Herran Jeesuksen syvä murhe

Jeesus sanoi Pietarille, Johannekselle ja Jaakobille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani." Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä." (Matt. 26:38-39)
b2ap3_thumbnail_Jeesus-rukoilee.jpg
Mikä tai mitkä olivat Jeesuksen murheen syyt? 

Miksi Jeesus pyytää Isältä Jumalalta ottamaan pois tuon katkeran maljan? 

Miksi Jeesus kuitenkin alistui Jumalan tahtoon ja joi maljan? 

Minkälainen meidän osamme olisi, jos Jeesus ei olisi suorittanut tehtäväänsä loppuun? 

Miksi Jeesus tuli Jumalan hylkäämäksi?  

Miten Jumalan voima näyttäytyy Jeesuksen heikkoudessa ja alentumisessa?  

Miksi Jumala valitsee omikseen ihmisiä joilla ei ole mitään muuta ansiota kuin synti, joka syyttää heitä? 

Mitkä asiat saavat sinut murheelliseksi?

Mikä on mielestäsi Jumalan mieleistä murhetta?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

26 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Matt. 13:15

    Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’

    Vaikka tämä on kirjoitettu juutalaisista niin eikö ennemmin pakanat ole paatuneita sydämiltään ennenkuin ihminen itse tekee parannuksen ja uskoo evankeliumin?? Itse elin liki 40 v täysin paatuneena ja erossa Jumalasta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pylkkänen sanoo:

    Edellä puhuttiin pietismistä ja ns. armonjärjestyksetä ja sen merkityksestä kristilliseen elämään. Minun mielestäni Raamtussa on oivallinen esimerkki erttäin lyhyestä armonjärjestyksetä, joka julistettiin Filipin vangin vartijalle: ” Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut ja koko perhekuntasi” Mutta kun kysymys armonjärjestyksetä ja kasteen vaikutuksesta, silloin on mitä keskeisin muistaa Jumalan laaatima järjestys. Sillä Jumalan armo kulkee aina edellä, ja parnnusta ja mielenmuutosta taas joudumme harjoittamaan niin kauan kun elämme . Hedberg oli väittänyt aikoinaan, että “armonjärjestys autuuteen on oikeastaan omanvanhurskauden järjestys kadotukseen” . Hedbergin mielestä herännäisyydessä olivat molemmat uskonpuhdistuksen pääperiaatteet himmentyneet, koska korostettiin valmistavaa parannusta ja jatkuvaa Herran tuomion kantamista ja niin oli vaarannettu vanhurskauttaminen yksin armosta, ja koska vaadittiin sisäistä todistusta Jumalan lapseudesta ja se syrjäytti Raamatun yksinomaisen arvovallan (Oiva Virkkala Emil Teodor Gestrin ja satakuntalainen pyhä liike, Joensuu 1970,14). Mielestäni meillä on oikeus uskoa evankeliumi samalla tavalla, kuin se tehtiin Filipin vanginvartijalle . Tai vaikkapa ryövärille ristinpuulla. Kun huudamme Herraa avuksi, silloin on luvattu luvattu kuulla avutonkin pyyntömme ja pelastaa jokaisen, joka Herraa avuksensa huutaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Martti Pylkkänen, missä vaiheessa Jumala vuodattaa Pyhän Henkensä, rakkautensa ja laittaa lakinsa uskovan sydämeen??

    Siis kyse on Jeesusksen äänen kuulemisesta ja sen mukaan sydämen halusta elää Pyhän Hengen voimassa, näin yksinkertaista.

    Jos halu ja voima elää Jeesuksen Sanojen mukaan puuttuu niin ihminen ei ole saanut edellä mainittuja ja on uudestisyntymätön.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pylkkänen sanoo:

    Pyhä Henki pelastavan uskon synnyttäjä

    Pyhä Henki “koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee ainoassa oikeassa uskossa” (Luther). Pyhän Hengen tehtävä on nimenomaan vihkiä ihmiset Jumalalle ja tehdä heistä Jumalan kansa.

    Pyhä Henki käyttää aina sanaa synnyttäessään uskon Kristukseen ihmisten sydämessä. Ihminen itse ei voi saada aikaan uskoa, “ei voi omasta voimastaan ja järjestään uskoa”. Kaiken hengellisen hyvän ihmisessä tekee mahdolliseksi vain Pyhän Hengen vaikutus sanan kautta. “Ihmisen on kuunneltava sitä sanaa, mutta hän ei voi ottaa sitä uskossa vastaan omin voimin vaan ainoastaan Jumalan, Pyhän Hengen, armon vaikutuksesta” (Tunnustuskirjat).

    Missä on kristillistä elämää, siellä Pyhä Henki on toimimassa. Hänen vaikutuksestaan vasta Kristuksen täytetty työ Golgatalla tulee meille henkilökohtaiseksi ja merkittäväksi ja Kristuksen vanhurskaus polttavan tärkeäksi. “Uskoessamme Pyhä Henki tekee meidät eläviksi Kristuksen sanalla” (Tunnustuskirjat).

    “Sanassaan hän on antanut Pyhän Hengen tuomaan lunastuksen aarteen luoksemme ja saattamaan sen omistukseemme. Pyhittäminen ei siis ole mitään muuta kuin viemistä Herran Kristuksen luo hänen hyviä lahjojaan vastaanottamaan. Itse, omin voimin, me emme voisi hänen yhteyteensä päästä” (Tunnustuskirjat).

    “Pyhää Henkeä ei voi komennella eikä käskeä. Hän ei tee mitään meidän ehkä toivomiamme ‘temppuja’. Hengen voimavaikutuksia ei voi millään menetelmällä pakottaa esille. Ketään ihmistä ei voida pakottaa uskoon eikä kukaan voi alkaa uskovaiseksi noin vain, milloin huvittaa. Ihmisen kääntymys ja uskon syntyminen kuuluvat Jumalan Hengen vapaaseen toimintaan. ‘Henki puhaltaa, missä tahtoo’, sanoo Jeesus (Joh 3:. Jumala itse vaikuttaa uskon, missä ja milloin hän sen hyväksi näkee.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Juu, meidän ei kannata heittää lasta pesuveden mukana pellolle. Meidän on ymmärrettävä Paavon kysymys taustaansa vasten. Siinä on paljon asiaa. 1) Onhan selvä, että on paljon Ukko-Paavon tuossa luonnehtimia ihmisiä, jotka perustavat sanan päälle, mutte heillä ei kuitenkaan ole mitään sisäistä hengellistä elämää. Olet tuon asian, Juha, itsekin tällä sivustolla myöntänyt. Ei siis olla uskossa, vaikka perustetaankin sanaan. Ollaan siis kuolleessa uskossa. Vertaa Room 8:7-8.

    2) Kun luet Apologiaa Augustanaa, huomaat siinä, miten puhutaan paljon ahdistuksesta, pelosta, sitten rauhasta ja ilosta. Lain ja Evankeliumin vaikutuksesta ihmissydämessä. Nämä ovat juuri niitä armonjärjestyksen vaiheita sydämessä.

    3) En ole Ukko-Paavon seuraajia, en tunne häntä, mutta oletan hänen hakeneen sitä ajatusta, että ihmisellä on tarvinnut olla synnin murhe kun laki herättää. Puhutaan nyt vaikka selvyyden vuoksi isosta parannuksesta eli siitä kun ihminen on Jumalan hylättyään saanut palata armoon. Eikö ole ihan anti-pietististäkin se, että evankeliumin sana sitten vaikuttaa iloa ja helpotusta sydämessä? Jos ihminen ei ole tuntenut surua eikä iloa, voidaan ajatella, että hän on kokonaan kuollut ja luulouskossa.

    Tekopyhillä ämmillä Paavo lienee tarkoittanut ihmisiä, jotka eivät koskaan ole heränneet, eivät uskoneet rakkauteen asti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Kiitos Jorma hyvistä kommenteista. Lain ja evankeliumin oikea erottaminen on tärkeää. Lisäksi lain kolmas käyttö on tärkeää myös meillä uskovilla. Meidän tulee muistaa, että evankeliumi pitää aina tulla puhtaasti, ilman lakia. Pelastusta emme koskaan voi ansaita omilla teoillamme, koska meistä on jo maksettu täysi hinta ja meidän teot ovat lähes 2000 vuotta myöhässä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Heinilä
    Juha Heinilä

    Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit