Hänen armonsa ei lopu milloinkaan

”Irti päästä, olet vapaa lähtemään.

Anna suuren tuulen puhaltaa!

Irti päästä, olet vapaa elämään,

vapaa palvelemaan Jumalaa”.
Viime sunnuntaina toimitin konfirmaatiomessun Kastellin kirkossa. Rippikouluryhmä kokoontui ensi kertaa viime joulukuussa. Ja nyt olimme tässä pisteessä, jossa voimme sanoa kiitos ja näkemiin, Jumala siunatkoon teitä! . Vietimme rippileirin Vasamon leirikeskuksessa. Leiri jäi mieleen, uskomaton, miten kaikki toimi hyvin, Suomen toivot ällistyttivät hyvällä toiminnallaan, miten isoset ja työkaverit toimivat kuin ajatus. Me olimme kokonaisuus, näin syntyi leirihenki. Konfirmaatio synnytti syvän kiitollisuuden, tähän asti olen tullut, selvisin leiristä, selvisin ilman vastoinkäymisiä.

Valehtelisin jo väittäisin etten jännittänyt tulevaa leiriä. Viime kesänä en päässyt rippileirille, mutta nyt pääsisin. Jännitys tuntui päästä varpaisiin. On tulikoe, tämä on testi, miten äijä pärjää leiriolosuhteissa. Pakkausvaiheessa mietin mitä ihmettä otan mukaan. Opetusmateriaaleja, kirjoja, monisteita, kyllä ja paljon. Opetusmateriaali – ja jumalanpalvelusaineistokassi painoi enemmän kuin vaatelaukku. Pitää varautua moneen tilanteeseen ja olla valmius ex-tempore – suunnitelmiin. Päivässä ehtii paljon.

Nuo Anna-Mari Kaskisen sanat herättävät uskoa huomiseen, luottamusta tulevaan toimintaan. Jokainen aamu oli iloa, sain herätä uuteen aamun leirikeskuksessa. Liikuin siellä yhdellä kyynärsauvalla, siis yhdellä! Uskalsin yrittää ja se onnistui. Nyt liikun vain yhdellä kyynärsauvalla. Aiemmin en uskaltanut edes yrittää. Mutta teen niin!

Minkä laulun haluaisitte laulaa konfirmaatiossa? Ehdotuksia tuli seitsemän. Lauloimme kaikki ne läpi ja sen jälkeen seurasi äänestys. Voittajalaukuksi äänestettiin tuttu laulu, jossa on vankka sanoma. Vaikka sitä on paljon laulettu, niin aina uusi sukupolvi löytää sen:

 

”Mitään kansakuntaa Herra halveksi ei.

Synnit koko maailman Hän ristille vei.

Kaukana ja lähelläsi ihminen on,

joka Vapahtajalle on korvaamaton.

 

Evankeliumi – ilosanomamme on

Evankeliumi – murtaa vaikka kallion”.
Eräs tärkeä osa rippikoulua on ulkoläksyt. Niitä olivat apostolinen uskontunnustus, 10-käskyä, Herran siunaus, Isä Meidän –rukous, lähetys- ja kastekäsky sekä pienoisevankeliumi. Monet näistä ovat hyvinkin tuttuja, mutta vaikeammaksi muodostui lähetys- ja kastekäsky. Totesin sunnuntaina: ” Ilouutinen on tavoittanut myös meidät. Ilosanoma on täällä! Me olemme täällä!”.

 

Juha Vähäkangas

 

 

3 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jotenkin odottaisi että upean riparin jälkeen nuorisotyö jatkuisi yhtä upeissa merkeissä Ripariin usein panostetaan niin paljon, ettei jatkoon enää jää paukkuja. Mielestäni riparin pitäisi olla vain alku upealle nuoren hengelliselle kasvulle ja vastuunotolle. Eikä ripariin saisi nuorten innostus lopahtaa. Eikä edes isosena olemiseen.Parhaimmillaan ripari antaa nuorelle mielekkään kuvan seurakunnasta ja siinä mukana pyörimisestä. Joten hyvää meininkiä tulisi olla aikuisuuteen asti. Siispä jotain muutakin kuin se ripari.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Parviainen sanoo:

    Juha! Oli mukava lukea tunnelmistasi.

    Minulla oli myös pieni extreme-kokemus kun sotilasrippikoulujen selkeyteen tottuneena jännitin, miten nyt jo eläkeläiseksi ehtineenä taivun 15-vuotiaiden maailmaan lyhyen sijaisuuteni aikana. Vastaavasti: Hyvän tiimin ansiosta voin näin jälkikäteen iloita eräänlaista vertaisiloa kanssasi myös onnistumisen suhteen.

    Kunhan ehdin ja ennätän, palaan noihin ulkolukuihin omassa postauksessa. Meillä nimittäin syntyi käsittämätön ulkolukuinnostus, joka pienen piirroksen tukemana aluksi kohdistui vaikeaksi kuvaamaasi kaste-ja lähetyskäskyyn ja siitä onnistumisen iloa saaneena pian koko muuhunkin ulkolukupakettiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Juha

    Kiitos jutustasi.

    Nuorten kannalta leirin anti on ratkaiseva. Kun he kokevat leirin annin merkittäväksi, niin silloin heidän elämäänsä on tullut suuri lahja.

    Kun meidän Hilary konfirmoitiin tässä 19.6. Karkun kirkossa opistolla pidetyn lähes kahden viikon leirin jälkeen, niin kuulin useamman nuoren valittelevan, miksi leiri päättyi näin nopeasti. Näkyi että he olivat viihtyneet yhdessä ja kokeneet riparin antoisaksi. Isänä olen onnellinen lapseni puolesta. Sellaisesta saa antaa kiitoksen Herralle.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Vähäkangas
    Juha Vähäkangas

    Tere! Toimin seurakuntapastorina Oulun Karjasillan seurakunnassa. Sain pappisvihkimyksen 1998. Tyäalani on kulttuurityö, Blogissa kerron iloista ja suruista, minkälaisia yllätyksiä elämässä kokeekaan, miten olen selviytynyt elämäni suurimmasta katastrofista.