja.

Ajattelen niin, että Raamattu on alusta loppuun Jumalan sanaa, kirjojen kirjalla on siis erityinen arvo. Tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mikä tahansa yksittäinen lause olisi totuus samalla tavoin kuin matematiikassa. Raamatun arvostamista on ymmärtää, että se kertoo Jumalan työstä maailmassa.

 

Maailmaan kuuluu jatkuva muutos ja muutos näkyy monella tavoin Raamatun sisällössä.

 

Uskoa ei mitata onnistumisen mittareilla

Yksi minua puhuttelevista kehityskuluista on suurin piirtein tämän suuntainen. Raamatun alkupuolella uskova ihminen ja Jumalan siunaus merkitsevät hyvinvointia ja omaisuuden karttumista. Jumalaan uskova ihminen on siis kaikin tavoin elämässään onnistunut ihminen: uskovalla on palvelijoita, karjaa, omaisuutta. Psalmien puolivälin jälkeen ja erityisesti Jobin kirjassa tulee eteen toinen näköala. Voiko Jumalaan uskova olla ihminen, joka ei olekaan rikas? Eikä hän onnistukaan kaikessa? Uuden testamentin ja Jeesuksen toiminnan myötä tämä kehityskulku entisestään terävöityy. Uskon maailma alkaa näyttäytyä jonain sellaisena, jota ei voi mitata maallisen onnistumisen mittarein.

Yritän lukea Raamattua nöyrästi ja rukoillen. Arvostan yksittäisiä lauseita. Muistelen niitä. Arvostan Jumalan työtä niin, että ymmärrän sen tulevan näkyviin ihmisten välityksellä. Nuori ruotsalainen runoilija Ylva Eggehorn kirjoitti kerran, ettei Jumala tee taikatemppuja: ”Hänellähän on vain sinun kätesi”. Jos Jumala vain määräisi kaikkivaltiaan itsevaltiaan tavoin, että näin asiat menevät ja näin tämä on totta – niin olisihan se yksinkertaista. Kyllä koko ristin sanoma on jollain tapaa täysin toisenlainen ja ihmisen näkökulmasta myös järjetön. Ja kiehtova.

Toivon, että huomaat kuitenkin tämän. Etsin sitä, mikä on Jumalan sanan mukaista ja kuuliaisuutta hänen sanalleen. Kärsin siitä, että nämä luonnehdinnat tuntuvat olevan muutamien uskonnollisesti kovaäänisimpien ryhmittymien omaisuutta.   Tämä on raamatullista! Tämä on Jumalan sanan mukaista! Tämä on kuuliaisuutta Jumalan sanalle! Huoli kuuliaisuudesta Jumalan sanalle on kuitenkin aiheellinen

 

Ihmettelen, hiljennyn, rukoilen

Olen lukenut Raamatun alusta loppuun kahdesti. Lukukertani ovat olleet hyvin erilaiset. Ensimmäinen kerta oli lapsena. Koulun kirjasto oli pieni. Olin lukenut kaikki kirjat. Kotona oli vain kodin lääkärinkirja ja isän ja äidin musta vihkiraamattu. Lääkärinkirjan rokkojen kuvat olivat aika vastenmielisiä ja pelottavia. Pelottava oli Raamattukin kymmenvuotiaalle pojalle. Toinen kerta taas oli hyvin kokonaisvaltainen, ehyt. Luin kesällä, vuokramökillä kuukauden aikana, useampi tunti aamuvarhaisesta puolille päivin, omassa rauhassa. Myös itse kirja oli miellyttävä - taipuisat nahkakannet, punertavan ruskea väri, selkeä teksti. Tuo kuvassa oleva Raamattu on omani. Olin tietenkin tällä toisella läpilukukerralla jo pikkupoikaa huomattavasti vanhempi. Minulla oli teologian tohtorin koulutus. Yksi asia oli kuitenkin samalla tavalla kuin pikkupojan lukuhetkissä. Raamatussa oli nytkin paljon sellaisia kohtia, joita en ollenkaan ymmärtänyt.

Ehkä sopiva ilmaisu Raamatun äärellä on siis sanoa, että ihmettelen, hiljennyn, rukoilen. Meidän katekismuksemme antaakin lukijalle ohjeen:” Kristus ja hänen rakkautensa meitä kohtaan on avain Raamatun ymmärtämiseen.” Tämä ohje riittää minulle Raamatun lukijana ja lukemista yhä uudelleen aloittavana. Raamatun äärellä riittää kiipeiltävää!

47 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Kuka voi ymmärtää Raamattua, onko se kaikille mahdollista?

    Mitä tarkoittaa Jeesuksen Sanat:

    Matt. 11:25 Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: “Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Jeesus viitta lapsenmielisillä essealaisiin Qumranin munkkien ekaluokkalaisiin, joita sanottiin ‘lapsiksi’. Opetus o-li kolmiasteista. Tokaluokalla oltin ‘veljiä’ ja kolmannella ‘täydellisä’ tai ‘pyhiä’. Opetus sisälsi muilta salattuja asioita.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Seppo Heinola minä en ainakaan ole käyny ko koulua, oletko sinä?

      Mistä tiedät ettei Jumala siis salaa evankeliumia sinulta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Ei kyse ollut evankeliumin salaamisesta, jota tuolloin ei ollut vielä opillisesti olemassakaan vaan tietyistä pyhistä kirjoituksista, jotka sisälsivät mikro- ja makrokosmista kokonaisuutta koskevia luomisen salaisuuksia, joita oli kryptattu (els, gemtaria, notatrikon, temurah jne) pyhiin teksteihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Seppo Heinola en tuota kyllä pysty Raamastusta löytämään, ainakaan näin lapsenmielisesti luettuna.

    Eikö Jeesus julistanut evankeliumia eli kyllä se oli jo silloin , eikä evankeliumi ole “oppia” vaan se Sana jota Jeesus puhui.

    Mitä oppia on siinä että syntinen nainen voiteli Jeesuksen, kuitenkin se pitää tuoda esille kun evankeliumia julistetaan?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Paavali opetti,että Sanaan kuuluu maito lapsile ja väkevä ruoka aikuisille. Lapsi kun ei vieä kykene väkevää ruoka sulattamaan.

      Jeeuksen jalat voidellen naisen ja voiten arvoitus/oppi sisältyy avattuihin hiuksiin ja voiteen nimeen Nardus. Nardus oli kuninkaallinen voiteluöljy.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reino Suni sanoo:

    Raamattu on meidän ihmisten kirjoitustuksista tehty kokoelma. Jumala ei ole kirjoittanut sanaakaan

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Jos on lukenut raamatun alusta loppuun vain kahdesti, niin ei ihme, jos sitä pitää Jumalan (jumalien ?) sanana. Useampi lukukerta paljastaa kyllä kirjoittajat.

    Raamatussa on punainen lanka alusta loppuun.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Charlotta Lindfors toteat aivan oikein että Raamatussa on selkeä punainen lanka.

    Se mitä haen on että kun Jeesus selkeästi Sanoo Jumalan salaavan evankeliumin toisilta ja ILMOITTAA toisille niin kuinka tämä otetaan huomioon esin teologiaa opetettaessa? Voiko ihminen sen ratkaista?

    Entä kun Jeesus Sanoo puhuvansa vertauksin koska:

    10 Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: “Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?” 11 Hän vastasi ja sanoi: “Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu. 12 Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on. 13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. 14 Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: ‘Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. 15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'(Matt.13)

    Kuinka tämänkin voi todeta eli kuka ymmärtää vertaukset?

    Selkeä osoitus edellä olevista ovat juutaliset ja erityisesti farisukset ja kirjanoppineet, eivät he ymmärtäneet Jeesuksen Sanoja ja kääntyneet parannukseen vaan lopulta ristiinnaulitsivat Hänet.

    Olisi mielenkiintoista kuulla (lukea)teologian tohtorin ajatuksia ko asiasta, siis voiko kuka vaan alkaa lukemaan Raamattua ja ymmärtää sitä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Hyvin kirjoitettu Matti Perälä. Raamattuun tulee suhtautua vakavasti ja siitä jatkuvasti oppien. Sellainen, joka on mielestään niellyt Pyhän Hengen ja Raamatun karvoineen päivineen ja sanoo ymmärtäneensä kaiken, ajautuu helposti hankaluuksiin… Herra on ylpeitä vastaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Ismo Malinen jos tarkoitat seuraavalla minua “Sellainen, joka on mielestään niellyt Pyhän Hengen ja Raamatun karvoineen päivineen ja sanoo ymmärtäneensä kaiken” niin ei tuo ihan pidä paikkaansa, Jumala ensinnäkin vuodattaa Pyhän Henkensä uskovaan ja Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen Sanat.

    Voisitko sitten näyttää missä tuon Jeesuksen Sanoja väärin esille?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    En tarkoittanut ketään erityisesti, en myöskään sinua Ari, mutta jos osui, niin hyvä, sillä tuo koskee meitä kaikkia, jotka Jumalan Sanaa levittävät.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Ismo Malinen kuka kuulee ja ymmärtää Jeesuksen Sanat?

    Ymmärsikö opetuslapset kun seurasivat Jeesusta, eivät, miksi, heillä ei ollut Pyhää Henkeä.

    (Siis kun Pietari kehui seuraavansa Jeesusta kuolemaan asti niin Jeesus Sanoi Pietarin kieltävän Hänet, ymmärsikö Pietari tätä, ei vaan yhä uhosi seuraavansa)

    Oliko Pietari ylpeä, no ainakin hän joutui nöyrtymään tästä ylpeydestään.

    Oliko Pietari helluntain jälkeen ylpeä kun esim vastusti neuvoston edessä farisuksia ja kirjanoppineita vai nöyrästi teki sitä mitä Pyhä Henki toi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    MATTI PERÄLÄ,

    kiitos paljon Matu, kurssitoveri ja ystävä. Pohdintasi on sympaattista ja juuri tämänkaltaista rehellistä puhetta Raamatusta odotan pappien, meidän pappien harrastavan. Kuten yhden raamattupiirin tuhoaa jo yksi itsestään ja opistaan varma raamatunlukija, samoin keskustelu Raamatusta niin helposti menee inttämiseksi ja väittelyksi.

    Nythän on kirkkokäsikirjan jumalanpalveluksiin otettu koko seurakunnan lausumana: “Tämä on Jumalan sana.” Minusta se ei kyllä aina OLE Jumalan, vaan esimerkiksi Paavalin sanaa. Paavali ei ole jumala, vaikka meillä nykyään “Bibeltreue Christen”, raamattu-uskolliset kristityt usein nostavat hänet Jeesuksen yläpuolelle.

    Raamatusta pitäisi puhua enemmän, saarnoissa ja seurakunnan tilaisuuksissa. Ei ole vain “Kerran usko lapsuuden, mulla oli suloinen” toisaalla ja Raamatun arvon kieltäminen toisaalla. Me papit tiedämme Raamatusta paljon sellaista, mitä kaikki eivät tiedä. Se tieto tulisi välittää kansalle, joka kyllä ymmärtää ja osaa lukea Raamattua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matti Perälä
    Matti Perälä

    Teologian tohtori, liikunnan, piirtämisen ja kitaransoiton harrastaja. Mikkelin hiippakuntavaltuuston jäsen. Kirkolliskokousedustaja. Kirja Nuorten elämänkatsomus, Kirjapaja 1985. E-kirja Muistoja Jumalasta, Mediapinta 2014. Twitter: @MattiPerl. Kannanottoja ja elämäntarinaa: www.mattiperala.fi. Elämäni ensimmäinen PODCAST eli kopioi osoitteeksi ja kuuntele :https://soundcloud.com/user-941307355/elamanfilosofiaa-tohmajarvelta. SoundCloudin sivuilla on näitä enemmänkin.