Hengellistä väkivaltaa?

Väkivalta on toisen ihmisen vahingoittamista. Hengellinen väkivalta on vahingoittamista uskonnollisella toiminnalla. Tällaista on esimerkiksi julkinen nöyryyttäminen, yhteisön ulkopuolelle sulkeminen, näillä uhkailu tai vaikkapa helvetillä pelottelu. Ääritapauksissa hengellinen väkivalta vaarantaa ihmisen mielenterveyden — joskus fyysisen terveyden — tärkeimmät sosiaaliset suhteet tai jopa hengen. Uskonnolliset yhteisöt ovat olleet varsin pitkään sokeita omalle hengelliselle väkivallalleen. En enää muista konkreettista tilannetta, mutta varmaa esimerkki löytyisi omastakin vaelluksesta.

 

Ajoittain olen törmännyt argumenttiin, jossa (minun mielestäni) hengellistä väkivaltaa legitimoidaan hengellisellä väkivallalla. Alastomimmillaan tämä on silloin, kun oma toiminta oikeutetaan lähimmäisen pelastamisella helvetistä: syyllistyisin hengelliseen heitteillejättöön, jos en kertoisi (omaa) totuutta(ni).

 

Hyvin lähelle tätä tulee Uskovaiset nuoret -sivuston näkemykset omasta toiminnastaan. Miika Korkatti kirjoitti: Käsittelemme erittäin vakavasti kaikki epäilyt hengellisestä väkivallasta. Yleisimpiä hengellisen väkivallan muotoja, joihin joudumme ajoittain puuttumaan, ovat syntiin kehottaminen, Raamatun vastaisen materiaalin levittäminen, sekä toisten ihmisten tuomitseminen asiattomalla tavalla. Olemme sitoutuneet ryhmäläisten suojelemiseen tällaiselta toiminnalta, ja tulemme myös jatkossa pitämään tästä kiinni.

 

Tulkitsen, että syntiin kehottaminen tarkoittaa sellaisen käyttäytymisen hyväksymistä tai puolustamista, joka sivuston ylläpidon mielestä on Jumalan tahdon vastaista. Raamatun vastaisen materiaalin levittäminen puolestaan on sellaisen uskontulkintojen kyselemistä, joita ylläpito ei hyväksi. Sivuston säännöissä on nimenomaisesti kielletty julkinen keskusteleminen näistä rajoista: KAIKKI ylläpitoon tai sääntöihin liittyvät kysymykset, ehdotukset ja ajatukset lähetetään suoraan yksityisviesteillä ylläpidolle. ...pyrimme kaikin keinoin välttämään kaikkea riitaa, epäsopua, hajottamista ja väittelyä.

 

Hengelliseksi väkivallaksi määritellään myös toisten ihmisten tuomitseminen. Tätä ei tosin ymmärretä kaikkia koskevaksi, vaan siihen lisätään määre asiattomalla tavalla. Asiatonta on se, mistä ylläpito on eri mieltä ja asiallista se, mistä samaa.

 

18 kommenttia

  • Juho Simojoki sanoo:

    minä suuresti epäilen että edes nuo ryhmän tavoitteet mitenkään voisivat täyttyä, jos joku määrittää mitä saat puhua. Olet silti osa yhteisöä mutta et omana itsenäsi vaan toisen määrittämänä. Se on väkivaltaa

    Aika hyvin ne täyttyvät. Ryhmän ylläpito ei kiellä keskustelua ryhmän ulkopuolella, vaan kokemukseni mukaan katsoo sen olevan jopa suotavaa. Katson itseasiassa että ryhmän tavoitteet toteutuvat paremmin, kuin siinä vaiheessa, jos keskustelua ei rajoitettaisi.

    Onhan myös K24:n keskustelut välillä todella tulikiven katkuisia ja juurikin sen takia, että kommentointi on melko vapaata. Edes suorien törkeyksien ynnä muiden häirikköviestien poistaminenkaan ei puhdista ilmapiiriä paljoa. Niin olen kokenut itse, kun täällä olen pari vuotta lueskellut blogeja.

    Minä olen UN-ryhmässä omana itsenäni. Tuon rukousaiheita, rukoilen toisten puolesta ja iloitsen muden kanssa niistä asioista, jotka ryhmäläisiä yhdistävät. Näin yksinkertaista se on. Itseni kieltämistä ei ole se, että jätän joistain asioista puhumisen muille foorumeille, esimerkiksi K24:n keskusteluihin.

    On valitettavaa, jos joku on ryhmään liittynyt tai päätynyt lukematta sääntöjä. Harmi, että Facebookin käytännöt liittävät ryhmään jo siinä vaiheessa, kun siihen kutsutaan. Valinta tehdään vasta siinä vaiheessa, kun päätetään, erotaanko ryhmästä vai ei. Tämä on kuitenkin Facebookin ylläpidon asia, eikä UN-ylläpitäjillä ole tähän mahdollisuutta puuttua.. Toistaiseksi, kahdeksan kuukauden jälkeen, ryhmässä on edelleen 9 400 jäsentä, mikä kertoo mielestäni osaltaan siitä, että ryhmän tarkoituksesssa ollaan onnistuttu kohtuullisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Leppä sanoo:

    Juho, tämän blogin kannalta oleellinen asia on se, mitä Miika Korkatti vastasi kysymykseen hengellisestä väkivallasta. Sitä ei muuksi muuta se hyvä, mitä sivusto todennäköisesti myös tekee (yli 30-vuotiaana olen tässä asiassa kuulopuheiden varassa).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Leppä sanoo:

    Ari Pasanen, kysymyksesi tuo mieleen kertomuksen Jh 7:53-8:11. Tyydyn kirjoittamaan maahan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Heikki Leppä, kun syntinen kohtasi Jeesuksen niin Jeesus Sanoi “”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”.

    Siis kun kauhistuksia tekevä kohtaa Jeesuksen niin miten Jeesus kohtaa hänet kun Jumala vetää tätä ihmistä puoleensa??

    Jeesus kärsi meidän syntien rangaistuksen että edes voimme lähestyä Jumalaa kun Jumala kutsuu, siis meillä on mahdollisuus tehdä parannus. Ilman parannusta jokainen on kadotukseen matkalla (onko vihapuhetta??)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    Kuka ymmärtää mitäkin hengellisellä väkivallalla. Voin sanoa kokeneeni hengellistä väkivaltaa myös täällä, kun minun uskoani on kutsuttu saatanalliseksi ja minun väitetty olevan valehtelija ja epänormaali keskenkasvuinen. Joku voi kovinkin ilahtua nimittelystäni, mutta sen voi kyllä katsoa olevan hengellistä ja henkistä väkivaltaa. (ko. kommentit on ylläpidon toimesta poistettu)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juho Simojoki sanoo:

    Olen Korkatin kanssa samaa mieltä.

    nöyryyttäminen, yhteisön ulkopuolelle sulkeminen, näillä uhkailu tai vaikkapa helvetillä pelottelu

    Nöyryyttäminen: Sitä vältetään viimeiseen asti. En osaa sanoa, onko joku kokenut tulleensa nöyryytetyksi, mutta käytännöt eivät mielestäni sitä edistä. Kenenkään asioita ei ruodita julkisuudessa, vaan asioista puhutaan yksityisviesteissä, mitä ymmärtääkseni on aivan oikea toimintatapa, jolla vältetään nöyryytetyksi tulemista.

    Yhteisön ulkopuolelle sulkeminen: Tätä ei tapahdu muuten, kuin sääntörikkomuksissa. En ota kantaa siihen, ovatko kaikki päätökset olleet parhaita mahdollisia, kun en ylläpidon ulkopuolisena omaa tarpeeksi tietoa sanoakseni, mutta kaikista voidaan keskustella ja ylläpito toimii avoimesti pimittmättä mitään. Tämä on minun kokemukseni.

    UN-ryhmä ei pidä itseään ainoana oikeana pelastuvien joukkona, mikä on lahkon tunnusmerkkejä. Ryhmästä poistaminen ei merkitse myöskään ystävien kaikkoamista tai mitään muuta. Tähän ei rohkaista eikä varmasti tätä toivotakaan. Tällöin ryhmästä potkiminen ei ole samanlainen maailman loppu, kuin esimerkiksi Jehovan Todistajien tapauksessa. En siis ymmärrä, mikä ryhmästä poistamisessa on tässä tapauksessa niin iso asia. Jos ryhmän sääntöjä rikkoo, on sillä tietysti seurauksensa.

    Helvetillä peloittelu: Tätä en ole kohdannut UN-ryhmässä, enkä ole missään vaiheessa nähnyt ylläpidon siihen rohkaisevan, kannustavan tai millään muotoa sellaista sallivan.

    Siunausta yöhönne!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Antti Kettunen sanoo:

    Liityin kohuryhmään, vaikka mieluummin kun ‘uskovaiseksi’ kutsun itseäni kristityksi ja nuoreksikaan minua ei lasketa. Olen ylittänyt ryhmän suositusyläikärajan 30v. Jonkinlainen “ponsi” säännöissä oli kuitenkin nuorisotyöntekijöiden suhteen, joihin lukeudun.

    Kaksi asiaa on mielen päällä sen jälkeen, kun on aavistuksen ryhmään tutustunut: 1. Yllättäviä tuttavuuksia oman työn kautta ryhmästä löytyy. 2. Miksi kirjaimellisemmin Raamattua tulkitsevilla ei saisi olla omaa facebook-ryhmää? Olisi ehkä syytä nähdä metsä puilta. Ihmiset esim. rukoilevat toistensa puolesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Katja Sallinen sanoo:

    Kaikusaloon sanallisesti yhdyn siitä, että jopa täällä on näitä hengellisiä väkivaltamuotoja kukin käyttänyt. Olennaista on se, miten me voisimme kukin vähentää sitä. Osaamme sulkea toisen pois. Osaamme vähätellä toisiamme. Osaamme itkeä toisten mielipiteille pahoittaen mielemme ja osaamme hyvin vääntää toisen tarkoittamia asioita nurinpäin. Se että minulla on jostain horjumaton mielipide, tuntuu toisen korvissa pahalta. Mutta mikä on se väkivallanmuoto, joka yrittää muokata pakolla toisen kristillisyyden ja ajatukset tukemaan omia näkemyksiä? Eikö se ole henkisen väkivallan muoto? Jos emme voi ilmoittaa kantamme ilman että siitä tulee haloota tai henkinen/hengellinen väkivaltaa, silloin puhe on turhaa. En vaihda omia kantoja sen takia, jos joku tahtoo tehdä vastoin Jumalaa. Enkä voi sille mitään, jos hän niin on päättänyt tehdä. Hän on päättänyt valita itse syntinsä ja vastaa itse seuramuksistaan. Samoin teen minä. Joko joudun helvettiin tai taivaaseen. Olkoon se minun tuomio.

    Ilmoita asiaton kommentti