Hiippakunta hunningolla - huomioita Helsingistä

Huomioita Helsingin hiippakunnan tilasta ja taloudesta, 19.3.2020 / Johanna Korhonen, hpk-valtuuston pj. 2012—2020

Kirkkoneuvos Leena Rantaselle ja kirkolliskokouksen talousvaliokunnan puheenjohtajalle Tapio Tähtiselle

Olen toiminut Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana kaksi kautta 2012 alkaen, ja kauteni päättyy huhtikuun lopussa 2020. Tästä syystä haluan lyhyesti kirjata Helsingin hiippakunnan taloudenpitoon liittyvät havaintoni ja toimet, joita olen hiippakunnan parhaaksi tässä luottamustoimessa yrittänyt tehdä.

Haluan saattaa nämä seikat kirkon keskusrahaston muiden talousasioista vastaavien tahojen tietoon, koska mikään ei viittaa siihen, että asiain hoidon tapa olisi Helsingissä muuttumassa. Helsingin tilanne voi vaikuttaa myös muun keskusrahaston toimintaan, minkä lisäksi sillä voi olla vaikutusta ja merkitystä kirkon taloutta veroillaan ylläpitävien jäsenten käsityksiin kirkon tavasta toimia ja hoitaa asioita sekä Helsingin hiippakunnassa että muualla.

Teemu Laajasalon tultua valituksi piispaksi elokuun 2017 vaalissa ajattelin, että hpk-valtuuston puheenjohtajana minun on syytä ottaa kapitulissa esiin mahdolliset jääviydet. Laajasalon tiedettiin yleisesti toimineen yrittäjänä koulutusalalla, hänet tiedettiin laajasti verkostoituneeksi, millä perusteella ajattelin, että hänellä saattaa verkostojensa kautta olla esim. koulutusyritysten hallitusjäsenyyksiä, jotka olisi syytä ottaa huomioon kapitulin ostaessa koulutuspalveluita. (Julkisuudessa oli vain vähän aikaisemmin ollut esillä silloisen valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen tapaus, jossa Nissinen oli jättänyt itsensä jääväämättä, kun virasto osti palveluja Nissisen veljen yritykseltä.)

Tarkistin Laajasalon hallitusjäsenyydet kaupparekisteristä, ja silloin tuli yllättäen esiin, että hänellä on TL Opetus Oy -niminen yritys. Olin hoitanut hpk-valtuuston puheenjohtajan tehtävää jo vuodesta 2012, minkä vuoksi olin saanut tuomiokapitulin kokousten aineiston. Muistini mukaan tuomiokapituli ei ollut myöntänyt Laajasalolle, joka oli valittu Kallion kirkkoherran virkaan 2012, sivutoimilupaa tällaisen osakeyhtiön toiminnasta huolehtimiseen. Siitä syystä pyysin kapitulista tiedot hänelle myönnetyn sivutoimiluvan sisällöstä. Pari päivää myöhemmin Suomen Kuvalehti nosti (minun heistä ja heidän minusta mitään tietämättä) esiin TL Opetus Oy:n ja sen mittavan velkaantumisen.

Koska vasta valitun piispan yrityksen taloustilanne näytti erittäin heikolta ja kaupparekisteriin tallennetut, julkiset asiakirjat huolestuttavilta (esim. eräiden vuosien tilinpäätöksistä oli olemassa useita erilaisia versioita), ehdotin Laajasalolle henkilökohtaisesti, että hänen yrityksessään toimitetaan erityistilintarkastus pöydän puhdistamiseksi ennen piispaksi vihkimistä. Laajasalo kieltäytyi.

Jatkoin asian selvittämistä. Näin yrityksen papereista, että yrityksen taloudellinen tilanne oli heikko ja yritys ylivelkaantunut. Koska yrityksen oma pääoma oli menetetty, yritys toimi ainoan omistajansa henkilökohtaisella vastuulla, mikä merkitsi sitä, että samalla myös Laajasalo itse oli vaikeasti velkaantunut. Summista oli helposti laskettavissa, että hänen kirkkoherran palkkansa ja yrityksen kautta saadut tulot eivät riitä sekä velanhoitomenoihin ja viisihenkisen perheen elinkustannuksiin. Havaintojeni perusteella ajattelin, että työnantajan luottokortista tulee velkaantuneen työntekijän käytössä helposti taloudellinen varaventtiili, kun oman talouden likviditeetti on heikko mutta virka-asema mahdollistaa kortin käytön pitkälle oman harkinnan mukaan. Pyysin seurakuntayhtymästä tiedot Laajasalon luottokortin käytöstä.

Ihmettelin, miten kirkon palveluksessa oleva henkilö, jolla ei ole yritystoimintaan sivutoimilupaa, voi kuitenkin ilmeisesti laskuttaa kirkkoa ja muita toimeksiantajia palveluistaan. Pyysin TL Opetus Oy:n laskuja kirkon toimijoilta (seurakunnat, yhtymät ja keskusrahasto), joilla julkisina toimijoina oli velvoite antaa kopiot tutustuttaviksi.

Kaikkien julkisista lähteistä kokoamieni tietojen pohjalta esiin tulleiden outouksien selvittämiseksi esitin Laajasalolle kysymyslistan 9.1.2018. Lähetin listan samalla useille muille kirkon hallinnon toimijoille, joista jonkun kautta myös Kirkko ja kaupunki sai asiasta tiedon, jolloin se tuli julkisuuteen jo samana päivänä. Toki listani sinänsä oli julkinen asiakirja, koska olin jättänyt sen myös kapitulin diaariin. En kuitenkaan itse alun perin toimittanut listaa millekään tiedotusvälineelle.

Laajasalo ei koskaan vastannut kysymyksiin. Helsingin seurakuntayhtymä teetti Maura Audit -yrityksellä selvityksen, jossa todettiin Laajasalolta laiminlyöntejä mm. kuittien säilyttämisessä. Johtopäätökset ja kannanoton siihen, oliko Laajasalo käyttänyt luottokorttia seurakuntayhtymän viranhaltijoille antaman ohjeistuksen mukaisesti, Maura Audit jätti kuitenkin seurakuntayhtymälle. Yhtymä ei halunnut selvittää tätä kysymystä millään tavalla eikä ottaa siihen mitään kantaa, vaan ilmoitti pitävänsä Maura Auditin selvitystä riittävänä ja asiaa loppuun käsiteltynä. Julkisten tositteiden valossa Laajasalon ohjeiden vastainen rahankäyttö oli ilmeistä ja se oli helppo näyttää toteen, mutta kirkko-organisaatio ei kyennyt ryhtymään takaisinperintään ja muihin tarpeellisiin toimiin mahdollisesti siksi, että kyseessä oli vastavalittu piispa.

Kysymyslistani alkuosan kysymykset liittyivät TL Opetus Oy:hyn. Ne johtivat poliisitutkintaan ja oikeuskäsittelyyn, jonka tuloksena Laajasalo sai sakot tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta 4.3.2019. Syyttäjä haki valituslupaa hovioikeudesta, koska piti määrättyä rangaistusta liian vähäisenä. Asian käsittely oikeuslaitoksessa on tätä kirjoittaessani vielä kesken. (Lisäys 26.3.: Hovioikeus on 26.3. käsitellyt asian loppuun ja koventanut Laajasalon tuomion 20:stä 35 päiväsakkoon.)

 

Kapitulin talous 2018

Laajasalo aloitti piispanvirassa lokakuussa 2017. Hänen johtamansa kapitulin ensimmäisen tilinpäätöksen (vuosi 2018) mukaan varoja oli kulutettu noin sata tuhatta euroa enemmän kuin niitä oli talousarvion mukaan varattu käyttöön. Vuoden 2018 kuluessa kapitulissa oli laadittu Laajasaloa varten oma, keskusrahaston ohjeistuksesta monella tavalla poikkeava erillinen vieraanvaraisuus- ja matkaohjesääntö (30.5.2018), joka antoi Laajasalolle kaikkia muita keskusrahaston budjetin piirissä olevia olennaisesti laajemmat valtuudet päättää rahankäytöstään. Vuoden 2018 kirjanpitoon liitetyistä kuiteista löytyi myös menoja, jotka olisivat kuuluneet yksityistalouden puolelle. Laajasalo maksatti kirkolla esimerkiksi vaalikampanjaväelleen järjestämänsä juhlan, jollaiset kirkon käytännön mukaan kuuluvat henkilökohtaiseen talouteen, sekä vaimonsa Islannin-matkan, jolle ei ollut keskusrahaston ohjesäännön mukaista perustetta.

Hiippakuntavaltuuston kokous helmikuussa 2019 hyväksyi tilinpäätöksen. Esitykseni asiain selvittämisestä raukesi kannatuksen puutteeseen. Kerroin tilanteesta kirkolliskokoukselle toukokuussa 2019. Talousvaliokunta käsitteli asiaa ja totesi puheenjohtajansa suulla, että yhteiset säännöt koskevat kaikkia. Samalla valiokunta kuitenkin totesi, että hiippakunnan taloudesta vastaa hiippakunta itse, minkä vuoksi kirkolliskokous on voimaton puuttumaan hiippakunnan varainkäyttöön. Puheenjohtaja viittasi puheenvuorossaan myös ”epäselvyyksiin toimivaltasuhteissa”.

Se, ettei kirkolliskokous voinut puuttua tilanteeseen, tarjosi Helsingin kapitulille mahdollisuuden jatkaa toimintaansa kritiikistä piittaamatta niin kuin ennenkin, todettua toimivaltasuhteiden ”epäselvyyttä” hyödyntäen. Kun kapitulista keväällä 2019 irtisanoutui piispan teologinen erityisavustaja, häneltä ”säästyneet” palkkarahat jaettiin välittömästi töihin jääneiden kesken. Toimintatapa, jossa Helsingin kapitulin virkojen vaativuusluokitukset kapitulin istunnon omalla päätöksellä nostettiin muiden kapitulien yläpuolelle, oli kirkon virka- ja työehtosopimuksessa sovittujen menettelyjen vastainen. Tällekään asialle ei kukaan mahtanut mitään. Korotusten vaikutus kiinteisiin kuluihin oli sivukuluineen useita kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Koska kaikilla viranhaltijoilla, joiden palkkoja korotettiin, on vielä runsaasti virkavuosia jäljellä, palkankorotusten vaikutus jatkuu pitkään.

Hiippakuntavaltuusto on yrittänyt saada tilannetta hallintaan. 6.6.2019 se hyväksyi yksimielisesti ponnen, jossa kiinnitettiin huomiota toiminta- ja taloussuunnittelun epämääräisyyteen. Valtuusto edellytti vuoden 2020 budjetin hyväksyessään, että toimintasuunnitelmaa tarkennetaan ja suuria menoluokkia avataan. Se edellytti, että kapituli toimittaa tarkennukset valtuustolle syksyn aikana. Näin kapituli ei toiminut. 19.12.2019 se lähetti valtuutetuille sähköpostitse selostuksen joistakin suunnitelmistaan, mutta kokouksessaan valtuusto ei ole päässyt asiasta keskustelemaan, koska sitä ei tuotu esityslistalle valtuuston esittämän aikataulun mukaisesti.

 

Ongelmat vuoden 2019 tilinpäätöksessä

Olin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana läsnä kapitulin kokouksessa 12.2.2020, kun kapituli käsitteli ja hyväksyi vuoden 2019 tilinpäätöksen. Kokouksessa asiasta ei pidetty lainkaan esittelypuheenvuoroa eikä käyty minkäänlaista keskustelua.

Perehtyessäni tilinpäätökseen ennen valtuuston kokousta havaitsin tutuksi tulleeseen tapaan huomiota herättävän runsasta rahanmenoa syömiseen, edustamiseen ja ulkopuolisiin palveluihin liittyvissä menoluokissa.

Suurempia huolestuttavia seikkoja on kaksi.

  1. Havaitsin, että budjetti on vaihdettu toiseksi sen jälkeen, kun hiippakuntavaltuusto oli hyväksynyt sen. Aiempaa suurempi, myös sisällöllisesti muuntunut budjetti oli toimitettu sitten kirkolliskokoukseen, jossa sen muuttamista ei huomattu. Sisällöllisiä muutoksia oli mm. diakonia-avustusten poistaminen ja rahan lisääminen elintarvikkeisiin, edustuskuluihin ja muuhun vastaavaan. Budjetin loppusumma oli kasvanut noin 90 000 euroa.

Hiippakuntavaltuuston kokouksessa 27.2.2020 kapitulin lakimiesasessori Ritva Saario sanoi selitykseksi, että valtuustolle oli tuotu sikäli virheellinen budjettiesitys, että siitä puuttui osa kehykseen varatusta rahasta. Kyseessä oli Saarion mukaan ”kansainvälisen työn määräraha”. Toimintakertomuksen mukaan puuttuva summa oli kuitenkin ”kuurojenpapin määräraha” ja eräät palkkiot, joten toisistaan poikkeaville budjetin loppusummille annettu selitys vaihtelee jonkin verran.

Riippumatta siitä, miksi budjettia on sormeiltu jälkikäteen, kyseessä on virheellinen ja lainvastainen menettely. Virhe olisi pitänyt tuoda hiippakuntavaltuustoon korjattavaksi. Virallisen asiakirjan jälkikäteinen muuntelu on rikoslain 33. luvussa tarkoitettu väärennysrikos.

2. Helsingin kapitulin tilinpäätökseen on merkitty nollatulos. Se, että tulot ja menot vastaavat toisiaan sentilleen, ei kuitenkaan johdu tarkasta taloudenpidosta vaan siitä, että kapitulin hallinnassa olleista rahastoista on nostettu reilut 75  000 euroa. Tästä nostosta, sitä koskevasta valmistelusta tai perusteista ottaa käyttöön rahastovaroja ei ole mitään merkintää kapitulin pöytäkirjoissa. Tiettävästi Teemu Laajasalo on henkilökohtaisesti antanut keskusrahaston kirjanpidolle ohjeen kattaa kehyksen ylitys täsmälleen saman suuruisella rahasto-otolla.

Hiippakuntavaltuusto on kesäkuun 2019 kokouksessaan määritellyt, että hiippakunnan juhlavuoden 2019 kuluja voidaan kattaa rahastojen vuoden 2019 tuotolla. Juhlavuosikuluista ei ollut laadittu budjettia, eikä syntyneitä kuluja ollut eritelty tilinpitoon erillisellä projektinumerolla tai muullakaan tavalla. Mistään ei voida näin ollen todeta, paljonko juhlavuoteen on kulunut rahaa. Valtuuston kokouksessa käydyssä keskustelussa lainoppinut asessori Saario ilmoitti suullisesti juhlavuosikulujen summaksi 82  000 euroa. Rahastojen tuoton suuruutta kysyttäessä hän vastasi epäselvästi jotain, mutta ei kyennyt ilmoittamaan ko. summaa. Kuitenkin myös kapitulin käsityksen mukaan rahastovaroja on käytetty enemmän kuin 2019 tuoton verran. Hiippakuntavaltuuston tekemän päätöksen vastaista menettelyä Saario perusteli hiippakuntavaltuuston aiempien vuosien linjauksella, jonka mukaan rahastoilla voidaan kattaa poikkeuksellisia ja ennakoimattomia kuluja. Tällainen menettely edellyttäisi kuitenkin asianmukaista valmistelu- ja päätöksentekomenettelyä. Piispalla ei ole mihinkään kirjattua valtuutta ottaa käyttöön kapitulin haltuun uskottuja rahastovaroja.

Hiippakuntavaltuuston tehtävä kirkkolain mukaan on hyväksyä hiippakunnan talousarvio ja tilinpäätös. Helsingin kapituli määrittelee valtuuston roolin ristiriitaisesti: se vetoaa valtuuston aiempien vuosien yleislinjaukseen kajotessaan rahastovarojen pääomaan ”poikkeuksellisten” kulujen kattamiseksi, mutta toisaalta Saario tähdensi kokouksessa, että valtuustolla ei ole mitään sananvaltaa rahastovarojen käyttöön – niistä päättäminen kuuluu Saarion mukaan yksin kapitulille. Toisaalta kapitulin pöytäkirjoista tällaista päätöstä ei löydy.

Budjetin jälkikäteistä muuttamista Saario perusteli sanoen, että hiippakuntavaltuuston hyväksymä budjetti on pelkkä ”esitys”, jota kapituli tällä perusteella voi muuttaa. Kirkolliskokousedustajana olin aina pitänyt itsestään selvänä, että kirkolliskokoukselle tuodut budjettiesitykset ovat hiippakuntavaltuustojen hyväksymät asiakirjat, joita kukaan ei ole valtuuston päätöksen jälkeen muunnellut. Siksi en tullut tutkineeksi Helsingin budjettia enää erikseen silloin, kun se tuotiin osana keskusrahaston budjettia kirkolliskokouksen hyväksyttäväksi.

Halusin saattaa nämä havaintoni tilintarkastaja Jorma Nurkkalan (KPMG) tietoon. Nurkkala kieltäytyi ottamasta niitä vastaan. Hän kirjoitti, että ”lain mukaan” hän ei voi olla tekemisissä ”yksittäisen luottamushenkilön” kanssa. (Tilintarkastuslaista ei tosin löydy tällaista kohtaa.) Hänen mielestään meidän olisi pitänyt vain ”keskenänne sopia, mitä budjettiversiota käytetään” ikään kuin virallisesta asiakirjasta voisi olla olemassa ”versioita”, joista luottamushenkilöt ja viranhaltijat vain keskenään ”sopivat”.

Nurkkala on minulle lähettämissään viesteissä käyttänyt samoja ilmauksia, joita kapitulin henkilökunta on käyttänyt aiemmissa keskusteluissa. Ritva Saario käyttää toistuvasti minusta ilmausta ”yksittäinen luottamushenkilö” perustellessaan, miksi minun esiintuomiani seikkoja ei tule ottaa huomioon. Se, että talousarviosta voidaan laatia uusi ”versio” sen jälkeen, kun se on lain mukaisesti hyväksytty valtuuston kokouksessa, vastaa Teemu Laajasalon TL Opetus Oy:ssä soveltamaa menettelyä, kun hän on toistuvasti toimittanut kaupparekisteriin erilaisia versioita yrityksensä tilinpäätöksistä.

Saatan tähän muistioon kirjaamani havainnot viranomaisten tietoon ja teen tunnistamistani väärinkäytöksistä tarvittavat ilmoitukset.

Poliisilla on ennestään esiselvityksessä kaksi Laajasaloa koskevaa rikosepäilyä: kysymys TL Opetus Oy:n pimeästä, verottajan ohi toteutetusta myynnistä (joka kävi ilmi käräjäoikeuden tuomion 4.3.2019 yhteydessä) ja kysymys siitä, mistä TL Opetus Oy sai syksyllä 2018 yhteensä 442  000 euroa, jolla se maksoi pois velkansa. Korkeassa asemassa olevan viranhaltijan tai hänen yhtiönsä tuntemattomasta lähteestä saama suuri rahasumma voi täyttää lahjusrikoksen tunnusmerkistön.

Olen epäonnistunut tehtävässäni hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana huolehtia siitä, että Helsingin hiippakunnassa noudatettaisiin kirkon yhteisiä säännöksiä ja menettelytapoja ja toimittaisiin muutoinkin moitteettomasti. Piispa Laajasalon johdolla kapituli on kahtena viime vuonna ylittänyt talousarvionsa. Alijäämää on paikattu ensin aiempien vuosien ylijäämällä, sitten rahastotuotoilla ja jopa rahaston pääomilla. Tällä tavalla toimien rahastot on käytetty muutamassa vuodessa. Tapa, jolla kirkon rahastovaroja käytetään epämääräisen taloudenpidon aiheuttaman vajeen tilkkeeksi ilman asianmukaista valmistelua ja päätöksentekoa, on kirkon jäsenten näkökulmasta äärimmäisen kyseenalainen.

Hiippakunnan varsinainen toiminta seurakuntien hyväksi on supistunut muutamassa vuodessa merkittävästi. Esimerkiksi hiippakuntasihteereitä oli Askolan kauden lopussa viisi. Nyt on enää kokopäiväinen musiikkisihteeri ja yksi osa-aikainen sijainen. Rahat kuluvat muuhun. Dekaanin ilmoituksen mukaan hiippakuntasihteereitä ei tarvita. Samaan aikaan henkilöstö valittaa kuormittuneisuutta, ja tositteiden mukaan rahaa kuluu erilaisten työyhteisökonsulttiyritysten palveluihin. Olen saanut kahdelta kirkkoherralta ja yhdeltä muulta kapitulin kanssa asioineelta palautetta, että kapitulissa reagoidaan yhteydenottoihin heikosti ja asioita yksinkertaisesti jää hoitamatta tai viivästyy kohtuuttomasti.

En tiedä, pystyykö kukaan tekemään tilanteelle mitään. Lienee kuitenkin eduksi, että mahdollisimman moni kirkon taloudesta vastaava henkilö tietää, miten asiat Helsingissä ovat.

 

Vantaalla 19.3.2020

Johanna Korhonen, 040 5105906

 

 

Lähetin yllä olevan muistion 19.3.2020 kirkkohallituksen talousosaston johtajalle, kirkkoneuvos Leena Rantaselle, sekä kirkolliskokouksen talousvaliokunnan puheenjohtajalle Tapio Tähtiselle. Tämän jälkeen lähetin sen arkkipiispa Tapio Luomalle, Kotimaan päätoimittajalle Mari Teinilälle ja Kirkko & kaupunkin päätoimittajalle Jaakko Heinimäelle.

Muistion saaneista minulle vastasi 26.3. Tapio Tähtinen, joka oli keskustellut Leena Rantasen kanssa. Tähtinen kirjoitti saaneensa Rantaselta tiedon tilintarkastajien lausunnosta: "Tilintarkastajat toteavat huomioissaan sen ’ettei tilivuotta 2019 koskeneita talousarvion muutoksia ole käsitelty tilikauden aikana hiippakuntavaltuustossa’.”   

Tähtinen kirjoittaa: "Menettely ei tältä osin ole ollut hyvän hallintokäytännön mukaista. Hiippakuntavaltuusto on kuitenkin em. huolimatta hyväksynyt tilinpäätöksen helmikuussa 2020 äänin 18-3. Päätökseen jätit eriävän mielipiteen.  Muita huomioita ei tilintarkastajilla ole ollut Helsingin hiippakunnan osalta."

Tähtisen mukaan estettä tilinpäätöksen hyväksymiselle kirkolliskokouksessa ei näin ollen ole: "Kirkolliskokouksen (talousvaliokunnan) näkökulmasta ei minusta ole estettä tilinpäätöksen vahvistamiselle. Mitä mietintöön tullaan mahdollisesti kirjoittamaan, on sitten tulevan valiokunnan pohdittava aikanaan."

Vastasin Tähtiselle, että budjetin väärentäminen ei ole "hyvän hallintokäytännön vastaista", vaan rikollista toimintaa, ja että tästä syystä teen asianmukaisen rikosilmoituksen ja jätän myös tilintarkastajien toimintaa koskevan ilmoituksen viranomaisille.

Muista viestin saaneista minulle ovat vastanneet Heinimäki, jonka mukaan Kirkko ja kaupunki "seuraa" asiaa, sekä Teinilän puolesta Kotimaan Olli Seppälä, jonka mukaan tekstini "on kiinnostava yhteenveto tapahtumista näkökulmastasi ja eräänlainen ’testamenttisi’ hpkneuvoston puheenjohtajana". Kumpikaan lehti ei ole ainakaan tähän mennessä (27.3.) julkaissut asiasta mitään.

19 kommenttia

  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Toimii samalla logiikalla kuin mafia. Minkä tuolle tosiaan voi, kun “hurskaat” sulkevat silmänsä, jotta ei tarvitse nähdä? Ei noiden tarvitse muuta kuin odottaa kädet ristissä, että Johanna Korhonen lopulta väsyy.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Johanna Korhonen sanoo:

    Poliisi onneksi jaksaa! Ja minä katson työni tehdyksi, kun vien rikosilmoitukset ja muut aineistot viranomaisille. Kaikki muut keinot olen jo yrittänyt, ja muu ei tässä enää auta.

    Pääsen näistä epätoivoisista luottamustehtävistä eroon kuukauden kuluttua, ja sen jälkeen voin käyttää nämäkin voimani muuhun. En koe oloani väsyneeksi, olen vain kauhistunut kaikesta siitä, mitä tästä kirkollisesta toimintakulttuurista nyt tiedän. Jalostan tämän tietoni analyyttisempaan muotoon vielä tuonnempana.

    Sitten, kun en enää ole luottamushenkilö, minun ei tarvitse edes yrittää asioiden kuntoon saattamista kirkon hallintokoneiston kanssa. Tälle koneistolle on ominaista vastuun välttely, julkikuvan varjelu ja epäkohtien, jopa rikosepäilyjen peittely sen sijaan että ne selvitettäisiin. Mikä ilo, että poliisi ja oikeuslaitos kuitenkin toimivat niin kuin pitää!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Turtiainen sanoo:

    Eikös tässä ollut ideana alun perinkin se, että poliisiviranokainen tutkii. Nyt koko tutkinnan ajan tätä Laajasalo-keissiä on hämmennetty joka suunnalta. Parhaat asiantuntijat ovat arvatenkin löytyneet aivan muualta kuin poliisista ja oikeuslaitoksesta.

    Kenellä on oikeastaan enää mitään objektiivista tilannekuvaa tapauksista, kun toimittajatkin tekevät omista kirkkopoliittisista ja muista intresseistään sellaista “tutkivaa journalismia”, jossa mennään jo poliisin tontille?

    Nyt kun poliisi ja oikeuslaitos on toiminut, kuten oikeusvaltiossa pitääkin, tämä sama hämmentäminen vielä jatkuu, ja nyt vaaditaan kirkkohallitusta, kirkolliskokousta ja Helsingin kapitulia ja ties ketä ryhtymään toimiin, joihin poliisi ja oikeuslaitos ovat jo oman sanansa sanoneet.

    Eikös tämä ollut nyt tässä? Otetaan opiksi ja mennään eteenpäin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Johanna Korhonen sanoo:

      Jouni Turtiainen, luitko tekstini, jota tässä kommentoit? Laajasalon loppuun käsitelty rikostapaus, joka oli uutisissa eilen, on aivan eri asia kuin hiippakunnan varainkäytön epäselvyydet, joita yllä oleva teksti käsittelee. Näiden UUSIEN asioiden osalta poliisi on vasta aloittamassa työnsä.

      En muuten ole nähnyt tämän uusimman tapahtumainkulun osalta yhtään journalistista juttua missään, joten mistä mahdat puhua viitatessasi ”tutkivaan journalismiin, jossa mennään jo poliisin tontille”? Mistä sitä voi lukea?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Lauri Frosti sanoo:

      Turtiainen yrittää turhentaa HPK-valtuuston pj:n selvitystyötä vetoamalla viranomaistahoihin, joille selvitystyö hänen mukaansa varsinaisesti kuuluisi. Ovat kyllä selvittäneet, kun ovat saaneet selvityspyyntöjä. Juuri tätä HPK-pj. on tehnyt ja pohjustanut, kun hän on itse ottanut asioista selvää ja jättää hankkimansa materiaalin esmes poliisille. Objektiivisen tilannekuvan rakentuminen on viranomaisten harteilla, mutta miten se saadaan, jos kukaan ei näe vaivaa ja hanki materiaalia työstettäväksi? Juuri tätä pj. on tehnyt. Viittaus journalisteihin oli kai viittaus Korhoseen itseensä? Tai SK:n tapaisiin toimijoihin? Kyseenalaistamalla tavisten saama ”objektiivinen tilannekuva” toimittajien sekaantumisella tai heidän motiiviensa epäpuhtaudella saadaan kyllä luotua kuva, että se objektiivisuus ei enää olekaan kenenkään tavoitettavissa. No, jäädään odottamaan sitä viranomaisselvitystä, mutta jos on niin kuin Korhonen nähtävästi pelkkiin faktoihin vedoten kuvaa, niin huh huh. Ei ole kirkolle kunniaksi tuo kaikki blogissa esille tuotu. Ja vielä Turtiaiselta loppukaneetti: ”Eikös tämä ollut nyt tässä? Otetaan opiksi ja mennään eteenpäin.” Niin kuin blogi asiaa selvitti, ei todellakaan ollut. Kenelle muuten tuo hurskaan oloinen lopputoive on osoitettu? Kuka muka oikeasti olisi ottamassa opiksi tästä kaikesta? Laajasalo? Blogin lukija? Kirkon luottamushenkilöt tai sen vastuussa olevat viranhaltijat? Hah. Lähinnä tuo heitto on vain epämääräinen toive, että ”Annetaan nyt asian vaan olla, jooko? Me vaan kärsitään tästä kaikki loppupeleissä.”

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tätä nimenomaista tapausta en tunne niin hyvin, että haluaisin sitä kommentoida. Varmaan on kuitenkin hyvä, että vapaassa maassa saa asiansa viedä eteenpäin, jos kerta syytä epäillä on. Oikeus ja tässä tapauksessa poliisi, sitten ratkaiskoon, onko aihetta enempään.

    Yleisesti ottaen olen kyllä huomannut, että jotain tuollaista Johannan kritisoimaa kulttuuria kirkossa saattaa olla. Asioita jätetään selvittämättä ja virkamiehet saattavat ihan pokkana jättää luottamuselinten päätöksiä toteuttamatta, jos eivät pidä niistä – eikä kukaan voi asialle mitään. Tämän olen omin silmin nähnyt.

    Yksi oudosta kulttuurista kielivä episodi on Kipa. Täällä oli joitakin viikkoja sitten pysäyttävä kirjoitus asiaan liittyvistä vakavista väärinkäytöksistä. Sen jälkeen en ole havainnut, että asiaa olisi sen enempää tutkittu. Voiko olla mahdollista, että tapaus vain yksinkertaisesti jätetään selvittämättä? Ei kai sentään?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Kirkolla on hyvä bisnesidea, se myy ikuista elämää, tavaallista valtakuntaa ja hallituspaikkoja tuonpuoleisessa, eli kuoleman jälkeisessä taivaallisessa valtakunnassa. Voiko sen parempaa bisnesideaa olla. Kukaan ei koskaan tule kertomaan, pitivätkö lupaukset paikkansa. Vastasiko tuote siitä maksettua hintaa, ja voiko rahat saada takaisin, jos ei vastannut.

    Mitä elämässä on tehty, ( synti tai rikos) se on sovitettu Golgatan ristillä, joten sillä ei ole väliä mitä täällä on tehty. Heidät on ostettu vapaiksi. Heidän puolestaan Jeesus antoi henkensä. Heitä ei koske maalliset lait ja säännöt, he elävät henkisessä maailmassa, pää pilvissä ja tietoisuus unessa. Herätyksestä kaikki kyllä puhuvat, mutta herääminen todellisuuteen on heidän mielestään maallistumista, eli ateismia ja siksi tuomittavaa ja uskon vastaista toimintaa.

    Kun ihmisille alkaa valkenemaan, että kysymmyksessä on maailmanhistorian suurin huijaus ja historia mukaan lukien suurin rikollinen toiminta, pukeutuneena viattomuuden viittaan, niin mitä voi muuta, kuin syyttää omaa tyhmyyttään, että on sallinut sellaisen tapahtua ja paisua ja vielä maksanut siitä, että saa uskoa valheita ja levittää niitä.

    Lukutaidottomia ja mistään tietämättömiä on ollut helppo manipuloida ja pelotella helvetin tulella, jos ei pysy mukana. Henkisessä myös henkinen väkivalta on sallittua, pyhää sotaa.

    Voisin kuvitella, että Johanna Korhosen tutkimuksia on paheksuttu ja katsottu hänen toimintaansa ikäänkuin kajoamisen pyhyyteen, jonne ei saa tunkeutua, sen on oltava koskematon. Herrat saavat tehdä mitä haluavat, juuri siksi, että ovat herroja ja Kristuksen edustajia maan päällä. Ja koska kysymyksessä on vielä nainen, on se sitäkin kauhistuttavampaa. Naisten kuuluu olla armollisesti hissukseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Tarja: “Vastasiko tuote siitä maksettua hintaa, ja voiko rahat saada takaisin, jos ei vastannut. ”

      Joo, noista kkirkon jäsenten rahoista sen verran, että aikamoinen riskisijoitus se iankaikkinen kuolemanjälkeinen elämä on perheelliseltä, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä. Itse olisin maksanut koko työelämäni aikana “pelastuksesta” ja iankaikkisesta elämästä – jos kirkkoon olisin koko ajan kuulunut – n. 27000 € ja vaimo vähän vähemmän. Yhteensä siis melko mukava summa vähintäänkin epävarmasta tuotteesta, jolla olisi täällä elävien puolella rajaa rahoitettu pappien palkkoja, kyseenalaisia edustuskuluja ja kirkon seinien pystyssäpitämistä.

      Tarja: “Kun ihmisille alkaa valkenemaan, että kysymmyksessä on maailmanhistorian suurin huijaus ja historia mukaan lukien suurin rikollinen toiminta, pukeutuneena viattomuuden viittaan, niin mitä voi muuta, kuin syyttää omaa tyhmyyttään, että on sallinut sellaisen tapahtua ja paisua ja vielä maksanut siitä, että saa uskoa valheita ja levittää niitä.”

      Onneksi heräsin jo hyvissä ajoin todellisuuteen ja ymmärsin erota kirkosta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Johanna Korhonen sanoo:

      Tarja Parkkila, arvelit aivan oikein, että luottamushenkilönä tekemääni työtä on paheksuttu laajasti. Keskustelua on käyty minusta (noita-akka, katkera, pahansuopa vainoaja jne.) sen sijaan että olisi puhuttu itse asiasta.

      Tätä nykyä on meneillään laaja-alainen vaikeneminen. Esiin tuomiini asioihin ei reagoida lainkaan, vaan monet vain odottavat, että kauteni päättyy, vanha rauha palaa ja Helsingin vilunkikeskittymä saa jatkaa puuhiaan kenenkään siihen enää puuttumatta — kirkon jäsenten rahoilla, jotka jäsenet ovat luovuttaneet käyttöön uskoen kirkon tekevän hyvää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Johanna Korhonen sanoo:

    Tämä blogi on vajaassa vuorokaudessa luettu jo 1557 kertaa! Lämmin kiitos kaikille kiinnostuneille!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Johanna

    “Keskustelua on käyty minusta (noita-akka, katkera, pahansuopa vainoaja jne.) sen sijaan että olisi puhuttu itse asiasta. ”

    Voin hyvin uskoa, itse ole saanut jopa niin yleviä nimityksiä kuin, saatanan tytär ja antikristus. En tosin enää viimeaikoina. Eikä täällä, Kotimaa-sivulla.

    Voi noita akkoja… noita-akkoja.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Werner Janhonen sanoo:

    Luottamushenkilöt ovat sitä varten, että kun he jotain päättävät 18-3. Se päätös on riittävän hyvää.

    Nyt kun eletään aikaa jolloin kirkon pitää valmistautua järjestämään tuhansia ennenaikaisia hautajaisia karanteenissa olevilla työntekijöillä. Johannan toimintaa pitäisi katsoa kirkon johtamisen ja pelastustöiden häiritsemisenä ja estämisenä.

    Johanna pitäisikin määrätä korona kriisin ajaksi (2 vuotta) lähestymiskieltoon piispan, Helsingin tuomiokapitulin ja hiippakunnan asioihin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Ennemmin Hänelle tulisi myöntää tunnustus Pro Ecclesia in Finnish Church ansiokkaasta ponnistuksesta ja halusta turvata seurakuntalaisten oikeuksia heidän varojensa käytöstä kirkon hallinnossa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Mitä sitten tulee vainajan siunaamiseen sen toki voi löytyessään tehdä uskova maallikko vainajan lähipiiristä tai kauempaakin.

      Kastaakin voisi mutta kirkon jäsenyyteen asia vielä menee heikosti. Perusteena on Lutherin lupaus uskovalle maallikolle olla hengellisen substanssin välittäjä. Asia syntyy ripin asiassa, ja Augsburgin Tunnustuksessa kuten Lutherilla rippi on sakramentti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Werner Janhonen sanoo:

      Fyrkka on fyrkkaa, mutta ei kovin tärkeää kirkossa. Valitettavasti hän on aiheuttanut paljon enemmän kuluja, kun säästänyt tai kerännyt fyrkkaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Korhonen sanoo:

      Werneri, monijäsenisessä luottamuselimessä voidaan todellakin tehdä millaisia enemmistöpäätöksiä tahansa, myös lain vastaisia. Hyvä esimerkki on Kittilän kuntapäättäjien tapaus. Näistä päätöksistä voi joutua vastaamaan käräjillä.

      Ymmärrän hyvin, että Johanna Korhonen luottamustehtävänsä velvoittamana on tehnyt kirkossa siivoustyötä, joka on häirinnyt muutamien kirkon johtohenkilöiden ja kaltaisiesi tukimiesten sielunrauhaa. Mitä siivouskustannuksiin tulee, niin ne saadaan moninkertaisina takaisin. Korruption ja hulvattoman rahankäytön kitkeminen tuottaa vuosien mittaan moninkertaisesti sen, mitä kertasiivous maksaa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Johanna Korhonen sanoo:

    Kiitos tämän blogin yli 3000 lukijalle. En tästä eteenpäin seuraa keskustelua aktiivisesti.

    Ilmoita asiaton kommentti