Elokuussa 2016 toimintansa aloittanut Feministinen kirkko – liike on jälleen päivittänyt omaa blogiaan. Edellisessä, syyskuisessa päivityksessään liike vaati kirkomme johdotoa arvioimaan luterilaista oppia suhteessa moderniin teologiaan sekä samalla asettamaan ihmisyksilö ja hänen hyvinvointinsa opin ja perinteen edelle. Tällä kertaa on vuorossa hyökkäys evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1999 hyväksymää Kateksimusta vastaan.
Kirjoitusvuorossa oleva blogisti Leevi N. kommentoi Katekismuksen kuudennen käskyn selitystä ‘Älä tee aviorikosta’ sekä tuon esille, kuinka alkeellista kirkkomme julkinen oppi hänen mielestään näiltä osin on. Loppupäätelmänään hän vaatii nykysen katekismuksen tilalle kokonaan uutta katekismusta.
Leevi N. toteaa aivan aluksi, että kirkossamme nähtävissä olevan suvaitsevaisuuden läpi kaikuu vahvana ylistys normitetulle idealle heteroseksuaalista ja sen perustalle rakenetusta avioliitosta ja lapsiperheestä. Tämä pitää varmasti paikkaansa, mutta tämä ei sunkaan tarkoita, ettei kaikki muut kuin kuvattua ideaa vastaavat perheet torjuttaisiin kirkkomme keskuudesta. Tämä on se suuri oivallus, jota feministisen kirkkoliikkeen piirissä ei ilmeisestikään hyväksytä.
Leevi N: mielestä kirkkomme opetus kristillisestä uskosta on kuudennen käskyn osalta sukupuolen, seksuaalisuuden, parisuhteiden ja perheiden moninaisuuden ja merkityksen väheksymistä ja eriarvoistamista, joka loukkaa yksityisyyden ja autonomian rajoja.
Taustalla vaikuttaa olevan ajatus, että poikkeama ideaalista tekee ihmisestä taikka hänen elämästään jotenkin vähempiarvoista ja siksi pitää muuttaa ideaalia. Tämä siis päivastainen sille ajatukselle, että mahdollisuuksien mukaan pitää pyrkiä muutokseen kohti parempaa omassa elämässä, sikäli kun se on mahdollista. Ainahan ei ole.
Katekismuksemme mukaan “Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi. Seksuaalisuus on osa Jumalan luomistyötä. Sen tarkoitus on palvella miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä ja säilymistä.” (Katekismus, 1999, s. 20).
Leevi N. tekee havainnon, ettei tässä lauseessa edes pyritä erottamaan sukupuolta ja sukupuoli-identiteettiä toisistaa. Tässä hän on toki oikeassa. Lause ei erikseen ota huomioon sitä, ettei kaikkien ihmisten käsitys omasta sukupuolestaa vastaa heidän todellista fyysistä sukupuoltaan. Näille ihmisille asia on todellinen ongelma. Ongelmaan on ääritilanteessa etsitty ratkaisua leikkaushoidolla muutamalla heidän fyysinen sukupuolelnsa sukupuoli-identiteettiä vastaavaksi.
Leevi N. esittää kuitenkin väitteen, että myös fyysisiä sukupuolia olisi todellisuudessa enemmän kuin kaksi. Tällä hän ilmeisesti viittaa synnynäiseen kehityshäiriöön, jonka seurauksena ihmistä ei voida selkeästi määritellä joko mieheksi tai naiseksi. Lääketieteellisesti ongelmallisia kehityshäiriöitä ei kuitenkaan pidä rinnastaa ihmiskunnan moninaisuuta rikastuttavaan vaihteluun, kuten esimerkiksi ihon, silmien taikka hiusten värissä ilmeneviin eroihin.
Katekismuksen teksti jatkuu:”Aviosuhteessa voimme tuottaa toiselle iloa, oppia palvelevaa rakkautta ja kasvattaa uutta sukupolvea.” (Katekismus, 1999, s. 20). Tästä Leevi N. tekee johtopäätelmän: ”Ilmeisesti Katekismuksen mukaan muissa suhteissa kuin avioliitossa ei voi tuottaa toiselle iloa, palvella häntä ja kasvattaa lapsia.” ja siten hän torjuu oman johtopäätelmänsä sekä päätyy toteamukseen: ”Kirkkomme opetuksesta päättävillä ei ole oikeutta säädellä ja eriarvoistaa ihmisten seksuaalisuutta tai heidän parisuhteitaan.”.
Luterilaisittain ajatellen johtopäätös on yllättävä. Mitenkä eettiset linjaukset siitä, mikä kirkon opinmukaan olisi hyväksi ihmisen elämässä muuttuvat käsiteellisesti ihmisten eriarvoistamiseksi? Vastaus läytyy tutustumalla siihen miten Leevi N:n teksti jatkuu.
Seuraavaksi Leevi N. tarttuu Katekismuksen lauseisiin: “Avioliitto on perheen perusta. Julkinen sitoutuminen ja yhteiskunnan vahvistus antavat sille turvan. Elinikäisessä suhteessa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla.” (Katekismus, 1999, s. 20). Leevi N:n mukaan teksti väittää, ettei esimerkiksi avosuhde, avoliitto, rekisteröity parisuhde, apilaperhe ja yksinhuoltajaperhe voisi toimia perheen perustana ja lasten kasvuympäristönä. Näinhän teksti ei tosiasiallisesti väitä. Toisin kuin Leevi N. olettaa, lause ei myöskään väitä, että lapsettomuus tekisi suhteesta ja perheestä vähempiarvoisemman.
Leevi N:n mukaan ihmisten sitoutuminen toisiinsa on suhteen turva riippumatta siitä onko se julkinten taikka yhteiskunnan vahvistama. Toisaalta hän kuitenkin jatkaa: ”Elinikäinen suhde ei välttämättä ole yhtään laadukkaampi tai enemmän Jumalan tahdon mukainen kuin kuukauden pituinen suhde. Suhteita ei pidä arvottaa niiden pituuden mukaan.” edempänä tekstissä hän ihmettelee:”Miksi avioeroa käsitellään tämän käskyn selityksessä?”.
Linjauksenaan Leevi N. toteaa: ”On tärkeää, että avioerosta ei tehdä jotakin, mikä rikkoo tätä käskyä vastaan. Avioero voi olla vaikea asia, mutta myös monen kohdalla elämän tosiasia. On tärkeää, että avioerosta ei tehdä jotakin, mikä rikkoo tätä käskyä vastaan. Avioero voi olla vaikea asia, mutta myös monen kohdalla elämän tosiasia. Asiasta, jolle ei voi mitään, ei pidä tehdä syntiä. Ennen kaikkea se on asia, joka ei kuulu kirkon opetuksesta päättäville. Ennen kaikkea se on asia, joka ei kuulu kirkon opetuksesta päättäville.”
Sisältääkö tämä ajatuksen että kirkko päättäessään opetuksestaa, samalla päättäisi mikä kulloinkin on syntiä ja mikä ei?
Väitteeseen: ”Asiasta, jolle ei voi mitään, ei pidä tehdä syntiä”, sisältyy luterilaisen opin kannalta avioliittokäsityksen eroa ja parisuhdeetiikkaa suurempi ongelma. Luterilaisen käsityksen mukaan emme voi täysin olla tekemättä syntiä. Vanhurskaus jumalan edessä on puhtaasti Jumalan armon varassa.
Tunnustuksemme mukaisesti seurakuntamme torjuu opetuksen, että ihmiset voivat tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä. Jos kerran ihminen ei voi olla tekemättä syntiä, mitenkä silloin voimme väittää, ettei selainen, jota ihminen ei voi olla tekemättä voi olla syntiä.
Katekismuksen opillinen arviointi jatkuu. Tekstissä todetaan: “Päätös uudelleen avioitumisesta on vastuullinen ja vakava. Sen tuominen Jumalan ja ihmisten eteen ei kysy vain tahtoa sitoutua vaan myös armoa ja anteeksiantamusta.” (Katekismus, 1999, s. 20). Tästä Leevi N. päättelee: ”Toiseen liittoon astuvaa muistutetaan erityisestä armon ja anteeksiantamuksen tarpeesta. Ilmeisesti hän on jollakin tavalla huonompi ja syntisempi ensimmäiseen liittoon astuviin nähden siitä syystä, että hänen aikaisempi liittonsa on rikkoutunut. Aivan kuin hän olisi tehnyt jotakin väärin ja siihen tulee anoa armoa ja anteeksiantoa.”
Leevi N:n pohdinta että joku ihminen olisi kirkon avioliitto-opetuksen perusteella muita ”huonompi ja syntisempi ” viittaa opilliseen reltivismiin, eli pyrkimykseen suhteellistaa asiat. Tämä ei kuitenkaan vastaa luterilaista käsitystä synnistä. Ihmisen pelastus ei ole kiinni siitä, kuinka paljon hän on tehnyt syntiä Se joka on tehnyt enemmän syntiä saa myös enemmän anteeksi. Jokainen ihminen on ihmisenä aivan yhtä arvokas riippumatta siitä millaisia syntejä hän on saanut syntirepussaan kantaa.
Kristillisen avioliitto-opetuksen mukaan puolisot liittyvät toisiinsa kunnes kuolema heidät erottaa. Tähän nähden avioero on epäonnistuminen. Ihmisen elämä ei kuitenkaan pääty epäonnistumiseen. Siitä on jatkettava eteenpäin ja silloinkin ihminen tarvitsee armoa, anteeksiantamusta ja rinnankulkua.
Kirjoittaja Leevi N:n toteamus:”Kirkon opetuksesta päättävillä ei ole oikeutta arvostella ja tuomita ketään, oli liitto sitten ensimmäinen tai kolmas, tai ylipäätään tuomita eronneita.” ei siis yksinkertaisesti osu maaliin. Hyökkäys luterilaista opetusta vastaan menee jälleen ohi.
Lähteet:
http://feministinenkirkko.blogspot.fi/
http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/6.html
Et taida Jukka Kivimäki teidostaa että kaikki miehet ovat kehityshäiriöitä, sillä miehen Y kromosomi on surkastuma naisen kahden X kromosomin toisesta X:stä…
Myöskään fyysisesti se ei mene niin että olisi 100 prposenttiset miehet ja 100 prosentiset naiset ja siten välissä vain nämä selvät ’häiriöt’. Siihen mahtu monen monta myös libidon fyysistä variaatiota väliin.
Seppo,
Asioita voidaan toki määritellä maskuliinisiksi ja femiinineisi ja sitten pohdiskella että kokonaisuus on jotain siltä väliltä, mutta jos sukupuolia on mielestäsi enemmän kuin kaksi, niin mikäs sitten mielestäsi on kolmas, neljäs taikka viides puolisko?
”Seppo, Asioita voidaan toki määritellä maskuliinisiksi ja femiinineisi ja sitten pohdiskella että kokonaisuus on jotain siltä väliltä, mutta jos sukupuolia on mielestäsi enemmän kuin kaksi, niin mikäs sitten mielestäsi on kolmas, neljäs taikka viides puolisko?”
Nämä ’asiat’ eivät ole lähtökohtaisesti määritelmäkysymyksiä, ne o v a t ja niitä vain o n, ihan sama millä nimillä ja määritelmillä niitä kutsutaan.
Kaikesta päätellen feministinen kirkko ei ole kristillinen kirkko vaan sekoitus, missä on postmoderneja otteita sieltä ja täältä.
Kummallista on, että sen edustajat kuitenkin hyökkäävät Suomen ev-lut.kirkkoa vastaan. Millä oikeutuksella? Rakentaisivat vain omaa kirkkoaan, ehkä sinnekin joku jäsen tiensä löytää.
Kirkon päättävien elimien kannattaa sivuuttaa tällaiset kannanotot ja keskittyä siihen, että kirkon oppia julistetaan kirkossa mahdollisimman selkeästi.
Onko tämä feministinen kirkko sama kuin MCC kirkko?
Googlasin vähän ja huomasin, että johan tämä feministien kirkko on ennättänyt lähettää noottia piispoille ja kirkolliskokouksellekin.
http://feministinenkirkko.blogspot.fi/2016/09/avoin-kirje-piispainkokoukselle-ja.html?spref=fb
Lienee jonkin todellisuudentajunsa hukanneen vasemmistoradikaalin riekkumista.
Tyhmämielisiä ihmisiä hallitaan tuollaisilla ”nykyaikaisilla” kannanotoilla. Luodaan haluttu ”totuus” (voi olla sisäisestikin aivan tolkuton) ja liitetään siihen mielikuva sivistyksestä, edistyksestä, tasa-arvosta, modernista ihmisestä, jne. Kun ajetun asian vastustajat vielä leimataan taantuneiksi, vanhanaikaisiksi jne., onhan selvää, että krittikitön kansanmassa mieluusti ottaa itsellensä modernin ihmisen arvonimen ja yhtyy propagandistien mielipiteisiin edes ymmärtämättä omaksumaansa katsantoa.
Vertaisin tuota liikettä lähinnä uskontoon, jossa oma lahko uskontonsa kanssa nähdään täydellisenä ja kaikki kritiikki torjutaan uskonnollisen kiihkomielisesti. Hurmosmielentilassa arvostelukyky pettää ja tuollaiset kirkasotsaiset ideat kuulostavat varmasti järkeviltä.
Olisi kuitenkin kieltämättä mielenkiintoista tutustua feministikirkon dogmaatikkojen laatimaan katekismukseen.
Parempi kuitenkin arvioida itse tekstiä, kuin sen kirjoittanutta ihmistä.
Tekstin suhteen tulisi kiinnittää huomiota erityisesti siihen, milloin tavoiteltu muutos poikkeaa olennaisesti luterilaisesta tunnustuksesta.
Kirkolliskokouksen vuonna 1999 hyväksymään Katekismukseen on sisällytetty myös Lutherin Vähä-Katekismuksen selitystekstit. Vähä-Katekismus kuuluu kirkkomme tunnustuskirjoihin.
Alla olevasta linkistä voi lukea, mikä tämä feministinen kirkko-liike on. Tarkoituksena on informoida lut.kirkkoa niin että ihmisoikeudet voivat siellä toteutua. ???
http://feministinenkirkko.blogspot.fi/
Jukka olikin linkittänyt osoitteet bloginsa loppuun. No, kertaus on opintojen äiti.
Entiseen maailman aikaan tällaiset liikkeet olisivat aiheuttaneet korkeintaan olan kohautuksen, mutta nyt ajanhenki on käynyt yhä röyhkeämmäksi ja vaatii kohta lakiteitse kirkkoa luopumaan tunnustuksesta ja syyttää kirkko ihmisoikeusloukkauksista.
Saamme omin silmin vielä nähdä kuinka Korkeimman Jumalaa vastaan noustaan julkisesti ja kaikki Pyhät arvot pyritään kumoamaan vetoamalla ihmisen järkeen ja tieteen viimeisiin tuloksiin.
Maailmassa on alkanut vaikuttamaan ihmeellinen ja rietas henki, joka on röyhkeä ja vaativa, siltä puuttuu kaikki häveliäisyys ja nöyryys, se puhuu omaansa ja kieltää Korkeimman Jumalan ja pyrkii tuomaan omaa Kristusta tilalle, ahneus ja välinpitämättömyys on sille kuin leipää, eikä mikään Jumala ole sille esteenä, vaan talloo alleen kaiken mitä Jumaloitavana pidetään. Se puhuu kauniiita ja kiehtovia sanoja ja eksyttää kaikki jos mahdollista. Jumalan Henki taistelee sitä vastaan, mutta Uskon häviämisen myötä, tuo peto on pääsemässä valtaan.
Hän vastasi näin: ”Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen.
Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta.
Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.
Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti. Dan. 7: 23-26
Jeesus sanoi: ”Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Mark.13:13
Niinpä niin. Luterilaisina meidän tulisi kuitenkin mustaa mitä
Augsburgin tunnustuksessa todetaan:
”Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.
Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut 8, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä. ” (AC II)
”Samaten seurakuntamme opettavat, että ihmiset eivät voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edessä omin voimin, ansioin tai teoin, vaan että heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneistämme. Tämän uskon Jumala lukee edessään kelpaavaksi vanhurskaudeksi (Room. 3 ja 4). (Room. 3:21 ss; Room. 4:5) ” (AC IV)
Meitä suomalaisia luterilaisia opastaa myös Herran rukouksen kolmannen pyynnön selitys kirkkomme katekismuksessa:
”Jumala tahtoo kaikille hyvää. Ihmisinä emme kuitenkaan aina käsitä, miten hän toteuttaa tahtoaan maailmassa. Jumalan tiet ovat toisenlaiset kuin meidän tiemme. Sen vuoksi meidän on vaikeaa suostua Jumalan tahtoon.
Myös Jeesus tunnusti, että Jumalan tahto on hänen omaa tahtoaan suurempi. Kärsiessäänkin Jumalan Poika jätti elämänsä Isän käsiin ja pyysi, että Jumalan tahto tapahtuisi.
Kristittyinä meidät on kutsuttu seuraamaan Herraamme ja luovuttamaan kaikki asiamme Jumalan hallintaan. Hän on kutsunut meidät työhönsä maan päällä. Hän itse vahvistaa ja varjelee meitä tässä tehtävässä.
Vastoin epäilyjäkin saamme luottaa siihen, että Jumalan tahto on lopulta meille parhaaksi. Usein ymmärrämme vasta myöhemmin Jumalan tarkoituksen, joskus jäämme kokonaan vaille vastausta. Vaikka emme käsitäkään Jumalan ajatuksia, tartumme hänen sanansa varmoihin lupauksiin.”
Kiitos Ismo .Jolla on korvat se kuulkoon,mitä henki puhuu.?
Meidän kristittyjen onkin oltava valppaina, ettemme sekoita maailman arvoja kristillisiin. Näemme liian helposti oman länsimaisen elämäntapamme piirteet kristillisinä, vaikka ne eivät sellaisia olisikaan. Toisaalta meidän on vaikea havaita Jumalan tahdon mukaista vieraissa kulttuureissa. Röyhkeys, ahneus ja välinpitämättömyys ovat paljolti perustana sille hyvinvoinnille, jota saamme täällä Suomessakin nauttia. Aitoa nöyryyttä, häveliäisyyttä ja vieraanvaraisuutta saatamme yllättäen kohdata siellä päin maailmaa, missä emme luule sitä olevankaan.
Uskonnollisessa yhdyskunnassa täytyy olla vähintään 20 jösentä. Jo siiinä saattaa tulla vaikeuksia. Mistä he niin monta löytäisivät. Ihmettelencettä on saatu aikaan yhdistys kun siihenkin vaaditaan 3 jäsent ä.
Heidän Facebook -sivustollaan on tällä hetkellä 631 tykkääjää. Ehkäpä niiden joukosta löytyy muutama sellainen tosi kannattaja, joka ryhtyisi uutta yhteisöä perustamaan.
Minusta feministisen kirkon pohdinnat ovat hyviä. Ristiriita kirkon perinteisen opetuksen ja samaa sukupuolta olevien parien ja sateenkaariperheiden ei-stigmatisoivan kohtelun välillä on itsestään selvästi olemassa.
Kirkon perinteisen opetuksen mukaan seksuaalisuus palvelee miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä, seksuaalisuus on tarkoitettu vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon ja kaikki avioliiton ulkopuolinen seksi on syntiä. Tämä on selvässä ristiriidassa sen kanssa, että kirkko pyrkii, piispojen selonteon mukaan siihen, että ”Kirkossa on tilaa erilaisille perheille, yksineläville, leskille, eronneille sekä seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville…Tärkeää on, että kukaan ei tule leimatuksi tai eristetyksi, vaan jokaisen oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan. (piispojen selonteko 31.8.2016, s.2)
”Kirkon perinteisen opetuksen mukaan seksuaalisuus palvelee miehen ja naisen välisen suhteen syntymistä, seksuaalisuus on tarkoitettu vain miehen ja naisen väliseen avioliittoon ja kaikki avioliiton ulkopuolinen seksi on syntiä.” Sari R-L
Tarkkaan ottaen kaikki yllä kirjoitettu on paitsi kirkon perinteisen opetuksen mukaista myös Raamatun ilmoituksen mukaista.
Se miten ihmiset missäkin toimivat on sitten eri asia.
Paavali sanoo korittolaiskirjeessään ”Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala.”
Ymmärtääkseni keskustelemme nyt kirkon sisällä olevasta käytännöstä eli heistä jotka ovat sisäpuolella.
”Tarkkaan ottaen kaikki yllä kirjoitettu on paitsi kirkon perinteisen opetuksen mukaista myös Raamatun ilmoituksen mukaista.” Mitä Raamatussa on miehen ja naisen välisen suhteen syntymisestä? Mitä on avioliiton ulkopuolisesta seksistä? Sijoitammeko Raamatussa olevaan siveellisyysopetukseen omat käsityksemme ja luemme enemmän kuin kirjassa todella lukee? Monista Mooseksen lain säädöksistä saa jokseenkin kaksinaismoralistisen kuvan: naisten elämää vahdittiin hyvin tarkoin, koska he olivat miesten hallussa – ensin isiensä, sitten puolisoidensa. Miesten rikkomukset loukkasivat näitä naisista vastuussa olevia miehiä, eivät naisia itseään. Olivatko sellaiset syrjähypyt miehille täysin sallittuja, joilla ei loukattu kenenkään miehen oikeuksia naiseen?
Martti,
kuten usein täälläkin on ilmituotu, niin Mooseksen laki ei kuulu kristityille.
UT sisältää nuo ko. jutut. Ne kyllä löytyvät sieltä jos jaksaa Raamattuun tutustua. Jätänkin tutustumisen nyt sinulle kotiläksyksi.
”Kuten usein täälläkin on ilmituotu, niin Mooseksen laki ei kuulu kristityille.” Toisissa kysymyksissä on tuotu ilmi vastakkaistakin. Silloin on vedottu Jeesuksen sanaan: ”Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” Edellä kirjoitit muuten Raamatun ilmoituksesta etkä vain Uuden testamentin, Salme Kaikusalo.
Olen lukenut Paavalin kirjeissä hahmoteltua krstillisen avioliiton etiikkaa. En ole löytänyt mitään viitettä seksuaalisuuden ja naisen ja miehen välisen suhteen syntymisen välisestä yhteydestä. Laulujen laulu käsittelee tätä, mutta onko se oikeastaan laulu avioliitosta?
Sari Roman-Lagerspetz
”Ristiriita kirkon perinteisen opetuksen ja samaa sukupuolta olevien parien ja sateenkaariperheiden ei-stigmatisoivan kohtelun välillä on itsestään selvästi olemassa. ”
Tullaista ”itsestään selvyyttä” voi nähdä vain jos ensin luopuu luterilaisesta sovitus ja pelastusopista. Kunnioitus muiden inmisten ihmisyyttä kohtaan ei perustu siihen, kuinka hyvin heisä elämänsa vastaa asetettuja ihanteita.