Hengellinen valta ja vallattomuus

Menneiden sukupolvien saarnamiehet julistivat silloin tällöin ihmisiä suorasukaisesti helvettiin Jumalan Sanan nojalla. Näin tehtiin myös vainajien kohdalla, jos oli täysi syy epäillä, että oltiin hautaamassa uskottomana kuollutta tai Jumalan Sanaa vastaan julkisesti toiminutta.

1600-luvulla Utajärven Ahmaksen kylässä eli kansanparantaja ja runonlaulaja Lusia Rusintytär Korhonen. Lusian kerrotaan perineen kykynsä isältään ja taitojaan hän harjoitti niin, että se huomattiin laajalti.

Vanhoista käräjäpöytäkirjoista on ilmennyt, että Lusia haastettiin käräjille, syytteenä noituuden harjoittaminen. Todistajat väittivät että hän oli mm. varastanut kirkon öylättejä ja parantanut niillä yhden ihmisen silmät. Asiaan ei saatu täyttä selvyyttä ja tuomiota lykättiin seuraaville käräjille. Lusia ei jäänyt niitä odottamaan, vaan loitsurunoja laulaen hän meni metsään ja hirttäytyi.

Lusian toimet olivat tietenkin puhdasoppisuuden aikana monelle kristitylle kauhistus, semminkin kun hän vielä riisti hengen itseltään, mikä sekin tiesi ihmisten mielissä helvettiin joutumista.

1600-luvun ihmisen maailma oli täynnä hyviä ja pahoja voimia, mystiikkaa ja taikuutta, johon kirkko koetti puuttua. Mutta aika sitkeässähän nuo uskomukset ovat olleet. Minunkin lapsuuteni Puolangan maaseudulla värittyi monella kertomuksella ja omakohtaisella kokemuksellakin.

Lusialle Kiesus, Maria, öylätit ja risti edustivat salattuja voimia hänen maailmankuvansa mukaisesti. Täydellä syyllä voi olettaa että ne olivat hänelle hyviä voimia. Sen tiedon perusteella, minkä käräjäkirjat tapahtumista Utajärven Ahmaksen kylässä 1600-luvun lopulla antavat, tuomitsisitko sinä Lusian?

Kävin katsomassa Lusia Rusintyttärestä tehdyn kamarioopperan. Se oli varsin antoisa elämys. Oopperan taltioinnin voi vielä kuulla Yle Ykköseltä 17.9. http://lusia.fi

    • Ihminen, vaikka pappisviran edustajakin, ottaa ison roolin päättäessään julkisesti jonkun ihmisen sielun autuudesta. Tätä ”noidaksi” julistamisen muotoa lienee harjoitettu ainakin erilaisten kristillisten (tai itseään kristillisiksi nimittävien) lahkojen piirissä meidän päiviimme saakka.

    • Taitaapa olla niin että iankaikkisen kadotuksen sijasta nykyään uskotaan enemmänkin maanpäälliseen helvettiin. Sielunvihollisen tilalle ovat astuneet narsistiset johtajat, perheväkivallan harjoittajat ja työpaikkakiusaajat.

    • Kimmo,

      Mihin kirkkoon viittaat sanoessasi ”Vastaamalla omilla mystiikalla, rituaaleillaan ja taikuudellaan taikuuteen ja julistamalla ihmisiä helvettiin?
      Sitähän se kirkko yrittää vielä tänä päivänäkin. Vaikkakin hiipuvalla menestyksellä.”

      Minä en ole tavannut yhtään tuon kaltaista kristillistä kirkkoa. Siis mihin kirkkoon viittaat?

    • Mitäs muuta se kotimaisen ev.lut.kirkonkaan opetus on kuin mystiikkaa, taikuutta ja määrättyjen rituaalien mukaisia kirkonmenoja?

      Sama se on kaikissa uskonnoissa.

Kirjoittaja

Timo Juntunen
Timo Juntunen
Saaristorovasti. Runoilija. Elämän taiteilija. Tapaamisiin pappilan sillalla!