Herätysliikkeen opinkehitys

Kirkon opillinen kehitys uskonsotineen on oikeastaan hyvin raadollista. Alusta asti kirkolliskokoukset ovat etsineet uskontunnusten sisällöksi yhtisiä tulkintoja, kuitenkin hajaannuksia on tapahtunut. Herätysliikkeen muotöuminen omaksi itsekseen noudattelee lähes identtisesti samaa kaavaa. Opinkehitys vaatii kiistoja ja skismoja selkeytyäkseen. Kuvamme sisäisesti keskinään erimielisistä herätysliikejärjestöistä ei ole harhaa, vaan todellisuutta. Oman porukan keskellä taistellaan vallasta, opillisista korostuksista, naispappeudesta, etc. Tie hajaannukseen on valmis, ellei yhteisymmärrystä löydy.

Vanhoillistediolaisuuden hoitokokoukset joukon yhdessä pitämiseksi näyttäytyy tänään epätoivoisena toimelta, joka johti monen elämässä katastrofiin. Alkuperäinen tarkoitus jäsenten ohjaamiseksi hienovaraisesti uskon tiellä muuttui ihmisten käsissä irvikuvakseen.
Vastaavia yrityksiä ei käsittääkseni ole ollut muidenkin herätysliikkeiden keskuudessa. Niissä on yritetty sovitella erilaisia näkemyksiä, vaikka siinä ei ole useinkaan onnistuttu. Rakkaudettomuus ja jääräpäisyys kirkon sisällä johti mm. Lähetyshiippakunnan syntymiseen. Opintulkinnat olivat törmäyskurssilla ja hajaannnus väistämätön.

Körttiläisyyden tämän hetkinen tila on kaukana herätyksen ajoista. Siinäkin näkyy selkeästi opillinen muutos. Joukon kokoaminen samoihin herätäjä-juhliin alkaa olla jo kyseenalaista.
Sley ja ELY jakautuminen naispappeuden seurauksena on surullinen episodi evankelisen kansan keskellä.

Näitä esimerkkejä opinkehityksen ja hajaannusten suhteesta on varmasti paljon enemmän. Vuosisatojen aikana on taisteltu oikeasta opista lukuisia kertoja. Sama meno tullee jatkumaan edelleen kun uusi viini lasketaan uusiin leileihin.

5 kommenttia

  • Werner Janhonen sanoo:

    K kauppa se vasta eripurainen ja haajaantunut onkin. Suomessa toimii 1101 itsenäistä K kauppiasyrittäjää.

    Kirkko tulee hyvänä perässä. Se on jakautunut 400 paikallisseurakuntaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Rauhanyhdistystä kuten Isoa kirkkoa vaivaa Lutherin rippi minkä parempi katsominen tekisi paljon.

    Oikeasta uskosta syntynyt synnintunto mikä samalla on Lutherin katumuksen sisältö ei katso arvoisasti katumuksen ja syyllisyyden asiaa ainutkertaisen Ihmisen asiassa muutokseen johdattavana asiana elämän tulevissa haasteissa usein samankaltaisissa asioissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Olisikohan kuitenkin niin että herätysliikkeet pysyvät kaikki kiinni kristillisessä opissa? Tuskin niitä yhtään voi harhaoppiseksi väittää. Tulkinnasta ja erityisesti meidän oman osuuden merkityksestä sen sijaan syntyy jatkuvasti erimielisyyttä ja hajaannusta. Mikä seikka ei ole sama asia kuin opillinen erilaisuus. Vai olenko väärässä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Kiitos, Ilpo Nurmenniemi! Olen itse miettinyt sitä, että 1800-luvulla läntisessä Euroopassa oli varsin selkeä malli, josta puolestaan herätysliikkeet ottivat mallia. Katoliset vs protestantit, jotka puolestaan jakautuivat unionisteihin ja konfessionalisteihin (=ne, jotka halusivat sulauttaa yhteen luterilaiset ja reformoidun yhdeksi kirkoksi sekä perinteistä luterilaista oppia ainoana oikeana korostavat). Tämän sitten haastoi joukko Amerikasta ja Englannista rantautuneita uskonsuuntia kuten baptismi ja metodismi. Vastaavalla tavalla käytettiin puolin ja toisin linjauksia “toisella tavalla uskovia” vastaan. Tätä harrastivat siis kaikki kirkonsisäiset herätysliikkeemme eri syistä. Nykyään vain lestadiolaiset SRK-vanhoillisuus ja osa esikoislestadiolaisuudesta jatkavat tätä perinnettä vieläpä niin, että “toisella tavalla uskomassa olevilla” ei ole Pyhää Henkeä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ilpo Nurmenniemi

    Eläkeukkona päivästä toiseen, siinä on paras hetki tässä ja nyt.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit