Hyvää äitienpäivää via Mooses

Hyvää äitienpäivää ja Jumalan armoa ja rauhaa Jeesuksessa Kristuksessa rakkaat sisaret ja veljet!

Haluan viedä meidät näin äitienpäivän kunniaksi Egyptin matkalle. Tällä matkalla me saamme tutustua israelilaisiin äiteihin ja oppia heiltä monia tärkeitä asioita.

5 Ja Jaakobin kupeista lähteneitä oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä. Mutta Joosef oli jo ennestään Egyptissä.
6 Ja Joosef kuoli ja kaikki hänen veljensä ynnä koko se sukupolvi.
7 Mutta israelilaiset olivat hedelmälliset ja sikisivät, lisääntyivät ja enenivät hyvin suurilukuisiksi, niin että maa tuli heitä täyteen.
8 Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt.
9 Tämä sanoi kansallensa: "Katso, israelilaisten kansa on suurempi ja väkevämpi kuin me.
10 Tulkaa, menetelkäämme siis viisaasti heitä kohtaan, että he eivät lisääntyisi eivätkä, jos sota syttyisi, liittyisi hekin vihollisiimme ja sotisi meitä vastaan ja lähtisi maasta pois."
11 Niin heille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä. Ja heidän täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses.
12 Mutta kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi, ja sitä enemmän se levisi, niin että israelilaisia ruvettiin pelkäämään.
13 Niin egyptiläiset pitivät israelilaisia orjantyössä väkivalloin
14 ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laasti-ja tiilityöllä ja kaikenlaisella työllä ulkona kedolla, kaikenlaisella työllä, jota he teettivät heillä väkivalloin.
15 Ja Egyptin kuningas puhui hebrealaisille kätilövaimoille, joista toisen nimi oli Sifra ja toisen Puua;
16 ja hän sanoi: "Kun te autatte hebrealaisia vaimoja heidän synnyttäessänsä, niin tarkastakaa lapsen sukupuoli: jos se on poika, surmatkaa se, mutta jos se on tyttö, jääköön eloon".
17 Mutta kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet, niinkuin Egyptin kuningas oli heille sanonut, vaan antoivat poikalasten elää.
18 Niin Egyptin kuningas kutsui kätilövaimot ja sanoi heille: "Miksi te näin teette ja annatte poikalasten elää?"
19 Kätilövaimot vastasivat faraolle: "Hebrealaiset vaimot eivät ole niinkuin egyptiläiset. He ovat voimakkaita; ennenkuin kätilövaimo tulee heidän luoksensa, ovat he jo synnyttäneet."
20 Mutta Jumala salli kätilövaimojen menestyä, ja kansa lisääntyi ja eneni suurilukuiseksi.
21 Ja koska kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa, niin hän antoi heille runsaasti perhettä.
22 Niin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa, sanoen: "Kaikki poikalapset, jotka syntyvät, heittäkää Niilivirtaan, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää".

2Moos.1:5-22

Egyptissä ovat nyt alkaneet kovat ajat. Raamatun sana antaa ymmärtää siitä hyvin paljon, kun se sanoo: ”Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt.”

Te, jotka tunnette Raamattunne, kykenette heti yhdistämään tämän sanan moneen asiaan.

Joosef oli israelilainen, joka oli pelastanut Egyptin nälkäkatastrofilta. Sen jälkeen Joosef oli tuonut myös oman heimonsa Egyptiin turvaan ja saanut sille ansaitusti turvapaikkaoikeuden. Siksi Egyptin kuningas ja kaikki egyptiläiset olivat Joosefille kiitollisia ja kunnioittivat myös tätä pientä israelilaista heimokuntaa. - Kunnes sitten aikaa kuluu ja Egyptiin tulee uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt. - Tähän asti egyptiläiset olivat siunanneet Israelia ja saaneet siitä itsekin siunauksensa. Nyt Israelin kansan päällä lepäävä Jumalan siunaus näytti uuden kuninkaan eli faaraon mielestä kiroukselta. Hän sanoo: ”Katso, israelilaisten kansa on suurempi ja väkevämpi kuin me...”

Tämän jälkeen hän alkaa arvioimaan israelilaisia strategisena uhkana, joka pitää eliminoida. Faaraon ajatus on murtaa Israelin kansan selkäranka kahdella tavalla.

Ensimmäinen pyrkimys israelilaisten lannistamiseksi on raskas pakkotyö. ”...heille asetettiin työnjohtajia rasittamaan heitä raskaalla työllä. Ja heidän täytyi rakentaa faraolle varastokaupungit Piitom ja Ramses”.

Piitom on heprealainen nimi on varastokaupunki Atumille, joka on myös auringonjumala Atonin temppelin/talon paikka. Tuossa kaupungissa egyptiläiset sotajoukot varustettiin Aasiaan suunnattuja sotaretkiä varten.

Ramses on toinen varastokaupunki, jolle faarao Ramses II antoi oman nimensä. - Aiemmin kaupungin nimen arvellaan olleen Avaris, paimentolaisten eli hyksojen pääkaupunki.

Rakennusprojekteihin suunnattu raskas työ ei kuitenkaan lannistanut israelilaisia, vaan pikemminkin päinvastoin: ”kuta enemmän kansaa rasitettiin, sitä enemmän se lisääntyi, ja sitä enemmän se levisi, niin että israelilaisia ruvettiin pelkäämään...”

Egypti oli nyt lähtenyt israelilaisten suhteen väkivallan tielle ja tämä oli kierre, joka vain syveni. Näin on usein väkivallan suhteen. Kun siitä tekee ratkaisumallin, se johtaa aina rajumpaan väkivaltaan. Tekstimme jatkaa: ”Niin egyptiläiset pitivät israelilaisia orjantyössä väkivalloin ja katkeroittivat heidän elämänsä kovalla laasti-ja tiilityöllä ja kaikenlaisella työllä ulkona kedolla, kaikenlaisella työllä, jota he teettivät heillä väkivalloin.”

Raamattu käyttää nyt sanoja, jotka kuvaavat hyvin väkivaltaisen pakkotyön seurauksia. Nyt egyptiläisten ja israelilaisten ennen niin hyvän naapuruuden väliin astui katkeruus. Vaikuttaa siltä, että tässä vaiheessa ei enää siunata toinen toista. - Epäoikeudenmukainen väkivalta siirtää kansakunnan siunauksen alta kirouksen alle.

Nyt voimme hetkeksi palata äitienpäivän teemaan. - Voitte miettiä, mitkä ovat israelilaisten äitien ajatukset, kun he näkevät miestensä ja poikiensa joutuvan lähtemään raskaaseen pakkotyöhön. - Aamulla he varmasti laittavat miehille eväät. Illalla he ottavat loppuun asti uuvutetut isät ja pojat kodin suojaan, valmistavat ilta-aterian, hoitavat ja pesevät ruoskan iskuista syntyneet haavat. - Mitä liikkuu tällöin äidinsydämessä?

Tämä ei ollut kutenkaan tämän tarinan päätös. Nyt seuraa faaraon tuhosuunnitelman toinen osa. Egyptin faaraon väkivalta menee vielä pahemmaksi. Nyt myös äidit joutuvat suoraan tämän väkivallan kohteeksi. Faarao näet käskyttää kätilöitä seuraavalla tavalla: "Kun te autatte hebrealaisia vaimoja heidän synnyttäessänsä, niin tarkastakaa lapsen sukupuoli: jos se on poika, surmatkaa se, mutta jos se on tyttö, jääköön eloon".

On tullut naisten aika ottaa kantaa vallitsevaan tilanteeseen. He päättävät olla noudattamatta faaraon käskyä, sillä ”kätilövaimot pelkäsivät Jumalaa eivätkä tehneet, niinkuin Egyptin kuningas oli heille sanonut, vaan antoivat poikalasten elää.” - Näin estettiin israelaisten poikien joukkomurha ja siinä sankareina olivat kätilöt ja äidit. - Valitettavasti faarao ei vieläkään hellitä. Tästä näemme miten pirullinen asia tämä väkivallan kierre on. Se ajaa siihen tarttuvaa ihmistä varmaa tuhoa kohti (omaansa ja toisten). Faaraon seuraava käsky on vielä suorempaa väkivaltaa. ”Niin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa, sanoen: "Kaikki poikalapset, jotka syntyvät, heittäkää Niilivirtaan, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää".”

Tämän käskyn jälkeen edes kätilöiden ja äitien yhteinen rohkeus ei voinut auttaa israelilaisten poikia. Koko kansa oli velvoitettu tukahduttamaan israelilaisten tulevaisuus surmaamalla sen pojat. Faaraon suunnitelmana oli ilmeisesti muuttaa kaikki Israelin miehet tulvien sukupolvien aikana yhä vanhenevaksi ja heikkeneväksi joukoksi, ja ottaa sitten tämän kansan naiset omiksi orjattariksi ja näin hävittää tämä kansa maailman kartalta.

Jumala päätti kuitenkin estää tämän suunnitelman. Estääkseen tämän tuhosuunnitelman, hän käytti erästä äitiä ja tyttöä.

1 Niin eräs mies, joka oli Leevin sukua, meni ja nai leeviläisen neidon.
2 Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Ja kun hän näki, että se oli ihana lapsi, salasi hän sitä kolme kuukautta.
3 Mutta kun hän ei voinut sitä enää salata, otti hän kaisla-arkun, siveli sen maapihkalla ja piellä, pani lapsen siihen ja laski sen kaislikkoon Niilivirran rantaan.
4 Ja lapsen sisar asettui taammaksi nähdäksensä, mitä hänelle tapahtuisi.
5 Silloin faraon tytär tuli alas peseytymään virrassa, ja hänen seuranaisensa kävelivät virran rannalla; ja kun hän näki arkun kaislikossa, lähetti hän palvelijattarensa ja otatti sen ylös.
6 Ja kun hän avasi sen, näki hän lapsen; ja katso, siinä oli poikanen, joka itki. Niin hänen tuli sitä sääli, ja hän sanoi: "Tämä on hebrealaisten lapsia".
7 Niin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: "Menenkö kutsumaan sinulle hebrealaisen imettäjän, joka voi imettää sen lapsen sinulle?"
8 Faraon tytär vastasi hänelle: "Mene!" Niin tyttö meni ja kutsui lapsen äidin.

(2Moos.2:1-8)

Tästä alkaa Mooseksen tarina. Muistamme varmasti kaikki, että Mooseksesta kasvaa mies, jonka avulla Jumala vapahtaa kansansa Egyptin orjuudesta, ja jonka profetioiden kautta faaraon väkivalta saa tuomionsa. - Tätä ennen hänen äitinsä on kuitenkin täytynyt piilotella tätä pientä poikaa peräti kolmen kuukauden ajan. - Kun piilottelu ei ole enää mahdollista, Mooseksen äiti saattelee poikansa rukouksin matkaan pienessä kaisla-arkussa.

Tämä kertomus opettaa meille jotakin äitien rukousten voimasta. Mooseksen äidin rukous on kuin käsi, joka tarttuu Jumalan suureen käteen. Vaikka Mooseksen äidin kädet joutuvat päästämään poikansa kaisla-arkusta kipeällä tavalla irti ja jättämään vain pienen Mirjam-tyttösen tilannetta seuraamaan, Jumalan suuri käsi kuitenkin ohjaa ja suojelee tuota pientä ”Nooan-arkkia” juuri niin kuin on tarkoitettu. - Tässä on kaunis kuva äitien rukouksen voimasta. Äidit nuo uskossa ja toivossa väkevät tässä Jumalan sormen näkevät!

Emme voi varmasti myöskään vähätellä Mooseksen äidin vaikutusta siinä, että imettäessään lasta Faaraon tyttärelle Mooseksen äiti jättää lapsensa sydämeen jotakin sellaista, jonka kautta tämä vielä vuosikymmenienkin jälkeen tunnistaa oikean väärästä, ja osaa erottaa mustan ja valkoisen.

Heprealaiskirje saarnaa meille äidin rukouksien ja lapsen sydämeen jo pikkulapsena kylvetyn Jumalan sanan voimasta:

”Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti.” (Hepr.11-24-27).

Nämä tänään kerrotut asiat ovat esikuvia ja rakennustarpeita meidän kristilliseen uskoomme ja elämäämme. Ne on otettu esille, jotta voimme niiden kautta kiittää kaikista äideistä. Ne on otettu esille myös siksi, että saisimme kestävyyttä kulkea Jeesuksen Kristuksen seuraajana. Kaikki tämä sopii nimittäin myös esikuvaksi siihen, mitä me uskomme ja opetamme Jeesuksesta Kristuksesta.

Kuten jo Mooses näytti suuntaa VT:n ennakkokuvana, Jeesus Kristus vielä enemmin! Mooses luopui Egyptin rikkaudesta vapahtaakseen kansansa. Jeesus Kristus luopui Taivaan kirkkaudesta pelastaakseen, ei vain yhden kansan, vaan meidät kaikki, sinut ja minut ristinkuolemansa kautta.

Tänään äitienpäivänä me saamme kiittää äideistämme ja Kristuksen rakkaudesta meitä jokaista kohtaan. Jokaisella meillä on äiti, mutta vielä enemmän. Jokaisella meillä on Jeesus Kristus, joka rakastaa meitä suurimmalla mahdollisella rakkaudella: ”Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota. Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.” (Jes.49:15-16)