Herran laki

Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. (Ps. 19: 8-11)

Jumalan laki

Miksi on tärkeää luottaa Jumalan sanaan (vert. Ps. 19: 8-11)?

Mitä tarkoittaa, että olemme Kristuksen kuoleman kautta tulleet vapaiksi laista (vert. Room. 7:1-6)?

Mikä on Jumalan lain tarkoitus (vert. Room. 7: 7-12)?

Miksi on tärkeää osata erottaa laki ja evankeliumi; mikä on evankeliumin tarkoitus?

Laki ja evankeliumi ovat molemmat Jumalan sanaa; lain mukaan rikkojat saavat rangaistuksen ja evankeliumi lupaa vapautuksen ja armon; miten käsittelet tämän ”ristiriidan”?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

. . . . .

Seuraavat blogit:

Jeesus näyttäytyy Vanhassa testamentissa (7.5.2015)

Jerusalem (21.5.2015)

  1. Laki ja evankeliumi ovat molemmat Jumalan sanaa; lain mukaan rikkojat saavat rangaistuksen ja evankeliumi lupaa vapautuksen ja armon; miten käsittelet tämän ”ristiriidan”?

    Viimeisellä tuomiolla ei olisi meillä mitään toivoa, jossa me saisimme sen tuomion, jonka teoillamme ansaitsisimme. Onneksi voin turvata Jeesukseen Kristukseen ja luottaa, että Golgatalla on sovitettu myös minun rikkomukset.

    Onneksi armoa ei tarvitse ansaita, vaan se tulee ilman meidän omia ansiota.

  2. ” Luther kirjoittaa edelleen Gal. 2:17:n johdosta: ”Siitä nähdäänkin, että kukaan niistä, jotka eivät ymmärrä vanhurskauttamisen uskonkohtaa, ei voi muuta tehdä kuin sekoittaa kaksi asiaa, lain ja evankeliumin keskenään.” Toisessa kohdassa (Gal.3:23,24:n selityksessä) hän kuitenkin todistaa heti: ”Sen tähden, joka tämän, lain ja evankeliumin erottamisen hyvin taitaa, pidä häntä korkeimmassa arvossa ja kutsu häntä Pyhän Raamatun tohtoriksi. Sillä ilman Pyhää Henkeä on mahdotonta taitaa tätä erottamista.

    Koen itsessäni ja näen myös joka päivä muissa, miten vaikeata on erottaa toisistaan lain ja evankeliumin oppi. Pyhän Hengen täytyy olla tässä mestarina ja opettajana, muutoin ei kukaan ihminen maan päällä voisi sitä ymmärtää saati opettaa. Sen tähden ei yksikään paavi, ainoakaan väärä kristitty eikä hurmahenkinen pysty näitä kahta toisistaan erottamaan.” Vanhurskauttamisoppi on vaikea edelleen sen tähden, kuten Luther kirjoittaa, että siinä täytyy laki ja evankeliumi erottaa toisistaan. Laki ja evankeliumi täytyy tulla sekä opetetuksi että uskotuksi. Mutta niiden täytyy myös tulla terävästi erotetuksi toisistaan.

    Epäuskoiset ratkaisevat asian helposti. He yksinkertaisesti kieltävät Jumalan käskyjen terävyyden. He sanovat: Jumalahan ei heti jokaisen synnin tähden tuomitse ihmistä kadotukseen. Siten he pettävät itsensä.

    Meidän tulee todellakin pitää lujasti kiinni siitä, että Jumalan laki on ikuisesti paikkansa pitävä Jumalan sana, ja jokaisen kristityn täytyy tunnustaa: Olen Jumalan lain tuomitsema ja sellaisena kadotuksen oma. Ja kuitenkin kristitty voi ja hänen pitääkin sanoa: En joudu kadotukseen. Olen kuitenkin Jumalan lapsi. Osanani ei ole oleva kadotus vaan iankaikkinen autuus.

    Miten kristitty päätyy sanomaan näin? – Hän erottaa toisistaan lain ja evankeliumin, niinkuin Jumalan sana määrää. Hän tietää, ettei kysymykseen, kuinka ihminen tulee vanhurskaaksi ja autuaaksi, pidä lainkaan vastata lain – vaan evankeliumin sanan perusteella. Laki on kylläkin paikalla sanomassa meille, mikä on meidän ihmisten tila Jumalan edessä. Mutta kun edelleen syntyy kysymys: Miten tulemme autuaiksi, täytyy meidän saada vastaus yksin evankeliumista.

    Evankeliumi kutsuu kaikki lain tuomitsemat saamaan armon Kristuksen tähden. Laki on voimassa vain Kristukseen asti, toisin sanoen se ei voi enää tuomita kadotukseen niitä, jotka uskossa pakenevat Kristuksen turviin. Tämän lain ja evankeliumin erottamisen voi kristitty tehdä vain Pyhän Hengen vaikutuksesta.”
    ( Lainaus on lyhyt osa: Franz Pieperin Luther luennoista )

    • Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Evankeliumia ei saa liata lailla, eikä lakia saa liata evankeliumilla. Laki ja evankeliumi ovat molemmat tärkeitä, mutta sekasotu ei ole minkään arvoinen.

      Lakia ja evankeliumia voisi verrata monen ruokalajin lounaaseen. Hienot alkupalat, pari pääruokaa ja jälkiruoka. Erikseen ne ovat mitä maukkaimmat, mutta jos näiden erinomaiset ruoka-aineet laitetaan yhteen astiaan ja ne sekoitetaan tehosekoittimella syntyy pilallinen ruoka, vaikka ainekset olivat hyvät.

    • Ari, turhaa sinä pohdit ja laskelmoit, että saatko tehdä huorin vai et. Et saa.

      Viimeisellä tuomiolla on itse kullakin paljon omia asioita, joista joudumme tilille. Kannattaa pohtia omaa elämää ja siitä, mikä on oma tilamme viimeisellä tuomiolla.

    • Jokainen synti mitä olemme tehneet elämämme aikana, on meidän mukana viimeisellä tuomiolla. Ainoastaan kadotustuomion ansaitsemme, mutta Jumalan suuresta armosta, pelastutaan.

  3. Ei ole olemassa suurta tai pientä syntiä, olipa se mitä tahansa. Kuitenkin meillä ihmisillä on paha taipumus luokitella syntejä, omia ja toisten syntejä. Synti on luopumista Jumalasta. Jumalan edessä aivan kaikki synnit ovat kadottavia. Ensimmäisenä on epäusko, kun ei uskota Jumalaa, eikä totella mitä Jumala sanassaan vaatii.

    Laki tuomitsee kaikki synnit suuret ja pienet, mutta evankeliumi julistaa vapaaksi synneistä tekemättä poikkeusta minkään kohdalla, näin on myöskin aviorikoksen kohdalla asia.

    Apostoli Paavali kirjoittaa: ” Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi. mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi” ( Room.5:20 ) Martti Lutherin sanoittamassa virressä sanotaan : ” Vaik ” ovat suuret syntini, Suurempi armos vielä on. On hätääntynyt sieluni. Vaan armoasi et kiellä”

    • Martti, kiitos hyvistä kommenteistasi. Monesti sielunhoidossa toiselle on paljon helpompi olla armollinen kuin itselle. Olenko minäkin saanut syntini anteeksi voimme kysyä; vaikka muille sen helpommin uskomme/suomme.

  4. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan kuinka Jeesuksen ja aviorikkoja naisen välille syntyy keskustelu. Nainen oli saatu kiinni huoruuden synnistä. Keskeistä olisi, että Jeesus nuhtelisi naista ankarasti tämän käytöksen tähden, vaatisi naiselta lupausta siitä, että vastedes tämä eläisi toisin ja muuttaisi elämäntapansa.

    Mutta Jeesus ei sanallakaan nuhtele eikä vaadi mitään. Lain tuomitsema ihminen saa kuulla Vapahtajan suusta ehdottoman synninpäästön: “Minä en tuomitse sinua – sinä saat anteeksi.” Jeesuksella on valta antaa synnit anteksi avionrikkojalle ja myös meille, koska hänen harteillaan Golgatan ristillä olivat niin naisen rikos kuin myös meidän pahat tekomme.
    Meidän ajatuksemme ovat toisenlaiset, kun Jeesuksella ei ole olemassa sellaista syntiä, johon häneltä Vapahtajaltamme puuttuisi valta antaa anteeksi. Kuitenkin Jeesus sanoman sisältöön kuuluu, mene sillä sinun syntisi ovat anteeksi annettu, mene rauhassa ettei sinulle enää tämän pahemmin käy.

    • Martti Pylkkänen, minä taasen luen ko kohdan aivan erilailla eli seuraavasti:

      Joh.8:
      10 Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: ”Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?”
      11 Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan”. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”.

      Siis Jeesus Sanoo: ”äläkä tästedes enää syntiä tee”.

  5. Olemmeko synnille kuolleita vai emme? Siinäpä kysymys?

    Meidän tulisi ymmärtää, mistä on kysymys, kun puhumme synninteoista ja synnistä. Sama koskee Lakia ja Evankeliumia, jotka ovat kuin kuolema ja elämä. Toisella on kuoleman virka ja toisella on Elämän virka. Ainoa synti joka kadottaa ihmisen, on synti Pyhää Henkeä vastaan, se ettemme usko, vaan vastustamme Jeesuksen Evankeliumia ja väitämme Jumalaa valehtelijaksi.

    Olemme kuolleita ja eläviä samaan aikaan. Kuolleita itsessämme, mutta Eläviä Kristuksessa. Omat synnintekomme ovat kuolleita tekoja, kun taas hyvä mitä me teemme, tulee Kristuksen kautta, joka meissä elää, emme ole itsemme omia, jos olemme Kristuksessa.
    Kristuksessa oleva ei voi tehdä syntiä, mutta meissä on edelleen lihan muoto ja lihanmieli, jotka kulkevat meidän mukana vaikka kuinka haluaisimme luopua ja riisua tuon raadollisen olemuksen itsestämme.
    Tästä lihasta ei tule kirkasta ja täydellistä ja kerran se maatuu maahan, josta se on otettu. Sitä me odotamme hartaasti Kristuksessa, jossa Elämämme on kätkettynä, siihen asti me vaellamme Jumalan teoissa, jotka Luoja on valmistanut jo ennen kuin synnyimme.

    Jos olemme Kristuksessa, niin emme ole enää synnin alla vaan Armon alla​, meidät on vapautettu synnin kirouksesta kertakaikkiaan uskon kautta. Olemme lihaa ja verta ja lihan teot ovat meissä ilmeisiä, mutta emme enää vaella niiden mukaan, vaan Hengen mukaan ja Hengellä me KUOLETAMME synnin teot. Tämä on Uskossa vaeltamista, katse ei ole siinä mikä on kuollut, vaan siinä mikä on Elävä, Kristus meissä, kirkkauden toivo. (Kuolettaminen on tapahtuu uskon kautta, siinä ei liha mitään hyödytä, Jumala on kärsivällinen ja laupias ja pitkämieleinen. Kun tunnustamme syntimme, niin Hän on suurempi, kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken. Hänen Armonsa on ylitsevuotava.

    Kristus meissä on suurempi, kuin meidän synnin teot. Me vihaamme syntiä ja Rakastamme Jumalan Lakia, vaikka me näemme itsessämme myös toisen lain, joka sotii Henkeä vastaan. Kuollut liha vielä sätkii ja hengittää, mutta toivomme on toisaalla. Se on Kristus.

    Kapina joka meissä on synnin tähden, ei alistu Jumalan lain alle, eikä se siihen pysty, mutta koska me emme enää elä lain alla, vaan Kristus meissä on täyttänyt lain, ja niin me olemme rangaistuksesta vapaat KRISTUKSEN TÄHDEN. Elämme nyt USKONLAIN mukaan. Emme elä lain alla, vaan Armon alla. Olemme siirtyneet kuolemasta elämään.

    Jos uskomme Jeesuksen Pelastavan meidät, niin Tuomio, joka maailmalle tulee synnin tähden, kulkee meidän ohi.

    Lainaan nyt tähän vähän Raamattua, vaikka monet pitävät sen lukemista rasittavana, mutta luotan, että Juha ja monet muut tätä blogia lukevat rakastavat Raamattua. Sorry, että aina niin pitkästi kirjoitan.

    ”Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.

    Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.

    Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.
    Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.

    Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Joh.5

    ”Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?

    Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?

    Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.

    Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
    kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
    sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.

    Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan, tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.

    Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
    Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” Room.6.

  6. Kun Jeesus Sanoo seuraavan:

    Luuk. 16:16
    Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.

    Siis lain tehtävänä oli näyttää ettei ihminen itsessään voi pelastua eli täyttää lakia, kuitenkin tuona aikanakin Jumala armahti (nöyrät).

    Nyt kun julistetaan Jumalan valtakuntaa niin mitä se on, kuinka sinne päästään ja mitä on elämä siellä?

    • Ylistetty Jumala, kuka on sinun kaltaisesi, sinä pyhä, käsittämätön ja tutkimaton Jumala! Kuinka jalo onkaan se kirkkaus, jonka sinä omistat Kristuksen uskoville! Anna, laupias Jumala, anteeksi, kun minun epäluuloinen ja epäilysten täyttämä sydämeni ei arvaa tätä suurta salaisuutta niin suureksi, kuin sen pitäisi, ja sentähden on sinua niin usein iloisesti ylistämättä sekä halullisesti tottelematta. Kun sinä kaikille tarjoat uskon, niin vaikuta sitä minussakin väkevyytesi voiman vaikutuksen mukaan, jonka toit ilmi Kristuksessa, ja anna minun omistaa Jumalan lasten todellinen vapaus, johon Kristus on meidät vapauttanut, äläkä anna minun uudestaan sitoa itseäni orjuuden ikeeseen. Sinä, lunastajani, olet kihlannut minut itsellesi armossa ja laupeudessa, poista siis laupeutesi tähden minusta synti, lahjoita minulle vanhurskautesi, viisautesi ja pyhityksesi sekä varsinkin tulevaisen perintöni vakuudeksi ja sinetiksi pyhä Henkesi, joka minua siitä vakuuttaa ja uskon voimalla minussa voittaa synnin, kuoleman, perkeleen, helvetin ja maailman. Sinä rakastat minua ja olet pessyt minut verelläsi synneistäni, olet tehnyt minut kuningaskunnaksi ja papiksi Jumalallesi ja Isällesi; pidä minut myöskin aina tässä jalossa asemassa, jottei kukaan ottaisi kruunuani, anna minulle kuninkaallinen rohkeus ylenkatsoa tämän maailman turhuutta ja vihata syntipalvelusta. Suo minun puettuna papilliseen kaunistukseen, autuutesi ja vanhurskautesi pukuun, joka paikassa kohottaa sinua kohti pyhät kädet; kelvatkoon sinulle rukoukseni kuin suitsutusuhri, ja suo minun antaa ruumiini sinulle eläväksi, pyhäksi ja otolliseksi uhriksi. Anna minulle sellainen sydän, että uskossa omistaen sen sanomattoman rakkauden, jolla sinä, suuri ja ääretön Jumala, olet minua Kristuksessa rakastanut, sinua lakkaamatta kuuliaisena kiittäisin, sinun rakkautesi tähden antaisin puhtaan rakkauden virtoja vuotaa puutteenalaisille lähimmäisilleni, kestäisin ristissä ja vaivoissa, lakkaamatta ylistäisin hyvyyttäsi sekä ylisteleisin kaikista ahdistuksistakin ajatellessani Kristuksessa minulle lahjoitettuja äärettömiä armonaarteita. Amen.

      Johannes Arndt; Totisesta kristillisyydestä

  7. Jumalan valtakunta on vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.
    Sinne päästään uskomalla Jumalan Pojan Evankeliumi, josta seuraa Elämä KristukseSSA.

    Usko, Pelastus, Pyhitys, Kirkkaus, ja ennen kaikkea Rakkaus, tulevat kaikki Lahjaksi Jumalan Vanhurskauden kautta, joka on Armon Sana, joka on Jumalan Voima syntiä vastaan, sillä Jumala on Vanhurskas ja vanhurskauttaa ihmisen ilman lain tekoja Kristuksen tähden.
    Joka uskoo Häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Kirjoitettu on:

    ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
    Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!”

    ”Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
    Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.
    Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
    Sillä kirjoitettu on: ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa”.
    Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.
    Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.

    Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää.
    Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan. Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut.
    Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi;
    sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

    Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen. Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Room.14.

    Kukaan meistä ei voi tuomita toisiaan, koska meidät on pelastanut sama Herra, vai onko joku pelastanut itsensä ja voi sen tähden tuomita niitä, jotka ovat saaneet kaiken Armosta? Herra on se joka on Pelastanut, Pelastaa ja tulee Pelastamaan. Hänen Armonsa pysyy iankaikkisesti.

Kirjoittaja

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.