Hyvän Paimenen ääni...rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Kun vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen tilaisuuksissa seuroissa saarnataan syntejä anteeksi, niin ne saarnataan ihan "seiniä myöten" Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi ja loppuun vielä lisätään: "aina rauhaan, vapauteen ja iloon asti".

Usein seuroissa saa myös kuulla vakuutettavan kovasti: "ei tarvitse mitään tehdä, riittää ainoastaan se, kun uskoo omat syntinsä anteeksi". Myös Lutheria siteerataan: "yksin uskosta, yksin armosta ja Kristuksen ansion tähden".

Kuulostaa hyvältä, eikö? Mielestäni Hyvän Paimenen ääneltä. Jos Lutheria ja vl-opetusta vertaa, niin siinä kun Luther puhuu uskosta Kristukseen, vl-liike opettaa uskomaan syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Eli Lutherin teksteistä saa vaikutelman, että usko Kristukseen vapauttaa synneistä ja vl-opetuksesta saa vaikutelman, että kun uskoo synninpäästösanat kohdallensa, vapautuu synneistä. No näiden kahden asian pohjamerkityksiä voi sitten jokainen mielessään miettiä.

Mutta tavallaan siis tuo vl-opetuksen ajatus on sama kuin Lutherilla, että pelastus tulee yksin uskosta ja ilman lain tekoja, sulasta armosta. Nyt sitten yritän sukeltaa itse asiaan, mistä oli puhumani.

Nyt jos ja kun joku vl-liikkeen ulkopuolinen kiinnostuu vl-uskosta, hänelle vakuutetaan nuo edellä mainitsemani vakuuttelut, ettei tosissaan tarvitse kuin uskoa omalle kohdalleen synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja sillä tavalla pääsee Jumalan lapseksi ja Jumalan valtakuntaan.

Kuvitellaan nyt tähän eteemme tilanne, jossa Hulda Harras on ottanut vastaan vl-synninpäästön. Hänellä on valtava ilo uskosta, rauha tunnolla ja myös vapaus. Hänellä on jalat metrin verran irti maasta, hän on ns. armon tuntemisissa.

Uskonystävät varoittelevat Huldaa, että armon tuntemiset kestävät jonkin aikaa, mutta sitten jossakin vaiheessa tuntemiset hieman laantuvat, tulee arki ja alkaa tulemaan kiusauksia ja eppäilyksiä, mutta nekin saa aina uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Usein myös varoitellaan, ettei saa alkaa "kyntötöihin", eli kuokkimaan epäuskon aikana tehtyjä syntejä esiin, ne on kaikki upotettu syvälle armon mereen yhdessä syntien äidin, epäuskon kanssa.

Aika kuluu ja Huldan uskonystävät seuraavat, näkyykö Huldassa uskon hedelmiä. Onko Hulda ymmärtänyt ottaa korvakorunsa pois jne. Ystävät varoittelevat toinen toistansa antamaan Huldalle aikaa ja selittelevät: "Huldan ymmärrys nousee, kun Pyhä Henki alkaa tekemään työtä hänessä". Ja tätä asiaa perustellaan seuraavalla kohdalla Raamatusta:

Hedelmätön viikunapuu saa armonaikaa

6 Jeesus esitti vielä vertauksen: "Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt.
 7 Silloin hän sanoi puutarhurille: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.'
8 Mutta puutarhuri vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä.
9 Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.'"
 
En tiedä, maltetaanko vl-liikkeessä odottaa vl-uskon hedelmien ilmaatumista noin kauan aikaa, ennen kuin puu kaadetaan poikkeen. Esimerkkejä ainakin löytyy, ettei niin olla aina tehty.
 
No tässä kuvitteellisessa tapauksessa, joka tosin perustuu ihan todellisiin tapahtumiin, Hulda ymmärtää tosissaan luopua korvakoruistaan, mutta ei suinkaan Pyhän Hengen tekemän työn kautta, vaan vihjailujen, kehonkielen ja myös muutaman lapsen suusta kuullun totuudensanan kautta.
 
Hulda alkaa tarkkailemaan muita uskovaisia, asiassa kuin asiassa. Miten hänen pitää elää ja toimia, että alkaa saamaan hyväksyviä katseita ja jopa suoraan lausuttuja myötähyminöitä. Telkkari johtoineen lentää roskikseen, hameenhelma pitenee, paidan kaula-aukko pienenee ja hiuksissa alkaa näkymään reippaasti juurikasvua, kun värjäykset väistyessään tekevät tilaa luonnonharmaalle kuontalolle.
 
Hulda huomaa myös sen, miten uskonystävät tykkäävät, kun hän kauhistelee maailman ihmisten menoa, entistä elämäänsä, tuomitsee epäuskoiset sukulaisensa ja ystävänsä ja kehuu ja ihastelee Jumalan valtakunna kauneutta ja ihanuutta. Hulda on hyvä oppilas vl-elämäntapakoulussa ja hän saa hyviä arvosanoja muilta uskovaisilta. Arvosanoja ei tarvitse kirjoittaa kirjoihin eikä kansiin, ne ovat kirjoitettuina matkaystävien hyväksyviin katseisiin, myötähyminöihin ja kehonkieleen.
 
Mutta eipä käynyt Armaksella yhtä hyvä mäihä hänen armosta uskomisellaan, hän kun ei älynnyt ajella partaansa heti parannuksenteon jälkeen, vaan ilmaantui muhkean partansa kanssa seuroihin. Eräs veli lähestyi häntä hetimiten kera neuvonsanojen: "tuo parta pitää muutes ajaa pois". No eipä Armas sitten toista kertaa seuroihin sitten tullutkaan. Ja tämä on tositapahtuma.
 
Eräs Sisar, vasta parannuksen tehnyt, liihotteli ensimmäistä kertaa seuroihin kevein ja ylen iloisin askelin. Tulipa ry:n pihalla häntä vastaan hänen kouluaikainen tuttunsa, joka osasi heti valistaa korvakorukäytännön kanssa. Ja saihan hän tuolla neuvollaan uutukaisen Sisaren askelta hieman raskaammaksi. Sisar ihmetteli, kuinka kukaan noin vähäpätöiseen asiaan edes kiinnittää mitään huomiota, kun hän on kokenut näin suuren ihmeen, että on saanut tulla Jumalan lapseksi! Tämäkin on tositapahtuma.
 
Luther puhuu Galatalaiskirjeen selityksissä myös tästä asiasta. Hän sanoo galatalaisilla olleen evankeliumin totuuden, mutta he eivät eläneet sitä todeksi. Siinä meni metikköön, kun autuudelle alettiin asettelemaan ehtoja.

Silloin lähtee uskomisesta ilo ja silloin menetetään se vapaus, mikä alkuun vl-ihmistenkin taholta luvataan, kun ihmisiä houkutellaan tekemään parannus, kun aletaan odottamaan niitä uskon hedelmien ilmaantumisia. Vapauteen Kristus vapautti, eikä ihmisoppien orjuuden alle.
 
Ei siis ihme, ettei nk. armon tuntemisille edes luvatakkaan kovin pitkää aikaa, kun hedelmien puskeminen tiedetään niin ahdistavaksi asiaksi.

103 kommenttia

  • Vuokko Ilola sanoo:

    Enpä taida osata imaista itseäni niin hyvin, että voisin havaita pointtini menneen perille esim. Jormalle. Ei voi mittään

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Täytyy sitten pyytää nöyrästi anteeksi Vuokolta, että turmelin hänen hyvän bloginsa. Kai se minulle oli tarkoitettu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    No just Jorma; en oo mitään tommottii sanonu

    Kun puhuin inttämisestä, en tarkoittanut, että sinä ja minä oltasiin intetty. Sulle tarkoitettu kommentti oli inttämiskommentin perässä tahi alla.

    Sanomani oli vain se, etten taida nyt osata esittää asiaani tarpeeksi ymmärrettävästi sinulle. En syytä siis sua, vaan omaa kehnoa ilmaisutaitoani. Ja toisaalta taas ajanpuutettani, että ehtisin kunnolla paneutua kommentteihini, jotta ne ymmärrettäisiin.

    Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille. Periaatteessa mua ei haittaa, jos asia menee sivupoluillekkin, kunhan keskustelusta ei tule muutaman ihmisen nujakkaa, joka olisi järkevämpi toteuttaa vaikka facebookin chatissa. Seuraavan kirjoitukseni alla saatan ehkä enempi moderoida aiheesta poikkeavia kaplakoita pois. Ehkä, joo.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit