Hyvä elämä

Minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal. 2:19-20)

CarBoatHouse

Miten elämäsi olisi pitänyt mennä, jotta voisit pitää sitä hyvänä elämänä?

 

Minkälaista ihmistä Jumala rakastaa (pitääkö olla uskovainen)?

 

Mitä on Jumalan Pojan usko; uskonko minä vai uskooko Jumalan Poika minussa?

 

Kuinka Kristus voi elää meissä?

 

Miksi pelastus ei riipu meidän elämässä, vaan Kristuksesta?

 

Kuinka voimme elää Jumalalle?

 

Minkälainen on Jumalan tahdon mukainen hyvä elämä?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

102 kommenttia

  • Sakari Pöyhönen sanoo:

    Arilla aivan hyviä kysymyksiä. Jumala ainakin “tunsi” Jobin ennenkuin miestä koeteltiin. Jobin kirjan loppupuolella Job tietää “Lunastajansa ” elävän ja tietää senkin, että “Vapahtaja” seisoo viimeisenä hänen hautakumpunsa päällä. Minulle on ollut elämän varrella suureksi rohkaisuksi Jesajan luku 53. Profeetta kertoo satoja vuosia aikaisemmin Golgatan ristin tapahtumat; kertoo ne jopa tarkemmin kuin Uuden Testamentin evankelistat. Syntiemme sovitus on kirkkaasti kuvattu Herran kärsivässä palvelijassa ( pro-eksistenttinen Kristus, Vapahtaja ennen lihaksi tulemistaan eli inkarnaatiota ). Nuo toisetkin kysymykset ihan hyviä. Jään itsetykönäni niitä pohdiskelemaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sakari Pöyhönen sanoo:

    Tuossa edellä käytin sanaa “pro-eksistenttinen Kristus”, ei oikeastaan hullumpi ilmaisu. ( pro “puolestamme” ja prae ” ennakolta ilmestynyt Kristus eli prae-eksistenttinn ).

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sakari Pöyhönen sanoo:

    Ari Jäin miettimään kahta viimeistä kysymystäsi. Oikeastaan Jesajan kirjan luku 53 on vastauksena molempiin kysymyksiisi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Nöyrtymisestä muutama sana.

    Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: “Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. ‘Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?’ Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.” Job.42:1-6

    Tuossa on koko Jobin kirjan tärkein anti ja ilman tuota Jobissa tapahtuvaa asenne muutosta, koko kirjan viesti menee hukkaan, moni sitä lukee, mutta harvoin kuulee puhuttavan siitä nöyryydestä, mistä tässä on kyse.

    Job sanoo Jumalalle: “Opeta sinä minua!”

    Kun Jeesus puhuu “itsensä kieltämisestä”, niin se on samaa kuin nöyrtyminen. (Nöyrtyä =”vähentää itsensä”, tai “luopua itsestä”)

    Nykyisenä itsekeskeisenä aikana haluamme itse olla pääosassa ja narsistit, jotka rakastavat itseään enemmän kuin muita, ovat nousemassa kaikkialla esiin. “itsestään luopuminen” on kuitenkin kokonaan Jumalan teoksi alistumista, me emme ole enää itsemme omia, kun ja jos me olemme Kristuksessa, eli Jumalan Teoissa tehdyt ja sisällä Hänen valtakunnassaan. Puheet ns. “Vapaasta tahdosta” ovat turhia, jos ymmärtää, mistä Raamatullisessa “nöyrtymisessä” on kysymys.

    Tämä nöyrtyminen murskaa meidän käsityksemme itsestämme täysin ja se on juuri se, mihin Jumala on meidät tehnyt, siis tulemaan maailmaan Kristuksen kautta, ensin Kristus kaikkien esikoisena, sitten me, jotka olemme Kristuksen päällemme pukeneet. Vaellamme maailmassa siis Hänen tekoinaan. Se on hyvä niin, koska Isä on sen niin hyväksi nähnyt.

    Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: “Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. (tuossa voisi sanoa myös ottakoon “Jobinsa” = “ristikantaja”)

    Kristuksen piti tuleman ja määrä oli kantaa kokomaailman synnit, Job on tästä myös meille esikuvana Kristuksesta, joka nöyrtyi ja otti ihmisen muodon, vaikka oli Jumala. Mitä me opimme tästä kaikesta? Sen, että asenteemme tulisi olla: “Opeta sinä minua”

    Salomon sanoi Jumalalle: “Anna siis minulle viisaus ja taito lähteä ja tulla tämän kansan edellä, sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita?”

    Ja Jumala sanoi Salomolle: “Koska sinulla on tämä mieli etkä anonut rikkautta, tavaraa ja kunniaa, et vihamiestesi henkeä, etkä myöskään anonut pitkää ikää, vaan anoit itsellesi viisautta ja taitoa tuomitaksesi minun kansaani, jonka kuninkaaksi minä olen sinut tehnyt, niin annetaan sinulle viisaus ja taito; ja lisäksi minä annan sinulle rikkautta, tavaraa ja kunniaa, niin ettei sitä ole ollut niin paljoa kenelläkään kuninkaalla ennen sinua eikä tule olemaan sinun jälkeesi”. 2. Aikakirja 1

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juha Heinilä sanoo:

    Edellä hyviä kommentteja, kiitos teille. Oma ego taitaa joskus vain olla niin iso, ettei Kristukselle ole tilaa; minun tulee vähetä ja Kristuksen kasvaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Juha löi “naulan kantaan” tämä on iso asia ymmärtää. Jumala on kaiken “elämän alkaja ja yllä pitäjä” (hebr. “Luoja” ) Kuka meistä on tänne mitään tuonut, mitä ei olisi Luojalta saanut?

    Jokainen joka pohtii elämän syntyä, elämää ja kuolemaa, tai Jumalaa, on lähempänä Kristusta, kuin se, joka on uskonnollisen tai ateistisen katsomuksen vanki.

    Moni etsii Kristusta, mutta ei löydä, moni yrittää sisään Jumalan valtakuntaan, mutta ei pääse. Kaikki on kuitenkin kutsuttu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Juha Heinilä
    Juha Heinilä

    Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit