Heikki Hiilamo: Kirkon jäsenyys tukee syntyvyyttä

Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan kastettujen lasten määrä on liki puolittunut 20 vuodessa. Määrä on laskenut dramaattisesti paitsi siksi, etteivät vanhemmat tuo lapsiaan kastattavaksi myös siksi, että lapsia syntyy selvästi aikaisempaa vähemmän. Viime vuonna Suomessa syntyi 45 613 lasta, kun yhdeksän vuotta aikaisemmin määrä oli 60 980.

Lapsiperheiden hyvinvoinnista huolehtivalle kirkolle alhaisessa syntyvyydessä on kyse paitsi jäsenkadosta ja niukkenevista resursseista myös sanoman uskottavuudesta: eikö kirkkokaan onnistu rohkaisemaan nuoria pareja luottamaan tulevaisuuteen ja saamaan enemmän lapsia? Viimeisimpien lukujen mukaan nainen synnyttäisi keskimäärin 1,35 lasta, mikä on alhaisin koskaan Pohjoismaissa mitattu lukema. Vielä vuonna 2010 kokonaishedelmällisyysluku oli 1,87.

Tänä vuonna syntyvyyden odotetaan kääntyvän hitaaseen nousuun, mutta koronapandemian vaikutukset voivat jälleen pudottaa syntyvyyttä.

Julkisessa taloudessa alhainen syntyvyys näkyy aluksi säästyneinä menoina ja korkeampina tuloina, kun äidit ja isät eivät pidä vapaita lastenhoidon vuoksi. Muutaman vuosikymmenen jälkeen veronmaksajien määrän väheneminen alkaa nakertaa hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Kirkolle jäsenmäärän pienenemisellä on vieläkin suurempi vaikutus.

Syntyvyyden laskussa hämmästyttävintä on se, ettei sille ole kyetty löytämään selviä syitä esimerkiksi työmarkkinoiden, perhepolitiikan tai sukupuolten välisen tasa-arvon kehityksestä.

Uskonnollisuus vaikuttaa syntyvyyteen

Aikaisemmissa tutkimuksissa uskonnolla on havaittu olevan vaikutus syntyvyyteen. Yleisesti ottaen syntyvyys on laskenut 1900-luvun alusta selvästi kaikissa rikkaissa maissa, mutta laskun ajoittumiseen ja voimakkuuteen vaikuttavat alueellisesti kulttuuriset ja uskonnolliset tekijät. Esimerkiksi Ranskassa ja Isossa-Britanniassa katolisilla naisilla on enemmän lapsia kuin muilla. Suomessa syntyvyys on korkeinta alueilla, joissa asuu suuri määrä lestadiolaisia.

Selvitimme yhdessä Väestöliiton tutkijan Henri Mikkolan ja taloushistorian professorin Jari Elorannan kanssa, millaiset seikat ovat yhteydessä syntyvyyden muutoksiin Suomen kunnissa viime vuosikymmenten aikana. Yhtenä tekijänä halusimme tarkastella myös uskonnon vaikutusta.

Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa (3/2020) julkaistussa tutkimuksessamme analysoimme syntyvyyden muutoksia Suomen kunnissa vuosina 1995–2017. Artikkelissa tarkastelimme uskontoa uskontokuntiin kuulumisen tai kuulumattomuuden mukaan. Vuoden 2018 lopussa Suomessa oli yhteensä 142 rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului hieman alle 70 prosenttia väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia oli noin 28 prosenttia. Muiden kristittyjen osuus oli pari prosenttia ja muihin kuin kristillisiin uskontokuntiin kuuluvien osuus alle prosentti. Uskontokuntiin kuulumattomissa on huomattava joukko muslimeita, jotka yleensä ovat ensimmäisen polven maahanmuuttajia. Käytännössä evankelis-luterilainen kirkko kuitenkin hallitsee uskonnollista maisemaa, ja näin ollen tutkimuksemme kuvaa sen roolia.

Tarkasteluajanjaksolla maallistuminen voimistui ja kirkkoon kuulumattomien määrä moninkertaistui monilla alueilla. Jo karkeat tulokset osoittivat, että suurimmat syntyvyyslukemat esiintyvät samoilla alueilla, joissa sekularisaatio on ollut vähäisintä ja jossa uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluu lähes koko väestö.

Kirkosta eroaminen ja syntyvyyden lasku kulkevat käsi kädessä

Uskontokuntiin kuulumisen ohella syntyvyyteen vaikuttavat aikaisempien tutkimusten mukaan esimerkiksi koulutustaso ja taloudellinen asema. Tästä syystä tarkastelimme uskontokuntiin kuuluvien osuuden lisäksi samanaikaisesti opiskelijoiden sekä toisen ja korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuutta sekä ylimpään ja alimpaan tulokymmenykseen kuuluvien ja työttömien osuutta. Lisäksi mukana oli nettomuutto kuntien välillä.

Emme tarkastelleet mainittujen tekijöiden yleisyyttä sinänsä, vaan tekijöissä tapahtuneita muutoksia yhden kunnan sisällä. Toisin sanoen etsimme erikseen kustakin kunnasta edellä mainittuja tekijöitä, joissa olisi tapahtunut merkittävissä määrin samansuuntaisia tai päinvastaisia muutoksia suhteessa kokonaishedelmällisyyteen.

Tulostemme mukaan uskontokuntiin kuulumattomien osuuden kasvu oli yhteydessä syntyvyyden alentumiseen senkin jälkeen, kun kaikkien muiden tekijöiden vaikutus oli otettu huomioon. Toisin sanoen niissä kunnissa, joissa uskontokuntiin kuuluvien osuus pysyi suhteellisen korkeana, syntyi suhteessa enemmän lapsia kuin niissä kunnissa, joissa sekularisaatio eteni nopeammin.

Tulos oli pätevä sekä kaikkia kuntia kuvaavassa analyysissä että pieniä eli alle 40 000 asukkaan kuntia koskevassa analyysissä. Tuloksen merkitsevyyttä ei muuttanut edes se, painotettiinko analyysissä havaintoja kuntien asukasmäärällä vai ei. Yhteys oli toki voimakkaampi mallissa, jossa ei ollut mukana väestöpainoja. Uskonnollisimmat kunnat Suomessa ovat melko harvaan asuttuja muutaman tuhannen asukkaan kuntia.

Kirkon jäsenyyden vaikutus suurinta Pohjois-Suomessa

Alueelliset erot ovat Suomessa suuria. Tarkastelimme siksi myös sitä, miten eri tekijät vaikuttavat syntyvyyteen eri puolilla maata. Kaistaleella Etelä-Lapista eteläisintä Pohjanmaata myöten kirkosta eroaminen on koko tarkasteluajanjaksolla yhteydessä syntyvyyden laskuun. Kaakkois- ja Etelä-Suomessa uskonnon ja kokonaishedelmällisyyden laskun yhteys on paljon maltillisempi. Tähän voi vaikuttaa kaupunkialueille kohdistuva maahanmuutto.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa väestö on erityisen uskonnollista verrattuna muuhun Suomeen. Näillä alueilla kirkkoon kuuluu vielä reilusti yli 90 prosenttia väestöstä.

Tutkimuksemme ei vastaa suoraan siihen, miksi syntyvyys on alentunut globaalin talouskriisin jälkeen. Tulokset viittaavat siihen, että kirkon jäsenyydellä on ollut syntyvyyttä tukeva rooli. Toisin sanoen kirkko on onnistu pitämään yllä perinteisiä arvoja, joihin kuuluu vahvasti perheellistyminen ja vanhemmuuden kunnioitus.

Voiko kirkko tehdä enemmän?

Tiedämme, että monet saavat lapsia vähemmän kuin toivovat. Voisiko kirkko tehdä vielä jotain enemmän syntyvyyden nostamiseksi?

Taloudellisen epävarmuuden ja sukupuolten välisen tasa-arvon puutteiden lisäksi syntyvyyteen vaikuttaa myös se, miten lasten saamisesta ja lapsista puhutaan julkisissa ja yksityisissä yhteyksissä. Yksi syy syntyvyyden laskulle voi liittyä siihen, että lasten saamiseen ja lapsiin yhdistetään aikaisempaa enemmän kielteisiä mielikuvia.

Lääkeyhtiö Merckin toteutti kesäkuussa 2020 Taloustutkimuksen internetpaneelilla laajan 18–45-vuotiaille kohdistetun kyselyn lasten saamisesta. Kysely osoitti, miten dramaattisesti vanhemmuuteen liittyvät mielikuvat poikkeavat niiden välillä, joilla ei ole lapsia ja joilla on lapsia. Lapsettomille päällimmäiset mielikuvat liittyvät velvollisuuksiin (36 %) ja uupumukseen (31 %), kun taas lapsiperheissä korostuu onni (75 %) ja ilo (50 %).

Jäsenten kohtaamisessa ja muussa viestinnässä kirkko voi tukea syntyvyyttä pitämällä esillä lasten ja lapsuuden arvoa sekä omaa toimintaansa lapsiperheiden tukemisessa. Tärkeää olisi myös se, että nuoret vanhemmat osallistuisivat seurakuntien ja muihin sosiaalisiin tilaisuuksiin lapsiensa kanssa. Jos näin ei tapahdu, muut voivat tulkita vanhemmuuden rajoittavan liikaa elämää.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja on THL:n tutkimusprofessori ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori.

7 kommenttia

  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Hämmästyttäviä lukuja. Varsinkin nuo lapsiperheiden onni ja ilo. Oikein piti lukea kahteen kertaan, että kuinka päin se nyt oikein oli. Hämmästelen myös sitä miten vähän seurakunnat tekevät työtä sen eteen että lapsiperheet tulisivat mukaan. No, tiedän kyllä lapsityön ja vauvakirkot yms. Mietin vain niitä tilanteita, kun jokin perhe tulee kokonaisuudessaan messuun. Äidin sylissä vauva ja isän taluttamana taaperoikäinen. Hetken he onnistuvat istumaan rauhassa. Kunnes taapero kyllästyy ja alkaa häirintä. Vanhemmat tuskastuu siitä ja isä lähtee lopulta taaperon kanssa kotiin. Eikä sitä perhettä enää kirkossa näe. Jospa näin ei kävisi ja koko perhe voisi jatkossakin olla mukana, niin moni isä löytäisi oman paikkansa seurakunnan toiminnassa. Jolloin koko perhe kasvaisi kirkon toimintaan mukaan. Nyt sinne jää lopulta vain äidit.

    Joissakin kirkoissa on oikein hienosti varauduttu lapsiperheiden tuloon. Eikä häirintää synny, kun lapsiperhettä varten on äänieristetty tila. Valitettavasti riittää messuista ilmoittamiseen vain kolme nimeä ja kelloaika. Joten sellaiset tärkeät tiedot, että tällainen tila on kirkossa, jätetään kertomatta. Joten tila jää hyödyntämättä monen kohdalla.

    Yksi lapsimäärän rajoite on auton koko. Neljättä varten tarvitaan isompi auto. Siihen ei kaikilla ole varaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Ihmiset eivät hanki lapsia kansakunnan olemassaoloa ajatellen. Perheen muodostaminen lapsineen on täysin henkilökohtainen asenne. Syntyvyyden väheneminen on ilmiö kaikissa teollisuusvaltioissa . Voisi ihan hyvin aktiivisesti suosia esimerkiksi muutaman miljoonan intialaisen asettumista Suomeen sillä ehdolla että oppivat joko suome tai ruotsin kielen taimolemmat. Maaseutu tyhjenee huolestuttavasti. Maata on ja voisi suunnitelmallisesti rakeennuttaa isoja kaupunkeja sopivan välimatkan päähän toisistaan. Intialaisilla siirtolai9sina on pistämätön taipumus elättää itse itseään . He loisivat siis työllisyyttä ja hyviin vointia.

    Miksikö intialaisia , sksi että jolleivat heitä päästetä tänne kontroloidusti niin ilmastokatastrofin pahetessa he tulevat kontroloimattomina laumoina.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Kiitos Heikki hyvästä kirjoituksesta. Tutkimuksenne tulos vahvistaa arkikokemuksen: uskonnollisuus ja monilapsisuus korreloivat keskenään. Syntyvyyden alenemisen negatiivista vaikutusta nykyisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen ei kylliksi ajatella, ei myöskään nähdä lapsiperheen elämän positiivisia puolia. Edessä voi olla kova parku. Ehkä tätä kautta toteutuu jotain Raamatun käskyn sisältämästä perhekeskeisyydestä: “Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit …”?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Hyvä kirjoitus ja aiheellinen tutkimus. Tuo tosin vahvisti myös ennakkokäsitystä niistä syistä, joiden oletin vähentäneen yhteiskunnassa syntyvyyttä. Perhekeskeinen elämäntapa on yleistä niissä perheissä, joissa Jumala ja Kirkko on yleisesti jollain tasolla läsnä. Näin siis yleistäen. Harvoin myöskään tapaa uskovia nuoria, jotka eivät olisi perhekeskeisiä ja lapsimyönteisiä.

    Voiko tästä siis vetää sen johtopäätöksen, että uskovien pariskuntien lapset ovat tulevaisuudessa Suomessa enemmistönä, koska ei uskovat tekevät vähemmän lapsia? Näin ajatellen Kirkolla on tulevaisuutta. Uskosta uskoon, sanotaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouko Salonen sanoo:

    Mikä on aborttien vaikutus syntyvyyteen? Mille alueille ne kohdistuvat? Onko perhearvoilla ja kirkkoon kuulumisella niihin vaikutusta?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Tosi kivaa, että miehet pohtivat näitä asioita täällä keskenään. Ketään teistähän tämä asia ei varsinaisesti koske, mutta varmat mielipiteet on toki joka pojalla . Hienoa!

    En halua olla tunkeileva, mutta tietävätkö teidän vaimonne – joista monet ovat käsittääkseni erittäin korkealle koulutettuja – mitä te tälle palstalle postaatte?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    eri kirjoittajia
    eri kirjoittajia

    VERKKOESSEE Kirjoituksia teologiasta, historiasta, tulevaisuudesta ja yhteiskunnasta.