Huomioita Laajasalon tuomion kapitulikäsittelyä varten

Helsingin tuomiokapituli käsitteli 2.5.2019 Teemu Laajasalon sakkotuomiota ja päätti, ettei se johda jatkotoimiin. Olin laatinut kokoukseen alla olevan muistion, jonka lähetin muille jäsenille aamulla ennen kokousta. En päässyt muistiotani esittelemään, koska kapituli yllättäen päätti jäävätä minut pois kokouksesta. Palaan siihen asiaan erikseen. Julkisen hallinnon avoimuuden hengessä julkaisen kokousta varten tekemäni huomiot nyt tässä blogissa. Kokouksen pöytäkirjanote on luettavissa täältä.

Näkökohtia Helsingin tuomiokapitulin kokouksen 2.5.2019 pykälään 3, Teemu Laajasalon sakkorangaistus/Johanna Korhonen

0. Ennen käsittelyn aloittamista on selvitettävä, onko kapitulin istunto jääviyskysymysten takia asiassa päätösvaltainen. Asian esittelijä on istunnon jäsen mutta samalla piispan alainen. Myös dekaani on piispan alainen. Tuomiorovasti ja pappisasessorit ovat piispan kaitsennassa pappeina, ja piispa on heidän hengellinen esimiehensä. Tämänkaltainen riippuvuussuhde voi olla asian käsittelyn kannalta ongelmallinen. Yleisesti ottaen läheisten työtoverien on vaikeaa ellei mahdotonta käsitellä oman esimiehensä asiaa puolueettomasti. Riskinä on, että he painottavat asiassa esimiehensä etua ja tulevia toimintaedellytyksiä. Vaikka tällaista riippuvuutta ei tässä tapauksessa olisikaan käytännössä muodostunut, asetelma voi näyttää ulkopuolisen arvioijan silmin ongelmalliselta.

 Kapitulin vuosikertomuksen 2018 mukaan piispan toimistossa on vuoden 2018 aikana käytetty paljon voimavaroja Laajasalon talousepäselvyyksiä koskeviin selvityksiin ja toimiin. Mikäli lainoppinut asessori ja dekaani ovat piispan alaisina osallistuneet tähän käsittelyyn tai esimerkiksi antaneet esimiehelleen asiassa neuvontaa, heidän puolueettomuutensa toimijoina asian kapitulikäsittelyssä on tullut kyseenalaiseksi.

Lisäksi tuomiokapitulin virallisia tiedotteita, joista käytännössä vastaa piispan toimisto, on käytetty Laajasalon henkilökohtaisen viestinnän välineinä tavalla, joka heikentää kapitulin uskottavuutta asian puolueettomana viranomaiskäsittelijänä.

Jääviyden tunnistamisessa on otettava huomioon myös se, miltä asia näyttää ulkopuolisin silmin. Jääviyskysymykset on selvitettävä ennen kuin asiaa voidaan ryhtyä käsittelemään.

  1. Kapitulin vastuu Laajasalon rikostuomioon suhtautumista koskevassa päätöksenteossa on suuri. Tuomiokapituli on Suomen kirkossa ainoa toimivaltainen elin, joka voi käsitellä ja ottaa kantaa piispan saamaan rikostuomioon. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää, että asia valmistellaan huolellisesti, eri todistelulinjat kartoitetaan tarkasti ja päätöksen perustelut kirjataan yksikäsitteisen selvästi. Koska tiedossa ei ole toista tapausta, jossa Suomen ev.lut. kirkon virassa oleva piispa olisi saanut rikostuomion, kyseessä on ennakkotapaus, jolla on erittäin suuri periaatteellinen merkitys kirkon sisällä. Päätös herättää huomiota myös muualla yhteiskunnassa. Se kiinnostaa kirkon jäseniä laajasti myös muualla kuin Helsingin hiippakunnassa.

 

Arkkipiispa Tapio Luoma on Laajasalon rikostuomiota koskevissa julkisissa lausunnoissaan valtakunnan mediassa korostanut Helsingin tuomiokapitulin roolia asiassa perustellessaan sitä, ettei hän itse arkkipiispana ota asiaan kantaa julkisesti. Helsingin tuomiokapitulin päätökset ovat julkisia. Tuomiokapitulin jäsenet ovat henkilökohtaisesti vastuussa paitsi lopputulemasta myös päätöksen perusteluista. Erityinen huomio tulee kohdistumaan istunnon puheenjohtajaan ja esittelijään, joiden täytyy pystyä selostamaan päätös ja tekemään selkoa sen perusteluista eri tiedotusvälineille. Tätä vastuuta kapituli ja sen jäsenet eivät voi välttää eivätkä kiertää, koska kapituli on ainoa toimivaltainen elin puheena olevassa asiassa ja siksi ratkaisevassa asemassa.

 

Esillä olevan asian poikkeuksellinen luonne tulee näkyviin siinä, että se on jo tähän mennessä saanut paljon huomiota. Monet tiedotusvälineet seuraavat asian kulkua ja raportoivat siitä järjestelmällisesti. Myös monet kirkon sisäpiirin ulkopuolella yhteiskunnan vastuullisissa asemissa toimivat ihmiset ovat ilmaisseet syvän hämmästyksensä kirkon kyvyttömyydestä käsitellä piispan saamaa rikostuomiota avoimesti ja rehellisesti.

 

Koska tuomiokapitulin jäsenillä on erityisen suuri vastuu, sen kantaminen edellyttää, että asiaan perehtymiseen ja sen eri puolien punnitsemiseen on riittävästi aikaa. Esimerkiksi se seikka, että 2.5. kokouksen esityslista saapui vasta 29.4. loppuiltapäivästä – ja valmistautumisaikaan osui myös kaikille yhteinen vapaapäivä – ei tue tätä huolellisen käsittelyn vaatimusta.

 

  1. Esittelyn keskeinen sisällöllinen lähtökohta on virheellinen. Esittelijän todistelun keskeinen argumentti on, että ”Tässä tapauksessa teko, josta käräjäoikeuden rangaistus on tuomittu, on tapahtunut ennen piispan viran vastaanottamista”. Virke on epätosi. Oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan on kiistatonta, että Laajasalo lopetti tilinpäätösten ja tilintarkastusten laiminlyönnin eli toiminnan, josta hänet tuomittiin rangaistukseen, vasta 19.12.2017, jolloin hän toimitti kaupparekisteriin korjatut tilinpäätökset ja tilintarkastajan lausunnot kolmelta tilikaudelta. Hän ryhtyi näihin toimiin vasta piispanvaalin jälkeen, kun tieto sekavasti hoidetun yrityksen olemassaolosta oli tullut julki. Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy kiistattomasti ilmi, että Laajasalon tuomioon johtanut laiminlyönti jatkui edelleen hänen aloittaessaan piispana 1.11.2017.

 

  1. Esittelyn lähtökohta on suppea ja rajoittaa asian kannalta välttämätöntä käsittelyä. Esittelijä lähtee todistelussaan liikkeelle hallintolain 6. pykälästä eli hyvän hallinnon oikeusperiaatteista, joita on itsestään selvästi syytä noudattaa. Esittelyssä päädytään tämän jälkeen siihen, että Laajasalolle ei voi määrätä ankarampaa rangaistusta kuin verorikoksen tehneelle papille, joka on saanut oikeudesta sakkojen määrällä mitattuna kovemman tuomion kuin Laajasalo. Tämä johtopäätös ohjaa esittelyä niin, että varsinainen arviointi jää esittelyssä kokonaan tekemättä.

 

Hyvän hallinnon oikeusperiaatteet eivät merkitse, ettei jokaisen papin saamaa rikostuomiota pitäisi arvioida erikseen, huolellisesti ja eri näkökulmista. Veropetos ja niskoittelu poliisia vastaan – joita esittelyssä käytetään vertailukohteina – ovat hyvin erityyppisiä asioita kuin kirjanpitorikos, ja jokainen rikos tapahtumasarjana on itsessään erilainen. Hyvän hallinnon oikeusperiaatteiden mukaan seikkoja on lähtökohtaisesti arvioitava samoin perustein silloin, kun tapaukset ovat samankaltaiset.

 

Lisäksi on huomattava, että oikeuden määräämän rangaistuksen taso on vain yksi niistä seikoista, jotka kapitulin on lopullista seuraamusta määrätessään otettava huomioon. Tässä tapauksessa valitun lähtökohdan ja siitä suoraan, ilman mitään analyysia vedetyn johtopäätöksen annetaan rajoittaa asian käsittelyä niin, että moni tärkeä näkökohta jää kokonaan tarkastelun ulkopuolelle.

 

Esittelyssä kiinnittää huomiota se, että toisin kuin kapitulin aiemmin käsittelemissä rikos- ja kurinpitotapauksissa, esittelijä ei tuo esiin eri seuraamusvaihtoehtoja ja niiden soveltamiseen johtavia kriteereitä. Se, että Teemu Laajasalon toimintaa ja siitä annettua tuomiota käsitellään esittelyssä eri tavoin kuin muita kurinpitoa edellyttäneitä tapauksia, ei vastaa hyvän hallinnon oikeusperiaatteita.

 

  1. Esittelyssä sekoitetaan toisiinsa papin virka ja pappisvirka. Esittelijä pitää asian ratkaisuun vaikuttavana ja käsittelyn keskeisenä rajauksena sitä, että rikos on tapahtunut ennen kuin Laajasalosta tuli piispa. Piispan virassa aloittamista tarkastellaan esittelyssä uuteen työpaikkaan siirtymisenä. Peruste sille, että Laajasalon tapausta on käsiteltävä tuomiokapitulissa ei kuitenkaan ole se, että hän olisi tietyssä papin virka- tai työsuhteessa, vaan se, että hänet on vihitty pappisvirkaan, toimimaan pappina Kristuksen kirkossa aina ja kaikkialla. Piispaksi vihkiminen ei ole lopettanut tai katkaissut pappeutta.

 

Esittelijän todistelu ei ole johdonmukaista. Esittelijä esittää asian rankaisematta jättämisen keskeiseksi perusteeksi, että Laajasalo on tuomittu toiminnasta, jota hän harjoitti ennen kuin hän aloitti piispan virassa. Toisaalta hän toteaa, että tuomiokapituli käsittelee Laajasaloa nimenomaan rikoksesta tuomittuna pappina. Jos Teemu Laajasalo toimisi edelleen Kallion kirkkoherrana, tuomiokapitulin pitäisi ottaa kantaa hänen saamaansa rikostuomioon pohtimalla, onko hän ”ilmeisen sopimaton” papin toimeen. Piispan virkaan siirtyminen ei poista kapitulin velvoitetta arvioida, onko Laajasalon toiminta papille sopimatonta.

 

  1. Esittelyssä sivuutetaan yhteys, joka Laajasalon pappeuden ja yritystoiminnan välillä on. Esittelijä kirjoittaa, ettei rikollinen teko liity ”myöskään pappisviran hoitoon tai Laajasalon aikaisempaan viranhoitoon kirkkoherrana tai seurakuntayhtymän johtajana”.

 

Ilmaisu on ristiriidassa sen kiistattoman tosiseikan kanssa, että Laajasalo oli rikoksentekonsa alkaessa papin virassa Kallion kirkkoherrana ja sittemmin myös seurakuntayhtymän johtajana. Yritystoiminta oli kiinteästi sidoksissa hänen pappeuteensa ja kirkkoon toimintaympäristönä, sillä iso osa liikevaihdosta – esimerkiksi palkkiot seurakuntavaalitilaisuuksien järjestämisestä – tuli kirkolta. Mikäli Laajasalon yritystoiminta olisi ollut jonkin aivan muun alan toimintaa, voisi olla paremmat perusteet todeta, etteivät yritystoiminta ja siinä tehdyt rikokset liittyneet pappisviran hoitoon.

 

Koska Laajasalo oli tuomioon johtaneen toimintansa aikana työssä pappina ja yritystoiminnassaan kirkollisiksi miellettävissä tehtävissä sekä esiintynyt niissä papin roolissa, hänen toimintaansa ja rikostuomionsa merkitystä tulee arvioida huolellisesti myös tätä taustaa vasten. Tämä arviointi puuttuu esittelystä kokonaan.

 

  1. Esittelystä puuttuu Laajasalon oman toiminnan arviointi. Todennettua on, että Laajasalo on antanut yrityksestään ja liiketoiminnastaan totuudenvastaista tietoa eli ollut epärehellinen. Hän on myös julkisuudessa toistuvasti vähätellyt tekojaan ja niiden merkitystä. Hän on esittänyt joitakin pahoitteluja julkisuudessa mutta toisaalta poliisin esitutkinnassa pitänyt tekojaan niin vähäisinä, ettei katsonut ansaitsevansa niistä rangaistusta lainkaan. Esittelyssä ei mitenkään arvioida sitä, miten tällainen toiminta sopii papille. Miten esimerkiksi toteen näytetty epärehellisyys vaikuttaa Laajasalon edellytyksiin toimia pappina? Tämänkaltainen arviointi kuuluu tuomiokapitulin kirkkolain mukaisiin velvollisuuksiin.

 

  1. Esittelytekstistä puuttuu kokonaan tuomion yhteiskunnallisen merkityksen analyysi. Esittelijä kuittaa asian yhteiskunnalliset ulottuvuudet lyhyesti: ”Piispan saama tuomio ja sen merkitys on herättänyt monenlaisia mielipiteitä. Mielipiteitä on esitetty myös julkisuudessa.” Esittelijä sivuuttaa yhteiskunnallisessa keskustelussa esitetyt hyvin perustellut kriittiset argumentit pelkkinä mielipiteinä, joiden sisältöä hän ei avaa sen enempää.

 

Kirkko on Suomessa julkisoikeudellinen toimija, ja kirkolle on hyvin merkityksellistä se, miten muussa yhteiskunnassa arvioidaan kirkon toiminnan eettisyyttä ja lainmukaisuutta. Laajasalon tuomion ja toiminnan merkitystä tulisi arvioida myös suhteessa kirkon yhteiskunnalliseen asemaan.

 

Yhteiskunnassa on suuri merkitys sillä, että Laajasalo on piispana korkean viran haltija ja kirkon ja sen uskon näkyvä edustaja. Tällainen arvio edellyttää sen tarkastelemista, miten Laajasalon saama tuomio vaikuttaa hänen edellytyksiinsä hoitaa piispan virkaa myös suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Erityisesti Helsingin hiippakunnassa kirkon jäsenyys on yhä useammin ihmisten aktiivinen, harkintaan perustuva valinta eikä peritty tapa. Kirkon uskottavuus ei perustu sanoille vaan teoille. Merkityksellistä on etenkin moraalinen johdonmukaisuus ja eettinen herkkyys.

 

Esittelijän mukaan ”tuomiokapitulin on ratkaisussaan noudatettava voimassaolevaa lainsäädäntöä ja oikeusperiaatteita”. Tämä ei mitenkään estä tuomiokapitulia arvioimasta tapahtuneen merkitystä laajasti eri näkökulmista. Tuomiokapitulin ensisijainen velvollisuus on arvioida käsillä olevaa asiaa kirkon edun kannalta.

 

Esittelyn mukaan tuomiokapituli voi ottaa kantaa siihen, onko kysymys sellaisesta menettelystä tai tuomiosta, joka osoittaa henkilön ilmeisen sopimattomaksi olemaan pappina. Tällaisen arvioinnin tekeminen edellyttää olennaisesti laajempaa ja moniulotteisempaa tarkastelutapaa kuin mihin esittelijä on 2.5.2019 esittelyssään päätynyt.

20 kommenttia

  • Pekka Väisänen sanoo:

    Kapituli kohtuullisestikin arvioituna on niinsanotusti möhlinyt. Kun asian esittely ei kestä arviointia lähtien siitä että olisi ollut hyvä odottaa valituksen tulosta sakkojen määrässä, on Tuomiokapitulin harkintaa syytä katsoa hallintoasiamenettelynä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Korhonen sanoo:

      Tuomiokapituli on selvästi esteellinen käsittelemään esimiehensä asiaa. Tuohan on selvä ihsn tavallisen lautamiehen järjellä. Onko kirkon pakko edetä möhläyksestä toiseen?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    Roma locuta, causa finita.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Hyvä ja asiallinen tiivistys Johanna Korhoselta.

    Kannattaa valittaa tuomiokapitulin lain tulkinnoista hallinto-oikeuteen, kun tapauksen käsittelyyn esteellinen poppoo ajaa ulos ainoan jäsenen, joka ei ole esteellinen. On hyvä hakea ennakkopäätöstä menettelystä.

    Olen käsittänyt, että esteellisyys tarkoittaa virkamiestä. Miten luottamustoimen haltija voidaan tulkita esteelliseksi, kuten virkamies?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Riippumatta siitä, mitä mieltä itse kukin muutoin on piispa Teemu Laajasalon viranhoidosta, niin viraltapano pappisviranhoitoon liittymättömän tuottamuksellisesta teosta koituneen sakkorangaistuksen yhteydessä olisi täydellinen oikeusmurha.

    Rikoslain 2 luvun 10 pykälän mukaan virkamies on pantava viralta, jos hänet tuomitaan elinkaudeksi vankilaan. Tätä lyhyempien vankeusrangaistusten yhteydessä viraltapano on harkinnanvaraista. Sakkorangaistuksen yhteydessä viraltapano voi tulla kyseeseen vain varsinaisten virkarikosten yhteydessä.

    Tuomiokapituli ei ole tuomioistuin ja on arvioinut asiaa ainoastaan kirkkolain perusteella siitä näkökulmasta onko henkilö ilmeisen sopimaton hoitamaan pappisvirkaa. Tällöin arvion kohteena on nimenomaisesti pappisvirka, ei se piispan tai papinvirka, jota henkilö sillä hetkellä hoitaa. Kun kyse on tuottamuksellisesta teosta, joka ei ole liittynyt kirkollisiin tehtäviin, niin ajatus ilmeisestä sopimattomuudesta olisi kaukaa hattu.

    Tuomiokapituli äänesti Johanna Korhosen jääviydestä, mutta oli varsinaisessa asiassa yksimielinen. Jäämme odottamaan mitä hallinto-oikeus päättää tästä jääviys asiasta. Korhosella on tuomiokapitulin istunnoissa läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei esitysoikeutta. Näin olen päätös tuskin olisi ollut toinen, vaikka Korhonen olisi istunut kokouksessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Voimia ja siunausta Sinulle Johanna!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Timo Airamaa sanoo:

    Samoin voimia ja Isän siunausta sinulle hyvä piispamme Teemu Laajasalo!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Teemulle toki toivotamme kaikki voimia ja siunausta myös. Toivottavasti hän osaa ja jaksaa tehdä oikeat johtopäätökset nyt.

      Johanna on yrittänyt toimia – ja on toiminut – vastuullisesti tehtävänsä mukaan, mutta on saanut päällensä saavillisen sitä itseään.

      Teemu sen sijaan on yrittänyt väistellä laillista velvollisuuttaan. Sinä Timo sitä siunaat.

      Jokainen voi tästä tehdä omat johtopäätöksensä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Teemu sen sijaan on yrittänyt väistellä laillista velvollisuuttaan. Sinä Timo sitä siunaat.”

      -Epäreilu ja ilkeä väite, minusta.

      Voimia ja siunausta Teemu Laajasalo. Toivon, että jatkat virassasi, viisastuneena ja vahvistuneena, hyvää nöyryyttä oppineena. Eli toivottavasti hän tekee oikeat johtopäätökset ja pysyy virassa ja tekee työnsä hyvin, kuten tähänkin asti.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Korhonen sanoo:

      Siunausta Teemulle ja Sari W:lle, ja Totuuden Henki teitä johdattakoon!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Timo Airamaa sanoo:

    Niin, mitkä mahtavat olla ne oikeat johtopäätökset? Ja kenen kannalta ja mielestä oikeat?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Risto Korhonen sanoo:

    Minusta Johanna Korhonen tekee ansiokasta työtä kirkon hallinnossa. Hänen toimintansa on poikkeuksellisen avointa ja kannanottonsa hyvin perusteltuja. (Lakia ja hallintoa paremmin tuntevat oikaiskoot, jos olen tässä väärässä.)

    Laajasalon asemaa kirkossa jupakka ei varmasti heikennä. Tapauksen tärkein merkitys on mielestäni se, että kirkon arvot ja menettelytavat saavat julkisuutta. Sillä on pitkällä tähtäimellä vaikutuksensa kirkon julkisuuskuvaan ja kannatukseen.

    Vain vähän kieli poskessa analysoin seuraavasti. Johtavassa asemassa olevat, “perinteisiä” arvoja edustavat miehet lisäävät suosiotaan kannattajiensa keskuudessa, kun heitä kohtaa vaikkapa tuomio rikoksesta. Mieleen tulee Laajasalon ohella esim. Juhantalo ja Halla-Aho. Jos taas satut olemaan nainen tai vähemmistön edustaja vastaavassa tilanteessa, möhliminen todennäköisesti mutkistaa urapolkua tai jopa katkaisee sen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Johtavassa asemassa olevat, “perinteisiä” arvoja edustavat miehet lisäävät suosiotaan kannattajiensa keskuudessa, kun heitä kohtaa vaikkapa tuomio rikoksesta. Mieleen tulee Laajasalon ohella” —-

      Laajasalohan on liberaali, ainakin avioliittokysymyksen suhteen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Viittasin Laajasalon työpaikkaan. Mutta miksei siihenkin, että hän varmaankin vetoaa ns. perinteisten arvojen kannattajiin enemmän kuin kirkon johtotehtävissä toimivat naiset.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      “Mutta miksei siihenkin, että hän varmaankin vetoaa ns. perinteisten arvojen kannattajiin enemmän kuin kirkon johtotehtävissä toimivat naiset.” —-

      -Sitä sinä et voi tietää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sari Weckroth sanoo:

      Esim. minuun Laajasalo ei ole mitenkään “vedonnut”, eikä hän ole minua kiinnostanut. Yksi liberaali pappi muiden joukossa.

      Mutta “perinteisten arvojen kannattajat” tuntuvat tässä nimenomaisessa casessa painottavan väärintekijän armahtamista, vihdoin ja viimein.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Risto Korhonen sanoo:

      Kyllä sen voi tietää, riittää kun katsoo sukupuolijakaumaa kirkon johtotehtävissä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Veijo Riistama sanoo:

    Kovasti on tunnepitoista tämä kommentointi. Kaikki näyttävät valinneen puolensa jo ennen ensimmäisen kirjaimen kirjoittamista. Olen nähnyt lyhyempiäkin “tiivistelmiä” kuin tämä Johannan esittämä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Korhonen sanoo:

      Koetteleehan se nykyaikana lukijaa, kun tekstiä on enemmän kuin mitä kännykän näytölle mahtuu. Johannan esittämä tiivistelmä on hyvä ja perusteellinen, kiitos sitä!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Johanna Korhonen
    Johanna Korhonen

    Kirkolliskokousedustaja, Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja. Ammatiltaan journalisti ja kirjankustantaja, toimitusjohtaja. Kirkkolaulaja Vox Silentii -yhtyeessä.