Hyvät paimenet

Mihin meitä paimennetaan? Vuoden lopun lehdet sisältävät katsauksia menneestä ja arvioita tulevasta. Suuri kuva pysyy entisellään. 2012 alkanut tuorein finanssikriisi ei hellitä otettaan. Suomen kasvu mataa muuta Eurooppaa jäljessä yhden prosentin tuntumassa.

Yhteiskuntasopimusyritykset ovat päättyneet suomalaiseen konsensukseen, jossa ”aivan liian moni voi vetää hätäjarrusta ja määritellä hädän.” Päätöksentekokyky edellyttäisi sitä, että kaikki asettuvat yhteisen tilannearvion taakse ja sitoutuvat toimiin talouden tervehdyttämiseksi. (pk HS 30.12.)
_ _ _
Myös tulevaan vuoteen sisältyy riskejä. Sieraimet pysyvät pinnalla kotitalouksien kulutuksen ansiosta, mutta sen taustalla on historiallisen korkea yksityinen velkaantuminen. Työttömyys tai koronnosto voivat merkitä suistumista maksukyvyttömyyteen. Siksi talouden perusta – vienti – on saatava kuntoon. Vienti lähtee metsästä. Suomesta myydään paperia, sahatavaraa, sellua - siis matalan jalostusasteen raaka-aineita.

Suomalaiset investointituotteet, kuten koneet ja laitteet menevät huonommin kaupaksi yleisen varovaisuuden vuoksi. Samalla raaka-aineet, kuten teräs ja öljy ovat ennätyksellisen alhaalla. Tämä on oikeastaan kummallista: voisi ajatella, että halvat raaka-aineet saisivat juuri nyt investoimaan. Onko nyt öljyteollisuudella viimeinen apokalyptinen alennusmyynti, yritys sitoa maailmaa fossiilisiin polttoaineisiin samalla kun Pariisin ilmastosopimus edellyttää irtiottoa öljystä?
Itse asiassa ilmapiiri on varovaisen odottava. Matalat korot ovat ohjanneet markkinoille pumpatun rahan asuntoihin ja pörssiin, joiden hinnat ovat nousseet korkealle. Tämä saa jo kysymään seuraavan romahduksen ajankohtaa. Mihin meitä paimennetaan?
_ _ _
Olen pannut merkille, että vaikeuksien kasaantuessa raamatulliset puheenparret ovat alkaneet yleistyä. Lentopallomaajoukkueen valmentajasta oli tulitikkulaatikon kokoisin kirjaimin otsikko Hyvä paimen (HS 30.12.). Vastaavasti eilisessä lehdessä oli aukeaman juttu uskonnosta politiikassa (HS 29.12.), kuvituksena presidenttipari ja pääministeri istumassa valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa. Sama juttu totesi Raamatun olevan kaikkein siteeratuin kirja Eduskunnassa käytetyissä puheenvuoroissa.
_ _ _

Hesarin pääkirjoitustoimittaja itsekin ryhtyi tänä aamuna Sanan selittäjäksi alkaessaan pääkirjoituksensa: ”Ensimmäisen Mooseksen kirjan tarina faaraon enneunesta muistetaan toisinaan väärin päin.” Hän toteaa oikein, että ensin oli seitsemän lihavaa lehmää ja sitten seitsemän laihaa. Jotkut nimittäin haluaisivat uskoa Raamattuun vedoten, että aina laihojen vuosien jälkeen tulisi seitsemän lihavaa vuotta. Näin ei ilman muuta tapahdu. Raamatun opetus on, että lihavina vuosina olisi pitänyt ymmärtää laittaa hyvää sivuun ja rakentaa varmuusvaraa laihoja vuosia varten, jotka kyllä tulisivat. Lihavina vuosina kiirehdittiin jakamaan hyvä kasvu ja enemmänkin. Nyt laihoina vuosina on siksi lyötävä kuokkaa vielä tiuhemmin suohon, eikä jäätävä makoilemaan lihavien vuosien toivossa.

Otsikoin edellisen blogikirjoitukseni: ”Onko köyhyys omaa syytä?”. Yksityisen ihmisen kohdalla syitä on usein monia, kuten työvoiman kysynnän muuttuminen yhä valikoivammaksi. Monien kohdalla taustalla on sukupolvia jatkunut syrjäytyminen ja työssä käynnin mallin puuttuminen. Suomen valtion kohdalla köyhyyden - hitaan talouskasvun ja velkaantumisen - syitä on etsittävä itsestä, kuten raskaasta julkisesta sektorista, viennin heikosta kilpailukyvystä sekä työllistämisen raskaudesta. Tosin edellytykset parempaan ovat olemassa: hyvä koulutus ja osaaminen, turvallinen yhteiskunta, rehellisyys ja auttamisen halu arvoperustassa. Vanha kunnon kolmikanta havaitaan nytkin kestäväksi: Koti, uskonto, isänmaa.
_ _ _
Vain yksi Hyvä Paimen kirjoitetaan isoin kirjaimin. Luulen, että tänä aikana tätä Hyvää Paimenta koetetaan hapuilemalla löytää. Kirkkoon on liittynyt kuluneena vuonna ennätysmäärä ihmisiä, noin 16 000 samalla kun kirkosta eroajien määrä on puolittumassa viime vuotisesta noin 40 000:een. Raamatun opetukset soveltuvat paitsi poliittisten puheiden retoriseen arsenaaliin, myös elämän perustaksi.

29 kommenttia

  • Salme Kaikusalo sanoo:

    “Sama juttu totesi Raamatun olevan kaikkein siteeratuin kirja Eduskunnassa käytetyissä puheenvuoroissa.”

    Erään puolueen puheenjohtaja ei taida niinkään perustaa Raamatun siteerauksista kun hän siteerasi laulaen “Täti Monikaa”?

    Monet siteeraavat Raamattua, vaikka ihan aina siteeraukset eivät osu kohdilleen, johtuen siitä, että ei ole ymmärretty Raamatun sanan ominaista merkitystä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Ainakin vanhemmat kansanedustajat ovat kasvaneet maailmassa, jossa Raamatun sanonnat olivat yleisesti tunnettuja. Ne kuuluivat yhteiseen maailmaan, mutta toivat siihen myös toisen maailman todellisuutta ja siten erityistä painoarvoa. Ei Raamattua siis turhaan siteerata. Siinä on vaikuttavuutta. Mutta olet Salme oikeassa, etteivät kyseiset lainaukset aina tavoita Raamatun ominta sanomaa. Onkin varmaan helpompi pysytellä Raamatun kulttuurisella alueella, kuin tuoda esiin sen syvintä, uskonnollista merkitystä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Vaikka karjan paimentaminen on käynyt harvinaiseksi meillä on lukuisia paimenammatteja, joissa asiantuntijat näyttävät suuntaa koko yhteiskunnalle. Jos lauma – ihmisyhteisö – pysyy koossa ja saa kohtuullisesti välttämättömät tarpeensa tyydytettyä ja välttyy vaaroilta, ovat paimenet hoitaneet hommansa hyvin. Ihmiset eivät kuitenkaan selviä loppuun saakka paimenen tehtävästään. Niin ankara on maailma. Siksi lopullisen turvan antaa Raamatun Hyvä Paimen. Hän on ensinnäkin Luoja, joka antaa ruoan ja juoman sekä turvan. Uusi testamentti tuo paimenkuvaan aivan uuden piirteen. Jokainen lauman jäsen on paimenelle hyvin tärkeä. Siksi kukaan ei saa eksyä laumasta. Kun paha uhkaa, hyvä Paimen antaa henkensä lampaidensa edestä. Hyvä Paimen on lammasten ovi, jonka kautta löytyvät pysyvät vihreät laitumet,. ikuinen elämä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      Aamen, näin on, Hyvä Paimen antaa henkensä lammastensa edestä. Häneen voi aina luottaa. koska Hän on Hyvä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Hyvä Paimen on toivona myös uuden vuoden alkaessa, kun emme näe eteenpäin ja maailmassa on epävarmuutta. “Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” (Ps 23)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jori Mäntysalo sanoo:

    Miten voi säästää tulevaisuuden varalle, useamman vuoden päähän?

    Sinä voit säästää s.e. et kuluta kaikkea vaan lainaat minulle, ja toivot että maksan takaisin. Suomi voi säästää s.e. ei kuluta kaikkea vaan lainaa Ruotsille, ja toivoo että se maksaa takaisin. Mutta tässä kierrossa tulee raja vastaan viimeistään koko maapallon kohdalla.

    No, jotain voi. Korjausvelkaa esimerkiksi ei saisi päästää kertymään, ja seuraava sukupolvi pitää kouluttaa. Mutta tällä on rajansa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Jori, hyvä kysymys, miten voi säästää tulevaisuuden varalle. Yksityisessä taloudessa se on yksinkertaisesti pankki-, osake-, asuntosäästämistä. Nyt yhä enemmän kohtuullisia kuluttajavalintoja ja aineettomaan kulttuuriin suuntaamista. Valtioiden kohdalla minun nähdäkseni se on velan pois maksamista, valtion yrityksiin panostamista sekä tulevaisuuden elämää edistäviä investointeja: väylä- ja tiehankkeita, biokaasulaitoksia, luonnonsuojelualueita, tulevien kasvuyritysten tukemista, koulutuksen ja tutkimuksen tukemista. Se ei tarkoita kuitenkaan pöhöttyneiden rakenteiden tukemista. Kuntokuurin jälkeen ja hoikempana moni organisaatio yltää parempaan kuin moneen suuntaan toimivana ja perustehtävänsä kadottaneena. Esimerkiksi korkeakoulumaailmassa Humboldtilainen tutkimuksen ja opetuksen yhteys on välttämätön korkeatasoiselle tutkimukselle ja opetukselle. Nykyisin monen professorin toimenkuvan kombinaatio tahtoo olla ennemminkin talous- ja henkilöstöhallinto sekä opetus, vaikka he haluaisivat ennen kaikkea tutkia voidakseen opettaa uusimman tiedon pohjalta. Tulevaisuuteen säästämiseen liittyy myös sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus, mutta ei yksinomaan, koska viime kädessä viennillä maksetaan julkinen sektori, myös hyvinvointipalvelut ja taidemuseot.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Jori, tästä tuli vähän pitkä vastaus, mutta filosofisesta näkökulmasta tulevaisuuteen säästäminen voi olla resurssien tallentamista, resursseja kuluttavien rakenteiden karsimista tai resursseja synnyttävien ja lisäävien rakenteiden luomista. Kaikkea tarvitaan. Pelkkä sukan varteen säästäminen näivettävä ja kääntää sisäänpäin. Toisaalta “jakovaran” levittäminen yleiseen jakoon edistää epäekologista tuhlaamista ja nostaa mielikuvaa yleisestä elintasosta epärealistisen korkealle, mistä sitä on vaikea laskea. Näin on tapahtunut Suomessa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Tässä mainitsemasi on todellakin reaalista säästämistä, sellaista mitä voivat tehdä kaikki yhtä aikaa. Minun viljavarastoni ei ole pois sinun viljavarastostasi. Sen sijaan tavanomaisesti säästämiseksi kutsuttu toiminta tarkoittaa suoranaisesti vain sitä, että joku muu velkaantuu saman määrän. Minun euroni on pois sinun euroistasi.

      Toki käytännössä säästäminenkin on sijoittamista, koska pankki lainaa säästöt eteenpäin. Ja sijoittaminen sitten on tuotantolaitoksia ym, siis todellista panostusta tulevaisuuteen.

      En ymmärrä miten sukanvarteen säästäminen, jos puhut euroista, vaikuttaa kielteisesti.

      Vienti on Suomelle tärkeä, mutta ei viime kädessä sekään ole globaali ratkaisu. Koko maapallon tasolla viennin osuus on nolla…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Jori Mäntysalo :” Ja sijoittaminen sitten on tuotantolaitoksia ym, siis todellista panostusta tulevaisuuteen.”

    Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi reilu vuosi sitten, että edellinen vuoteen 2007 päättynyt maailmantalouden huikea vetovaihe oli bluffia. Se perustui teknorahaan, hienoihin finanssi-instrumentteihin, jotka veivät luvut nousuun, mutta todellisuus sen takaa puuttui. Ovatko tuon “vetovaiheen” aikana tehdyt sijoitukset olleet todellsia panostuksia tulevaisuuteen? Käytännössä olemme nyt siinä tilanteessa, että finanssimaailman “hienojen finanssi-instrumenttien määrä” ylittää monikymmenkertaisesti maapallon tuotantokyvyn.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Jori, maailmantalous on eri asia kuin Suomen talous ja sekin kovin eri asia kuin yksityinen talous. En usko, että ymmärrän kokonaisuutta. Siitä huolimatta minusta tuntuisi siltä, että kansantaloudessa “sukanvarteen säästäminen” tuottaa vähemmän toimeliaisuutta kuin esimerkiksi uusiutuvaan energiaan panostaminen. Olet oikeassa, ettei Suomen vienti ratkaise globaaleja ongelmia . Nykyinen talousjärjestelmä on viritetty toimimaan kasvun oloissa, jotta investoidulle rahalle voidaan maksaa korkoa. Aivan selvästi on nähtävissä, ettei ainakaan materiaalinen kasvu voi jatkua samanlaisena. Ehkä kasvun pakosta päästään jossain uudessa talousjärjestelmässä. Se olisi välttämätöntä. Metsästäjä-keräilijä-karjanhoitaja-viljelijäkulttuurit ovat säilyneet elinvoimaisina tuhansia vuosia. Nykyinen teollinen-jälkiteollinen-infirmaatio-kulutus-kasvukulttuuri alkaa tulla tiensä päähän parissa sadassa vuodessa, kun lasketaan sen alku 1830-luvun teollistumisesta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Tuula, muistutat tärkeästä asiasta, finanssitalouden irtoamisesta raalitaloudesta. Se tapahtui 1970-luvun alussa kun USA luopui kultakannasta. Erilaiset finanssi-instrumentit ja niissä kiinni olevat rahat ovat kaukana todellisuudesta. Toivottavasti oikealla rahalla ei tarvitse lähteä korvaamaan esimerkiksi virtuaalirahalla pelattuja tappioita.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      En näe miten kultakantakaan voisi pelastaa talouden heittelyltä. Ei kultaa paljon mihinkään tarvita. Hampaanpaikkana hyvä ja koruna kaunis, radioaktiivisena hoitaa mahasyöpää.

      Miksi siis olisi olemassa suhteellisen kiinteä suhde vaikkapa ohran ja kullan välillä, s.e. ihmiset eivät vain yksinkertaisesti joskus olisi valmiit maksamaan enemmän kultaa leivästä?

      Tämäkin toki vain maallikon ajatteluna.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Kultakanta (johon Suomikin sitoi markan 1865) tarkoitti sitä, että keskuspankeilla oli katetta painamalleen paperirahalle. Nyt liikkeelle lasketella rahalla ei ole samankaltaista vastinetta reaalitodellisuudessa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Kyllä vain. Mutta tästä huolimatta myös kiinteän kullan arvo viime kädessä perustuu luottamukseen. Sinä investoit vaikkapa laajentamalla kanalaa, ja sen aikaa syöt viljelemääni ohraa josta maksat palasella kultaa. Millä perusteella otan vastaan kullan, jota ei voi syödä?

      Sillä perusteella, että luotan kullalla olevan arvoa tulevaisuudessakin. Onko se olennaisesti perustellumpi luottamus kuin luottaa euroihin? Varsinkin jos oikeasti et anna palasta kultaa, vaan kuitin joka oikeutta pikkupalaseen (ts. setelin)?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Jori, hyviä kysymyksiä. Kullan hinta on perustunut sen harvinaisuuteen, jolloin se ei ole inflaatioherkkä setelien arvon perustana. Lisäksi kullalla on arvoa sen käytön perusteella koruissa sekä viime aikoina myös elektroniikka-teollisuudessa. Tosin kullan hinta on nyt alhaalla . Sodankylän Pahtavaaran kaivos on konkurssissa ja Kittilän Suurkuusikon kaivos saneerauksessa. Investoijat eivät nyt taida entiseen tapaan luottaa kultaan. On kulta kai kuitenkin vakaampi turva sijoituksille kuin täysin ilmassa olevat sijoitusinstrumentit?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Kullalla on oma vakautensa: sen arvo tuskin romahtaa nollaan kuten voi käydä valuuttojen. Mutta kuten toteat, kullan hinta on nyt alhaalla. Eli voi olla, että olisin ottanut kultaasi maksuna, ja huomaisin nyt tehneeni rajusti tappiota.

      Ja tässä mielessä hyvinkin saattavat eurot olla kuitenkin turvallisempaa kuin kulta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Eurot eivät olekaan rahatalouden riski vaan erilaiset uudet, reaalitaloudesta irrallaan olevat sijoitusinstrumentit. Aivan kuten Tuula viittaa, niiden arvo on kaukana tuotantoon perustuvan arvon muodostuksen yläpuolella. Jos huonosti käy, ne voivat sekoittaa myös reaalitaloutta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jori Mäntysalo sanoo:

      Miten näitä monimutkaisia johdannaisia sitten pitäisi rajoittaa?

      Periaatteessa islamilainen laki on tämäntyyppinen, koron ottaminen on kielletty. Se on toki uskonnollisena lakina jäykkä, kun perusteluna ei ole järki vaan jumalakuvitelma. Ja sitä minusta kierretään ns. islamilaisen pankkijärjestelmän avulla.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Jos huonosti käy, ne voivat sekoittaa myös reaalitaloutta.” Eikö tässä juuri pähkäillä sen vuoksi, että on käynyt huonosti?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Martti Pentti sanoo:

    “Päätöksentekokyky edellyttäisi sitä, että kaikki asettuvat yhteisen tilannearvion taakse ja sitoutuvat toimiin talouden tervehdyttämiseksi.” Mikä sellainen ‘yhteinen tilannearvio’ olisi? Nyt näyttää olevan useita asiantuntijoiden perustelemia arvioita, jotka pitävät toisten asiantuntijoiden esittämiä tervehdyttämiskeinoja taloudellemme vahingollisina. Jo menneeksi julistettu vastakkainasettelu taitaa olla palaamassa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Martti Pentti :”Jo menneeksi julistettu vastakkainasettelu taitaa olla palaamassa.”

      Such is life, and it goes sucher and sucher – valitettavasti. Työväenliike ei tuntenut vastakkainasettelua eikä luokkataistelua ennen marxismi-leninismin “invaasiota”. “Suomen ensimmäiset työväenyhdistykset olivat ammatillisia edistysyhdistyksiä ilman luokkataisteluohjelmaa. Niiden tarkoituksena oli mm. “hyvien suhteiden aikaansaaminen työnantajain ja työntekijäin välille” ja “estää työlakkojen syntymistä. – Mutta varsinaisen alun ammatilliselle järjestäytymiselle meillä antoivat kirjaltajat perustamalla v. 1866 jonkinlaisen apuyhdistyksen, josta v. 1869 muodostui Kirjanpainajien lukuyhdistys.” [Isänmaan kirja, WSOY 1950]

      Aikoinaan sekä sdp:ssä että skp:ssä aktiivisesti toiminut Arvo Tuominen ei hyväksynyt palkkaseen käyttämistä keinona saavuttaa poliittiset tavoitteet. Olen Arvo Tuomisen kanssa samaa mieltä asiasta, enkä hyväksy marxismi-leninismin ajatusta yhteiskunnan sosiaalisen omantunnon tuhoutumiseen johtavasta “vastakkainasettelustakaan”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      Minusta näyttää siltä, että marksilaisittain sanottuna kapitalistit ovat nyt puhaltamassa jo hiipunutta luokkataistelua uuteen liekkiin ja juuri palkka-asetta käyttäen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tuula Hölttä sanoo:

    Pekka Särkiö :”Tuula, muistutat tärkeästä asiasta, finanssitalouden irtoamisesta raalitaloudesta.”

    Suomessa rahan arvo irrotettiin reaalitaloudesta 80-luvulla ja 80-luvun poliittiset virheet maksatettiin vaille muulle väestölle kuuluvaa sosiaaliturvaa jätetyillä yrittäjillä 90-luvun lamassa. Olen näissä asioissa mm. soittanut ministeriöön ja kysynyt “haluatteko te todella tappaa heidät kaikki”, kun elämäntyönsä, kotinsa ja perheensä konkurssin seurauksena menettänyt yrittäjä ei nähnyt elämässään enää muuta mahdollisuutta kuin itsemurhan, kun ei saanut sosiaalitoimistostakaan rahaa edes jopäiväiseen leipään yrittäjyytensä vuoksi.

    90-luvulla sanoin myös itseni irti vakinaisesta pankkityöstä ja ryhdyin yrittäjänä palvelemaan lähinnä nuoria, jotka eivät halunneet jäädä työttömiksi, vaan työllistää edes itsensä business-to-business -periaatteella. Ennen yrittäjäksi ryhtymistä silloinen Uudenmaan uusyrityskeskus analysoi liikeideani ja piti sitä hyvänä, mutta eettisyytensä vuoksi erittäin harvinaisena. Ainoa “tulostavoitteeni” oli, että me kaikki pärjäisimme.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Paavo Eero sanoo:

    Totta kuitenkin on vain se, että hyvä paimen tunnetaan äänestään, ei asemastaan ja vielä vähemmän palkastaan!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Särkiö sanoo:

    Totta, Paavo. Raamattu puhuu myös pahoista palkkapaimenista, jotka hylkäävät lauman ajatellessaan enemmän omaa kuin yhteistä etua. Nostat esille paimenen äänen. Kirkossa paimentehtävää hoitavat käyttävät Hyvän Paimenen ääntä, evankeliumia. Se kokoaa seurakunnan sekä vahvistaa uskoa ja toivoa. Seurakunnalla on aika selkeä taju siitä, kuuluuko puheissa Hyvän Paimenen ääni vai ei. Evankeliumin mukainen puhe tuottaa kylvösiemenen tavoin hyvää satoa, seurakunta vahvistuu ja kasvaa. Seurakuntalaiset saavat toivon vaikeidenkin aikojen keskellä. Omat kirjoitukseni tällä foorumilla ovat olleet useimmiten painotukseltaan enemmän yhteiskunnallisia ja rationaalisia kuin raamatullisia.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Paavo Eero sanoo:

      Älä Pekka kuitenkaan väheksy kykyäsi kuunnella myös evankeliumin ääntä, ennen muuta välittää sitä ja eikö raamatullisuudella ole paikkansa yhteiskunnallisien ja rationaalisten kysymysten läpivalaisussa, kuten itse toteat:”Raamatun opetukset soveltuvat paitsi poliittisten puheiden retoriseen arsenaaliin, myös elämän perustaksi”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Särkiö sanoo:

      Paavo, kiitos rohkaisusta. Toki haluan välittää Hyvän Paimenen ääntä eri yhteyksissä. Myös näissä blogin kirjoituksissa tuon Raamatun sanomaa esille – kuten tämän kirjoituksen lopussa ja kommenreissani. Varsinainen pelastuksen sanoma, se kuinka ihminen voi löytää armollisen Jumalan Jeesuksen kautta, on enemmän esillä saarnoissani. Kirjoittaessani yhteiskunnallisista aiheista välittyy enemmänkin toivoakseni Raamatun arvopohja, kuten 10 käskyä, joiden seuraaminen suojelee ihmistä ja koko Jumalan luomaa elämää.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Särkiö
    Pekka Särkiö

    Kenttäpiispa ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.