Hengellisestä väkivallasta K-M Laaksosen innoittamana

K-M  Laaksonen kirjoitti blogissaan näin:

Se kielipeli, jossa “hengellistä väkivaltaa” nyt on tyypillisesti käytetty, sopii erikoisen huonosti ymmärtämään ylipäänsä sellaista uskonnollista yhteisöä kuin SRK-vanhoillisuus, puhumattakaan että se auttaisi tajuamaan hoitokokouksien taustalla olevaa systemaattis-teologista problematiikkaa.”

Onko kielipeliä käyttää termiä ”hengellinen väkivalta” tilanteissa, joissa painostamalla, pelottelemalla, nöyryyttämällä ja hylkäämisen pelottelulla yritetään saada joku ihminen ajattelemaan halutulla tavalla uskomisen asioista ja toimimaan tietyllä tavalla elämässä?

Jos nyt elämässä yhteisen järjestyksen ja hyvinvoinnin perusteella säädetään lakeja kansalaisille pelotteena viimekädessä vapauden menetys ja vankila, niin mielestäni uskonnollisen yhteisön ei pitäisi kuitenkaan näin toimia. Sitä paitsi yhteiskunnallisia lakeja noudattaessa kansalaiselle ei aiheudu siitä muuta kuin hyvää, toisin kuin uskonnollisessa yhteisössä sen omia sääntöjä noudattamalla saattaa joutua melkoisiin umpikujiin ja pahimmillaan jopa hengenvaarallisiin elämänkohtaloihin: ehkäisykielto, ulkopuolisen kanssa avioitumisen kielto, verensiirtokielto.

Kun hengellinen väkivalta-käsitettä käytetään siinä merkityksessä kuin Uskontojen Uhrit RY on sille menestyksellä onnistunut antamaan, niin lestadiolaisuus pitäisi kieltää kokonaan.”

Hyvin oivallettu.

”Samoin Raamattu pitäisi nykyisen hengelliseen väkivaltaan liittyvän vallitsevan diskurssin perusteella kieltää, Jeesuksen useimmat puheet ovat silkkaa “hengellistä väkivaltaa, “Laestadiuksen saarnat ovat sitä potenssiin kymmenen, ja esikoiset vielä lukevat rukoushuoneillaan joka sunnuntai seurojen aluksi provastin saarnan, huh!

Niinpä niin, samaa olen miettinyt itsekin. Jeesuksen vihaiset sanat tulkitaan niin, että ne ovat ”pyhää” suuttumusta ja niin ollen oikeaa ja synnitöntä. Hmm. Olen usein kysellyt, miksi Raamatussa esiintyy aikamoista ”kirveellä taivaaseen” ajattelua ja toimintaa, koska kaikki sellainenhan ajaa vain pakkoparannukseen, jolloin sydän ei ole mukana hommassa ollenkaan. Minä en tätä ymmärrä, liekkö käännösvirheitä, koska ne ovat kovasti ristiriidassa lahjavanhurskaus -käsityksen kanssa.

Mutta sen ymmärrän, että painostaminen, pelottelu ja pakottaminen eivät aiheuta missään asiayhteydessä sydämestä, omasta halusta lähtevää ajattelua ja toimintaa, jotka kantavat pidemmän päälle hyvää hedelmää. Moni on tällaisen painostuksen edessä muuttanut ajatteluaan ja tapojaan toivotun mukaisesti, mutta usein vain näennäisesti ja lyhytkestoisesti. Tietenkin on olemassa myös ihmisiä, että he toimivat jatkuvasti muiden mielen mukaisesti ja elävät jopa koko elämänsä muiden ehdoilla, unohtaen oman elämänsä toiveineen ja haluineen.

No tässä kohdin voi joku oikea uskovainen sanoa, että laki on tarkoitettu epäuskoiselle ja vääräuskoiselle ja heitä voi kovinkin ottein kohdella pelastuksen nimissä, koska niin tekivät myös entiset pyhät ja itse Jeesus. Oikeaksi uskovaiseksi voi taas heittäytyä kuka tahansa millä perusteella tahansa ja eri raamatunkohtiin tarrautuen ja sitten kohdella muulla tavalla ajattelevia niin kovin sanakääntein kuin ikinä keksii.

Eli oikealla uskovaisella on lupa, suorastaan velvollisuus painostaa, pelotella ja pakottaa epäuskoiseksi tai vääräuskoiseksi katsomaansa henkilöä ja sitä toimintaa ei saa kutsua hengelliseksi väkivallaksi, niinkö?

Väkivaltaa on kaikki sellainen toiminta, mikä tähtää toisen ihmisen väkivalloin tapahtuvaan ajatusten ja toimintojen muuttamiseen.

Jos uimataidoton lapsi yrittää ajaa suhauttaa pyörällään järveen laiturin päästä vanhemman tarttuessa häntä viime hetkellä kiinni hartioista, siinä tapahtuu väkisin lapsen pysäyttäminen, jotta hän ei huku. Lapsi saattaa itkeä ja raivota, kun ei saanut ajaa järveen, mutta myöhemmin iän karttumisen myötä, hän ymmärtää äidin toimineen tilanteessa ja myös vastaavissa tilanteissa oikein eikä ole niistä katkera äidilleen. Lapsi oppii välittävän vanhemman kasvatuksen ansiosta oikean ja väärän, terveellisen ja vahingollisen toiminnan erot ja seuraamukset.

Jos joku asiakas varastaa kaupasta nakkipaketin ja myyjä huomaa sen ja hälyttää vartijan paikalle ja vartija pakottaa varkaan palauttamaan nakkipaketin takaisin hyllyyn, vartija toimii väkivaltaisesti, mutta oikein. Vartijan toiminta on ohjaamassa varasta luopumaan varastelusta ja jos varas muuttaa toimintatapojaan, siitä ei ole seuraamuksena mitään pahaa, vaan päinvastoin hyvää. Myöhemmin elämässään varastelusta luopunut ihminen käsittää vartijan toimineen oikein, vaikka se ei sillä hetkellä tuntunutkaan siltä, kun nälkä kursin vatsassa ja rahat oli tuhlattu kaljaan.

Laestadiuksen saarnoihin sekoittui aikoinaan yhteiskunnalle kuuluvia palopuheita ja myös pakanauskontoa ja siksi hänen saarnoistaan on vaikea ottaa selkoa, mikä siinä on oikeasti evankeliumia ja onko sitä siinä peräti ollenkaan. Hyvähän se oli, kun hän välitti alkoholin syövereissä kamppailevista ihmisistä ja perheistä, joissa lapsetkin olivat usein ihan kamalissa oloissa vanhempiensa kännäämisen takia, mutta tavallaan hän antoi uskosta melkoisen ankaran ja pelottavan kuvan niin toimiessaan.

Nykyään yhteiskunta huolehtii kansalaistensa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, niin uskonnollisten liikkeiden ei tarvitse asiassa kunnostautua. Voisiko sanoa, että yhteiskunta on ottanut tehtäväkseen kymmenen käskyn ainakin osittaisen toteutumisen ja uskonnollisille yhteisöille on jäänyt vain armon saarnaaminen? Lakihan ei koske uskovaista, vai mitä?

Eihän kymmenen käskyn pykälistä paljoa puhutakaan uskonyhteisöissä, kun omat säännöt ovat tulleet niiden tilalle. Ja juuri niiden, omien sääntöjen ja lakien tiimoilta sitä hengellistä väkivaltaa harjoitetaankin. Niitä vastaan rikkominen on sama kuin yhteisöä vastaan nouseminen ja siksi se onkin niin pahaa, sehän murentaa valtaa hallita porukkaa.

Jo pikkulapsikin tajuaa, että ei tunnu kivalta, eikä ole oikein, jos joku ottaa kädestä tavaran. Jokaisen on niin ikään helppo ymmärtää, että varastaminen on yksinkertaisesti väärin ja rangaistava teko ja se ei ole vääränlaista väkivaltaa varasta kohtaan, jos hän joutuu jopa tiilenpäitä lukemaan rötöksistään. Sama koskee kaikenlaista satuttamista ja vahingontekoa toista ihmistä kohtaan: se on yksiselitteisesti väärin. Sen toteamiseksi ja ymmärtämiseksi ei uskonyhteisöjä tarvita. Joskus on jopa niin, että yhteiskunnan on puututtava uskonyhteisöjen harjoittamaa väkivaltaa kohtaan.

Jotta voitaisiin ymmärtää vääryyttä ja ”syntiä”, mielestäni pitää mennä enempikin ihmisen lapsuuteen ja nuoruuteen kuin hengellisyyteen ja Raamattuun. Tutkimukset osoittavat, että vankiloissa istuu aika paljon ihmisiä, joilla on jonkinasteisia neurologisia ongelmia ja heidän kohdallaan on helppo ymmärtää, että he ovat tavallaan ajautuneet rikolliseen kierteeseen, kun eivät ole saaneet apua ongelmiinsa. Samoin vankiloissa viruu ihmisiä, joita on satutettu lapsena tai nuorena ja he ovat ottaneet itselleen saman satuttamisen linjan. Eli useimmiten vankila on seuraamus jostakin ja näihin syihin pitää pureutua, jotta vankien määrä vähenisi yhteiskunnassa.

Tässä kohdassa joku voi ajatella, että jos perheet olisivat kaikki uskovaisia ja Jumalaa pelkääviä, rikollisuutta ei edes olisi. Niin ja joo, voisihan se olla niinkin, etenkin jos uskovainen perhe, uskovaiset vanhemmat, tarkoittaisi sitä, että jokaisella perheenjäsenellä on oikeus olla ymmärretty, kunnioitettu, rakastettu, huomioitu ja hänen ei tarvitsisi koskaan pelätä muita perheenjäseniään eikä tulevansa hyljätyksi muilta minkään asian takia.

Eli tasapainoisia ja onnellisia lapsia ”tuottavien” vanhempien pitäisi olla ensinnäkin aina järkiperäisiä aikuisia käytökseltään, tasapainoisia, johdon- ja oikeudenmukaisia. Lisäksi heidän pitäisi rakastaa ja antaa rajoja lapsilleen tarpeen mukaan. Heillä ei tulisi olla myöskään mielenterveydellisiä ja terveydellisiä ongelmia, koska nekin tuovat turvattomuutta lapselle. Joo ei: tosi harvat vanhemmat ovat luettelemani täydellisiä olentoja ja siksipä siksi, särkyneisyyttä ja rosoisuutta riittää maapallolla.

Noh, uskonyhteisöissä selitetään pahuutta epäuskoisen ihmisen luonnollisella taipumuksella haluun tehdä syntiä ja heitä halveksuen nimitelläänkin joidenkin uskovaisten toimesta huoraajiksi ja alkoholisteiksi. Vapaa seksi ja lastenmurhat vilahtelevat usein myös heidän puheissaan ja vahvistetaan kahden eri leirin olemassaoloa maapallolla: uskovaiset ja epäuskoiset, hyvät ja pahat, taivaaseen ja helvettiin menijät.

Kuitenkin kristinuskon mukaan jokaisessa ihmisessä on ainekset hyvään ja pahaan: liha ja henki sotivat keskenään jokaisessa ihmisessä. Perkeleen ja Jumalan valtakunta yrittävät saada jalansijaa ihmisen sydämessä. Siksi kait se Jeesuskin sanoi Jumalan valtakunnan olevan sisällisesti ihmisessä ja sitä rajaa ei voida mihinkään vetää. Jos uskovaiset olisivat läpeensä hyviä ja epäuskoiset pahoja, silloin voitaisiin sanoa, että Jumalan valtakunnan raja kulkee heidän välissään.

Se, että uskooko tai eikö usko, on se erottava tekijä kristinuskon pelastuksen kannalta ja se uskokin saadaan sen opin mukaan armosta ja lahjana. Eli mitään syytä itsensä röyhistelyyn ja muiden halveksuntaan ja painostamiseen ei pitäisi olla, koska on vain syntinen ja armahdettu syntinen. Tämän tähden, koskaan ei kuuluisi sanoa: tule meidän porukkaan, meillä on armo ja anteeksianto ja meillä ei ole pahuutta ja syntiä, vaan tulisi sanoa, usko Kristukseen vapauttaa sinua synneistäsi. Jos pitää Raamattua totuutenaan, ei pidä luvata sellaista, mikä ei sen kirjan mukaan ole tottakaan.

Maapallo on pullollaan ”täydellisiä” pelastuspaketteja tuonpuoleiseen ja niitä yritetään myydä vaihtelevin ja kyseenalaisin keinoin ihmisille. Mitään painostusta, pelottelua ja pakkoa niihin ei saa liittyä, koska kyse on uskomisesta ja tuonpuoleisesta elämästä. Kaikkinainen painostus ja pakko tässä elämässä saa liittyä vain tähän näkyväiseen elämään ja sen hyvänä perusteluna voidaan pitää yleistä järjestystä ja hyvinvointia. Jotta kaikilla olisi hyvä olla, sillä tavalla jokaisen pitää elää. Ja siitä huolehtiminen on yhteiskunnan tehtävä. Kirkko voi sitten saarnata armoa synninhädässä kamppaileville ja taivastien kulkijoille.

Joo, sanot että kun Jumalan sanaa saarnataan, ei saa unohtaa lakia. Joo, joo, mutta sehän ei kuulu kristitylle, vai mitä? Kristityllähän on jo halu lakiin uskonsa kautta, eikö? Niin joo sanot, että ”armoneuvonsanat” kuitenkin kuuluvat uskovaiselle uskovaisena pysymisen takaamiseksi, niinhän? Joo, joo, mutta nehän ovatkin ehto yhteisöön kuulumiselle ja juuri niiden kautta sitä hengellistä väkivaltaa on mahdollista käyttääkin, ymmärrätkö?

”Jos et ajattele ja toimi niin kuin me sanotaan, emme voi pitää sinua enää uskovaisena!”

Eli huomaatko; kriteerinä uskovaisuudelle ei olekaan usko Kristukseen, vaan kuuliaisuus yhteisön säännöille, jotka – yllätys, yllätys – muuttuvat ajansaatossa synneistä luvallisiksi.

”Minäkin katson silloin tällöin murtomaahiihtoa televisiosta.”

Jos usko Kristukseen olisi se pelastuspaketti ja kriteeri oikeaan uskoon, kristillisten uskonyhteisöjen vallanpitäjiltä loppuisivat alaiset ja he joutuisivat palvelijan asemaan. Voi-voi, ei sitä voisi kuvitellakaan tapahtuvan! Niin maistuva on valta ja joskus työpaikkakin, että totuus ja ydinsanoma saavat vaikka pysyä piilossa, jotta saadaan pidettyä valta-asemat hyppysissä.

Epäilen, että jo alkukristillisyyden aikoina pelastuspakettiin on yritetty ujuttaa kaikenlaista muuta Kristuksen lisäksi ja että myös Paavali sortui siihen lukemattomilla säännöillään ja ajatuksillaan. Luther yritti niin ikään samaa ja monet, monet muut aikojen saatossa. Välillä kyllä sanotaan, että usko ainoastaan riittää, mutta kohta toinen suupieli alkaa lisäillä sitä sun tätä temppua pelastuksen saavuttamiseksi. Ja kukaan ei taida kuitenkaan sitä täydellistä pakettia saada aikaiseksi, vaikka kuinka yrittää. Miksiköhän? Koska ihmisen on niin vaikea käsittää sanaa armo. Siinähän se paketti nököttää nätisti edessä, mutta sitä on niin vaikea nähdä kun siitä puuttuu ihmispönötys.

  1. Pekka Pesoselle ja Seppo Heinolalle yksi raamatun paikka, josta voi olla apua teidän Blogistin aiheesta pahasti sivuun lipsahtaneeseen keskusteluun”. Joh.3:14 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
    Ei tuossakaan paikassa Jumala lupaa ehdoitta rakastaa ketään. Ehtona on usko, joka on Jumalan lahja j.n.e. j. n. e. Kyllä noita teologisia väittelyitä voi käydä loputtomiin, mutta tuskin niistä kukaan tulee ”hullua hurskaammaksi.”

    • Jumala on rakastanut maailmaa. Niinhän tuossa sanotaan ilman mitään rajoituksia. Tämän rakkauden saa omistaa uskomalla sen. Näin kai se on meidän ihmistenkin kesken. Jollet usko toisen osapuolen rakkaudentunnustusta, jäät siitä rakkaudestakin osattomaksi.

  2. Kiitos avusta Leo. Me täällä keskustelevat tuskin tulemme hullua hurskaammiksi. Olet oikeassa siinä. Helvetti on kuitenkin aika olennainen osa kristillistä uskoa. Jeesus puhui siitä kai enemmän kuin kukaan muu. Mikäli sitä ei olisi, niin ihan turhaan Herramme puolestamme kuoli. Turha on silloin koko uskomme. eikä näillä keskusteluillakaan ole silloin mitään merkitystä.

    Aika järkkyä oli havaita, ettei koko Raamatusta löydy tuota kaivattua kohtaa.

  3. Teologiset keskustelut sinänsä ovat minulle hyvin antoisia. Hurskaammaksi niistä en tule.
    Saavat muut ajatella keskusteluista mitä tahtovat. Mitäpä siitä. Ainoa syyni kirjoittaa tänne on siinä, että näin pääsen keskustelemaan teologisista kysymyksistä. Se on yksi parhaista keinoista päästä syvemmälle asioiden ytimiin. Täällä kohtaan toisia samanlaisia ja itseäni viisaampia. Tässä on hyvä mahdollisuus saada aivan uusia ja elämää rikastuttavia näköaloja.

  4. Pekka Pesoselle. Sinun edellinen puheenvuorosi oli hyvä ja hyvin perusteltu. Meinasin tulla jo katumapäälle kun sekaannuin keskusteluun. Teologiset kysymykset ovat minustakin kiintoisia, mutta tällainen foorumi on siihen kyllä hidas. Käytetään paljon puheenvuoroja, mutta asia ei paljon valkene. Täytyy myöntää, että jos näitäkin keskusteluja kärsivällisesti lukee, niin kyllä niistä joskus jotakin oppii. Minä kuitenkin pitäisin enemmän siitä, että otettaisiin kantaa blogistin aiheeseen, mutta tyydyn kuitenkin tähän. Kiitos sinulle.

  5. Helvetti on pahan valtojen rankaisemiseksi

    Kun puhun siitä että helvetti on Jumalan työkalu pahan vallan lopulliseksi kukistamiseksi, niin silloin puhun sen varsinaisesta tarkoituksesta. Tämä tarkoitus selittää miksi helvetti on olemassa.

    Matteuksen evankeliumi sanoo tästä:

    Matteuksen evankeliumi:

    25:41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

    Tämä näkökulma tulee esille myös tunnustuskirjoissamme. Augsburgin tunnustus sanoo, että saatana joukkoineen tuomitaan kadotukseen:

    ”XVII Kristuksen tuomiolle tulo

    Edelleen seurakuntamme opettavat, että Kristus on aikojen täyttyessä ilmestyvä tuomiolle ja herättävä kaikki kuolleet; hurskaille ja valituille hän antaa iankaikkisen elämän ja pysyvän ilon, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet hän tuomitsee ikuiseen piinaan.

    Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka katsovat, että tuomittujen ihmisten ja perkeleiden rangaistus on kerran saava loppunsa.”

    Kun nähdään tämä helvetin varsinainen tehtävä niin silloin tulee näkyviin myös se miten suuri on ihmiskunnan lankeemus. Tämän lankeemuksen takia koko ihmiskunta on omissa voimissaan tuomion alainen. Vain evankeliumin vapauttava voima voi vapauttaa ihmisen tästä kadotuksen tilasta. Synti siis ei ole vain joku pikku vika muutoin kunnollisessa ihmisessä, vaan synnin palkka on kuolema, koko ihmisen kadotus, mikäli ihmistä ei kasteen kautta ole otettu Jeesuksen Kristuksen täytetyn sovintotyön osallisuuteen, Jumalan lapseuteen, Jumalan uskosta elämään.

    Mutta kun ihminen on Jumalan lapseuteen otettu, niin silloin tulee esille luomisen varsinainen tarkoitus: Jumalan ylistys koko luomakuntansa keskuudessa.

    Tämä Jumalan ihmiselle varattu elämä on ikuinen, koska kuolema on henkivaltana kukistettu. Silloin ihmisen on hyvä olla, koska mikään pahan henkivalta ei enää ole ansojaan panemassa. Silloin myös avoin ja luottavainen suhde kaikkien kesken, koska väärän profeetan viettelykset valheeseen ovat lopullisesti ohi ja Jumala totuus yksinään on valaisemassa kirkasta toivoa ja keskinäistä rauhaa ja riemua koko olemassaoloon sen jokaisessa ulottuvuudessaan.

    • Roto: ”Tämä tarkoitus selittää miksi helvetti on olemassa.”

      Täällä meillä päin papitkaan eivät usko enää helvetin olemassa oloon. Puhuvat ainoastaan jostain ”kadotuksesta”, jonka ominaisuuksista ja olomuodosta ei kukaan oikein tunnu tarkemmin tietävän.

      Toista se oli ennen muinoin hyvään aikaan, kun kaikki syntisäkit, jotka eivät uskoneet Jeesukseen joutuivat kuoltuaan uiskentelemaan maan alaiseen tuliseen järveen ilman aikarajaa. Oli rahvaallakin jokin syy uskoa Jumalaan helvetin pelossaan.

      Nyt on sitten pudotettu koko kristinuskolta pohja pois, kun on tuotu tilalle joku ihmeen ”kadotus”. Ihan lällärikamaa. Onkos se sitten joku ihme, että uskovaisuus kansan keskuudessa hiipuu ja kirkosta eroamiset lisääntyvät kun ei ole enää mitään kunnon pelotettakaan minkä vuoksi pitäisi uskoa.

      Ovatpa jotkut uudet pehmopapit väittäneet ihan naama totisena, että kaikki pääsevät taivaaseenkin – uskoivatpa, tai eivät. Eipä ole missään enää mitään rotia.

  6. Kysymys Jumalan rakkaudesta ja kaikkivaltiudesta

    Aristoteleen filosofiassa tulee esille se ettei Jumala voi olla samaan aikaan sekä kaikkivaltias että täydellinen rakkaus. Tämän pohjana on se että jos rakkaus on täydellistä, niin silloin Jumala rajoittaa omaa päätäntävaltaansa riippuvuussuhteeseen ihmisestä. Näin ihmisen osuus ikään kuin vähennetään Jumalan kaikkivaltiudesta.

    Islamissa tämä aristotelinen perinne on vaikuttanut niin että vain muutamia mystisen suunnan katsomuksia lukuun ottamatta myös siinä jätetään puheet Jumalan rakkaudesta syrjään. Sen sijaan korostus on Jumalan kaikkivaltiudessa. Toki Jumalan huolenpito ei kuitenkaan jää kokonaan syrjään, kun puhutaan Jumalan armollisuudesta.

    Raamatullisessa ilmoituksessa Jumalan rakkaus ja Jumalan kaikkivaltius eivät ole samalla tavoin toisiaan rajoittavia, vaan päin vastoin toisiaan täydentäviä. Paitsi että Jumala on kaikkivaltias, niin hän myös rakkaus. Jumalan kaikkivaltius siis ei ole despootin kylmän häikäilemätöntä kaikkivaltiutta, vaan rakastavan Isän täydellisen rakkauden täyttämää voimaa lastensa hyväksi.

    Kristinuskossa ihmisen vallassa oleva ei ole poissa Jumalan vallassa olemisesta, vaan Jumalan vallassa oleminen ulottuu myös siihen mikä on ihmisen vallassa olevaa. Jumalan valta ei siis ala siitä, missä ihmisen valta päättyy, vaan koko ihminen, kaikki hänen tekonsa ja koko hänen elämänsä on Jumalan valtapiiriin kuuluvaa todellisuutta.

    Raamatussa sanotaan että Jumala on rakkaus.

    1.Johanneksen kirje:

    4:8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

    4:16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.

  7. Roto: ”Uskon asioissa usko on varmempi kuin vajavainen tietomme.”

    Taitaa olla se Matiaksen uskonvarmuus ja -totuus ihan riippuvainen siitä kenen tai minkä kuppikunnan uskosta on kysymys. Niin se ”totuuskin” vain muuttuu, riippuen siitä keneltä sitä kysytään.

    Onko hindujen tai shintolaisten uskontotuus yhtä oikea uskontotuus kuin kristittyjen uskontotuus? Ellei ole, niin miksei ole?

    Taitaa nyt kuitenkin olla niin, että uskonvarmuudella ja -totuudella ei ole mitään tekemistä tosiasioiden kanssa.

  8. Miten Kimmo voit tietää mitkä on tosiasioita? Tiede ei siihen ole kyennyt. Tieteellisen tosiasian keski-ikä on jotain 15 v. Jupiterinkin piti kiertää aurinkoa. Nyt onkin todettu ettei niin ole. Solusta opetettiin joskus alkeellisena limalönttinä, jossa on kaksi osaa. Nyt biologit tietävät solun rakenteesta alle 10%.

    Eihän uskossa olisi mitään järkeä, niin kuin Kimmo väität, jos se ei myös toimisi. Jos usko ei vaikuta sitä mitä lupaa, niin olisi tosi hoopoa jatkaa uskovana. Silloinhan asia olisi juuri niin kuin kuvittelet.

    • Pekka: ”Miten Kimmo voit tietää mitkä on tosiasioita?”

      Tosiasia (tosiseikka, fakta) on yksilöllisestä käsityksestä tai tulkinnasta riippumaton asia. Se on todellisuudessa olemassa oleva vastine todelle väittämälle, ja sen olemassaolo tekee väittämästä toden. Tosiasia on näin asioiden todellinen tila, asiaintila joka vallitsee.

      Pekka: ”Jupiterinkin piti kiertää aurinkoa. Nyt onkin todettu ettei niin ole. ”

      Mistä ihmeestä olet tuollaista soopaa saanut päähäsi????? Mistä lähtien Jupiter ei ole ollut aurinkokuntamme planeetta? Jupiterin kiertoaika Auringon ympäri on lähes 12 maan vuotta.

      Pekka: ”Eihän uskossa olisi mitään järkeä, niin kuin Kimmo väität, jos se ei myös toimisi. ”

      Niinpä. Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Eihän siinä mitään järkseä olekaan. En ole missään, enkä koskaan kuullut, että sokea usko johonkin henkiolentoon olisi saanut aikaan mitään muuta kuin riitoja ja sotia toisen sorttisiin henkiolentoihin
      uskovien kanssa.

      Pekka: ”Jos usko ei vaikuta sitä mitä lupaa, niin olisi tosi hoopoa jatkaa uskovana.”

      Mistä sinä tiedät pitääkö usko sen mitä lupaa??? Sehän nähdään vasta sitten kun viikatemies on käynyt niittokeikalla – jatkuuko elämä helvetissä vai heavenissa vai kummassakaan. Jää nähtäväksi.

      Siitä olen samaa mieltä, että on hoopoa jatkaa uskovana.

  9. Kimmo

    Käytät sanaa ”tosiasia” erittäin pinnallisesti. Faktojen relevanttisuus nimittäin on täysin riippuvainen siitä missä yhteydessä ne määritellään. Sama kasvi voi toisessa tilanteessa olla viljelyn tarkoitus ja silloin se on faktaa, jota puolustetaan, mutta toisessa tilanteessa kasvi on väärällä alustalla, jolloin se on rikkaruohoa, joka kitketään pois palstalta.

    Jotta huomaisit miten faktojen kompetenssirajat kulkevat kulttuurisidonnaisesti otan esimerkin shogi pelin tietokoneohjelman laatijan kysymyksen japanilaiselle mestarille. Ohjelmoitsija halusi saada selville nappuloitten suhteellisen voiman ja kysyi, mitä vaikutta, jos tässä asemassa tämä nappula vaihdetaan tähän toiseen nappulaan, mutta asema pysyy muutoin samana. Mestari vastasi, ettei tuon jälkeen asema millään muotoa enää pysynyt samana.

    Ohjelmoitsija ajatteli mekanistisen kuvion samanlaisuutta, mestari puhui siitä että yhden nappulan muutoksella kaikki koko pelissä muuttui täydellisesti toiseksi asemaksi. Mestarille peli oli aivan toisella tavalla kokonaisuus kuin analyyttisen logiikan mukaan ajattelevalle ohjelmoitsijalle. Luonnollisesti mestari oli oikeassa, eihän hän muutoin olisi noussut mestariksi. Mutta tuon saavutuksen perusteena oli pelin kokonaisvaltainen hahmottaminen.

    Kerrottakoon länsimaisesta filosofiasta yksi esimerkki. Hegel piti esitelmää eräästä aiheesta. Kesken kaiken muuan oppilas sanoi, että tosiasiat puhuvat professorin teoriaa vastaan. Tuohon professori vastasi, että sen pahempi tosiasioille. Tuossa tuli esille että nuo kaksi puhuivat asioista aivan eri tason kysymyksenasetteluista lähtien.

    Niin kauan kuin puhumme täsmällisesti rajatuista kysymyksenasetteluista, voimme sanoa, että tämä tai tämä on faktaa, mutta kun nuo kategoriat ylitetään ja siirrytään noiden ennalta määrättyjen rajojen ulkopuolelle, niin nuo ”faktat” eivät enää välttämättä olekaan faktaa vaan väärinymmärryksen aiheuttamaa sekaannusta.

    Onhan täysin päivänselvää ettei ajatuksellisesti ”auton kategoriassa” liikuttaessa voida ymmärtää lentokoneen liikkeitä kiitoradalla, vaan kinataan sitä mahdollisuutta vastaan, että kone voi nousta kentän pinnasta. Mutta kun ajatellaan ”lentokoneen kategoriassa” niin lentoon nousu on todellisuutta, kone nousee, vaikka se minkään järjen kulun mukaan ei mitenkään voi sopia ”auton kategoriaan”.

    Kun siis pohdiskelemme vähääkään perusteellisemmin tosiasia -käsitettä, niin huomaamme että arkikielinen fakta ei suinkaan ole niin yksiselitteinen, kuin miltä se ensi silmäyksellä näyttää, vaan jokaisessa väittämässä on nähtävä missä kysymyksenasetteluissa liikumme.

    • Kiitos vaan kilometrivastauksestasi Matias. En tosin jaksanut lukea sitä .

      Tämä riittää minulle varsin mainiosti: Tosiasia (tosiseikka, fakta) on yksilöllisestä käsityksestä tai tulkinnasta riippumaton asia. Se on todellisuudessa olemassa oleva vastine todelle väittämälle, ja sen olemassaolo tekee väittämästä toden. Tosiasia on näin asioiden todellinen tila, asiaintila joka vallitsee.

  10. Mist mää tiiän kiertääkö Jupiter aurinkoo. Vai oliko se vaan jonkun huuli. Oli kuitenki vaivautunu tekemään kiertoradasta animaatiofimin. Kaikenmoista tietoo ja humpuukia on kovasti liikeellä. Eikä mulla oo mitään mahdollisuuksia selvittää asiaa ominpäin.
    Uskosta sen sijaan mulla on paljonkin omakohtaista tietoo. Se on vaan semmoista hiljaista tietoo, jota muille on hankala välittää. Se kaikki on mulle kyllä ihan faktaa.
    Sä Kimmo olet varmaakin päättäny pysyä erossa uskonasioist henkilökohtaisella tasolla.
    Ni sun on aika mahdoton hankkia mitään varsinaista tietoo uskosta. Voit vaan jankuttaa yhä ja samaa. Mut millään et voi todistaa mun faktoja vääriksi.

    • Pekka: ”Mut millään et voi todistaa mun faktoja vääriksi.”

      Et sinäkään voi todistaa niitä oikeiksi koska ne eivät ole tosiasioita (faktoja).

      Todistustaakka on sitäpaitsi aina sillä, joka esittää hypoteesin, teorian tai väitteen, että jokin asia on väitteen esittäjän väittämällä tavalla. Eli tässä tapauksessa sinun pitäisi todistaa ”faktasi” oikeiksi. Minulla ei ole todistustaakkaa sinun faktojesi suhteen, joten minun ei tarvitse todistaa niitä vääriksi. Uskonasiat eivät ole faktoja, ne ovat nimensä mukaisesti uskon varassa olevia asioita, koska niitä on mahdoton todistaa oikeiksi.

      (Jupiterin auringonkiertolaisuus on jo kauan ollut tieteellisesti todistettu tosiasia, siis fakta).

Kirjoittaja

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.