Hiljaisuus puhuu enemmän kuin raju ääni

Kamerunissa maisema on hyvin vaihteleva. Maa on monien vuoristojen ja vesiväylien maa.

Elian elämästä kerrotaan sunnuntain lukukappaleessa. Siinä kerrotaan hänen pyhiinvaelluksestaan Siinain vuoristoon Hoorebiin. Elia oli profeetta Pohjoisessa valtakunnassa eli Israelissa, jonka pääkauunki oli Samaria.

SUNNUNTAI 24.5.2020
6. sunnuntai pääsiäisestä, latinaksi Exaudi
Pääsiäisjakso, pääsiäisaika
Pyhän Hengen odotus
Ensimmäinen lukukappale: 1. Kun. 19: 8-13

Ennen matkalle lähtöään Elia söi kunnolla. Sitten matkansa hän toteutti hyvin pitkään paastoten. Aidon pyynvaelluksen tavoin hänen suurin pyrkimyksensä oli kohdata Jumala. Päästä niin lähelle Herraamme kuin mahdollista. Jumala vastasi hänen sydämensä kaipaukseen ja antoi oman kunniansa tulla ilmi valtaisessa luonnon ilmiöiden välittämässä puhuttelussa.

Aluksi oli raivoava ukkosmyrrsky, siteen maanjäristys. Olen Kamerunissa kokenut miltä ukonilma tuntuu silloin, kun itse on keskellä ukkospilveä. Vuoret ovat niin korkeita, että pilvet liikkuvat ikäänkuin niiden helmoissa. Kun tuollaisen ukkospileven sisällä salamat välähtelevät eri puolilla, niin tunnelma on jylhän vaikuttava. Jotain tuollaista Elia koki Hoorebin huipun luona Siinain vuoristossa erääseen luolaan lepäämään mentyään. Luolassa hän oli turvassa vaikka ilma raivosi ja maa järisi.

Sitten tuli tyyni ilma. Vain hiljainen henkäys oli koettavissa. Tässä tilanteessa Elia koki, että Jumala oli tullut hänen luokseen, Jumala ilmestyi hänelle. Pyhän Hengen vaikuttava puhuttelu kosketti häntä koko olemukseen. Hetki oli pyhä.

Elian kokemuksen merkitys meidän pelastuksellemme

Antti Laato kuvaa tapausta kirjassaan Vanhan testamentin selitysraamattu II, Historiakirjat seuraavin sanoin:

"Jumalan edellä kulki hirmuinen myrsky, maanjäristys ja tulenlieska. Ne tuhosivat tieltä kaiken, ja varjelivat näin Jumalan pyhyyttä joutumasta kosketuksiin minkään epäpuhtaan kanssa. Kukaan ei voinut nähdä Jumalan kasvoja.-- Siksi Elia peittää kasvonsa näkemästä niitä. Jumalan todellinen olemus kätkeytyy hiljaiseen tuulen huminaan. Kun siis UT:ssa sanotaan, että Jumala on rakkaus --, sillä tarkoitetaan juuri hiljaisessa tuulen huminassa ilmestyvää Jumalaa. Jumalan rakkauden olemus ei kuitenkaan sulje pois hänen pyhyyttään. Jumalan rakkaus ilmestyi Jeesuksessa ihmisille, niin että kaikki voivat pelastua. Mutta tätä pelastusta edelsi Jumalan pyhyyden vaatimus siitä, että synti on hävitettävä. Siksi Jumalan rakkauden ilmestyminen pelastuksena ihmiskunnalle merkitsi Jeesuksen uhrikuolemaa."

Laato viittaa myös Lutherin ahdistuneille antamaan lohdutukseen, josta otan muutaman lauseen:

"Lupaus antaa Kristuksen, joka on täydellinen ja ikuinen vanhurskautesi. Niin usko herättää sydämessäni kaikkien kauhujen ja synnintunnon keskelläkin sen lujan toivon, sydämen kaipauksen, että saan olla vanhurskas."

Tässä vielä lukukappale luettavaksi

1. Kun. 19: 8-13

Elia nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. Siellä hän asettui yöksi luolaan. Yöllä Elia kuuli Herran äänen: ”Miksi olet täällä, Elia?” Hän vastasi: ”Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.” Herran ääni sanoi: ”Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.” Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.

42 kommenttia

  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    En nyt ota kantaa teorioihin ja lokerointeihin, koska en mielestäni pysy lokeroissa, olen sydämellä avarasti ajattelija ja pyrin toisen hyvään, ja tässä tapauksessa juutalaisten, kansana, koska olen heidän kärsimystiestään niin paljon lukenut.

    Matias “11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.”

    Tämä on täysin ymmärrettävää . Uskotaan ja luotetaan siihen mikä ei vielä ole täsnä. Se tulee esille lauseessa ” Ensi vuonna Jerusalemissa ” tällä juutalaiset tervehtivät toisiaan vainojen alla ollessaan. He odottivat Jumalan lupaamaan pelastusta, ei siis Jeesusta, vaan pelastusta, johon he uskoivat. Kerran he saavat takaisin oman maan ja oman Jerusalemin. Ainakin uskovaiset uskoivat ja suuntautuivat sitä kohti. Toiset saattoivat nauraa koko ajatukselle Israelin valtion uudelleen perustamisesta.

    Hylätty kansa. Jesajassa lukee: ” Hylkääkö äiti rintalapsen ja vaikka hylkäisikin, minä en sinua hylkää, kätteni hipiään minä olen sinut piirtänyt ja sinun muurisi ovat aina minun silmieni edessä. ” Jesaja puhuu oman aikansa tílanteesta, mutta usko on pysynyt, että Jumala ei hylkää Jerusalemia. Vaan valitsee vielä Jerusalemin. Se on uskomista lupaukseen, mutta kristikansa on väittänyt sitä vääräksi tulkinnaksi: ” Te ette ymmärrä kirjoituksia. ” Teille pitää julistaa evankeliumia, kysymys ei ole maallisesta, vaan taivaallisesta, hengellisestä Jerusalemista. Ainoastaan siitä haaveesta mikä päässä on, ja jonka voi ymmärtää vain ajatuksen tasolla. Sitä mikä on päässä, sanotaan ylhäällä olevaksi paikaksi.

    Pitkän historian aikana kaikki ovat pyrkineet Jerusalemiin väkisin, valloittamalla toinen toiseltaan, sotimalla ja tuhoalla. Raiskaamalla. Sitä voidaan sanoa rakkaudeksi, himoksi, omistushaluksi, pakottamiseksi. Kuulut minulle, minulle, minulle. Korkein maallinen arvonimi oli julistautuminen Jerusalemin kuninkaaksi. Jerusalem on kuitenkin oksentanut kaikki ulos, vasta nyt se on saanut mieleisensä, rauhanomaisen, fiksun ja Häntä oikein rakastavan hallitsijakansan, sen kivetkin ovat heille rakkaat. He eivät ole enää maattomia orjia, kodittomiksi maankiertäjiksikin heitä haukuttiin, vaan oman maan kansalaisia, maan, jonka Jumala on heille luvannut. Kuka muu voi tällaista sanoa.

    Tämä on maailman suurin ja ihmeellisin tarina, josta ei kärsimystä ja onnistumisiakaan puutu. Minun uskoni ja toivoni suuntautuu vain siihen , että heille käy hyvin, ja täysin järjetön uskonnolisten aatteiden synnyttämä juutalaisviha loppuu. Se on pelastus myös maailmalle.

    Paavalissa on lause: “Mitä heidän armoihin ottamisensa on muuta, kuin elämä kuolleista. ” Eivät he armoja tarvitse, mutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.

    Kannaattaa siis herätä…kuolleista. Kun oma oppikin niin kehoittaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    Matias

    Kristillisesti sana on poika, ja poika on Jeesus. Jeesus on myös sulhanen, mutta häitä ei ole vielä viettetty.

    Tähän liittyvä tarina sieluopista ei ole ollenkaan henkilöön takertuva, mutta se on ymmärrettävä. Jumalan lähettämää sanaa sanotaan sulhaseksi. Mutta pitää muistaa, että tässä ei ole kysymys ihmiseksi tulevasta sanasta, vaan siitä mitä luetaan ja ymmärretään.

    Jos ihmisen sielu/ henki/ mieli on hädissään ja hän etsii lohtua, tai täyttymystä, ja Jumala kutsuu hänet sanansa ääreen. Ihminen lukee, sana koskettaa hänen mieltää, sieluaan, hän haluaa lukea ja tietää lisää näistä ihmeellisistä sanoista, jotka sielulle on lähetetty.

    Kun sana ja sielu kohtaavat täysin, sitä kutsutaan morsiushuoneeksi, sana ja sielu ikäänkuin yhtyvät, mutta se ei ole näkyvää, ainostaan sielun omistava yksilö tuntee sen ja sana kirkastuu hänelle. Hänen elämänsä muuttuu, etsiminen loppuu. Sielu saa kaipaamansa rauhan.

    Se on ymmärrettävä tarina, koska niin voi tapahtua.

    Kun siihen lisätään, että morsian, jota sielu on sulhaselleen sanalle, ei saa enää poistua morsiushuoneesta, mikä tarkoittaa, että ei saa pettää eikä hyljätä sanaa. Kun se muutetaan lihalliseksi, siitä syntyy yleisesti ihmisten elämään vaikuttava asia, eli nainen ei saa poistua kotoa, ei isän talosta, eikä myöhemmin miehensä talosta. Pieleen meni.

    Näin hienosta tarinasta tuli vankila naiselle, vaikka sieluopillisesti kaikki sielut on luotu yhdestä sielusta ja näin ollen myös miehillä pitäisi olla sielu, joka voi olla vastaanottaja yhtä lailla, kuin femikin.

    Ja ihmiseksi tullut poika- sana Jeesuksessa, naulittiin ristiile, ja sitä syödään ihmisenä ja juodaan verenä . Minulle täysin käsittämätön tarina.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Matias Roto sanoo:

      Tarja

      Kiitos mielenkiinnostasi keskusteluamme kohtaan.

      Olen useamman päivän ollut poissa tästä keskustelusta, kun aikani on mennyt toisissa askareissa.

      Näin ollen pysyäkseni sanoissani lyhyenä, kommentoin vain tuota viimeistä kohtaasi, missä puhutaan Herran pyhästä ehtoollisesta.

      Kun Jeesus asetti Herran pyhän ehtoollisen, niin silloin hän yhdessä opetuslastensa kanssa vietti pääsiäisliturgiaa. He siis söivät pääsiäislammasta. Lampaan veri oli vuodatettu ja liha oli valmistettu ateriaksi. Liturgia oli ikivanhan juutalaisen liturgian mukainen. Perinne ulottui aina Mooseksen aikaan ja pyhän kansan vapautumiseen Egyptin orjuudesta.

      Tuossa liturgiassa Jeesuksen sanat seurasivat hyvin pitkälti vallitsevaa käytäntöä. Yhdessä kohdin kuitenkin tuli muutos, joka kuvasi hänen edessä olevaa tehtäväänsä ristin kuolemassa. Hän itse tulisi olemaan se pääsiäislammas, joka antaa itsensä kuolemaan, jotta koko maailmalle tulisi vapautuksen aika. Koko maailman vapauttaminen synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta oli se hengellinen “egypti” jonka vallasta hänen kuolemansa vapauttaa ihmiskunnan. Kun pääsiäisateriaan sisältyi viinin ja leivän pyhitys, niin tuossa kohtaa Jeesus toteaa, että juuri näissä ehtoollisen aineissa hänen pelastava työnsä tulisi opetuslastensa nautittavaksi. Lammasuhri jää syrjään, kun Jeesuksen kertakaikkinen uhri on sellainen uhrilammas, josta riittää kaikille kansoille kaikkina aikoina ilman pienintäkään erotusta sen paremmin ajan kuin paikankaan suhteen. Kaikkialla missä kansa kokoontuu pyhään ateriaan alttarin sakramenttia nauttimaan Jeesus itse jakaa ruumiinsa ehtoollisen leivässä ja verensä ehtoollisen viinissä.

      Jokaisessa ehtoollisenvietossa ylösnoussut Jeesus yhä edelleen on tilaisuuden varsinainen isäntä ja hän jakaa omastaan ja täyttämästään sovitustyöstä iankaikkisen elämän ruokaa ja juomaa koko kansansa hyväksi. Koska Jeesus on läsnä jokaisessa ehtoollisenvietossa, niin koko kirkko on läsnä jokaisessa messussa. Näin sekä me maan päällä elävät kuin koko taivaan riemuitseva joukko on läsnä samassa hetkessä. Näin nykyisyys ja tulevaisuus, näkyvä ja näkymätön, koko Jumalan väki on osallisia saman suuren siunauksen jakamisesta. Koko maailmanlaajuinen kristikunta elää jokaisen messun, jokaisen hartauden, jokaisen pyhän liturgian hetken yhden jakamattoman kirkon suuressa ylistyslaulussa Herramme ja Vapahtajamme kiitokseksi ja kunniaksi. Me ajan rahtusen matoset pääsemme osallisiksi iankaikkisuuden rajattomasta riemusta ja Jumalan kunnian kirkkauden ylistyksestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Matias Roto
    Matias Roto

    Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Somerolla. Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymän valtuutettu. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen. Vanhemmat lapset ovat jo aikuisia, kotona vielä prinsessat Hilary ja Elvira.