Huuto Jumalalle

Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs, anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen. Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä. (Ps. 88:2-4 / Biblia)

Huutaa Jumalalle

Miten meidän pitäisi rukoilla?

Minkälaista ihmistä Jeesus rakastaa; rakastaako Jeesus erityisesti niitä, jotka Häntä rakastavat ja ovat voitokkaita kilvoittelussa; rakastaako Jeesus niitä, jotka eivät hänestä välitä; rakastaako Jeesus niitä, jotka ovat heikkoja ja yhä uudestaan lankeavat ja tekevät samoja syntejä ja/tai uusia syntejä?

Mitä kristityn elämässä olevat vaikeudet kertovat kristitystä ja Jumalasta?

Seitsemän vuotta sitten olin aivan hukassa. Tunnelmat olivat kuin lainaamissani jakeissa, tosin huutoni oli lähes äänetöntä ja sanatonta. Minkälaisen rukouksen Jumala kuulee?

Miten itse aiheutetut vaikeudet voivat johdattaa meidät Jumalan luokse?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

40 kommenttia

  • Juha Heinilä sanoo:

    Jumala rakastaa ja armahtaa jokaista, joka langenneena, katuvana syntisenä huutaa Jumalalle. Martti Luther kirjoittaa seuraavasti:

    Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:19)

    Daavid antaa tässä Jumalalle lohdutuksesta rikkaan nimen, jonka vertaista tuskin Raamatusta löytyy. Hän sanoo häntä Jumalaksi, joka hellii ja rakastaa särjettyjä sydämiä, pitää niistä vaarin, armahtaa ja tahtoo auttaa niitä. Sanalla sanoen hän on murheellisten ja kurjien Jumala.

    Autuas se, jolla on sydämessään tällainen kuva Jumalasta! Jumalaa ei voida käsittää hänen jumalallisessa majesteettisuudessaan eikä voimassaan. Siksi Jumala ja hänen armollinen, isällinen tahtonsa esitetään meille tässä ihanassa kuvassa. Hän ei ole Jumala, joka surmaa, vaan tekee eläväksi, ei tuomitse, vaan pelastaa, ei vihaa eikä hylkää murheellisia ja särjettyjä sydämiä, vaan rakastaa ja holhoaa niitä. Hän on elämän, autuuden, rauhan, ilon ja lohdutuksen Jumala.

    Profeetta lohduttaa siis kaikkia murheellisia sydämiä sanomalla, ettei otollisempaa uhria voida Jumalalle antaa kuin murheellinen sydän, joka tuskassaan kuitenkin uskoo, että Jumala Kristuksessa tahtoo osoittaa hänelle armonsa. Pakottaaksensa meitä antamaan itselleen tämän uhrin hän usein lähettää ruton, nälän, sodan ja muita sellaisia onnettomuuksia, koska me herkemmin ja pikemmin onnettomuuden kuin onnen aikana etsimme Jumalaa ja pyydämme häneltä apua.

    Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pylkkänen sanoo:

    “Syvyydestä minä huudan sinua, Herra” ( Ps. 130 ) Kun Jumala pysähdyttää ihmisen ” oman juoksun” ja näyttää synnin synniksi, silloin nuosee sydämmestä pakottamatta huuto ” minun syntini, minun kauheat syntini” ! Eikä silloin ole kysymys vain suurista tekosynneistä, vaan epäusko on jo yksistään kadottava synti. Tällöin on pieni ja syntinen ihminen suuren ja Pyhän Jumalan edessä. Eikä silloin enää selitellä, eikä kierrellä, sillä Jumalan edessä ei kukaan ole vanhurskas. ” Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin” Tällaiseen armahtavaan ja pitkämieliseen elävään Jumalaan psalmin laulaja kaiken toivonsa uskaltaa laittaa. Niin emmekö mekin , jotka ovat kastetut Hänen Pyhään nimeensä. Sillä vain Jumalan luona on armo, että häntä peljättäisiin ja kunnioitettaisiin. Hän on uskollinen Jumala, joka ei hylkää meitä, vaikka joudumme usein odottamaan hartaimmin kuin vartija aamua, silti Jumala ei hylkää meitä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Tällaiseen armahtavaan ja pitkämieliseen elävään Jumalaan psalmin laulaja kaiken toivonsa uskaltaa laittaa. Niin emmekö mekin, jotka ovat kastetut Hänen Pyhään nimeensä. Sillä vain Jumalan luona on armo, että häntä peljättäisiin ja kunnioitettaisiin. Hän on uskollinen Jumala, joka ei hylkää meitä, vaikka joudumme usein odottamaan hartaimmin kuin vartija aamua, silti Jumala ei hylkää meitä”.

      Martti, kiitos hyvästä kommentista. Näin on. Jumala on uskollinen, eikä hän koskaan hylkää meitä.

      Kastettu voi hylätä Jumalan, mutta Jumala ei koskaan hylkää kastettua.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Pyhän Martti Lutherin selitystä psalmin 130 jakeen 5 lopusta:

    Minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. (Ps. 130:5b)

    Minun sieluni odottaa.

    Sielustani on tullut odottaja, joka odottaa hartaasti. On kuin psalmin laulaja sanoisi: koko sieluni olemus ja elämä on pelkkää Jumalan odottamista. Latinan kielellä tämä ilmaistaan seuraavasti: sustinui Dominum, subtentrix seu expectatrix fuit anima mea. Sieluni on harras odottaja; siten voidaan ilmaista kiinteätä, alituista odotusta, jonka aikana sielu ei tunne muuta kuin että se odottaa odottamistaan. Niinpä sanotaan Ps. 40:2: “Hartaasti minä odotin Herraa”; samaten tarkoitetaan tässä: Olen odottanut Jumalaa niin kiinteästi, että koko sielustani on tullut odottaja. Sen elämä on nyt pelkkää odotusta, pelkkää toivomista ja odottamista.

    Ja minä panen toivoni hänen sanaansa,

    se on: hänen lupaukseensa ja antamaansa sanaan. Sellainen on sisäisen ja uuden ihmisen olemus, että hänessä on alati Jumalan odotusta ja toivoa, luottamusta ja uskoa Jumalaan. Sen tähden ei Jumala myöskään jätä häntä, sillä hän on luvannut armonsa ja apunsa kaikille, jotka uskovat häneen, jättävät itsensä hänen huomaansa ja odottavat häntä. Ja tämä Jumalan “sana” ja lupaus on uuden ihmisen koko toimeentulo. Sillä hän ei elä leivästä, vaan tästä Jumalan sanasta.

    Martti Luther: Valitut teokset 1; Seitsemän katumuspsalmia.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Kertovatko elämässä eteen tulevat vaikeudet mitään kristitystä tai Jumalasta? Ehkä ne kertovat eniten elämästä itsestään. Elämä toki on Jumalan luomaa ja hallitsemaa. Se, miten ihminen ottaa vaikeudet vastaan, voi kertoa hänen uskostaan. Pitääkö hän ongelmiaan Jumalan antamina koetuksina, sattuman oikkuina vai julman kohtalon juuri häneen kohdistamina iskuina? Toisaalta se riippuu myös ihmisen luonteesta. Uskovakin voi suhtautua eri tavoin vastoinkäymisiin. Toinen alistuu hiljaa Jumalan tahtoon ja toinen tarttuu toimeen tilanteen korjaamiseksi uskoen sen olevan hänen kutsumuksensa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Martti Pentti, kiitos hyvistä kommenteista. Vaikeudet kasvattavat meitä, mutta niihin voi olla monia syitä. Joskus meidän itse pitää tehdä jotain ja joskus emme itse paljoa pysty vaikuttamaan asioiden kulkuun. Omat voimat voivat huveta, jos omavoimaisesti touhotamme liikaa. Haluammeko ottaa Jumalalta apua vastaan ja uskallammeko jättää asioita Jumalalle?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      Hyvin usein elämän vastoinkäymiset ajavat ihmisen katkeruuteen. Jumalan pitäisi tehdä pelkkää hyvää, ja nyt tuleekin elämään pahaa. “Iälliseksi käyneen äitinsä menettänyt voi todeta ihan happpaman lakonisesti: “Tämä oli viimeinen niitti… Mitä tekee sellaisella Jumalalla, joka tuo elämään pelkkää surua.” Yleensä elämä on tällöin itsellä mennyt tavattoman hyvin, ilman ainuttakaan syntiä, murhaa, varkautta tai huoruutta…. 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Kiitos hyvistä kommenteista, Jorma. Kovapäisimpiä Jumala joutuu kouluttamaan monipuolisesti. Harmi, jos haluamme hakata päätämme turhaan seinään, emmekä jaksa odottaa Jumalan apua.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    <<>>

    On syytä miettiä, mitä tässä tarkoitetaan.

    Katumattomuus ja synnittömyys kastetulla on mitä suurinta Jumalan hylkäämäksi tulemista.

    Omin voimin suosta voi itsensä noistaa vain paroni Münchhausen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Yritän siis miettiä, mitä tässä tarkoitetaan. Lähimmäksi tuota ajatusta pääsin Roomalaiskirjeen kohdassa: “Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa.” Onko tämäkään ihan hylkäämistä? Synnittömyydestä tama on ainakin kovin kaukana.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      Onhan sekin ilmaus ihmisen synnittömyydestä, mitä näin kovasti eräällä palstalla puolustettavankin. Synnittömiä ihmisiä kohtaa usein.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Juha Heinilä sanoo:

      Synnittömät eivät tarvitse Jeesusta. Antinomistien oppi vie Helvettiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Eivätkö ‘mielihalujensa vallassa keskinäisissä suhteissa ruuminsa häpäisevät’ tietäisi tekevänsä syntiä? Tietääkseni itseään synnittömänä pitävät kerskuvat itsehillinnällään, säädyllisillä ihmissuhteillaan ja hyvin hoidetulla ruumiillaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      Oikeastaan ihmettelen kun tätä keskustelua usein käydään, sanoihan jo tuo Juhakin tuossa mistä on kysymys. Ei tästä ole kuin pari viikkoa kun tämä sama aihe oli esillä. Koetin asiaa valaista roomalaiskirjeen 8-luvun kohdilla, mutta koko keskustelu taisi lopahtaa. Taisi joku laittaa Paavalinkin viralta, jos noin leikillisesti asian ilmaisi Keitä ovat ne, jotka lihan vallassa ovat, Paavalin mielestä? He kun eivät voi olla Jumalan mieleen. Aika merkillistä, että Paavalin luonnehdinnan omasta itsestään ja uskovista luullaan tarkoittavan kaikkia ihmisiä sieluntilasta riippumatta. Eihän asia niin ole. Kaikki ovat syntisiä, mutta kaikki eivät ole syntisiä ja samalla vanhurskaita. Keitä ovat ne terveet, jotka Jeesuksen mielestä eivät tarvitse parantajaa? Kuulen viikottain jonkun sanovan kaikkien olevan syntisiä, mutta rajauksella, että hän itse ei kuitenkaan ole syntinen. Siis eräänlainen paradoksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      >>>Tietääkseni itseään synnittömänä pitävät kerskuvat itsehillinnällään, säädyllisillä ihmissuhteillaan ja hyvin hoidetulla ruumiillaan.>>>>

      Kirkkomme ns. herätyskristllisyyttä tuntevana olen varsin matti siitä, ettei tuo Martin luonnehdinta sovi kohteeseensa. Ettei olisi liikaakin valitusta siitä omasta huonoudesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Ettei olisi liikaakin valitusta siitä omasta huonoudesta.” Tunnistaako itseään synnittömänä pitävän siitä, että hän jatkuvasti vaikertaa syntisyyttään? Meneepä kimuranttiseksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • jorma ojala sanoo:

      Kimuranttisuus katoaa kun asiat saa omassa elämässään kokea todeksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Heinilä
    Juha Heinilä

    Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit