Henki ja voima

Tarina kertoo suomalaisesta metsurista Ruotsissa, joka teki säännöllisesti yli kymmentä kuutiota halkoa päivässä siis pokasahalla. Lehdestä hän luki mainoksen, että on keksitty moottorisaha, jolla voi vielä nostaa tulosta. Hän hankki moisen vermeen ja jatkoi hommia. Kuitenkin hän palasi laitteen kanssa myyjän luo ja valitti, että se tulos jäi kolmeentoista mottiin, vaikka mainos kehui neljästätoista. Myyjä ottaa sahan käsiinsä ja vetäsee käyntiin johon metsuri: Mikä ääni tuo on?

Toinen asia nousee mieleen työajalta puolustusvoimissa. Ehkä aikaa on jo kulunut, joten en tee valtiorikosta. Kun Suomen Laivasto oli siirtynyt ohjuskantaan ja moista hommaa piti harjoitella, niin kehitettiin niinsanotut harjoituslaitteet. Eihän huvikseen kannattanut ammuskella arvokkaita laitteita meren syleiltäväksi. Rakennettiin pötikkä, joka ei näyttänyt oikealta läheltä katsottuna, mutta siilossa ollessa kukaan ei tiennyt sivullinen mitä siellä on. Kun sitten harjoiteltiin, niin kaikki siinä venessä tapahtui aidosti. Luukut aukesivat edestä ja takaa, ruudinsavu pöllähti, kannesta paloivat maalit ja tulipyrstöinen mötti lensi taivaalle pudotakseen suutarina muutaman sadanmetrin päässä mereen.

Miksi tänään tälläisissä mietteissä? Kirkko on saanut uuden Arkkipiispan ja hänet on saateltu virkaan asiaan kuuluvin menoin ja merkein. Joku näissä spektaakkeleissa puhuttelee. Näimmekö juuri näytelmän vai juuri sitä mitä siinä sanottiin. Tietokoneen äärellä en pystynyt aistimaan ilmapiiriä kirkon sisäpuolella. Jumalamme on Kaikkivaltias. Hän ei lakkaa työskentelemästä ihmisen kanssa sen jälkeenkään, kun vaalitaistelu on käyty, vastattu kysymyksiin,käyty paneelissa toisten ehdokkaiden kanssa ja viimein saatu enimmät äänet. Herramme työskentelee myös niiden parissa, jotka keräsivät ne vähemmät äänet. Varmaan on tarvinnut esittää kysymyksiä itselleen, että mikä meni heikosti? Onko valinta sittenkään sen vaalitaisteluissa ansioitumisen seurausta vai sittenkin Kaitselmusta. Kokonaan, osaksi ei yhtään? Siinä on kysymyksiä, joita mietin, vaikka asia ei minulle mitenkään kuulu ja ehkä ei olisi korrektia edes näitä kommentoida. Jumalan siunausta kuitenkin toivon ja rukoilen uudelle kirkon palvelijalle

Mistä sitten tiedämme onko aidon näköinen aitoa? Monissa veijarielokuvissa kerrotaan miten arvokoruille valmistetaan näköiskopioita ja maallikolle ne menevät kuin väärä raha. Yhden kerran olen ollut mukana, kun näytösluonteisesti ammuttiin aito ohjus ja silloinen valtion päämies UKK seurasi esikuntalaivan kannelta puutarhanojatuolissa istuen, miten luukut aukesivat savu pöllähti ja ohjus ampaisi radalleen tuli pyrstössään. Saimme tiedon myös siitä mitä maalialukselle eli proomulle tapahtui. Jeesuskin antoi selkeän ohjeen: Hedelmästään puu tunnetaan.  Tehkää puu hyväksi, niin sen hedelmä on hyvä! Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?

3 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Lauri Lahtinen :”Tehkää puu hyväksi, niin sen hedelmä on hyvä! Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?”

    Miten ikipäivänä tehdä “tämä puu hyvälksi” ainakaan kirkon edustamassa “arvojen maailmassa”, kun julkinen media tänä päivänäkin toistaa mm. mediapersoona Kari Enqvistin näkemystä, jonka mukaan “Kun siis näette esimerkiksi ojaan kaatuneen maitolastin ja sen äärellä keski-ikäisiä äijiä viittoilemassa, puhumassa kännykkään ja könyämässä perävaunun teliakselien alle, ajatelkaa näin: tässä konkreettinen syy, miksi ihmislaji on kavunnut tämän planeetan valtiaaksi.

    Hattu siis päästä tuolle joukolle. Varsinkin näinä päivinä, jolloin uutisvirrasta tuntuu löytyvän niin vähän hatunnoston arvoista.(ESS/Kari Enqvist/ess 3..6.2018)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Jatkoa : Siis eikö tälle arvoinvalidille ateistis/materialistiselle “taantumukselle” todellakaan löydy tässä yhteiskunnassa mitään rajaa? Kun 90-luvulla tappelimme suomalaisen järjestön stipendiaatin oikeuksista jäädä tähän sanonko-mihin-valtioon hänen kotimaassaan puhjenneen sisällissodan vuoksi, eteen tuli mm.- tapaus, jossa Suomen kansalainen oli maksua vastaan tarjoutunut solmimaan hänen kanssaan “kulissi-avioliiton”, että hän sen vuoksi olisi saanut jäädä Suomeen.

      Vastustimme ehdottomasti kyseistä “maksullista palvelua”, vaikka se tiesi lisää kärsimyksiä tälle neljännelle katoliselle lapsellemme. Kaikkien näidenkin kahdeksan vuotta kestäneiden tuskien jälkeen voin vilpittömästä sanoa entisen runoilijan sanoin “Häpeän maata, johon lapseni saatan”.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kaikkivaltias globaalimarkkinajumala antaa ilmeisesti korkeita pisteitä tänäänkin!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lauri Lahtinen
    Lauri Lahtinen

    Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.. NYt olen käsitellyt Vuorisaarnaa ja hakukone varmasti löytää, jos jotain kiinnostaa..

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit