Hyvän Paimenen ääni...rauhaan, vapauteen ja iloon asti.

Kun vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen tilaisuuksissa seuroissa saarnataan syntejä anteeksi, niin ne saarnataan ihan "seiniä myöten" Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi ja loppuun vielä lisätään: "aina rauhaan, vapauteen ja iloon asti".

Usein seuroissa saa myös kuulla vakuutettavan kovasti: "ei tarvitse mitään tehdä, riittää ainoastaan se, kun uskoo omat syntinsä anteeksi". Myös Lutheria siteerataan: "yksin uskosta, yksin armosta ja Kristuksen ansion tähden".

Kuulostaa hyvältä, eikö? Mielestäni Hyvän Paimenen ääneltä. Jos Lutheria ja vl-opetusta vertaa, niin siinä kun Luther puhuu uskosta Kristukseen, vl-liike opettaa uskomaan syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Eli Lutherin teksteistä saa vaikutelman, että usko Kristukseen vapauttaa synneistä ja vl-opetuksesta saa vaikutelman, että kun uskoo synninpäästösanat kohdallensa, vapautuu synneistä. No näiden kahden asian pohjamerkityksiä voi sitten jokainen mielessään miettiä.

Mutta tavallaan siis tuo vl-opetuksen ajatus on sama kuin Lutherilla, että pelastus tulee yksin uskosta ja ilman lain tekoja, sulasta armosta. Nyt sitten yritän sukeltaa itse asiaan, mistä oli puhumani.

Nyt jos ja kun joku vl-liikkeen ulkopuolinen kiinnostuu vl-uskosta, hänelle vakuutetaan nuo edellä mainitsemani vakuuttelut, ettei tosissaan tarvitse kuin uskoa omalle kohdalleen synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja sillä tavalla pääsee Jumalan lapseksi ja Jumalan valtakuntaan.

Kuvitellaan nyt tähän eteemme tilanne, jossa Hulda Harras on ottanut vastaan vl-synninpäästön. Hänellä on valtava ilo uskosta, rauha tunnolla ja myös vapaus. Hänellä on jalat metrin verran irti maasta, hän on ns. armon tuntemisissa.

Uskonystävät varoittelevat Huldaa, että armon tuntemiset kestävät jonkin aikaa, mutta sitten jossakin vaiheessa tuntemiset hieman laantuvat, tulee arki ja alkaa tulemaan kiusauksia ja eppäilyksiä, mutta nekin saa aina uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Usein myös varoitellaan, ettei saa alkaa "kyntötöihin", eli kuokkimaan epäuskon aikana tehtyjä syntejä esiin, ne on kaikki upotettu syvälle armon mereen yhdessä syntien äidin, epäuskon kanssa.

Aika kuluu ja Huldan uskonystävät seuraavat, näkyykö Huldassa uskon hedelmiä. Onko Hulda ymmärtänyt ottaa korvakorunsa pois jne. Ystävät varoittelevat toinen toistansa antamaan Huldalle aikaa ja selittelevät: "Huldan ymmärrys nousee, kun Pyhä Henki alkaa tekemään työtä hänessä". Ja tätä asiaa perustellaan seuraavalla kohdalla Raamatusta:

Hedelmätön viikunapuu saa armonaikaa

6 Jeesus esitti vielä vertauksen: "Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt.
 7 Silloin hän sanoi puutarhurille: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.'
8 Mutta puutarhuri vastasi: 'Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä.
9 Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.'"
 
En tiedä, maltetaanko vl-liikkeessä odottaa vl-uskon hedelmien ilmaatumista noin kauan aikaa, ennen kuin puu kaadetaan poikkeen. Esimerkkejä ainakin löytyy, ettei niin olla aina tehty.
 
No tässä kuvitteellisessa tapauksessa, joka tosin perustuu ihan todellisiin tapahtumiin, Hulda ymmärtää tosissaan luopua korvakoruistaan, mutta ei suinkaan Pyhän Hengen tekemän työn kautta, vaan vihjailujen, kehonkielen ja myös muutaman lapsen suusta kuullun totuudensanan kautta.
 
Hulda alkaa tarkkailemaan muita uskovaisia, asiassa kuin asiassa. Miten hänen pitää elää ja toimia, että alkaa saamaan hyväksyviä katseita ja jopa suoraan lausuttuja myötähyminöitä. Telkkari johtoineen lentää roskikseen, hameenhelma pitenee, paidan kaula-aukko pienenee ja hiuksissa alkaa näkymään reippaasti juurikasvua, kun värjäykset väistyessään tekevät tilaa luonnonharmaalle kuontalolle.
 
Hulda huomaa myös sen, miten uskonystävät tykkäävät, kun hän kauhistelee maailman ihmisten menoa, entistä elämäänsä, tuomitsee epäuskoiset sukulaisensa ja ystävänsä ja kehuu ja ihastelee Jumalan valtakunna kauneutta ja ihanuutta. Hulda on hyvä oppilas vl-elämäntapakoulussa ja hän saa hyviä arvosanoja muilta uskovaisilta. Arvosanoja ei tarvitse kirjoittaa kirjoihin eikä kansiin, ne ovat kirjoitettuina matkaystävien hyväksyviin katseisiin, myötähyminöihin ja kehonkieleen.
 
Mutta eipä käynyt Armaksella yhtä hyvä mäihä hänen armosta uskomisellaan, hän kun ei älynnyt ajella partaansa heti parannuksenteon jälkeen, vaan ilmaantui muhkean partansa kanssa seuroihin. Eräs veli lähestyi häntä hetimiten kera neuvonsanojen: "tuo parta pitää muutes ajaa pois". No eipä Armas sitten toista kertaa seuroihin sitten tullutkaan. Ja tämä on tositapahtuma.
 
Eräs Sisar, vasta parannuksen tehnyt, liihotteli ensimmäistä kertaa seuroihin kevein ja ylen iloisin askelin. Tulipa ry:n pihalla häntä vastaan hänen kouluaikainen tuttunsa, joka osasi heti valistaa korvakorukäytännön kanssa. Ja saihan hän tuolla neuvollaan uutukaisen Sisaren askelta hieman raskaammaksi. Sisar ihmetteli, kuinka kukaan noin vähäpätöiseen asiaan edes kiinnittää mitään huomiota, kun hän on kokenut näin suuren ihmeen, että on saanut tulla Jumalan lapseksi! Tämäkin on tositapahtuma.
 
Luther puhuu Galatalaiskirjeen selityksissä myös tästä asiasta. Hän sanoo galatalaisilla olleen evankeliumin totuuden, mutta he eivät eläneet sitä todeksi. Siinä meni metikköön, kun autuudelle alettiin asettelemaan ehtoja.

Silloin lähtee uskomisesta ilo ja silloin menetetään se vapaus, mikä alkuun vl-ihmistenkin taholta luvataan, kun ihmisiä houkutellaan tekemään parannus, kun aletaan odottamaan niitä uskon hedelmien ilmaantumisia. Vapauteen Kristus vapautti, eikä ihmisoppien orjuuden alle.
 
Ei siis ihme, ettei nk. armon tuntemisille edes luvatakkaan kovin pitkää aikaa, kun hedelmien puskeminen tiedetään niin ahdistavaksi asiaksi.

103 kommenttia

  • Janne Aikio sanoo:

    Martti, mainitsit, että mukautuminen maailman mukaan ei tarkoittaisi vaatetusta. Nykyään on vallalla sellainen käsitys, että muoto ja sisältö olisivat kovastikin erillään toisistaan. Minusta on itsestään selvää, että sisäinen tahtoo saada ulkonaisen muodon pidemmän päälle, tavalla tai toisella. Siksi Pietari puhuu salassa olevasta sydämen ihmisestä, joka ilmenee myös pukeutumisessa. Viestillä on merkitystä.

    “…niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.” 1 Tim 2:9-10

    “Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” 1 Piet 3:3-4

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Tottakai viestin pukeutumisellani milloin mitäkin, Janne Aikio. En kuitenkaan halua, että joku seurakunnan porukka tulee minulle kertomaan, mitä saan pukea päälleni ja mitä en. Varsinkaan en halua, että minun uskoni aitoutta arvioidaan sillä perusteella.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Janne Aikio sanoo:

    Viestinnän ammattilaiset tietävät sen, että sanallinen viestintä on vain yksi osa kommunikointia. Viestinnästä suurin osa on nonverbaalista, joten emme puhu aivan toisarvoisesta seikasta. On tietysti helppo osoitella sormella herätysliikkeiden tapakulttuuriin päin, mutta samalla olla huomioimatta omaan elämään kuuluvia itsestäänselviä tunnusmerkkejä. Symboli on samaa kuin vertauskuva, ja totta kait herätysliikkeilläkin on lupa ja vapaus käyttää omia symboleitaan ilmaisemaan uskonelämäänsä, sen sisältöjä ja sen arvoja. Kirkossakin käytetään joskus aika hurjia ja omasta mielstäni villejä assosiaatioita liittyen symboliikkaan. Pentti Lempiäinen on kirjoittanut kirjan Kuvien kieli: Vertauskuvat uskossa ja elämässä, jossa näitä kristillisen kirkon käyttämiä esimerkkejä esitetään.

    Vai onko kirkko virallistettuna instituutiona ominut vain itselleen oikeuden käyttää symboleita ja kieltää niitä toisilta, niin ettei niille suoda minkäänlaista kristillistä viestinnällistä merkitystä?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Janne Aikio sanoo:

    Martti Pentti, tuosta olen sydämellisesti samaa mieltä, kunhan et vain pue sitä natsipaitaa päällesi tai jätä kokonaan pukeutumatta. Vapaus yhteen suuntaan ei tietenkään tarkoita rajatonta vapautta. Bonhoeffer sanoi joskus osuvasti, että kristillinen vapaus on vapautta lähimmäisiimme päin, ei siis itsemme toteuttamiseen.

    Vapaus Jumalan edessä on tarkemmin sanottuna sitä (tässä tapauksessa), että voimme vapaaehtoisesti pukeutua vaikka munkin kaapuun tai olla pukeutumatta. Olennaisinta on olla sisäisesti vapaa. Muuten, Martti Luther piti vielä luostarista lähdettyään pitkään munkin kaapua viestittääkseen sillä sitä, että vapaus ei ole ensisijaisesti ulkonaista vapautta. Munkinkaapu ei vie kristillistä vapautta, virheellinen sisäinen asenne siihen vie.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Minusta tuntuu, että täällä intetään ihan silkasta inttämisen ilosta no ilonsa kullakin

    Jorma, et taida itse lukea viestejäni ajatuksella. En sulje pois sitä käsitystä, että uskon voi vastaanottaa, käsittää tai saada synninpäästösanojen yhteydessä. Mutta ei se ole pelkästään se “sana”, joka synnyttää uskoa. Evankeliumi voidaan selittää sekä laajasti taikka tiivistetysti. Jos menet johonkin sellaiseen paikkaan, jossa ei tiedetä kristinuskosta mitään, niin tuskin kukaan tulee hullua hurskaammaksi edellä mainitsemani vl-synninpäästötapahtuman alla.

    Kun vl-liikkeessä ajatellaan (suurimmaksi osaksi) niin, että vain vl-ihmisen saanaama synninpäästö (Jnjv) voi synnyttää uskoa, niin kuinka kukaan on ennen vl-liikettä voinut uskoa, koska koko litania on vl-liikkeessä keksitty ja edes Lestadius ei käyttänyt mitään tuommoista synninpäästöä saarnoissaan, vai käyttikö? Tuokaa siteerauksia jos käytti.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Se olkoon salassa oleva sydämen ihminen.” Jos kristityn kaunistuksen tulee olla salassa, sehän näkyy vain Jumalalle. Ei siis tule näyttää ihmisten silmissä tuolta eikä tältä. Näinkö?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Vuokko Ilola sanoo:

    Kirjoitukseni aiheeseen palatakseni…

    Aiheesta pyysi kirjoittamaan ystäväni, joka on aikoinaan “rakastettu” vl-liikeeseen kommenteilla: ei tarvitse kuin uskoa, yksin armosta, uskot vain omat syntisi anteeksi. Sitten pikkuhiljaa alkoi selviämään mitä muuta kaikkea vl-usko sisällään pitää. Ei tavinnut montaa asiaa ääneensä ihmetellä, kun sai jo kengänkuvan pehvaansa.

    Moni muukin on kertonut vastaavaa, kuten jo aloituksessani kerroin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    Kuinkahan paljon väkeä on noiden ‘heiluriovien’ kautta pikaisesti käväissyt vanhoillislestadiolaisuudessa? Ensin on päässyt helposti sisään ja sitten vielä vikkelämmin ulos.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Joo, Vuokko. Ei minun tekstejäni tarvitse ottaa vakavasti. Olen tullut mukaan keskusteluun, sillä minua kiinnostaa asia ja sisältö, ei pelkkä kivenheitto.

    Tartuin nyt viimeksi tuohon Vuokon “päästösanojen” arvosteuun. Minusta pitäisi puhua kunnioittavasti kaikesta sellaistesta, mikä liittyy armoon ja syntien anteeksisaamiseen.

    1) Päästösanathan eivät ole veeällä-keksintö. Minusta on outoa lukea Vuokon tekstistä, että Raamatusta ei löydy tällaisia sanoja. Helluntailaisten mukaan ei Raamatussa esiinny sanaa sakramentti, mutta siitä huolimatta alttarin sakramentti on uskovalle armoateria.

    2) Niin Raamattu meille opettaa, että “Hänen veressään meillä on syntien anteeksiantamus”, Hän on “Jumalan Karitsa” josta jo Aabraham sanoo: “Herra on meille katsova uhrin”.

    3) Tunnen voimattomuutta lukiessani ylen viisaasti kirjoitettuna: ettei päästösanoja tarvita, kunhan vain uskoo suoraan Kristukseen!!!!!! Aivan, mutta mieleeni tulee toisaalta Vuokon laveasti siteeraama Luther, joka sanoo: “vaikka Kristus ristiinnaulittaisiin sata kertaa, ei se olisi minulle hyödyksi, ellei sana sitä minulle iilmoittaisi”! Ei siis ole syytä väheksyä mitään sellaista sanaa, jossa meille kerrotaan siitä, mitä Jeesus Krsistus on meille tehnyt! Omalla arkaisella tavallaa lestadiilaiset päästösanat kertovat juuri siitä.

    Kenelle? Sellaiselle, joka omassatunnossaan on heikko ja tarvitsee todistusta siitä, että hänen syntinsä on pyyhitty pois. Eihän se voi tietenkään olla sanoista kiinni, ei kai tuokaan sanamuoto silti vastakkaista tee eli ohjaa ihmistä lain ja tuomion alle?

    Tämä on tietysti vallan outoa tarinaa sellaiselle kirjoittajalle, joka ei joudu taistelemaan oman syntisyytensa tai epäilystensä kanssa. Eihän sellainen ihminen, joka ei omasta mielestään ole kasteen jälkeen tarvinnut mitään kääntymistä tai palaamista, ei hän varmaankaan ole tarvinnut tukea evankeliumin sanoista.

    Taikasanat!! Onko taikuus sanoissa tai sanojen väärinkytössä. Tiedämme, kuinka kat.kirkon rippiin sisältyy väärinkäytöksiä, asiat on korjattu Jumalan kanssa, kunhan vain kuulee synninpäästön ja tekee rippiä, huolimatta siitä, miten sydän on tullut sanalla muutetuksi. Ei se vääriinkäyttö silti sanoista ole kiinni, eivät sanat “Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen julistan syntisi anteeksi”, ei se ole magiaa eikä taikaa, vaan totisinta totta.

    Onhan se hieno asia, että kenellä tahansa uskovalla on lähellään ihmisiä, jotka voivat hänelle vakuuttaa Jumalan armoa: Ole vapaa, Jumala on sinulle armollinen”, olipa sanamuoto mikä tahansa. Kunhan ne vain ovat Jumalan sanan opetusten mukaiset.

    Luterilainen tunnustuksemme opettaa myös, ett että usko tarttuu ulkonaiseen sanaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Vuokko Ilola
    Vuokko Ilola

    Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit