”Hyvä piispamme, älä lannistu!”

Me allekirjoittaneet Yhteys-liikkeen jäsenet ilmaisemme jakamattoman tukemme piispallemme Irja Askolalle, kun hän sunnuntaina siunaa tehtäviinsä uudet Suomen lähetysseuran lähetit. Tiedämme, että joukossa on homopari.

Olemme iloisia siitä, että kirkkomme kohtelee ihmisiä tasapuolisesti ketään syrjimättä työhönottotilanteissa. Lähetysjohtaja  Seppo Rissasen sanojen mukaan pätevimmät on valittu. Samaa korosti kehitysyhteistyöpäällikkö Maria Immonen Radio Dein haastattelussa. Niin  meidänkin mielestämme on tehtävä. Kun virka on avoimessa haussa, siihen on  valittava pätevin ja paras.

Suomalaisten lähetysjärjestöjen on  noudatettava Suomen lakia ja siis myös yhdenvertaisuuslain edellyttämää syrjimättömyyttä työelämässä.

Hyvä piispamme, älä lannistu. Tällaiseen kirkkoon me haluamme kuulua.

Raija Sollamo

Matti Sollamo

Ulf Särs

Jussi Murtovuori

Outi Lehtipuu

Henrietta Grönlund

Kai Sadinmaa

Tuula Tynjä

Salla Ranta

Arto Kallioniemi

Tiina Palmu

Aki Kekkonen

Raimo Hakola

Monica Heikel-Nyberg

Sirpa Zotow

Laura Siponmaa

Anne-Maria Ranta-aho

Eija Kallinen

Outi Ruohola

Anu Harjunmaaskola

Matti J. Kuronen

Aino Immeli

Kaj Andersson

Anna Hurskainen

Kristel Nyberg

Elina Perttilä

Jaana Partti

Raili Turtola

Aiju von Schöneman

Olavi Virtanen

Pekka Kivekäs

Jouko Porkka

Ulla Kosonen

Karl af Hällström

Aino-Kaarina Mäkisalo

Minna Rikkinen

Ismo Turunen

Henna-Mari Kettusaari

Tiina Korvelo

Martti Nissinen

Elina Lehdeskoski

Kaisa Virmakoski

Matti Virmakoski

Annukka Junkkila

Sini Ikävalko

Marja Railo

Ilse Paakkinen

Margit Nyman

Heikki Hiilamo

Johan von Schantz

Märta von Schantz

Leena Lehtolainen

Seppo Viljamaa

Risto Nurmela

Eeva-Kaija Lemmetyinen

Mauri Laihorinne

Outi Leppä

Arja Penttinen

Aila Alarotu

Liisa Huhtala-Halme

Paula Ruotsalainen

Kalevi Virtanen

Juhani Vierimaa

Pirjo Kantala

(Mielidekirjoitus julkaistu alunperin Helsingin Sanomissa 7.6. – Lehdessä näkyvissä vain kolme ensimmäistä allekirjoittajaa)

  1. Suomen Lähetysseura voisi vaihtaa nimensä Suomen Kehitysyhteistyöseuraksi. Lähetystyö ei sen osalta ole enää pitkään aikaan ollut sitä mitä Jeesus lähetti opetuslapset tekemään. Jeesus ei koskaan noussut Isänsä tahtoa vastaan eikä siten kumonnut Isänsä mielipiteitä. Jumalan mielipide homoseksuaalisuudesta on kyllä varsin selvästi ilmaistu. Raamatussa itsensä ilmoittava Jumala on monille aivan liian suvaitsematon. Ihmisen tapa korjata asia on muokata jumala sopivammaksi. Senpätähden on kirkkomme ylintä johtoa myöten johdattamassa kansaa palvelemaan jumalaa, joka ei enää ole se, joka raamatussa itse ilmoittaa itsestään. New Age-Jeesus on paljon sivistyneempi,kuin se Nasaretin Jeesus. Ongelma lienee siinä, että hän on sielunvihollisen luoma ja markkinoima kopio-Jeesus. Joka ei voi pelastaa ketään.

  2. Minä haluaisin kuulua ennen kaikkea sellaiseen kirkkoon, jonka pääsanoma on se syntien anteeksiantamus ja voitto kuolemasta, joka meillä on tosi ihmisessä ja tosi Jumalassa, Jeesuksessa Kristuksessa. Tällaisen sanoman julistaminen vaatii välttämättä tuekseen selkeän käsityksen Raamatusta Jumalan ilmoituksena.

    Kun lukee Uuden testamentin evankeliumeita, ei voi välttyä huomaamasta, kuinka niihin on sisäänrakennettu erittäin vahva käsitys pyhien kirjoitusten jumalallisesta arvovallasta: Jeesus esitetään nimenomaan pyhien kirjoitusten ennustamana Voideltuna. Tyypillisin aloitus Jeesuksen argumentaatiolle on: ”On kirjoitettu…”

    Puhuttelevimpia esimerkkejä Jeesuksen omasta raamattukäsityksestä lienevät nämä Getsemanessa ja ristillä lausutut sanat:

    ”Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa enkeleitä ja enemmänkin. Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua?” (Matt. 26:53-54)

    ”Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: ’Minun on jano.'” (Jh. 19:28)

    Uuden testamentin valossa on mielestäni hyvin ristiriitaista yhtä aikaa kutsua itseään kristityksi, Jeesuksen seuraajaksi, ja väittää Raamattua vain ihmisten puheeksi Jumalasta. Homosuhteet hyväksyvä ei taas mielestäni voi uskottavasti pitää Raamattua Jumalan sanana, Jumalan ilmoituksena ihmisille.

    Ihmisenä jokaista tulee totta kai rakastaa ja kunnioittaa. Jokaisen ihmispersoonan arvo on ehdoton.

  3. ”YHTEYS ON avoin kohtaamispaikka kaikille kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen jäsenille, jotka uskovat, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi sulkee piiriinsä myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kuten homot, lesbot ja biseksuaalit sekä transihmiset, täysivaltaisina ihmisinä ja kristittyinä.”
    ”KESKEISINTÄ KRISTILLISESSÄ USKOSSA on Jeesuksessa Kristuksessa lahjoitettu Jumalan armo.Tämä anteeksiantamuksen ja sovinnon evankeliumi kutsuu erillisyydestä yhteyteen sekä vieraantumisesta keskinäiseen luottamukseen seksuaalisesti eri tavoin suuntautuneiden kristittyjen kesken. Evankeliumi luo edellytykset keskinäiselle kunnioitukselle ja yhteistyölle niin viranhoidossa kuin kristillisten yhteisöjen elämässä yleensäkin.”
    Yhteys-liikkeen julistuksesta, jonka voi allekirjoittaa kotisivuilla http://www.yhteys.org

  4. Ihmetystä kirkon jäsenissä on herättänyt se, että miksi pieni joukko voi vaikuttaa kirkossa niin, että pystyy painostamaan esim. kirkon virallisisa lähetysjärjestöjä niin että niiden suorittama evankeliumin julistus kärsii.
    Siis se, mitä Ulf Särs kirjoitti liikkeen ohjelmasta, puhuu evankeliumin julistamisen puolesta. Miksi siis vaikeuttaa työtä (vähentämällä/lopettamalla lähetystuki), jota kuitenkin liikkeen ohjelmassa suositellaan?

  5. Jorma H.
    Mitäpä ajattelet itse tekstistä? Pointti ei ole Isoissa tai pienissä kirjaimissa, vaan siinä, uskooko Raamattuun Jumalan sanana. Niin teki Jeesus. Ja hän ei suinkaan ollut tiedoiltansa rajoittunut oman aikakautensa lapsi, vaan maan ja taivaan Herra, jossa ” ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä”. Huvittavaa, että nykyihminen kuvittelee tietävänsä enemmän kuin Jeesus, koska ihmisellä on tieteellisiä tutkimustuloksia ja on muutenkin nyt niin kehittynyt. ”Viisaudessaan he ovat tyhmiksi tulleet…”. Ihmisen on niin vaikeaa nöyrtyä Jumalan tahdon edessä, vaikka hänellä on kädessään meidän elämämme.
    Missä enää kuulee parannussaarnaa meidän kirkoissamme? Missä sanotaan syntiä synniksi ja kehoitetaan myös luopumaan siitä ? Sokeat paimenet hymyillen ohjaavat lampaita rakkauden polkua pitkin – poispäin Jumalasta. Kääntykää, tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Tämä koskee meitä kaikkia.

Kirjoittaja

Vierasblogi
Vierasblogi
Kotimaan Vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä Kotimaan toimitukseen...