Heille oli tilaa majapaikassa (lue: kirkossa)

Pian kuulemme ja luemme, kuinka Marian synnyttämisen aika tuli, kuinka hän synnytti pojan, pani hänet seimeen ja kuinka heille ei ollut tilaa majapaikassa (Lk. 2:7). Tuo kohta on lapsuudesta saakka koskettanut jouluevankeliumissa.

Viime päivien uutiset kertovat, kuinka ”heille on tilaa majapaikassa” – jouluevankeliumia mukaillen. Helsingin seurakunnat ovat junailleet käytännön, jossa kirkkoja avataan kodittomien ja asunnottomien yösijoiksi. Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa tällaiselle on tarvetta, kuten tiedämme.

Tällaiset tempaukset voivat joskus tuntua kirkon julkikuvan kiillottamiselta. Saattaapa joku äityä arvostelemaan asiaa julkisuushakuisuudella. Itse näen, että asia on paitsi symbolinen myös aivan konkreettinen esimerkki tavasta, jolla kirkon tulee toimia. Jos kirkossa puhutaan lähimmäisenrakkaudesta, tulee se myös näköä teoissa ja toiminnassa. Tietysti toiminnassa pitää olla jatkuvuutta eli se ei voi olla hetkellinen tempaus, joka aloitetaan ja sitten kohta lopetetaan jostakin syystä.

Kirkkojen avaamiselle yömajoiksi on varmasti omat käytännölliset kysymyksensä tai jopa ongelmansa. Usein ne ovatkin ne syyt, joiden vuoksi joku tällainen tai vastaava toiminta torpataan. Sanotaan, että se ei sovi vakiintuneisiin käytäntöihin. Siksi vakiintuneita käytäntöjä pitää rikkoa, jotta voidaan tehdä jotakin uutta ja tärkeää kuten Helsingin seurakunnat ovat tehneet.

Toinen suuri kysymys liittyy kirkon käyttöön yleensä. Se on kirkon säädöksissä ohjeistettu melko tarkasti. Kirkko on sakraalitila. Kirkot edustavat myös rakennusaikansa arkkitehtuuria ja niin edelleen. Jo kirkon ”peruskäytössä” törmäämme ainakin omasta mielestäni kirkkotilan jäykkään muunneltavuuteen, kun kirkoissa on useimmiten kiinteät penkit. Helsingin tuomiokirkossa penkkirivit ovat jopa ovilla suljettavia.

Monissa kirkoissa kirkkotilaa on alettu ottaa uudella, yhteisöllisemmällä tavalla käyttöön jumalanpalveluselämän uudistamisen myötä. Kirkoissa on järjestetty messujen jälkeen ”pystykahveja” ja jopa lounaita. Paras tilanne kirkon käytössä on silloin, jos itse kirkkotila on muunneltavissa siirrettävine penkkeineen ja jossa kirkkotilan välittömänä jatkeena on tila kahveille ja aterioille sekä yhdessä olemiselle.

Seurakuntien tilat ovat kaikkiaan melko jäykästi käytettävissä erilaisiin toimintoihin. Tai ne voisivat olla enemmän käytettävissä, jos rohkeutta ja tahtoa olisi. Tietysti ongelma tulee siitä, jos halutaan järjestää avointen ovien kahvilatyyppistä toimintaa ja sama tila pitäisi olla viikonloppuna juhlatilana. Toisaalta kirkolla on tiloja melko paljon, joten noita avointen ovien toimintatilojakin luulisi riittävän. Merimieskirkoilla ulkomailla kirkon kahvila, "olohuone" on oikeastaan kirkon tärkein tila, jossa ihmiset kohtaavat ja jossa kirkon työntekijät kohtaavat ihmisiä.

Mitä kaikkea kirkoissa voi järjestää? Sitä voisi miettiä. Samoin pitäisi miettiä, miten seurakuntien tilat olisivat vapaammin ja monipuolisemmin tarjolla ihmisten tulla, olla ja mennä. Virastoja, työhuoneita ja juhlatiloja meillä on tarpeeksi. Ne eivät kuitenkaan useimmiten vahvista yhteisöllisyyttä. Miten ”vakiintuneita käytäntöjä” muutetaan, jotta seurakuntalaisten omistamat tilat tulisivat paremmin käyttöön? Miten apua tarvitsevia autettaisiin erilaisten tilojen kautta? Kirkkojen avaaminen majapaikoiksi on hyvä avaus ja kokeilu, joka toivottavasti johtaa johonkin muuhunkin uuteen tilojen käytössä! Ja mitä Herramme sanoikaan heille, jotka olivat ruokkineet nälkäisiä ja avanneet ovensa kodittomille - ja heille, jotka eivät näin tehneet!

Toivo Loikkanen

 

 

 

7 kommenttia

  • Juha Heinilä sanoo:

    Toivottavasti muistetaan huolehtia turvallisuudessa. Paloturvallisuus voi asettaa joitain ehtoja henkilöluvulle ja tilan käytölle Lisäksi jokaisen yöpyjän muustakin turvallisuudesta pitäisi huolehtia. Tulipalo tai muu ongelma voi tulla vastaan, jolloin nämäkin olisi hyvä ennalta käydä läpi viranomaisten kanssa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Näin juuri ja uskon, että nuo on otettu huomioon.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Ovatko seurakunnat laatineet majoitustoiminnan turvallisuus-, pelastus- tai jonkun muun suunnitelman, josta kaikki selviävät? Miten turvallisuuden huomioon ottaminen sinun seurakunnassa hoidettaisiin?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Heiskanen sanoo:

      Jokaiseen seurakunnan julkisessa käytössä olevaan rakennukseen on tehtävä pelastussuunnitelma. Siinä otetaan kantaa henkilölukuun, tilan käyttöön, miten toimitaan yms.

      Voimassa olevan ohjeistuksen mukaan seurakunta on lisäksi velvollinen selvittämään ja arvioimaan toimintaan, rakennuksiin sekä työhön ja työolosuhteisiin liittyviä vaaroja sekä laatimaan toimintasuunnitelmia ja –ohjelmia, joiden avulla edistetään turvallisuutta. Näissä suunnitelmissaan ja ohjelmissaan seurakunnan tulee ottaa huomioon viikkotoiminta, tapahtumat ja vapaaehtoiset työntekijät. Majoitus on yksi toimintamuoto, joka huomioidaan turvallisuusohjeissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Toivo Loikkanen, mikä sä sinut uskomaan että nuo asiat ovat hoidossa? Haluat uskoa niin?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ne ovat meillä työn “peruskauraa” eli kaikille kiinteistöille on laadittu turvallisuus- ja pelastussuunnitelmat. Lisäksi jokaisesta tapahtumasta laaditaan turvallisuusasiakirja, jossa määritellään riskit ja vastuuhenkilöt sekä ennaltaehkäisevät asiat. Kirkossa on paljon kokemusta mm. leiritoiminnasta, jossa on ihmisten majoittamista. Tuo on tietysti hieman uudentyyppistä toimintaa, mutta samat perusohjeet pätevät siihenkin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tarja Heiskanen sanoo:

      Toivo on aivan oikeassa. Tämä ei ole uskon asia vaan tiedon. Näitä ohjeistetaan ja myös valvotaan, että ne ovat kunnossa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.