Hyvä työilmapiiri. Poikkeus säännöstä ?

Otin joskus virkavapaan publikaanin tehtävistä, toisen toimen hoitamista varten. Sain sijaisuuden kirkon leipiin. Silloin joku varoitti minua: ”sinä kun olet niihin kiusaamistilanteisiin perehtynyt, niin muista se että kirkossa niitä on eniten.” Olin aiemmin nimittäin ollut moottorina Verohallintoon laaditun ohjesäännön luomisessa kiusaamistilanteiden varalle. Ohjesäännön avulla saattoi tehokkaasti purkaa – ja estää epäasiallista käyttäytymistä. Kiusaamistilanteilla on tietty rakenteellinen olemus. Ohjesääntö ottaa tuon rakenteen huomioon. Jolloin kiusaamistilanteita ei oikeastaan pitäisi lainkaan syntyä.

Kirkon työhön lähtiessäni päätin selvittää miksi kirkossa on noin huono tilanne. Sain piankin havaita miten otollinen maaperä kirkko on epäasialliselle käytökselle. Väki siellä ei ole muita kehnompaa. Toiminnan rakenteesta sen sijaan alkoi löytyä paljonkin muutoksen tarvetta. Esimerkiksi työyhteisökokous voi olla tilanne, jossa voi joutua syvän nöyryytyksen kohteeksi. Ihmettelin kunnioituksen puutetta toisen työtä kohtaan. Kokouksessa voi jollakin olla lupa käyttäytyä välittämättä mitään muiden kokemasta nöyryytyksestä. Päätarkoitus voi olla vain toisten nolaaminen. Sellaiset kokoukset kannattaisi jättää kokonaan pitämättä. Siinä vain yksi esimerkki.

Hyvän työyhteisön rakentamiseen olisi kirkossa paljonkin aihetta.
Miksiköhän toimeen ei kunnolla tartuta? Voitaisiinhan yhdessä kirkkoonkin luoda erityisen hyvä työilmapiiri. Kaikista kirkon rakenteista huolimatta. Ei sen pitäisi olla ihan mahdotonta.

Oli muuten kiva palata Verohallinnon ilmapiiriin.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Yrjö Sahama :”Yhdessäkään kokemuspiiriini kuuluneessa seurakunnassa en kokenut työilmapiiriä huonoksi.”

    Omaan kokemuspiiriimme kuuluneessa seurakunnassa oli ollut ongelmia aikaisemminkin ja niitä oli yritetty ratkoa konsulttien avulla. Vapaaehtoistyössä ongelmia aiheutti myös joidenkin seurakunta-aktiivien ”hurahtaminen” nokialaisuuteen ja sen vauhdittamana seurakunnasta lähti useampikin valtus tuomiokapituliin. Valitukset kohdistuivat kirkkoherraan, joka ei kuulunut kyseiseen liikkeeseen. Kävi mm. niin, että kun yritin opettaa kodissamme seurakunnan tilinpäätösinformaatiota luottamushenkilöille, sitä pidettiin ”liian maallisena”.

Kirjoittaja

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.