Haukattu hedelmä ja ympäristökriisi

Valtioneuvoston 16.3. Koronan vuoksi julistama poikkeustila puretaan. Seurauksena ei ole kuitenkaan normaalitila vaan välitila, jossa edelleen otetaan huomioon viruksen leviämisen mahdollisuus. Korona-poikkeustilan päättyessä syliimme tulee jälleen ekologisen kriisin velvoite toimia entistä jyrkemmin ja voimakkaammin. Emme voi unohtaa kuolevaisuuttamme.

Kaikesta huolimatta voimme huokaista helpottuneina, mitä tulee ennakkoarvioihin koronan uhriluvusta. Talouden luvut ovat vielä kysymysmerkki ja poikkeustilan vaikutukset yltävät vuosien päähän. Monet yritykset alkavat hitaan nousun pohjalta ja valtio velkaantuu raskaasti erilaisten tukitoimien vuoksi.
_ _ _
Tukea myös tarvitaan. Huhtikuussa 2020 koko maan työttömyys oli 8,1%. Monissa kunnissa eletään kuitenkin aivan eri todellisuudessa. Esimerkiksi Lahdessa lomautukset ovat osuneet moniin ja työttömyysaste 22% on suurten kaupunkien korkein, kuten oli myös 1990-luvun laman aikaan. Silloin työttömyys saavutti Lahdessa 28 prosentin hirvittävän tason.

Vertailun vuoksi vuoden 1975 öljykriisi johti Suomessa 60 000 ihmisen työttömyyteen, jonka johdosta presidentti Urho Kekkonen runnoi kokoon Martti Miettusen hätätilahallituksen. Todellisuudessa työttömyys oli tuolloin 5% paikkeilla ja nousi 7,5 prosentin huippuunsa kolmen vuoden kuluessa. 1970-luvun lähes täystyöllisyyden kulta-aikoihin verrattuna eletään nyt kovin erilaista aikaa. Tosin työttömien asema ei ole aivan niin karu kuin 50 vuotta sitten, jolloin työttömille annettiin vesuri kouraan ja pantiin risusavottaan. Mutta vaikeaa on nytkin erilaisista tukitoimista huolimatta. Valtio ottaa velkaa kymmeniä miljardeja, joilla pehmentää koronan aiheuttamaa töyssyä taloudessa.
_ _ _
Hesari otsikoi sunnuntain (14.6.) pääkirjoituksensa ”Velka on nyt veli myös maksettaessa”. Kuvituksena on Lasse Rantasen piirros miehestä poimimassa puusta omenaa, jonka kyljessä on 50 euron kuva. Käärme kuiskuttelee korvaan.

Repliikki voisi olla vaikkapa: ”Ssss… Valtion laina on eri asia kuin privaattilaina. Eihän valtion velkaa tarvitse maksaa koskaan takaisin, jos ei jaksa. Riittää kun makselee korkoja. Ja nythän velkaraha on melkein ilmaista. Korot vesirajassa ja Suomella luottoa riittää. Inflaatiokaan ei ole kasvanut. Ehkä rahasta on tullut taivaasta satava siunaus? Siitä vaan lapioimaan, kun kärryssä on tilaa!…Ssss.”
_ _ _
Mutta aivan kuten piirroksen esikuvana olevassa Raamatun syntiinlankeemuskertomuksessa (1 Moos 3), käärme puhuu osatotuuksia. Se lupailee, ettei kielletyn hedelmän syömisestä suinkaan seuraa kuolemaa vaan hyvää: ihminen tulee tuntemaan totuuden niin kuin Jumala. Toden totta. Mutta totuus oli epämiellyttävä. Ihminen joutui pois Jumalan luota paratiisista raskaaseen työhön ja vaivaan. Jumalan tahdon rikkomisesta seurasi hengellinen kuolema ja sen myötä myös muuta kuolemaa – Jumalan luoman elämän katoamista, kuten luonnon tuhoa itsekkyyden ja ahneuden seurauksena.

Kertomus kielletyn hedelmän syömisestä on arkkityyppinen kertomus, jonka totuus toistuu aina uudelleen eri tilanteissa. Ihmisen hybris asettuu vastustamaan elämän ikiaikaista lakia, viime kädessä Jumalaa. Myös ihminen ilman uskonnollista vakaumusta voi ymmärtää näitä kehityskulkuja. Hetkellinen tyydytys ja mielihyvä painavat teon seuraukset taka-alalle. Näinhän ihminen on toiminut valistuksen ajasta alkaen.

Hedelmiä on poimittu puista, vaikka ne olisi kannattanut jättää rauhaan. Tosin tähän vakaumukseen on tultu vasta jälkikäteen, kun tekojen seuraukset ovat tulleet dramaattisella tavalla näkyviin: erityisesti öljyn ja hiilen poltto ilmastoa lämmittävässä mittakaavassa.
_ _ _
Hesarin pk hahmottelee jättimäisen velanoton riskejä: ”Kun velan määrä kasvaa, talous nojaa yhä painavammin keskuspankin rahapolitiikkaan ja sen uskottavuuteen. Keskuspankki imee euromaiden velan ja huolehtii jo osakemarkkinoista.”

Keskuspankin ja rahan rooli kasvaa maailman perustana. Eri valtiot joutuvat elämään yhä tiukemmin keskuspankkien kaitsennassa. Ne johdattavat valtiot vihreille niityille ja virvoittavien vetten ääreen painamalla aina lisää rahaa. Hyvinvointia tulee kuin kalevalaisen Sammon kahvasta kääntämällä.

Ei ole kuitenkaan ilmaista rahaa. Sen takana on aina lisäarvoa synnyttävää työtä ja raaka-aineiden myyntiä. Tämän faustilaisen velan otto sitoo tulevat polvet pitkiksi ajoiksi työhön ja käyttämään hiipuvia luonnonvaroja. Korot voivat nousta ja velanhoitomenot kasvaa suuriksi. Mitä tarkoittaisi esimerkiksi valtion lainojen koron nousu esimerkiksi viiteen prosenttiin? 10 miljardin lainasta maksettaisiin vuosittain 500 miljoonaa korkoja. Jos lainaa on 100 miljardia, maksaisi lainan hoito 5% korolla 5 miljardia vuodessa. No, eihän korko voi koskaan nousta näin suureksi, sanotaan.
_ _ _
Arvostamani taloustieteilijä Sixten Korkman kirjoitti päivän (16.6.) Hesarin kolumnissaan otsikolla Ympäristökriisin juuria etsimässä. Hän viittaa vuonna 1967 ilmestyneeseen Lynn Whiten artikkeliin ympäristökriisin juurista. White syyttää ekologisesta kriisistä kristinuskoa, koska ”luomiskertomuksen mukaan Jumala oli luonut ihmisen kuvakseen ja asettanut hänet hallitsemaan maata ja merta ja kaikkia niissä eläviä. Raamatun mukaan luonnon tarkoituksena on palvella ihmisen tarpeita.”

Korkman torjuu Whiten ajatuksen: ”Raamattua voi lukea myös toisin: se korostaa luonnon arvoja ja ihmisen roolia vastuullisena tilanhoitajana.” Korkman osoittaa syyttävällä sormella pikemminkin valistusta ympäristökriisin taustalla. ”Valistusajan filosofia suhtautui torjuvasti kristinuskoon ja murensi niin Raamatun kuin papistonkin asemaa. Mutta luonnon rooli oli valistuksen ajatusmaailmassa jopa korostetun välineellinen: tieteen ja teknologian avulla ihminen voisi hallita luontoa ja hyödyntää sitä. Näin on ihminen myös tehnyt ja siinä määrin, että luonnon tasapaino on vakavasti järkkynyt.”

Korkman jatkaa: ”Moderni kapitalismi on valistuksen lapsi. Sen kilpailua ja voiton tavoittelua korostava eetos jättää kolmansiin osapuoliin kohdistuvat niin sanotut ulkoisvaikutukset huomiotta.” Hän kuvaa osuvasti aikamme ongelmaa. Millään maalla ei ole vahvoja kannustimia vähentää kasvihuonepäästöjä, kun kaikki haluavat olla vapaamatkustajia.

”Aikamme pulmana (voi) pitää puolinaista globalisaatiota... Globaali talous ja paikallinen tai kansallinen politiikka on aina ollut hankala yhtälö, ja nyt se on sitä enemmän kuin koskaan…Ilmaston lämpenemisen kaltaisia ihmiskunnan suurimpia ongelmia ei hevin torjuta itsekkäiden kansallisvaltioiden maailmassa.”

Tarvitaan siis mekanismeja, maailmanlaajoja sitovia sopimuksia laittamaan päästöt kaikkialla kuriin. Mikä olisi se ruuvi josta vääntää? Itsekkyys. Ne maat, jotka eivät vähennä päästöjään tuntisivat sen kunnolla nahoissaan.
_ _ _
Korkmanin mukaan tarvitsemme maailmankatsomuksen, joka tunnustaa riippuvuutemme luonnosta. Kristinuskolla voisi olla hänen mielestään hyvinkin osuutta tässä maailmankatsomuksessa. Hän rajaa kuitenkin ulos kristillisen fundamentalismin, populismin, joka vähättelee ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vakavuutta ja väistää vastuun. Sen sijaan hän toteaa, ettei ”tiedettä vähättelevästä asenteesta pidä moittia kirkkoa, jonka edustajat ovat yleensä valistuneita.”

Korkmanin kuvaama kristillinen tilanhoitajaetiikka ei sekään ole koko totuus. Raamatussa on vahvana myös ajatus luonnon itseisarvosta ja ihmisestä erottamattomana osana luomakuntaa ja siitä riippuvaisena. Siten pelastus Kristuksen kautta synnin seurauksista koskee ihmisen tavoin yhtä lailla koko luomakuntaa.

6 kommenttia

  • Pekka Särkiö sanoo:

    Haukatusta hedelmästä mieleeni nousee Minna Lindgrenin hauska radioesitelmä YLE:n kanavalla Sergei Prokofjevista. Humoristisen sarkastiseen tyyliinsä Lindgren toteaa, että Prokofjev oli nk. polyamoristi. Prokofjevia lohdutti eräs neiti Mendelsohn kun hänen rouvansa oli vankileirillä kuokkimassa kaalipeltoa, kuten lohdutti jo ennen rouvan vankileirille joutumista.

    Lindgren ottaa kantaa ajankohtaiseen teemaan polyamorisista suhteista ja toteaa, että mikä on puolisoa pettäessä, kun voi perustella sitä ideologisella syyllä. Tätä ideologiaa Hesari on tarjonnut torstainumeroissaan, viimeksi 11.6. Sitä varmaankin perustellaan esimerkiksi biseksuaalien tarpeilla, mutta aviouskollisuuden mitätöintiin suvaitsevaisuuden varjolla voivat tarttua muutkin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Ilman kiellettyä hedelmää kirkon perisyntikäsityksessä elämä olisi jatkunut paratiisissa. Samoin emme olisi keskustelemassa missä meni vikaan tässä ajassa.

    Valistusaika 1792 alkaen oli asiaa. Suurin vaikeus on hyvän tradition puuttuminen ihmisten kasvattamiseksi vastuullisiksi ymmärtämään paikkaansa isossa kehyksessä. Kun kirkosta riippuu emme pääse eteenpäin.

    Perisyntikäsitys liittää Ihmisen syntiin ja sen seurauksiin. Näin kaikki on mennyt ja tapahtunut kuten hyvin kirkolle sopii sen todistuksessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Luonnon Ihminen luomisen kuudennen päivän anomaliana ei olisi paratiisissa koskaan tarvinnut ajatusta pelastuksesta kuten eivät muutkaan Luojan luomat eläimet.

      Samoin ei olisi ollut tarvetta Jeesukselle, ei syntyneen kirkon substansseille yhteydessä dokmeihin uskomisen mysteereinä, eikä kirkkolaitokselle mikä Ihmisen sielua olisi voinut ottaa konformointinsa ja kondifikaatioidensa kohteeksi omassa ymmärryksessään.

      Katolisen kirkon luonnontieteellinen konkregatio on myös hyväksynyt kuudennen päivän silloisen Ihmisen anomalian. Ja muistaa saa Jumalan käskeneen tätä anomaliaa kuten käski toisia luomiaankin tekemään mitä täytyy.

      Koettakaapa nyt Itse huomata milloin Jumala kielsi tätä anomaliaa, ja milloin anomalian erijatkuvuus sai orastavat lahjansa omassatunnossa, ja mahdollisuuden harkinnassa valita toisin mihin luonto muuten olisi antanut rajoitetut mahdollisuudet kyvyissä toimia.

      Katolinen kirkko samoin kuin Reformaattorit katsoivat Ihmisen syyntakeettomuuteen yhtä innokkaasti kuin Ihmisen kyvyttömyyteen hallita elämäänsä.

      Ihmisen vastuullisuudesta ei puhuta muussa kuin Ihmisen yhteydessä kirkkoonsa olla syntinen ja olla jatkuvasti tämän vaivan alainen.

      Vähemmänkin herkkä Ihminen huomaa tälläisen konformoinnin vaikutukset Ihmissieluun. Onko edellinen Ihmisarvoista saa sitten jokainen katsoa itse.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kun blogistin kirjoittamaa huomaan katsovani oikein tulee seuraava lainaus Korkmanilta, “tiedettä vähättelevästä asenteesta pidä moittia kirkkoa, jonka edustajat ovat yleensä valistuneita”.

      Edellisen toki voi ymmärtää usealla tavalla, mutta että valistuneita.

      Valistunut huomaa elinkeinonsa harjoittamisen asian kirkon ja valtion konsensensuksessa huolehtia työstään sen mukaan mitä on tullut luvanneeksi.

      Valaistunut ja totuutta etsivä katsoo rehellisen kyselemisen paremmaksi kuin katsoa synnilliseksi se mikä edellistä häiritsisi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Maailman kauppa on luonut sodista tarpeettomia, koska taloudelliset edut on hajautettu ympäri maailmaa. Kaikki on tarvinneet kaikkia. Nyt kukin maa sulkee rajojaan ja pyrkii huolehtimaan vain omista eduistaan. Jos kehitys jatkuu näin, niin ennen pitkää se johtaa siihen että joillakin mailla ja johtajilla tulee tarvetta ryöstää naapurilta maata ja etuja itselleen.

    Tämä havainto oikein yllätti kun peilaan sitä niihin ratsastajiin. Nehän on loogisessa järjestyksessä. Pandemia johtaa sotiin ja sodat nälkään.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Mailman poliittisessa kehityksessä on monenlaisia riskejä, joista rajojen sulkeminen ja keskinäisriippuvuuden vähentäminen on yksi. Covid-pandemia on kiristänyt myös turvallisuustilannetta matkusrajoitusten kautta ja asettaessaan lisääntyvää painetta talouskasvulle, kulutukselle ja raaka-aineiden käytölle.

    Seurauksena on esimerkiksi raaka-aineiden niukkenemisesta nouseva kilpailu ja toisaalta pyrkimys jättäytyä kansainvälisten ympäristösopimusten ulkopuolelle vapaamatkustajiksi ja siten nauttimaan taloudellista etua esimerkiksi vapaina hiilidioksidipäästörajoituksista.

    Myös siirtolaisuuteen ja pakolaisuuteen liittyvät kiistat lisäävät jännitettä, samoin aserajoitussopimusten umpeuduttua sopimuksettomaan tilaan jääminen.

    Tästä hahmottuvat muutamat keskeiset turvallisuuteen vaikuttavat osa-alueet: ympäristö ja raaka-aineet, talous, pakolaisuus, rajoittamaton asevarustelu. Lisäksi taustalla vaikuttaa mielipidemuokkaus, kyber.

    Esiemrkiksi yhteiskuntaa koossa pitävien instituutioiden kuten perheen rapauttaminen heikentää yhteiskuntien kestokykyä ja lisää haavoittuvuutta. Ilman vahvaa avioliittoinstituutiota lapsia syntyy vähemmän ja syntyvät lapset ovat turvattomia sekä helposti vailla lujaa arvoperustaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö
    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.