Hanki elämä. Taukki. Sanoisi Martti tänään.

Juhlimme veli Marttia nyt. Entä muistammeko mitä hän meitä varten sanoi ja kirjoitti. Paljon on tainnut unohtua. Jopa keskeisiä asioita on ymmärretty väärin. Martti kirjoittaa 1 Joh 3.18 selityksessä. ( Tämän päivän tekstissä TIENVIITTOJA kirjassa.)

” Teeskentelijöistä, jotka ajattelevat, että evankeliumi on pelkkiä sanoja, joilla kaikki saadaan kuntoon. He osaavat tuomita koko maailman. Eikä kukaan ole niin evankelinen kuin he. Mutta tämä on vain pelkkää tyhjää kuorta. Sen näkee siitä, etteivät he aio elää sen mukaan, eivätkä osoittaa rakkautta, josta näkisi, että he ovat vakavissaan. Sen he ovat kuulleet, että syntien anteeksiantamuksen saa vain uskon kautta. Eivätkä teot siihen pysty. Siksi heistä tulee laiskoja, eivätkä he tahdo tehdä mitään. He ovat aina uskovinaan jne.”

Martin opetusten kautta olen pikkuhiljaa alkanut oivaltaa, miten valtava voima sisältyy evankeliumiin. Minä, joka en missään kohdin kykene itseäni parantamaa, paranen jatkuvasti evankeliumin vaikutuksessa. Edes havaitsematta sitä useinkaan itse. Kadotettuna syntisenä saan joka päivä turvautua Vapahtajaani ja taistella Hänen voittonsa avulla omaa turmeltunutta luontoani vastaan. Omistaa sen kaikki muuttavan voiman joka vaikutti Kristuksessa. Mikä valtava ilo sisimpääni siitä nouseekaan.

Moni sanoo uskovansa, että synnit saa anteeksi, eikä siinä ole mitään omaa osuutta. Sitten kaikki jää siihen. Evankeliumin voima ei pääse vapauttamaan, eikä luomaan uutta pyhää elämää. Jatketaan elämää ihan samoin kuin aiemminkin.

Silloin ei synny myöskään rakkautta Jeesukseen, eikä Hänen omiinsa. Ei intoa viedä sanomaa eteenpäin, eikä kasvua uskossa. Usko jää pelkiksi sanoiksi ja hyödyttömäksi tiedoksi. Uusi elämä ja evankeliumin voima puuttuu. Tämä voima oli Martin voimana. Sen varaan hän laittoi kaiken. Sen varassa hän seisoi tai kaatui.

Oikeasta Luterilaisesta opista ei ole Martti Lutherin opiksi silloin, jos se jää pelkiksi sanoiksi.

27 kommenttia

  • Pekka Pesonen sanoo:

    Olisikohan tuolla maamme suhtautumisella juutalaisiin ollut vaikutusta siihen ettei Helsinkiä miehitetty. Niin kuin kaikki muut Saksan liittolaisten pääkaupungit. Melkoinen ihme siinä tapahtui. Muista sotaan osalistuneista, vain Moskova ja Lontoo jäi miehittämättä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Jumala kyllä kukkonsa kynii , sanotaan. Joten ihan turhaa ja ajan haaskausta on yrittää väkisin jonkun mieltä kääntää. Arin kohdalla imettelen vain sitä, kun hän valittaa ettei kirkossa löytänyt oikeaa uskoa ja eli pimeydessä. Ei kai se voi mitenkään estää muita löytämästä valoa sieltä, missä Ari ei sitä näe.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka olin liki 40 vuotta sokea luterilainen eli elin pimeydessä. Kun evankeliumin Sana nuhteli minua minun pahoista teoistani niin tunnustin ne ja tein parannuksen. Näin Jeesus avasi silmäni ja pääsin valoon. Nyt erotan pahan hyvästä, en sano pimeyden tekoja hyviksi enkä selitä pois pimeyden tekoja .

    19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. 20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.(Joh.3)

    Siis Jeesus kutsuu ihmisiä valkeuteen, oletko luopunut pahoista teoistasi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ei pahoista teoista luopuminen vielä ole parannuksentekoa. Pitää luopua myös pahoista ajatuksista ja mieliteoista.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Vankilassa kuulin vangeilta selityksen siitä, miksi vankilat ovat olemassa: ne jotka pelkäävät joutuvansa vankilaan pysyvät erossa rikoksista. ne jotka eivät pelkää ovat siellä.

    Vältämme pahoja tekoja ainoastaan rangaistusten tähden. Meillä on kaikenlaisia mielitekoja ja ajatuksia, joita emme voi toteuttaa. Pelon tähden. Ainoastaan pelko estää meitä toteuttamasta vääriä halujamme. Jos poliiseja ja vankiloita ei olisi, niin kaikki tekisivät mitä mieleen juolahtaa.

    Niinpä, jos parannuksen tekomme koskee ainoastaan tekemisiämme, niin sydän on vielä aivan musta. Jokapäiväisessä parannuksessa on tuo musta sydän hyljättävä ja paettava yksin Kristuksen puhtauden ja pyhyyden varaan. Turha kuvitella, että voisi pahat teot pois jättämällä tulla kelvolliseksi Jumalalle. Hän kyllä näkee sydämen pohjaan asti.

    Pelkkien pahojen tekojen pois jättäminen ja sitä parannukseksi nimittäminen on Jumalan halveksumista. Siinä toimitaan aivan samoin kuin uhrirahaa uhraamisessa. Jollaista joissakin Aasian temppeleissä harjoitetaan. Uhraajat ostavat nipun uhrirahaa. Nipussa on päällä oikean näköiset setelit ja sisällä pelkkää paperia. Sitten niput poltetaan uhritulessa. He nimittäin uskovat että heidän jumaliaan voi petkuttaa. Parannus ilman omaan sydämeen katsomista on aivan saman arvoista touhuilua.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka nyt tuot oman uskosi todella esille, minulle se kuvastaa täydellisesti luonnollisen ihmisen ajattelua olipa pakana tai itseään ns kristittynä pitävä.

    Siis Jeesus selkeästi Sanoo että ihmisellä on paatunut sydän ennenkuin Hän sen parantaa, eli ei ymmärrä eikä halua kuulla ja tehdä Jumalan tahtoa.

    Kun Jeesus parantaa sydämen tulee sydämen halu elää Jumalan tahdossa, miksi, koska Jumala laittaa lakinsa uudestisyntyneen sydämeen ja Jumalan rakkaus vuodatetaan sydämeen Pyhän Hengen kautta. Nyt siis ei enää olekkaan mitään pelkoa rangaistuksesta kun elää sydämen mukaan eikä mukaudu maailman hengen elämään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Ari kuule. Keskustelumme ei ole koskaan johtanut yhtään mihinkään. Miksi sitten jatkaisimme tätä väittelyä. Paavali kehotti vetäytymään turhista hyödyttömistä väittelyistä. Minä teen nyt niin. Moi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Arille voisi myös suositella Paavalin Room. Kirjeen 4. Lukua (1938 käännös) josta selviää että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman uskosta, ilman tekoja.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Olen ihmettelly sitä, että miksi alkaa yhä enempi tulemaan kirjoituksia nimimerkkien takaa. Oisko syynä se, että useimmat kommentit on negatiivisi-sävyisiä. Moittimisten lukemiseen väsyy kuka hyvänsä. Ehkäpä moni ei halua enää omaa nimeään laittaa mollattavaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen
    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit