Ihmisen Poika tulee hetkenä, jota ette aavista!

Ihmisen Poika tulee hetkenä, jota ette aavista!

Tulkintaa Jeesuksen neljästä kuvauksesta uskovien
kahdenlaisesta kohtalosta Mt 24:45 – 25 mukaan
Hänen tulemuksensa yhteydessä


Jeesus kertoi opetuslapsilleen tulemuksestaan, jonka yhteydessä Hänen valittunsa kootaan Hänen eteensä tuomiolle. Tapahtumapaikka oli Öljymäki. Hän kehotti valvomaan ja olemaan valmiina, koska Hänen omansakaan eivät tiedä eivätkä edes aavista Hänen tulemisensa päivää (Mt 24:42-44). Jatkossa Hän esitti vertaukset uskollisesta ja pahasta palvelijasta (Mt 24:45-51), ymmärtäväisistä ja tyhmistä neitsyistä (Mt 25:1-13), palvelijoille uskotuista leivisköistä (Mt 25:14-30) ja kuvauksen Ihmisen Pojan edessä tapahtuvasta tuomiosta (Mt 25:31-46). Nämä kuvaukset muodostavat kokonaisuuden, jonka kohderyhmänä eivät ole kaikki, vaan ainoastaan Jeesukseen uskovat, kristityn nimeä kantavat, jopa ns. ”uudestisyntyneetkin”, ihmiset. Ulkopuolisia ei voida vaatia valvomaan, he eivät ole palvelijan toimessa eikä siten siitä myöskään vastuussa, ei heille ole uskottu leivisköitä eikä heitä voida tuomita sillä mittapuulla, millä uskovat vastuullisina Jeesuksen seuraajina tuomitaan. Jeesuksen kehotukset valvomiseen ja valmistautumiseen näiden vertausten kautta asettavat meidät ns. kristityt, Jeesuksen seuraajat, hyvin vakavan tosiasian eteen: Jeesuksen tullessa Hän erottelee meidät joko lampaina oikealle tai vuohina vasemmalle puolelleen! Meidän on siis syytä vakavasti tutkia laulun tekijän sanoin nykyistä uskovaisina elämistämme: “Kumpaan joukkoon kuulunet, molempiin et kuulu et!”

Uskollinen ja paha palvelija. Tässä vertauksessa Jeesus puhuu varoittavan sanan kaikille uskoville ja erityisesti sananpalvelijoille, papeille ja saarnaajille. Hän puhuu varoittavasti myös lahkohengessä oleville kristityille, suunnille ja lahkoille, kirkoille ja yhteisöille. Lahkohengen tunnusmerkkejä on, kun sanotaan: Me olemme oikeassa, muut ovat väärässä! Tuomio kuuluu ulkopuolisille, muttei meille, Jeesuksen omille ja Hänen seurakunnalleen! Pyhä Henki ei ole kuitenkaan vain lohdutuksen, vaan myös nuhteen Henki (Ilm 3:19). Lahkohengestä vapaa uskova kuuntelee myös nuhdetta omalle sydämelleen sallien joskus Siinain salamankin itselleen jyrinän kanssa leimahtaa! Hän on valmis tekemään tarvittaessa parannusta matkan varrella vielä vanhoilla päivilläänkin ja muuttamaan mielensä monessa asiassa. Ulkopuolisille sen sijaan hän antaa Vapahtajan kutsuvan äänen evankeliumin julistuksen kautta kuulua suloisesti Siionin vuorelta käsin jopa äänensäkin sopivaksi muuttaen.

Vertauksessa Jeesus ei puhu kahdesta eri palvelijasta, vaan yhdestä ja samasta palvelijasta, jolle nämä molemmat mahdollisuudet ovat avoinna. Opetuslapset voivat näin harhautua elämään ilman Jeesuksen tulkitsemaa Jumalan rakkauden käskyä. Siinä tilassa kosketaan Jumalan silmäteriin, joita ovat toiset Jeesukseen uskovat ja erityisesti Hänen “vähimmät veljensä” eli maailman silmissä halpa-arvoiset, mutta vähässä uskolliset Jeesuksen palvelijat. Tällainen on kuin humalatila, missä syödään ja juodaan tämän maailman juopuneiden kanssa. Tämä on todellista valvomattomuutta, sillä siinä on lakattu odottamasta Jeesusta, jonka tullessa kaikki kristityt asetetaan Kristuksen tuomioistuimen eteen ja tuomitaan sen mukaan mitä he ruumiissaan ollessaan ovat tehneet joko hyvää tai pahaa (2 Kr 5:10).
Sanonta “hakkaa hänet kappaleiksi” (j. 51) voidaan alkutekstin mukaan kirjaimellisen tulkinnan sijaan ymmärtää myös yksioikoisesti, että tällainen uskova erotetaan ja pannaan sivuun paikkaan, missä muutkin ulkokullatut eli tekopyhät ovat. Siellä odotetaan rangaistuksen alaisina muiden jumalattomien kanssa lopullista tuomion päivää (2 Pt 2:9). Tässä vaiheessa “sivuun heitetyt” eivät hyväksy vielä tätä tuomiota, vaan raivoavat Kristusta vastaan itkien ja hammasta purren. Tämä helvetti kestää tuhatvuotisen valtakunnan yli aina valkean valtaistuimen tuomioon saakka (Ilm 20:11-15). Tähän mennessä raivo on lakannut, sillä Jumala ei olisi oikeudenmukainen, jos Hän tällaisessa mielentilassa hylkäisi lopullisesti ihmisen. Valkean valtaistuimen edessä, (joka on siis eri tuomioistuin kuin Kristuksen tuomioistuin!) jolloin tapahtuu lopullinen ja viimeinen tuomio, vihakin on kuollut! Siinä vaiheessa jokainen ihminen – tulee hän sitten tuomituksi lopulliseen tuhoon, tuliseen järveen, tai vielä hänen nimensä löydetään sittenkin elämän kirjasta ja hän saa tuomionsa vain teoistaan – hyväksyy Jumalan vanhurskaaksi myöskin itseensä kohdistuneessa tuomiossaan, notkistaa polvensa ja tunnustaa “Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra” (Fl 2:11). Viimeisen tuomion jälkeen ei enää ole olemassa mitään jännitteitä eikä syytöksiä, vaan lepo ja rauha on laskeutunut kaiken luomakunnan ylle, “sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren” (Hab 2:14).

Ymmärtäväiset ja tyhmät neitsyet. Kristillistä seurakuntaa, ekkleesiaa, ei tässä vertauksessa vielä verrata morsiameen, kuten Johanneksen ilmestyksessä (Ilm 21). Uskovat ovat häävieraita. Jos tätä ei ymmärretä, vaan ryhdytään etsimään morsianta allegorisesti selitellen milloin mistäkin mielikuvituksen siivittämästä epäoleellisesta sivuseikasta, joudutaan jopa surkuhupaisaan sananselitykseen. Eräskin väitti, että morsian löytyy öisten öljynmyyjien pimeistä kojuista. Yleensäkään vertauksista ei pidä etsiä ja lähteä allegorisesti selittämään kaikkea mahdollista, vaan on kysyttävä sen varsinaista sanomaa. Tässä ei tarvita rikkiviisautta, vaan Jeesuksen sanoman vastaanottamiseen riittää se, mitä osalla morsiustytöistä oli. Ymmärtäväiset (viisaat) osoittivat käyttäytymisellään normaalia todellisuustajua, tervettä maalaisjärkeä ja päättelykykyä. Vertauksen pääajatus on, että on oltava valmis, kun Jeesus tulee. Oleellista ei tässä vertauksessa ole edes valvominen – kaikkihan nukahtivat! – vaan valmistautuminen. Taivasten valtakuntaa ei alkutekstin mukaan verrata tässä kymmeneen morsiustyttöön vaan iloiseen hääjuhlaan. Ylkä ei ole palaamassa häistä, vaan häähuoneesta mukanaan viesti (Lk 12:36; vrt. Mt 22:2): ”Kaikki on valmiina! Tervetuloa varsinaiseen hääjuhlaan! Nyt se alkaa!” Morsiustytöt edustavat uskovien seurakuntaa, ekklesiaa. He eivät ole mitään morsiamen “hunnunkannattajia” eikä muuta varsinaista morsianta heidän lisäkseen ole edes olemassa eikä tule. Tästä ainoasta Kristuksen seurakunnasta karsiutuu lopullisesti puhdas ja tahraton morsian, kun aika joutuu. Nyt he ovat vielä matkalla ja voivat oman valvomattomuutensa ja lyhytnäköisyytensä vuoksi joutua vaaraan, jopa tuomituksi vuohien joukkoon. Siksi Jeesus kehottaa kaikkia uskoviaan valmistautumaan oikealla tavalla. Lopullisen valinnan heistä (ei erikseen esimerkiksi juutalaisista, vaan sekä “juutalaisista että kreikkalaisista”, siis kaikista kansoista!) suorittaa Ylkä itse morsiamekseen.

Palvelijoille uskotut leiviskät. Tämäkin vertaus kehottaa valvomiseen, sillä talon Herra voi tulla millä hetkellä tahansa. Varsinainen perusajatus ei ole kuitenkaan odotus vaan odotusajan palvelutehtävän hoitaminen. Tulee valvoa ja toimia sen tehtävänannon mukaan, mitä kullekin on annettu ottaen samalla huomioon, että Herra voi tulla ja tulee milloin tahansa ja vaatii tilinteon. Uskoville on määrätty selkeä tehtävänanto: “Tämän valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman (= julistaa tiettäväksi) kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille ja sitten tulee loppu” (Mt 24:14). Tehtävän suorittamiseksi itse kullekin on annettu varat, leiviskät, kykynsä mukaan. Tämä “kyky” merkitsee alkutekstin mukaan voimaa (dynamis), voimavaroja annetun tehtävän suorittamiseen. Vastakkain ei vertauksessa ole vain ahkeruus ja laiskuus, vaan riskejä ottava rohkeus ja vastapuolena oman elämän turvaaminen ja varmistaminen. Kolmas palvelija ei ajatellut isäntänsä etua, vaan halusi turvata vain oman nahkansa. Jeesus asetti kuitenkin alttiiksi oman elämänsä ja odottaa sitä myöskin seuraajiltaan. Joka ei uskalla antaa omaa elämäänsä alttiiksi Jumalan asian hyväksi, tulee menettämään sen (Mk 8:34-36). Omaa imagoansa, kunniaansa ja “oikeassa olemistansa” suojeleva uskonnollisuus kuihtuu ja kuolee pois. Kelvoton (= hyödytön akhreion) palvelija tässäkin vertauksessa heitetään ulos pimeyteen eikä hänkään pidä kohteluaan oikeana, vaan itkee sisuaan ja kiristelee hampaitaan. Se on tilapäinen helvetti ja sen päässä häämöttää lopullinen tuho, tulinen järvi. Mutta elämän jatkuvuutta ja toimintaa osoittaa myöskin toisten palvelijoiden kohtalo, kun heille Herransa ilojuhlaan kutsun lisäksi annetaan lisää tehtäviä, koska ovat olleet “vähässä uskollisia”. Tämä osoittaa, että ylösnousemuksen jälkeen tuhatvuotisessa valtakunnassa on yllin kyllin toimintaa ja tehtäviä.

Mikä on siis oleellisinta tässä leiviskäin käytössä? Eiköhän se ole tuo ”kyky”, dynamis, voima. Omavoimaisuus ei riitä yhden tai useamman leiviskän saaneille. Kyvyt eivät riitä, tarvitaan matkaan lisävoiman lähde. Tässä tulemmekin monille niin kiusalliseen Pyhällä Hengellä täyttymiseen ja Pyhän Hengen saamiseen: Saadaanko Henki kasteessa, uskoon tulossa vai ns. uudestisyntymisessä vai tarvitaanko erillinen Pyhän Hengen kaste tai täyttymiskokemus, ”toinen siunaus”?

Näyttää siltä, että helluntailaiset ovat opillisesti selvemmillä vesillä kuin luterilaiset tai muut kirkot. Jeesus kehotti: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa…” ”teidät kastetaan Pyhässä Hengessä pian…” ”…Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne” (Apt 1: 4-5, 8)

Ei siis riitä, että on syntynyt Hengestä! Tarvitaan lisäksi Jeesuksen läsnäolo, ”Kristuksen sisäinen tunto”, muutoin ei selviä kaikista elämän taisteluista. Jeesus vakuutti, ettei Hän jätä uskoviaan orvoiksi, vaan tulee heidän tykönsä. Hän tulee Puolustajan, Pyhän Hengen ominaisuudessa, kunnes sitten tulee Isän luota vanhurskaana ja pilvien päällä. Ns. ylimmäispapillisessa rukouksessaan Isälleen Hän sanoo varjelleensa ja suojelleensa opetuslapsia Isänsä nimessä (Jh 17:12). Tätä varjelusta ja suojelua tarvitsevat uudestisyntyneet kristityt nykyäänkin. Maailma vihaa heitä (Jh 17:14). Tämän vuoksi ei ole mitään järkeä yrittää olla mieliksi maailmalle, olla maailman ystävä. Tämä maailma vihaa Jeesusta ja Hänen ystäviään. Kaveruus ei kannata. Koska he eivät ole tästä maailmasta, maailma vihaa sellaisia. Jos tahtoo olla maailman ystävä, tulee Jumalan viholliseksi (Jaak 4:4; Rom 8:7). Tämä vihollisuus, erottava väliseinä, on purettu ja kuoletettu (Ef 2:14,16) ja voitettu Jumalan rakkauden voimalla (Jh 3:16).

 

Jatkan seuraavassa blogissani ”Ihmisen Pojan edessä tapahtuvasta tuomiosta” (Mt 25:31-46) ja viimeisessä blogissani tällä foorumilla Ilmestyskirjassa mainittuja kahta ryhmää: 144 000 valittua ja suurta valkopukuisten joukkoa: Keitä he ovat?

 

Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että tehtäväni täällä päättyy ja olen tehnyt velvollisuuteni Lähettäjäni evankeliumia kohtaan. Aika näyttää!

Koettakaa siis kestää tvielä hetkisen tällaista ”harhaoppista", joka peittoaa kolminaisuusopin harhaoppina ja väittää, että suurin osa ns. kristityn nimeä kantavista ovat valinneet lavean tien kulkeakseen! On hyvä muistaa, että Jumalan rakkaus odottaa tällaisia harhaoppineita kuin esimerkiksi muitakin harhautuneita kääntymykseen voidakseen antaa heidän tähän asti tehdyt syntinsä anteeksi ja johtaakseen heidät lopullisen pyhityksen tielle, jota ilman kukaan ei ole näkevä Vanhurskauden Herraa, Jeesuksen seuraan ja Hänen verellänsä vihmottavaksi!

2 kommenttia

  • Kiitos runsaista vatauksista! Pahoittelen, etten ole päässyt vastailemaan tuoreeltaan heti. Vastailen nyt kimpassa joihinkin. Yksikään ei ole vastannut jo alussa esittämääni näkemykseen, että kaikki uskovat joutuvat Kristuksen tuomioistuimen eteen tuomiolle vastamaan uskostaan ja vaelluksestaan joko Jeesuksen kanssa kaidalla tiellä tai omaan voimaansa luottaen yksin lavealla tiellä. Blogiani on tähän mennessä luettu yli 700 kertaa! Mutta käydänpäs käsiksi Tuomaalan kommenteihin:

    Tapio Tuomaala:”Ei ole kovin fiksua ylläpidolta julkaista omakehujien juttuja. He saavat luterilaisuuden statuksen, kun pääsevät luterilaisen julkaisun blogistiksi. Joku heikkouskoinen voi ottaa tosissaan ja se saattaa olla askel äärikarismaattisuuden ansaan.”” “En tiedä, mitä blogisti yrittää, mutta lienee päässyt jossain vaiheessa helluntaiseurakuntaan. Äärikarismaattisuuden ääni on helppo tunnistaa esitystavasta. https://keskustelu.suomi24.fi/t/3600261/suuhusi-pasuuna Blogisti voisi vastata, onko kysymys samasta Reino Marjakankaasta kuin viestiketjussa.” “Kiitos K24 ylläpito, kun annatte Reino Marjakankaalle luterilaisen kirkon julkaisun statuksen. Siitä on hyvä jatkaa Juhani Raattamaan jalan jäljissä.”

    Kylläpäs Tuomaalalla on köykäiset tiedot tämän fooumin ylläpidon säännöistä! Vaadittiinko Sinulta, että sait luvan kommentoida täällä “luterilaista statusta” saadaksesi luvan? Etköhän meidän muiden tavoin maksanut muutamia euroja ja suostuit pelaamaan annetuilla säännöillä,jotta sait luvan kommentoida ja kenties blogata täällä! Mitä arvelet? Vaikuttavatko täällä esimrkiksi muutamat täällä kommentoivat Sepot ja Raulit kovin yltiöluterilaisilta? Entä sitten tietojesi “asiantuntevaiset ” lähteet? Katteettomia nettijuoruja. Etpä oikein vaikuta asiantuntevalta ja vastuulliselta Raamattu-keskustelijalta! Lähteittesi mukaan olen esimerkisi kuulunut helluntailaisiin. Voin tässä todeta, etten ole kuulunut koskaan mihinkään helluntaiseurakuntaan, (kuten Sinä) enkä ole niihin myöskään pyrkinyt. Minulla on yhdistys, Lähetyspalvelu-Mission Servic ry, jonka tehtävänä on edistää Jeesuksen Kristuksen lähetystehtävän toteutumista kaikessa maailmassa. Evankelumin julistus on tänä päivänä alakynnessä. Maailmassa syntyy yhä enenevässä määässä ihmisiä, jotka eivät kuule koskaan sanomaa Jeesuksen rakkaudesta. Jeesus lupasi olla joka päivä kanssamme maailmanajan loppuun saakka (telos = loppu, päämäärä). Syy on meissä. Jeesus ei ole saanut olla kanssamme. Kuljetaan mieluummin laveaa tietä, jossa Jeesus ei kulje kanssame. Jeesus käski seraajiaan, ei siis jualattomia, menemään Hänen kanssaan ahtaasta portista, kulkemaan kanssaan kaitaa tietä, missä seurataan Jeesusta, “minne ikinä Hän menee”, mikä merkitsee suostumista oman minän kuolemaan (“en enää elä minä, vaan Kristus elää minussa”)!

    Yhdistyksen puitteissa olemme ottaneet yhteytttä seuakuntiin eri kirkoissa ja yhteisöissä ja järjestäneet yhteistyössä syvemmän rukouselämän päiviä, Raamattu-herätyspäiviä ja Lähetysherätyspäviä.

    Näin tapahtui myös täällä Haminassa. Yhdistyksen puitteissa tarjosin täällä paikallisseurakunnalle yhteistyötä samalla kunnioittaen heidän tapojaan ja muita käsityksiään. Valitettavasti vanhemmiston puheenjohtaja ei informoinut edes vanhemmiston jäseniä tästä yhteistyöstä yhdistyksen kanssa ja kielsi minuakin olemasta muuta kuin hänen kauttaan seurakuntaan yhteydessä. Tästä seurasi, että eräänä iltana sain koko vanhemmiston nuhtelu- ja ojennuskäynnille kotiini. Että sellaista vallankäyttöä! Näin kävi myös täällä Haminassa luterilaisessakin seurakunnassa. Tämä kerrottakoon tasapuolisuuden vuoksi. Edellinen kirkkoherra häpäisi minut kaikkien kuullen: “Eipä sinua ole täällä seuakunnassa näkynyt!” Vastasin: “Miksi olisi pitänyt näkyä? Enhän ole koskaan firmaasi kuulunut enkä tule koskaan kuulumaan! Tulinpahan vain tervehtimään tuttuja ja muitakin kristittyjä.” Niin, Tapio Tuomaala. Ehdotan että perehdyt ensin asioihin, ennen kuin tulet omia luulojasi kommentoimaan. Teologisista asioista sinun tulee tietää myös huomattavasti enemmän. Ajattelustani löydät myös enemmän yhdistyksen tällä hetkellä tosin päivittämättömiltä sivuilta. Myöskin Suuhusi Pasuuna (Hoos 8:1) kaikki numerot löytyvät sieltä. Kantani äärikarismaisuuteen öytyy mies sieltä. Sitä tautia ei minussa ole. Hajuaistisi on tässäkin suhtessa kehnonlainen.

    Muten vihjaisin, Sinun tulee tietää huomattavastii enemmän, jos aiot keskustella kanssani! Vastauksia esittämiisi kysymyksiin saat vielä kun julkaisen blogini toisen osan piakkoin.

    Muille kommentaattoreille vastailen voimien mukaan!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Vastauksena kommenttiin Rauli Toivonen. Kiitos, Rauli, kommentistasi!

      Kirjoitit: “Näyttää siltä, että tässä keskustelussa kiinnitetään huomiota ikävällä tavalla blogistin taustaan ennemmin kuin siihen, mitä sanottavaa hänellä on. Ylläpito ei edellytä blogin laatijoilta eikä kommentoijilta valtakirkollista mandaattia. Marjakankaan saama palaute on tullut myös itselleni kovin tutuksi näinä kohta kolmena mukanaolovuotenani näillä sivuilla.”

      Tuttuahan tämä on. Varsinkin, kun taustatiedot ovat valhetta alusta loppuun. Tämä on todistettavissa kirjallisista tuotannoistani, mutta ihmettelen, että Tuomaalakaan ei suosti edes takistamaan levittämiään väitteitä.

      Poistelin täällä useita trollien kommentteja, joissa välttämättä haluttiin palata uudestaan näkemyksiisi arkkienkeli Mikaelin roolista. Asiastahan olemm mekin keskustellet keskenämme ja puolin ja toisin olemme todenneet näkemyksemme. Asiahan pitäisi olla täysin selvä. Onko niin, että jos joku saadaan oletetusta harhaopista kiinni, hänet voidaan saman tien tuomita tällä perusteella kaikista muistakin käsityksistä vähintäin ruttotautisena eristettäväksi! Enpä ole tavannut tai edes kuullut kenestäkään julistajasta, että kaikki olisi virheetöntä! Jeesus opetti, että ne ovat jumalia, joille Jumalan Sana tuli, eikä “Raamattu voi raueta tyhjiin”. Jo ensimmäinen käsku kieltää ketään tai mitään, siis näitä muita “jumalia”pitämästä ainoan elävän Jumalan rinnalla. Ketään saarnamiestä, pappia tai joitain muita julistajahenkilöitä tai järjestöjä, kirkkoja, ei saa pitää Tosi Jumalan, Jahven ja ihmisen välissä. Ainoa Välimes on ihminen, Kristus Jeesus,Jumalan Poika, niin opettaa Raamattu, Jumalan ilmoitus! Hänen vähäisiä veljiään, jotka etupäässä kulkevat maajalassa, joskus ovelta ovelle ja joskus erehtyvätkin, meidän tulee kohdella kuin Jumalan silmäteriä, osoittaa heille henkilöinä täyttä rakkautta:”Kaikki se peittää, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii”!

      Kiitos vielä kommentistasi, jossa huomasit, että tulisi enemmän kuunnella, mitä blogisti sanoo kuin kiinnittää huomiota hänen taustaansa! Kyllähän meille monille on langennut se luontaisetu, että “ihmiset puhuvat valhetellen kaikkinaista pahaa”!

      Jatkankin tänään 18.10.17 klo 13:52 tätä kommenttiani Raulille.

      Rauli, kirjoitat kommentissasi jatkossa: “Asiaankin on menty. Tapio Tuomaala kiinnittää erinomaisen täsmällisesti huomiota kahteen(2) erilaiseen ilmaukseen lopun aikoja koskien.”

      Mielestäsi tässä imartelet (tapasi mukaan, tällä kertaa) Tuomaalaa, etkä ole johdonmukainen siihen, mistä tuossa edellä kiittelin. Et ole myöskään kommentoinut tätä millään lailla. Minusta tällainen on epärehellisyyttä. Koska meilä molemmilla on aivan toisenlainen Raamattu-käsitys ja Sinulla näkyy olevan liikkeessäsi epäjumalaksi korotettu hallinto, tuo kusumanne “uskollinen orja”, jota minä kieltäydyn kumartelemasta, ehdotan, että lopetamme sen vähäisen kommentoinninkin keskenämme. Haluan ajaa täysillä valoilla eteen päin. Tämä ei tarkoita mitään tuomiota puoleltani. Jatka vain Rauli, käsitystesi kertomista. Se on Sinun oikeutesi! Halan muistuttaa Sinua, että evakeliumi, jota haluan julistaa, lupaa täyden aneeksiannon kaikesta menneestäsi siitä huolimatta, että ruumiillisesti menehdymme kaikki Kaikkivaltiaan vanhurskaan päätöksen mukaan, emme tarvitse muuta, kuin käännymme takaisin etsimään Jumalaa ja Hän antaa varmasti löytää itsensä ja antaa uskon lahjan Hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön, että tätä kautta saamme uuden elämän, joka kestää ikuisesti. Vahurskaan Jumalan eteen ei kukaan ole päässyt taivaaseen paitsi tietenkin ainoa välimies, ihminen Kristus Jeesus, Hänkin Jumalan antaman lahjavanhurskauden puku päällänsä! Poista, hyvä Veli, poista epäjumalasi ensin elämästäsi. Ketään muuta uskollista orjaa ei ole olemassa kuin meidän Herramme ja Vapahtajamme!

      Tästä lähtien poistan kaikki kommenttisi täältä.En halua imarrella ketään! Terveisin Reino.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Reino Marjakangas
    Reino Marjakangas

    Varsinaisen leipätyöni olen tehnyt peruskoulun luokanopettajana eri puolilla maata. Työni ohella olen pikku ikäni (ikävuosia kertynyt vasta vähän yli 80 vuotta) tutkinut aktiivisesti Raamattua, sen alkukieliä, selitysopia ja teologiaa, lukenut paljon edellisten aiheiden lisäksi myös kirkkohistoriaa, kulttuuri-. ja filosofianhistoriaa, uskonnonhistoriaa, huomatakseni iän karttuessa todeksi Raamatun sanan: Tieto katoaa (ainakin päästäni, hah!). Äskettäin sain painosta kirjani "Avioliitto Raamatun valossa". Aineiston kokoamisessa ja kirjoittamisessa taisi vierähtää yli 50 vuotta, hitaasti hahmottava kun olen. Kirja on itse asiassa selitystä Raamatun ensimmäisiin kymmeneen lukuun (1.Ms 1-10) luomisesta lähtien. Jos ketä kiinnostaa, voi kirjan avulla tutustua tarkemmin ajatteluuni. Kirjani ei ole ehtinyt kaupan hyllyille, mutta allekirjoittaneelta sitä voi tiedustella lähemmin, sähköposti reino.marjakangas(at) lahetyspalvelu.fi, puh 0400 684 344. Annankatu 18, 49400 Hamina.