Homofoobinen heresia?

Suhtautumisessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin Etelä- ja Pohjois-Amerikan sekä Länsi-Euroopan henkiset mannerlaatat ovat olleet vuosikymmeniä liikkeessä. Ymmärryksemme on muuttunut niin, että se, mikä ennen ymmärrettiin rikokseksi, synniksi, perversioksi tai sairaudeksi, ymmärretään ihmiselämän monimuotoisuudeksi. Tämä muutos näkyy myös siinä, että se, mikä ennen piti piilottaa kaappiin, on muuttunut sosiaalisesti hyväksyttäväksi. Tätä muutosta heijastaa lainsäädäntö. Kirkot ovat mukana tässä muutoksessa. Myös henkisiin mannerlaattoihin pätee: kun ne liikkuvat, maa järisee; mitä pitempään liike on estetty, sitä rajumpi on järistys.

Ennen kielletty voi muuttua sallituksi oikeastaan kahdesta eri syystä. Joko vahingollisen asian kieltäminen ja kiellon valvonta aiheuttavat enemmän ongelmia kuin itse asia, kuten kieltolaki. Tai sitten kollektiivinen ymmärrys muuttuu siten, että asia, jota luultiin vahingolliseksi ei olekaan sitä, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla. Toki tässäkin syrjinnän kielteiset vaikutukset ovat ilmeiset.

Torjuvan suhtautumisen eettiset perustelut ovat murentuneet ja asenteet yhteiskunnassa ja kirkoissa ovat muuttuneet hyväksyvään suuntaan. Tässä tilanteessa muutosta on vastustettu esittämällä torjumnnalle teologinen perustelu. Lyhyesti perustelu kuuluu suunnilleen näin: Klassinen kristinusko torjuu homoseksuaalisuuden Jumalan luomistarkoituksen vastaisena. Raamattu kieltää homosuhteet. Homous on synti, joka vie kadotukseen. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, että kun eettiset argumentit osoittautuvat ontoiksi, väitetään, että kyse ei olekaan etiikasta vaan dogmista. Näin kirkkoon ollaan tuomassa klassisen kristinuskon nimissä uutta dogmia!

Teologisen perustelun lähtökohtana on, että Jumala on luonut ihmisen [heteroseksuaaliksi] mieheksi ja [heteroseksuaaliksi] naiseksi. Kun tämä ei vastaa havaittavaa todellisuutta, selitetään ero lankeemuksesta johtuvaksi. Kysymys on siis luomisen määrittelemisestä oman Raamatun-tulkinnan kautta vastoin luotua todellisuutta. Eli luonnollinen määritellään omien asenteiden kautta. Ilmeisesti tässä ollaan myös aidosti sokeita sille julmuudelle, että toisin ihmisen minuus määritellään synnin polttomerkillä.

Yksi kristinuskon keskeisistä periaatteista on, että evankeliumi kuuluu kaikille ihmisille. Jumala ei tee eroa ihmisten välillä. Keskustelua seuratessa näyttää siltä, että laki heteroille on toinen kuin homoille. Tässä muutama esimerkki.

1) Raamattu kaivetaan perusteluksi vastustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Kysymys ei todellakaan ole Raamatun keskeisestä sanomasta. Uuden testamentin osalta pikemminkin parista sivulauseesta aivan muuhun tähtäävissä argumentaatioketjuissa. Paljon yksiselitteisempi avioerokielto sen sijaan voidaan hyvin pitkälle unohtaa heteroiden kohdalla.

2) Homo- ja lesboparien liittoja vastustetaan, koska Jumala on siunannut miehen ja naisen parisuhteen eivätkä homo- ja lesboparit voi saada lapsia (ilman erityisjärjestelyjä). Tässä yhteydessä en näe kysyttävän, miten sen siunauksen on käynyt heteroparin kohdalla, kun haikara lentääkin ohi. Siis homolle voi sanoa: Jumala ei siunaa sinun liittoasi, kun et saa kumppanisi kanssa lasta. Mutta ei heterolle.

3) Kun mies ja nainen menee keskenään naimisiin, puhutaan keskinäisestä rakkaudesta ja huolenpidosta. Seksiin viitataan häveliäästi puhumalla 'avioelämästä'. Sen sijaan homo- ja lesboparin kohdalla pääpaino on seksissä.

4) Homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta vastustetaan sillä perusteella, että lapsella täytyy olla sekä isä että äiti. Jostain syystä kukaan ei vaadi leskeä menemään naimisiin, että hänen lapsillaan olisi sekä isä että äiti. Eikä yksinäisen ihmisen adoptio-oikeuttakaan pidetä skandaalina.

Teologisesti perusteltu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen polkeminen antaa kuvan, että kristillisessä uskossa keskeistä olisi ihmisen seksuaalinen suuntautuminen. Myös pelastuskäsitys vääristyy: Kristuksen työ riittää toisille; toisten pitää lisäksi kieltää oma identiteettinsä.

Kristillisessä etiikassa keskeistä on lähimmäisen rakkaus. Yleensä puu tunnetaan hedelmistään. Tässä tapauksessa toisen polkemisen karvasta hedelmää pidetään hyvänä ja toisestä välittämisen makeaa hedelmää pahana.

Kristillisyyden nimissä ideologisoitu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen torjunta, marginalisointi ja väärään parannukseen kutsuminen turmelevat uskon ja vääristävät rakkauden. Pitäisikö puhua homofoobisesta heresiasta?

94 kommenttia

  • Jari Raappana sanoo:

    “Tutki tie, jolle lähdet. Se, että kaikki tekevät jotakin, ei tarkoita, että se on oikein. ” Ruth Heil

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Heinonen sanoo:

    Lepän kirjoituksessa oli asiaa ja näkee, että hän haluaa olla mahdollisimman myötätuntuinen homoseksuaaleja kohtaan. Se on hyvä asia, mutta jotkut argumetit ontuivat itse asiaan liittyen.

    1. Leppä ja pari muuta kommentoijaakin väittää, että miehen ja naisen luominen heteroseksuaaliseksi ei vastaa todellisuutta. Homoseksuaalisuuden syntyperää on tutkittu kauan ja siitä on keskusteltu paljon. Homoseksuaalisuutta on, mutta tähän asti kukaan ei ole pystynyt osoittamaan sen olevan synnynäistä vaan tieteellisesti kyse on mysteeristä. Heikki Leppä tietänee tämän, joten hieman ihmetyttää miksi hän antaa ymmärtää asian olevan toisin. 2.Leppä on oikeassa siinä, että avioeroon kirkko ei ota juuri mitään kantaa, vaikka Raamattu ei sitä kaikissa tilanteissa hyväksy. Meidän kirkkomme ei hienotunteisesti halua tietää avioerojen ja uudelleen avioitumisen taustoja. 3. lapsettoman heteroparin ja homoparin rinnastaminen ei oikein toimi. Jokainen lapsi on lahja, mutta elämä ei perustuu sellaiseen tasa-arvoon, että kaikilla pitäisi olla kaikki samat asiat. Homoparin eivät voi koskaan saada lapsia keskenään lapsia kun taas heteroparien kohdalla se on pieni osuus. Kun tätä todellisuutta katsoo, niin herättäähän se miettimään miksi näin on. 4. lapsen oikeus äitiin ja isään tarkoittaa käsittääkseni sitä, että lapsella tulisi ensisijaisesti olla oikeus asetelmaan, jollaisen kautta hän on syntynyt eli isään ja äitiin (isähahmoon ja äitihahmoon). Jos se ei ole mahdollista, niin sitten muut vaihtoehdot ovat mahdollisia. Tosin adoptiojonossa taitaa olla aika paljon heteropareja. Kukaan ei ilmeisesti väitä, että lapsella olisi pakko olla isä ja siksi leskienkin pitäisi mennä naimisiin. 5. Teologinen perustelu ei tarkoita automaattisesti sitä, että asia jota perustellaan olisi keskeistä pelastuskäsityksesssä, kuten seksuaalisuus. Teologisia perusteluja pitää voida käyttää myös asioissa, jotka eivät liity pelastuskysymykseen, kuten tässä asissa. 6. Leppä sekoittaa erimielisyyden ja fobisuuden tai sitten hän käyttää fobialeimakirvestä tietoisesti.

    Jos homoseksuaalit ovat luotuja homoseksuaaleiksi, niin olisi väärin muuttaa heitä muuksi, mutta jos he ovat luotuja heteroseksuualeiksi, niin silloin olisi rakkautta rohkaista heitä tulemaan heteroseksuaaleiksi. Jälkimmäisessä kyse ei ole fobiasta vaan eri tavoin asiaa ajattelevien lähtökohtana on rakkaus. Sitä tosin ei ole moni nettisivustojen kirjoitustyyli mm. fobialeimakirveen käyttö.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      On totta että ei ole 100% tieteellistä tietoa homoseksuaalisuuden mahdollisesta alkuperästä. Mutta mikä varmuudella tiedetään on se,että ei biseksuaalisilla homoseksuaaleilla leimaantuminen tapahtuu niin aikaisin, että sen voi rinnastaa syntyperäiseen taipumukseen. Vaikka taipumus ei olisikaan geneettinen niin leimaantuminen tapahtuu niin aikaisessa kehityksen vaihessa, että on väärin puhua valinnoista ja leimaantuminen on peruuttamaton.

      Useimmilla meillä on jonkin asteinen biseksuaalinen taipumus. Juuri biseksuaalisuus on tärkeä tekijä homoseksuaalisuuden vastustamisessa. Se on häiritsemässä puhdasta sukupuolisuuden identiteetin tunnetta ja luo pelkoa omasta identiteetistä. Homoseksuaalinen paniikki , siis paniikki omasta mahdollisesta homotendenssistä,on yksi persoonallisuuden minän murtamis tekijöistä voiden aiheuttaa psykoottisia ja ainakin paranoidisia reaktioita. Tämän paniikin pelko on myöskin yksi homoilun vastustamiseen johtavista tekijöistä.

      Kaikenkaikkea on kyse siitä miten heille voidaan taata samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillekin saman yhteiskunnan vastuullisille jäsenille.

      Lasten kaipuu ja holhusvietti löytyy homoseksuaaleilta siinä missä heteroiltakin.Se on aikasuurella varmuudella biologisesti ankuroitu.Lasten kasvu homoseksuaalisessa parisuhteessa on tuskin vahingollisempaa lapselle kun singel vanhemman tai useampaan kertaan avioituneen lapsena.

      En usko että homoseksuaalisiin kohdistuva toive muuttaa heitä heteroiksi lähtisi rakkaudesta vaan homoseksuaalisten kohtaamisen aiheuttamasta epävarmuudesta ja jopa vastenmielisyydestä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      “Homoseksuaalinen paniikki” tulee tietysti ensimmäisenä mieleen, kun lukee joitakin kaikkein hulluimmista, vihaisista “eikö tämä homokohkaaminen jo riitä!”-kommenteista.

      Silti, aliarvioidaan uskoa, ja sen merkitystä uskonnolliselle ihmiselle, jos joku “homoseksuaalinen paniikki” nostetaan paljoakaan marginaalia merkittävämmäksi tekijäksi kirkollisessa homoseksuaalisen elämäntavan vastustamisessa. Silloin ei ymmärretä uskosta juuri mitään. Voi tosin olla, että “homoseksuaalinen paniikki” ja aggressiivinen kommentointi homoasioissa jotenkin korreloivat keskenään:-)

      Lisättäköön taas varmuuden vuoksi, että itse kannatan tasa-arvoista-avioliittolakia jne.., mahdollisesta homoseksuaalisesta paniikistani, tai sen puutteesta, en mene sanomaan mitään.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Laaksonen. Termi ” homoseksuel paniikki” on tunneperäinen reaktio jota ei millään arvoilla niin kuin uskola voi kontroloida. Mitä enemmän yritetääntorjua omia biseksualisia impulsejaan sitä suuremi on niiden esiinpuhkeamisen pelko. Huom : biseksualiset tunteet eivät välttämättä ole eroottisia tunteita . Kaikiin rakkaudenosituksiin ei välttämättä kuulu eroottiset impulsit. Jotkut saavat paniikkia huomatessaan saavansa rakkaudellisia tunteita samaa sukupuolta olevia henkilöitä kohtaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

      Hirn,

      En kiellä etteikö “homoseksuaalinen paniikki”-käsiteessä ole vähintään häivähdys totuuttakin, mutta erityisesti herätyskristillistä homoseksuaalisen elämäntavan näkemistä syntinä se ei selitä lainkaan. Homoseksuaalista elämäntapaa ei-syntinä pitävissä on ihan yhtä lailla “homoseksuaalista paniikkia” tarpeen tullen potevia. Asioita rationalisoidaan eri tavoin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Markku Hirn: “Tämän paniikin pelko on myöskin yksi homoilun vastustamiseen johtavista tekijöistä.”

      Harva sitä nyt mitenkään erityisesti “vastustaa”, vaan jättää asian kunkin yksilön itse päätettäväksi ja katsovat ettei asia kuulu muille.

      Sen sijaan jos jotkut uskonnon edustajat tai itseään kristityiksi kutsuvat yrittävät vääntää ja vääristellä Raamatun ja kristillisyyden opetuksia kyseisen asian hyväksymiseksi, ei asian kommentointi, korjaaminen ja asiaan liittyvien faktojen toteaminen ei siis ole “homoseksualismin vastustamista.” Kukin yksilö päättää omista asioistaan ja siihen ei ole muilla oikeutta puuttua.

      Markku Hirn: “Kaikenkaikkea on kyse siitä miten heille voidaan taata samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillekin saman yhteiskunnan vastuullisille jäsenille.”

      Suomen kaltaisissa maissa heillä on kylläkin täysin samat “oikeudet ja velvollisuudet” kuin muillakin. Paitsi tietysti sitä avioliitto ja adoptio-oikeutta, joiden myöntäminen olisi kylläkin jo melko radikaalia. Eduskunta päättää laeista. Jos he päättävät sellaisten sallimisesta, ei se minua häiritse. Omaan tuttavapiiriini ei sellaisia henkilöitä kuulu. Adoptio-oikeuden myöntäminen tuntuu kylläkin aika hurjalta, vaikka näidenkin keskuudesta varmastikin löytyy myös hyviä vanhempia ja kasvattajia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Vesa Ahlfors sanoo:

      Markku Hirn: “Homoseksuaalinen paniikki , siis paniikki omasta mahdollisesta homotendenssistä,on yksi persoonallisuuden minän murtamis tekijöistä voiden aiheuttaa psykoottisia ja ainakin paranoidisia reaktioita..”

      Itse olen joskus joutunut näkemään jossain ulkomailla kun miespari ns. “lääppii” toisiaan. Se aiheutti lähinnä jonkinlaisia vastenmielisyyden ja jopa pahoinvoinnin tuntemuksia, joten käänsin katseeni heistä pois ja poistuin paikalta.

      Ei siis mikään mukava näky, vaikka yrittäisi olla kuinka vapaamielinen ja sallivainen tahansa. Sellaista on vaikea tulkita miksikään “paniikkireaktioksi” siitä, että itse alkaisi tekemään samaa. Syntynyt pahoinvoinnin tuntemus vaikutti aivan muilla tavoilla.

      Tosin täytyy sanoa, että kovin mukavaa katseltavaa ei välttämättä aina ole jos mies-nainen pari menee tunteenosoituksissaan liian intiimeiksi.

      Markku Hirn: “Kaikkiin rakkaudenosituksiin ei välttämättä kuulu eroottiset impulssit.”

      Kun Jeesus ja Raamatun tekstit puhuvat lähimmäisen rakkaudesta ja sen osoittamisesta, ei se sillä tarkoita eroottista rakkautta. Lähinnä sillä aina tarkoitetaan periaatteeseen perustuvaa agape rakkautta, jota ei ohjaa tunne, vaan periaate ja oikein tekemiseen pyrkimys.

      Jeesus ilmaisi kaiken tärkeimmäksi asiaksi rakkauden Jumalaan. Sen merkityksestä taas sanoo 1. johanneksen kirjeen 5. luku:

      “2 Siitä me tiedämme rakastavamme Jumalan lapsia, että rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjään. 3 Sitähän Jumalan rakastaminen on, että pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. 4 Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, tämä on maailman voittanut: meidän uskomme”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Markku Hirn sanoo:

      Vesa Ahlfors Aivan oikein , Inho on varmasti tavallisin itse tunnistettu reaktio homoseksuaalista käyttäytymistä kohtaa. Juuri inhon tunne laukaisee useimmat vastareaktiot. Homoseksuaalinen paniikki on syvemmän tason reaktio.

      Olen toisessa yhteydessä replikoinnut heterojen puolesta koska heterojen ihno-reaktiota ei keskustelussa oteta todesta. Heteroille on koettelemus uudelleenarvioida suhteensa homoihin koska niin monet joutuvat voittamaan ensinmäisen reaktionsa, joka on inhoa ja vastenmielsyyttä. Tämä olisi myöskin homojen hyvä ymmärtää.

      Näistä tunnereaktioista huolimatta ei ole mitään syytä tuomita homoseksuaalisuutta ja tehdä heidän elämäänsä vaikeaksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Leppä sanoo:

      Jumalan luomistyötä on ihmisen kasvu kokonaisuudessaan: hedelmöitys, kasvu kohdussa sikiönä sitten vauvana, lapsena, nuorena. Mikä on perimän osuus ja mikä tuntemattomien ympäristötekijöiden, ei ole olennaista.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    “Tai sitten kollektiivinen ymmärrys muuttuu siten, että asia, jota luultiin vahingolliseksi ei olekaan sitä, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla. ”

    Juridiikan kohdalla tämä kyllä pitää paikkansa. Kun havaittiin, että silloin kun kyse on aikuisista, eivät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ole mitenkään vahingollisia yhteiskunnan kohdalla, poistettiin teon rangaistavuus rikoslaista. En kyllä ymmärrä miten tätä perustelua voidaan soveltaa teologiassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ilkka Kanniainen sanoo:

    On hyvä että Juhani Heinonen aukikirjoittaa tuon. Lisäksi “tasa-arvoinen” on myös melkoinen leimakirves. Myöskin historia selkeästi neuvoo meitä olemaan hyväksymättä ehdotetun sukupuolineutraalin avioliittolain. Lukekaa minkä tahansa sivistyksen dekadenssin vaiheet. Suku- ja lukumääräneutraalien avioliittojen hyväksyminen menisi myös muuten juuri samoilla tasa-arvoperusteilla nyt kätevästi. Ei jäisi valuvikoja jo valmiiksi ko. esitykseen. Fobia on muuten järjen vastaista pelkoa. Tiesihän Heikki Leppä sen? Tässä postauksessa on aimo annos tendenssimäisyyttä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jusu Vihervaara sanoo:

      Eiköhän tuon moniavioisuuden ja muille olkinukeilla ratsastamisen aika ole ohi. Kanniainen myös raukkamaisesti perustelee homoliittojen vastaisuutta historian selkeillä neuvolla kykenemättä antamaan yhtään esimerkkiä tai todistetta tyhjille väitteilleen.

      Kuten Kanniainen sanoo, fobia on järjenvastaista pelkoa, jota ei pysty perustelemaan rationaalisilla argumenteilla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ilkka Kanniainen sanoo:

    Nimenomaan ei ole kyse olkinukeista vaan loogisesta päättelyketjusta. ( Joka on pitkä ja Jasu Markkanen on sen kirjoittanut raapustus.net -sivustolla.) Historian neuvot voi jokainen lukea vaikka aloittamalla Rooman sivistyksen tuhon syistä.( Yksi tärkeimpiä syitä oli sukupuolimoraalin löystyminen, johon po asiakin liittyy). Se on oikeasti vastenmielistä. Järki tässä on oikeasti väistynyt hypen tieltä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Yksi Rooman tuhon pianava syy oli sen kristillistyminen,sillä pikaisen tuomiopäivän ja taivaasenpääsyn odottaminen synnytti välinpitämätömyyttä imperiumin asioiden hoitoon.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Täyttä asiaa – erittäin hieno kirjoitus Heikiltä!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Janne Onnela sanoo:

    Ymmärretäänkö, mitä merkitsee elää jossakin marginaalissa, hylkiönä, vailla todellisia ihmisoikeuksia ja kun joutuu laiminlyönnin kohteeksi. Vammaisia lapsia hylätään laitoksiin. Vanhemmat ei jaksa, kun ei parane. Ainoaksi “omaiseksi” joutuu hoitajaparka ammattiroolinsa takia. Olettaisin, että jotain samaa on homoilla. Kun vanhenee, ei ole omaisia vierellä auttamassa. Onko ketään? Ei ehkä ole ystäviä auttamassa. Olen nimittäin nähnyt tällaisia miehiä, joilla ei ole sukulaisia ja jotka elävät monisairaina yksin. Ei ne kaikki olleet homomiehiä. He kuolivat pois unohdettuina. Se alkaa olla kai tavallista myös vanhuksilla, jotka elävät kauan. Kaikki ovat kuolleet. Lapsi voi asua toisessa maassa eikä pääse katsomaan. Olen miettinyt, mitä on ihmisarvoinen elämä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lars Waris sanoo:

    Täällä on paljon kommentteja puolesta ja vastaan ja lisään omanikin tähän muiden perään. Raamatun sana on hyvin selkeä ja lyhyesti voisi todeta että ihminen on Jumalan luoma mutta langennut syntiin. Synti erottaa meidät Jumalasta. Jumala antoi rakkaudessaan meille Jeesuksen joka kantoi kaikki syntimme koska ihminen ei siihen itse pysty. Ihminen pelastuu kun ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen uskossa ja tunnustaa syntinsä ja on valmis tekemään parannuksen eikä halua niissä tietoisesti elää. Vain Jeesuksen veri puhdistaa ihmisen synnistä. Tämä on evankeliumin ydin, että pelastumme armosta uskon kautta Jeesukseen, emmekä lain teoista ettei kukaan kerskaisi. Raamattu todistaa että Jeesus on lihaksi tullut Jumala. Jumala on se joka määrittelee mikä on syntiä ja mikä ei, ei ihminen. Blogissa mitätöidään raamatun ilmoitus syntiin lankeemuksesta ja synnistä. Raamatun varoitus samaa sukupuolta olevien seksisuhteista mitätöidään ja selitetään kollektiivisella ymmärryksen lisääntymisellä niin että se on hyväksyttävää ja elämän monimuotoisuutta eikä siis syntiä. Homouden harjoittamisesta varoittamista pidetään syrjintänä vaikka tarkoitus on rakkaudellinen ja raamattu siitä varoittaa. Jumala on luonut ihmisen mutta ihminen on raamatun sanan mukaan langennut tekemään sopimattomia ja syttynyt kiimoissaan harjoittamaan haureutta naiset naispuolten ja miehet miespuolten kanssa. Eli Jumala ei ole tietoisesti luonut ihmistä harjoittamaan näitä asioita vaan ihminen on itse valinnut mitä tekee. Taipumuksia homouteen voi olla monestakin syystä jo pienestä pitäen mutta ei Jumala tahallaan luo ketään tietoisesti tekemään sellaista minkä ilmoittaa synniksi, olisihan se aika sadistista. Tämä on raamatussa sanottu Paavalin Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa eikä se ole mitään omaa tulkintaa. Evankeliumi kuuluu kaikille ihmisille, se on totta, mutta Jeesus varoitti vakavasti synnissä elämisestä. Blogin numeroiduissa kohdissa olevista esimerkeistä kysyisin ensimmäisestä kohdasta sitä että miten Jumala voisi siunata sellaisen asian minkä hän selvästi kieltää, voihan pappi siunata samaa sukupuolta olevien parisuhteen mutta Jumala ei sitä tee. Kakkoskohdasta sen verran että täällä syntiin langenneessa maailmassa kaikki ei aina mene niin hienosti etteikö meillä olisi sairautta ja vajavuuksia. Ei avioparin lapsettomuudelle aina mitään voi, jos ei lapsia synny. Kun haikara lentää ohi, niin se ei mitenkään puolla samaa sukupuolta olevien välisiä liittoja. Ainoa luonnollinen avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto eikä raamatun ilmoitus muunlaisia hyväksy. Kolmoskohdasta sen verran että voihan homoilla olla keskinäistä rakkautta en sitä kiellä. Raamatun ilmoitusta en kuitenkaan voi kumota, ja kaikkien ihmisten on tultava Jeesuksen luo pelastuakseen, oli sitten homoseksuaali tai mikä hyvänsä. On paljon esimerkkejä homoseksuaaleista jotka ovat uskoon tultuaan päässeet välittömästi tavastaan eroon mutta eihän näistä saisi puhua. Erikoista että lesboudesta eroon halunnut nimimerkki ”Anni” Nuotan kampanjassa sai paljon julmia ja ivallisia viestejä kun eheytyi lesbosta heteroksi. Arkkipiispaa myöten syytettiin kampanjaa vihakampanjaksi kun tyttö sai avun eikä enää halunnut elää lesbona. Aika erikoista, että jos ihminen kertoo saaneensa avun ja päässeensä lesboudesta eroon, niin sitä pidetään vihapuheena. Jos hän taas olisi valinnut seksuaalisen suuntautumisensa ja ruvennut heterosta lesboksi, häntä olisi ylistetty ja onniteltu! Mikä seksuaalinen suuntautuminen on luonnollista, sitä voi miettiä. Neloskohdasta sanoisin että yksinhuoltajuudessa ei ole mitään vikaa, se on luonnollista, eikä raamattu kiellä leskeä tai eronnutta lapsia kasvattamasta. Se ei kiellä myöskään leskeä avioitumasta uudelleen. Raamattu ei myöskään pakota hankkimaan lapsia. Homoja ei pidä polkea mitenkään vaan varoittaa rakkaudella etteivät uskoisi valheellista opetusta siitä että Jumala suvaitsee homouden. Jos synti vie ihmisen ikuiseen kadotukseen, ellei siitä tehdä parannusta, niin eikö ole rakkautta varoittaa siitä? Parannukseen kutsuminen on raamatullista, siinä ei ole mitään väärää. Jos raamattu sanoo jonkun asian synniksi, niin parannukseen kutsuminen on siinä että ihminen kertoo asiansa Jeesukselle ja pyytää apua. Ei ihmisen tarvitse omin voimin parannella itseään ja sitten mennä Jeesuksen tykö vaan menee sellaisena kuin on. Jeesus on se joka auttaa eroon synneistä olivat ne mitä hyvänsä. Jos ihminen lankeaa uudelleen synteihin, nekin annetaan anteeksi kun katuu ja pyytää, armoa on paljon, mutta tietoinen synnissä eläminen paaduttaa ja voi johtaa lopulliseen eroon Jumalasta. En minä homoutta nosta erikseen jonain erikoissyntinä, minulla ei ole varaa tuomita ketään, ilman Jeesuksen armoa en minä, eikä kukaan pelastu, mutta haluan vain kertoa mitä raamatussa sanotaan asioista. En myöskään ole mitenkään homovastainen, yhtä arvokkaita Jumalan luomia ihmisiä kuin kuka tahansa, mutta raamatussa olevia varoituksia ei voi sivuuttaa, mitätöidä, eikä selitellä millään etiikalla tai esittää niitä jonain uutena dogmina jota sitten väitetään heresiaksi, harhaopiksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Eli Jumala ei ole tietoisesti luonut ihmistä harjoittamaan näitä asioita vaan ihminen on itse valinnut mitä tekee. Taipumuksia homouteen voi olla monestakin syystä jo pienestä pitäen mutta ei Jumala tahallaan luo ketään tietoisesti tekemään sellaista minkä ilmoittaa synniksi, olisihan se aika sadistista.”

      Luohan se Jumalasi molempisukuelimisiä hermafrodittejakin!!!! Milloin nämä tekevät syntiä? Ollessaan miehen vain naisen kanssa?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Janne Onnela sanoo:

    Miten voi inhota sellaista, mistä ei tiedä mitään muuta kuin kuulopuheita, jotka usein ovat vain valhetta? Näin bussipysäkillä naisen, joka piti hihatonta paitaa ja hänellä oli miesmäinen tatuointi olkavarressa. Minusta hän näytti sukupuolettomalta ja rumalta. Itse hän varmaan koki itsensä kauniiksi, koska tatuointi oli näytettävä toisille. Tatuointi on usein ruma, kun se haalistuu. Se alkaa näyttää sotkuiselta. Toisilla on tatuointeja kaulalla. Ennen vanhaan tatuointeja näki vankiloissa olleilla, nykyään melkein joka toisella. Jos on paljon erilaisia tatuointeja, ne rajoittavat töihin pääsyä, koska kaikissa ammateissa ei voi olla tatuointi kaulalla. Se näyttää pahalta, vaikka olisi Jeesus tatuointi tai risti. Jalkapalloilijoilla on paljon tatuointeja paitsi kreikkalasilla pelaajilla, koska uskonto kieltää ne. Huomasin tämän, kun oli jalkapalloa televisiossa. Brasilialaisilla pelaajilla oli usein tatuointeja, joita näyettiin avoimesti, kuten heidän uskonnollisia maneereitaan. Usein näkee ulkokuoren, mutta ei sisintä. Siihen reagoidaan oman arvomaailmansa kautta, jonka on perinyt. Se ei välttämättä ole totta. Vanhemmat voivat valehdella ja tarkoittaa pahaa: olla pahansuopia. Kuinka paljon me annamme vihalle valtaa omissa päissämme, joka on perusteetonta eikä se ole muuta kuin kateutta, kaunaa ja vihaa. Kateus vai kiitollisuus? Jalkaudummeko toreille ja turuille kohtamaan “syntisiä” ja auttamaan heitä heidän vajavuuksissaan joille he eivät itse voi mitään? Jos ei Jumala anna armoaan, niin kuka voi muuttaa itseään, joten miksi siis tuhlaisi aikaansa vihaan, pahan puhumiseen ja muuhun länkyttämiseen, kun aikaansa voisi käyttää johonkin hyödyllisempään.

    Ilmoita asiaton kommentti