Hyvää elämää mummon mökissä

Filosofi Eero Ojanen on tunnettu humanisti, joka korostaa totuuden, hyvyyden ja kauneuden ihanteiden lisäksi ”ihmisiksi elämistä”. Joku vuosi sitten olin luennolla, jossa hän pohti ihmisiksi elämisen sisältöä ja taitoa todeten, että parhaiten sitä oppii mökin mummoilta. Tämä on tietysti tyypittävä vertauskuva, mutta osuu oleelliseen siinä, että kyseisten henkilöiden arvomaailma ja toiminta on kaukana elämisen tyylistä, jota näkee ”linnoissa kreivien”. Siellä ”viihdyn suo viini ja shampanja vaan, mutta sydän kylmä voi olla kuin jää”. Hienot kulissit peittävät monesti allensa kovuuden, ahneuden ja itsekkyyden. Ihmissuhteet vääristyvät hyötysuhteiksi ja muiden arvo mitataan rahassa – ihmisarvosta tulee välinearvo.

Mummon mökissä puolestaan vallitsee lämpö ja rakkaus sekä aito välittämisen henki. Jokainen on tervetullut omana itsenään eikä hänen tarvitse näytellä parempaa kuin onkaan. Elämä on totta eikä roolipeliä.

Onko mummon mökkiin kaipaus nostalgiaa ja epärealistista harhakuvaa?

Valitettavan usein kuulee sanottavan, että kylmässä ja kovassa maailmassa pitää taistella ja pitää vahvasti puolensa ettei tule hyväksikäytetyksi. Pieniä lapsia trimmataan kuin huippu-urheilijoita. Kilpailu alkaa jo neuvolassa, kun lasten kasvukriteerejä ja ulkonäköä vertaillaan. Suorastaan kuvottavaa on USA:ssa harrastettavat pikkulasten missikilpailut, joissa äidit lastensa kautta pätevät pikkuisensa meikaten, sukien ja koruilla kuorruttaen. Perusarvo ei silloin ole ”tule sellaisena kuin olet”, vaan ”muutu sellaiseksi kuin halutaan”.

Ihmisarvo on kuitenkin luovuttamaton ja erilaisten sitä vääristävien voimien mahtia täytyy suitsia. Ihmisten tulisi pystyä havaitsemaan, mikä on oikein ja aitoa ennen kuin tulevat vanhoiksi ja eläkeikään. Elämää tulisi ymmärtää myös eteenpäin eikä vain taaksepäin 80- vuotiaan viisaudella katsellen.

Kirkon huomassa ihminen voi aidosti kokea lämpöä ja tulla kuulluksi ja nähdyksi. Näitä tämän ajan mummon mökkejä – ja niistä jalkautumista vaikkapa neuvoloihin - tarvitaan kipeästi ja toivon mukaan niitä myös tarvitseville riittää.

Kirjoittaja

Upi Heinonen
Upi Heinonen

Olen toiminut konsulttiyrittäjänä yli 30 vuotta johtamisen, liikkeenjohdon ja markkinoinnin saroilla. Naimisissa Eeva-vaimoni kanssa olen ollut 42 vuotta, meillä on kaksi täysi-ikäistä tytärtä. Tätä nykyä yritystoimintani on pikemminkin harrastus sekä mentorointia nuoremmille, sillä siirryin viitisen vuotta eläkkeen saajien sankkaan joukkoon. Aika kuluu mukavasti ukin roolissa sekä luottamushenkilönä Kuopion Alavan seurakunnan seurakuntaneuvostossa ja sekä yhteisessä kirkkoneuvostossa ja - valtuustossa sekä henkilöstöasiain johtokunnassa. Ihminen ja rakentamansa organisaatiot ja yhteisöt kiinnostavat niin yhteiskunnallisesta, sosiaalisesta, henkisestä kuin myös hengellisestä näkökulmasta. Johtaminen eri muodoissaan vilahtelee myös melko usein teksteissäni.