Hyväksikäyttöä vastaan on taisteltava kaikkialla

Virolainen näyttelijä ja joogaopettaja Marilyn Jurman liitettiin viime vuoden lopulla hetkeksi vahingossa facebook -keskusteluun, jossa teini-ikäiset pojat etsivät juhliinsa alkoholia ja tyttöjä. Tyttöjen olemassaolon tarkoitus juhlissa oli erittäin selvä – päämääränä oli saada tytöt sänkyyn. Kun pojat huomasivat virheensä, he poistivat näyttelijän keskustelusta, mutta Marilyn päätti tuoda asian julkisuuteen ja julkaisi osan keskustelusta Instagram -sivullaan – ilman nimiä, tietenkin. Hänen huomionsa kiinnittyi kahteen asiaan: Siihen, että pojat käyttivät tytöistä ja aikomuksistaan erittäin ronskia ja epäkunnioittavaa kieltä, ja että tytöt, joista keskustelussa puhuttiin, olivat iältään 13 – 14 -vuotiaita.

Marilyn liitti postitukseensa kysymyksen, jossa tiedusteli seuraajiltaan, ovatko he kokeneet vastaavaa: epäkunnioittavaa puhetta, ahdistelua tai hyväksikäyttöä. Hän sai reilusti yli 200 kirjettä tytöiltä, jotka kertoivat kokemuksistaan. Nuorin oli yhdeksänvuotias.

Surullista on se, että Marilyniin yhteyttä ottaneiden tyttöjen määrä ei yllätä. Niin monista tilanteista olen joutunut kuulemaan ja niin monien kanssa keskustelemaan itsekin. Epäkunnioittava suhtautuminen toisen ihmisen koskemattomuuteen ja eriasteinen hyväksikäyttö sekä hyväksikäytettyjen leimaaminen ovat asioita, joihin törmää täälläkin hyvin usein. Vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan kolmannes 16 – 19 -vuotiaista on kokenut elämänsä aikana eriasteista seksuaalista kaltoinkohtelua. Sen lisäksi, että kokemus voi olla musertava (kolmannes kaltoinkohtelua kokenut on kertonut kärsineensä tapahtuneen seurauksista niin paljon, että menetti myös elämänhalunsa), se voi altistaa hyväksikäytölle myös myöhemmissä elämänvaiheissa.

Tämä asia on vaikea, ja siitä on vaikea puhua. On heti vaikea hengittää ja olo tuntuu voimattomalta, kun ajattelee kaikkea hyväksikäyttöön liittyvää kärsimyksen määrää. Vaikka oikeusministeri onkin julistanut sodan hyväksikäytölle ja paljon on myös tehty tilanteen parantamiseksi, aiheesta usein vaietaan. On tyrmistyttävää, että suojaikäraja on Virossa 14 vuotta (jostain käsittämättömästä syystä sitä laskettiin vuonna 2002 kahdella vuodella), vaikka Lastensuojeluliitto ja monet muut tahot ovat vaatineet ikärajan nostamista. Tähän keskusteluun olen aikoinaan osallistunut itsekin.

Mitä sitten kirkko voi tehdä? Kirkon Perhekeskus on tehnyt ja tekee paljonkin. He tekevät tärkeää hyväksikäyttöä ehkäisevää työtä sekä tarjoavat terapiaa hyväksikäyttöä kokeneille. Kirkon Perhekeskuksen kolmea toimipistettä on ollut perustamassa ja kehittämässä Suomen Lähetysseuran lähetti Pia Ruotsala yhdessä monien virolaisten ammattilaisten kanssa.

Me, jotka toimimme seurakuntien lapsi- ja nuorisotyössä, voimme pitää silmät auki ja puuttumiskynnyksen matalana. Voimme olla vahvistamassa lapsen ja nuoren itsetuntoa ja hyväksytyksi tulemisen kokemusta. Voimme viestittää jokaiselle lapselle ja nuorelle, että hän on tärkeä ja arvokas. Voimme nähdä, kuunnella ja välittää. Hyvin usein yksinäisyys, hylkäämisen kokemukset ja torjutuksi tulemisen tunne altistavat hyväksikäytölle. Niitä vastaan meidän täytyy taistella. Evankeliumi on tässäkin taistelussa voimallinen ase. Meillä on Jumala, joka rakastaa lapsiaan ja on heidän puolellaan. Siihen meidätkin on kutsuttu.

Jäin miettimään myös sitä, kuinka paljon on vielä niitä lapsia ja nuoria, jotka eivät ole kertoneet kokemuksistaan kenellekään. Heitä, joita kukaan ei ole huomannut, kuunnellut eikä auttanut. Jos yksi instagram -postitus saa aikaan tuollaisen kirjeiden vyöryn, sen taustalla on valtavan suuri kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarve. Rukoilen, että osaisimme myös kirkkona vastata siihen.

Kirjoittaja: Titta Hämäläinen on Lähetysseuran työntekijä ja nuorisotyössä Viron luterilaisessa kirkossa.

 

6 kommenttia

  • Jouni Parviainen sanoo:

    Kiitos erittäin havainnollisen esimerkkitapauksen nostamisesta tällekin foorumille!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • En ymmärrä yhtään miten näitä asioita vastaan taistellaan, etukäteen. Jos jokaisella pedofiilillä olisi joku merkki takissaan esimerkkinä keltainen tähti, niin asia olisi jotenkin ymmärrettävä. Joka tapauksessa taistelu on jälkihoitoa. Ensin kyllästetään kaikki asiat seksillä ja sitten ihmetellään miksi eri ilmiöitä alkaa tulla esille.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Joskus muinoin sanottiin: ”Jos annat lapselle tulitikut, kannattaa soittaa samalla palokunta.” Aikuisilla on edeleen vastuu lapsista ja nuorista, vaikka mainokset julistavatkin itseohjautuvia lapsia, jotka ovat omantiensä kulkijoita… heti vaipoista päästyään.

    Lauri osuu oikeaan. Kaikki lapset ovat alttiina aikuisten jutuille, jotka eivät lapsille kuuluisi ja sitten ihmetellään, miten tässä on päässyt näin käymään?

    Mallista oppiminen on edelleen lapsen perusturvan kannalta merkittävin tekijä. Millaista mallia aikuisten luoma todellisuus edustaa nykyisin? Raha ja tarpeiden tyydyttäminen on aika vahvalla ykkös sijalla. No lapset tietenkin nostavat pullon huulilleen, heti kun siihen saavat mahdollisuuden… Ja kaikki muu perässä…

    No, tämä on jo moneen kertaan vuodatettu… Ihmiskunnan raadollisuus näkyy helpoiten siellä, missä olisi mahdollisuus toimia oikein, mutta kuitenkin toimitaan valitaan väärin, yleensä asiohin mennään raha edellä, eikä moraali, kuten oikeasti pitäisi. Viimeisen ison sodan jälkeen kaikki tiesivät, että asioita tulee hoitaa niin, että rauha säilyy hinnalla millä hyvänsä, koska sota on liian paha juttu… Nyt ollaan taas kaivamassa pyssyjä naftaliinista. Ei mitään uutta auringon alla.

    Hyväksikäyttöä vastaan tulee aina taistella, mutta kyseessä on varsinkin länsimaisiin rakenteisiin pesiytynyt syöpä, jonka juuret ovat syvällä meidän arvomaailmamme rappiossa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Ismo: Viimeinen kappaleesi ei ihan täsmää: lasten seksuaalista hyväksikäyttöä on kyllä ilmennyt useissakin kulttuureissa läpi historian. Lapsimorsiamien myyminen on tavallista vieläkin useissa ei-länsimaisissa kulttuureissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Jep näin on ja se ei ole hyvä, että joissakin kulttuureissa on sisäänrakennettu lasten aseman hyväksikäyttöä. Lapsityövoiman hyödyntäminen, alistaminen ja seksuaalinen hyväksikäyttö on vääryyttä kaikilla mittareilla.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Lapsityövoiman hyödyntäminen, alistaminen ja seksuaalinen hyväksikäyttö on vääryyttä kaikilla mittareilla.

      Tämähän on itsestään selvää – nykyään. Mutta esim. Suomessa lapsityövoiman käyttö ja lasten alistaminen oli raakaa ja lapsia hyväksikäyttävää aina 1868 valtiopäiville saakka eli juurikin aikana jolloin uuspietismin vaikutuksesta kirkon ja krist. uskonnon valta Suomessa oli jälleen raikkaan valistusajan jälkeen suurimmillaan. Tyypillistä että lasten yötyön kieltämistä säätyvaltiopäivillä tuotua aloitetta vastusti voimakkaasti mm. kirkkoherra Kihlman… ” Meillä Suomessa annettiin v.1868, asetus kaupasta ja elinkeinoista. Tämä asetus sisälsi sen, ettei 18 vuotta nuorempia henkilöitä saanut pitää yötyössä tehtaissa eikä käsiammateissa, muuten kun eri- tyiseilä luvalla. Alle 12 vuoden olevien lapsien työaika määrättiin enintään 6 t. päivässä. Pääsemisestä tehtaaseen tai käsiammattiin säädettiin 12 vuoden alin ikäraja, josta tietysti sai poiiketa «erityisellä asianomaisella luvalla. Voimassaolevassa elinkeinoasetuksessa v :ta 1879 määrätään 12 vuotta alimmaksi ikärajaksi lapselle tehtaissa ja käsiammateissa. Tästä tietenkin myös saa poiketa holhoojan ja lääkärin lausunnon perusteella. Vielä siinä määrätään, ettei 15 vuotta nuorempaa lasta saa elinkeinotyössä pitää bauvempaa kuin 8 tuntia päivässä. Nuorta henkilöä, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta ei saa käyttää työhön klo 9 :stä illalla klo 5 :een aamulla. Mutta saa tästäkin poiketa lapsen hoitomiehen luvalla ja lääkärin todistuksella. ”

      Poikkeusluvat ja lääkäri saattoivat siis vesittää tämän lainsääsädännön ja aivan ilmeisesti näitä mahdolisuksia paljon käytettiin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Missioblogi
    Missioblogi

    Missioblogin kirjoittajat ovat Suomen Lähetysseurasta. He kertovat maailmanlaajan kirkon näkökulmasta globaaleista murroksista, kirkosta ja ihmisestä kaiken tämän keskellä. * Viron alueen nuorten Raamattu- ja lähetyskurssien vastaava Titta Hämäläinen * Viestintäjohtaja Iiris Kivimäki * Nepalin kirkollisen työn koordinaattori Elina Lind * Latinalaisen Amerikan kirkollisen työn koordinaattori Riikka Leskinen * ihmisoikeusasiantuntija Tytti Matsinen * ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen