Herra Nakatan seuraaja

Herra Nakata sanoi olevansa sisältä täysin tyhjä. Silti rekkamies jätti työnsi ja lähti seuraamaan häntä. - Eikö asioiden pitäisi olla aivan toisin? Eikö Herra Nakatalla olisi pitänyt olla selvä visio, strategia ja oppi siitä, mitä tehdään ja miksi? Tekemistä rekkamies kyllä sai, missään ei vain tuntunut olevan mitään järkeä.

Lukemassani romaanissa ei puhuta Jeesuksen seuraamisesta. Asetelmassa on kuitenkin jotain raamatullisen tuttua. Nuori, kolmekymppinen rekkamies oli työnsä uuvuttama. Hän lähti Nakatan matkaan kesken kaiken, suoraan työnsä äärestä.

Käännetäänpä ajatus nyt sitten Jeesuksen seuraamiseen. Pitäisikö kanssakulkijoiden eteen piirtää selkeä kuva: tätä Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa?  Ota tai jätä! Ala jo tulla! Voisinko omilla sanoillani ja omilla näkemyksilläni houkutella lähimmäiseni tarttumaan Raamattuun ja liittymään Jeesuksen seuraajiin?  Ehkäpä niinkin. Herra Nakatan romaanihahmo oli kuitenkin toisenlainen.

 

Millaisina näen Jeesuksen seuraajat?

Rekkamies tunsi, että hän mahtui hyvin ”sisältä tyhjän” miehen matkaan – Herra Nakata oli sekä omalaatuisen kiehtova että tilaa antava. Millaisina omalla taipaleellani olen nähnyt Jeesuksen seuraajan kengät ja mikä niissä on kiehtonut? Katsotaanpa vielä rekkamieheen. Hänellä oli hyvä ja nöyrä sydän. Hän halusi auttaa. Auttaessaan rekkamies koki muutakin. Hän koki uuden tilan avautuneen sisälleen.  Tuo tila auttoi hänet johonkin sellaiseen, jota hän ei tuntunut osanneen edes kuvitella.

Herra Nakatan vaiheita lukiessa mieleeni palautui hyvä kokemus. Muistan yhä, mikä teki Jeesuksesta minulle ainutlaatuisen kaikkiin muihin ihmisiin verrattuna. Jeesuksen sanat ja teot olivat evankeliumien mukaan ehdottomasti yhtä. Kun hän sanoi jotain, se toteutui saman tien. Tuo Jeesus ei siltäkään osin ollut tästä maailmasta, vaikka täällä vaelsikin. Kokemukseni aikaan olin nuori ja minuun vaikutti kaipuu aitoon ja toteen – siis kaipuu, joka nuorilla on aina ollut ja on yhä edelleen.

Romaanin henkilö, rekkamies, päätti olla siellä missä Herra Nakatakin oli. Herra Nakatan palveleminen oli hänen seuraamistaan, minne ikinä hän menikin. Etsimättä tulee mieleen rinnastus Jeesuksen sanoista seuraajilleen, että he ”olisivat kanssani siellä missä minä olen” (Jh 12:26¸17:24).

 (Elina Perälän hiilipiirros 2019)

PS. 1. Mietteet syntyivät lukiessani Haruki Murakamin romaania ”Kafka rannalla”. Yksi kirjan henkilöistä sanoo, että maailma on metafora. Metafora tarkoittaa, että sana tai lause viittaa muuhun kuin tavanomaiseen merkitykseensä. Metaforan maailmassa tuonpuoleinenkin on läsnä, vaikka ehkä tavalla, jota emme ymmärrä.

PS.2. Voisimmeko me kristityt olla uskovia, joiden vierellä on helppo hengittää? Niin helppo, että tekee mieli lähteä Jeesuksen matkaan.

PS.3. Ollakseen raamatullinen on kristityn hyvä uskaltaa ajatella paljon. Ja rukoilla vielä enemmän.

 

 

Kirjoittaja

Matti Perälä
Matti Perälä

Teologian tohtori, liikunnan, piirtämisen ja kitaransoiton harrastaja. Kirja Nuorten elämänkatsomus, Kirjapaja 1985. Ihmiskäsitys Pontus Wiknerin filosofis-teologisessa ajattelussa 1986 (väitösk.) Tulevaisuuden seurakunta, toimituskunnan pj 1993, E-kirja Muistoja Jumalasta, Mediapinta 2014. Twitter: @MattiPerl. Blogeja myös Uusi Suomi Puheenvuoro ja Vapaavuoro sekä Lily. Kannanottoja ja elämäntarinaa: www.mattiperala.fi. Sivuillani on linkki PODCASTEIHIN: Elämänfilosofiaa Matti Perälä Podcast. Kuuntelemaan pääset myös tällä osoitteella: https://soundcloud.com/user-94130735