Hartaus

Sain kriittistä palautetta edellisestä blogistani "Pussy Riotin rikos". Lukija ihmetteli lausetta: "Pussy Riotin punkrukouksen tehon ymmärtää kun muistaa, miten sakramentaaliset rituaalit ovat kietoutuneet osaksi valtiokulttia".

Kriittinen lukija kysyi, eikö kaikki hartaus ole yhtä arvokasta ja pyhää?

Suomalainen valtiollinen juhlinta, oli teemana sitten itsenäisyys tai muu muistopäivä, on ollut muodoiltaan aika samannäköistä. Syykin on selvä: Suomi on ollut pitkään niin homogeeninen yhteiskunta, että meidän ei ole helppo käsittää isommissa yhteiskunnissa olevia hartauskäsitysten eli pieteettien monimuotoisuutta.

Pussy Riot -protestin syynä Venäjällä oli kristillisyyden pyhän pelon valjastaminen esivallan pelon välineeksi.

Kirkollisen ja valtiollisen hartauden symbioosi on vaikeasti sovitettava yhtälö. Henkilökohtaisesti en pidä siitä, että valtiollisia juhlia vietetään Suomessa tai Venäjällä näkyvästi enemmistöuskonnon menojen mukaan.

Suomessa kirkko on mennyt ehdoitta mukaan kansallisten tapahtumien viettoon. Lopputuloksena on se, että erilaiset motoristi- , sateenkaari- tai veteraanimessut vievät varjoon loppiaisen, pääsiäisen tai helatorstain vieton. Mistä kertoo se, että keskiajan kristillisten juhlien yhteiskunnallisesta sisällöstä ei tunnu enää löytyvän sanottavaa?

Pyhän pelko eli pieteetti on vaikeasti tunnistettavaa. Kristillisen hartauden tunnistaa siitä, että se pitää kiinni perinteistään, eikä ole ulkoa opeteltua tai kömpelösti näyteltyä.

5 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Jyrki Härkönen :”Kristillisen hartauden tunnistaa siitä, että se pitää kiinni perinteistään, eikä ole ulkoa opeteltua tai kömpelösti näyteltyä.”

    Niinpä. Karjalasta sodan vuoksi pakenemaan joutuneelle ja henkisen kotinsa salaamaan joutuneelle, mutta jäkeläisiään rakastaneelle ja jälkeensä tuleville sukupolville kulttuuriperintönsä luovuttaneelle yhdelle punaorvon jälkeläiselle on suuri lohtu tässä pimeydessä se, että on olemassa edes tämä:

    http://www.ortodoksi.net/virtuaalikirkko/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Stenholm sanoo:

    Esitetäänkö tässä nyt väite, että Venäjän ortodoksisen kirkon sakramentit toimitetaan valtiovallan pönkittämiseksi ja ne ovat esivallan pelon väline?

    Ihan mielenkiinnosta kysyn. Itsekin olen sitä mieltä, että kirkon ei pitäisi olla kietoutunut valtioon, ja Venäjällä(kin) tämä on ongelma, mutta varsinkin Venäjän ortodoksisen kirkon ja tuon nimenomaisen kirkkorakennuksen historiankin huomioiden en esittäisi asiaa missään tapauksessa noin voimakkaasti. Enkä pysty uskomaan, että Suomen ortodoksit hyväksyisivät vastaavaa esitystä Uspenskin katedraalissa, joka on valtiollinen kirkko siinä missä Helsingin Tuomiokirkkokin. Eli eikö rehellisyyden nimissä kannattaisi aloittaa se valtiollisuuden purkaminen itsestä, eikä tehdä sitä sen kautta, että ymmärretään Jumalaa ja Neitsyt Mariaa herjaava riehuminen toisten kirkoissa yhteiskunnallisena kritiikkinä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vesa Ahlfors sanoo:

    Jyrki Härkönen: “Kristillisen hartauden tunnistaa siitä, että se pitää kiinni perinteistään..”

    Mielestäni kristillisyys on ennen kaikkea iloa ja toivoa. Hartaus ei ole päällimmäinen asia. Niitä “perinteitä” olisi varmastikin hyvä myös joskus hieman pohtia ja miettiä. Ei olisi ensimmäinen kerta ihmisyhteisön eikä myöskään uskonnon historiassa kun sellaiset johtavat “harhapoluille.”

    Jeesus taas eräässä opetuksessaan (Matteuksen 15. luku. Vanha Kirkkoraamattu): “6. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. 7. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 8. ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, 9. mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'”

    Kolossalaiskirjeen 2. luku (uusi kirkkoraamattu: “Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkeisvoimiin eivätkä Kristukseen.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Panu Saarela sanoo:

    Erinomaisesti muotoiltu ja oikeaan osuva tiivistys Jyrki Härköseltä: “Pussy Riot -protestin syynä Venäjällä oli kristillisyyden pyhän pelon valjastaminen esivallan pelon välineeksi.”

    Se, joka ei tätä tajua vaan jeesustelee uskovien tunteiden loukkaamisella, ei sitten tajua. Putin haluaa olla jumala – mutta ei ole.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Panu Saarela: “Pussy Riot -protestin syynä Venäjällä oli kristillisyyden pyhän pelon valjastaminen esivallan pelon välineeksi.”

      Ei siinä tapauksessa mikään uusi ilmiö. Useimmat uskonnot ovat varsin usein olleet enemmän kuin valmiita antamaan itsensä “instrumenteiksi” vallanpitäjille. Toisinaan myöskin kapinaliikkeillekin näitä vastaan. Kaiken suurimpana asioina tietystikin sotilaallisten konfliktien yhteydessä ovat antaneet itsensä sotaponnistuksien käyttöön.

      Irvokkaimpia esimerkkejä viime mainitusta näkyy esim. vanhoissa dokumenttifilmeissä ensimmäisen maailmansodan ajalta Venäjän sotatantereilla. Niissä ortodoksipapit liikkuvat sotajoukkojen keskellä ristejään heilutellen ilmeisesti tarjotakseen näille jotain kuviteltua “siunausta.”

      Raamatun Ilmestyskirja kuvaannollisin ilmaisuin kertoo “Suuresta Babylonista”, jonka se sanoo olevan menossa loppuaan kohti. Sen voidaan ymmärtää kuvaavan jotain uskontoon liittyvää, jolla ei ole Jumalan hyväksymystä, ja odottaa Jumalan tuomioiden toteuttamista. Sen kuvataan olevan “moraalittomissa suhteissa” “maan kuninkaiden/hallitsijoiden” kanssa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jyrki Härkönen
    Jyrki Härkönen

    Olen ortodoksisen kirkon ylidiakoni, slavisti ja kulttuurimatkaopas.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit