Nykyisen peruslakimme 6 § mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perustuslain kohta ei tarkoita pelkästään sitä, että voimassaolevia lakeja sovelletaan yhdenvertaisesti kaikkiin ihmisiin, vaan sitoo myös maamme eduskuntaa säätämään lait sellaisiksi, että yhdenvertaisuus toteutuu. Silloin kun eri ihmisryhmiä kohdellaan lainsäädännössä eri tavoin, voi perusteena olla vain ihmisten erilaiset edellytyksen huolehtia oikeuksistaan ja velvoitteistaan taikka henkilön omien tai muiden ihmisten perusoikeuksien tosiasiallinen toteutuminen taikka niiden edistäminen. Näistä esimerkkeinä vaikkapa äänioikeuden ikäraja, joka tulee suoraan perustuslaista, oppivelvollisuus josta on säädetty perustuslain nojalla sekä muihin perusoikeuksiin kuten uskonnonvapauteen liittyvä lainsäädäntö.

Uskonnonvapauteen kuuluu, että jokaisella uskontokunnalla on oikeus itse päättää esimerkiksi opistaan ja uskonnollisista riiteistään. Jälkimmäisessä asiassa toki niin, ettei henkilön muita perusoikeuksia, kuten oikeutta elämään tai henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei loukata. Uskonnonvapaus jo itsessään sisältää opillisten seikkojen huomioon ottamisen, eikä niistä tarvitse yleisellä lailla erikseen säätää.

Uskonnon vapauden vuoksi esimerkiksi Suomen ortodoksinen kirkko voi rajoittaa pappisvirkaan vihittävät sukupuolen perusteella sekä kieltää jo virassaan olevia pappeja solmimasta avioliitto sikäli kun nämä haluavat säilyttää virkansa. Avioliittolain mukaista oikeutta siviilivihkimykseen ei uskontokunta kuitenkaan voi evätä. Seuraamuksena on siis vain viran menetys, ei solmitun avioliiton mitätöinti. Mikäli pappeja koskeva kielto avioliiton solmimiseen liitettäisiin suoraan avioliittolakiin, tulisi sellaisesta muutoksesta säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakimme ei kuitenkaan torju kirkon kaanoneita, eikä kaanonien mukainen toiminta taikka niitä kunnioittava erillislainsäädäntö ole perustuslakimme vastaista. Sama pätee Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, joka niin ikään päättää itsenäisesti riiteistään.

Periaatteessa kirkko voisi esimerkiksi päättää, että avioliiton solmiminen samaa sukupuolta olevan kanssa merkitsee  seurakunnan jäsenyydestä erottamista. Sellaisesta ei ole päätetty, eikä sellaista ole kirkossamme edes esitetty. Joissakin toisissa uskontokunnissa näin kuitenkin toimitaan ja siis aivan laillisesti. Uskontokunta voi itse päättää jäsenyytensä edellytyksistä ja ihmisen perusoikeus joko kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan voi toteutua vain näiden edellytysten täyttyessä.

Kuten jo edellä totesin, ihmisten erilainen kohtelu on mahdollista myös valtiovallan omalta taholta silloin, kun asialle on laissa säädetty peruste. Nykyisen perustuslakimme mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Tämä ei säädös vielä aseta kansalaisia keskenään eri asemaan. Asevelvollisuuslaki kuitenkin rajaa yleisen asevelvollisuuden määrätyn  ikäisiin miespuolisiin kansalaisiin. Ihmiset on siis ensinnäkin jaettu lailla miehiin ja naisiin ja sitten heille on asetettu sukupuolen perusteella erilaisia velvoitteita. Uuteen laakiin vastaavanlaista säädöstä ei voitaisi tehdä muutoin kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä.  Kansalaisia ei voida tavallisella lailla asettaa kyseisellä tavalla erilaiseen asemaan.

Myös voimassa oleva työlainsäädäntömme oikeuttaa joissakin tapauksissa ihmisten erilaisen kohtelun. Nykyinen työsopimuslakimme edellyttää henkilöperusteisen irtisanomisen osalta, että syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa otetaan huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.  Laki antaa siis perusteen ihmisten erilaiseen kohteluun kulloisistakin olosuhteista riippuen. Tämä siis nykylainsäädännössä.

Nyt maamme hallitus on valmistelemassa lainsäädäntöön muutosta, että pienellä yrityksellä pelkästään kokonsa perusteella olisi oikeus vähäisempiin irtisanomisperusteisiin, tämä siis rajaamatta pois esimerkiksi suurempien yhtiöiden sisar- ja tytäryhtiöitä. Lakimuutos siis asettaisi pienten yritysten työntekijät kategorisesti muita heikompaan asemaan edistämättä samalla minkään väestöntyhmän perusoikeuksia.

Perustuslakimme mukaan julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Hallitus onkin perustellut lakihanketta mahdollisilla työllisyysvaikutuksilla. Ehdotettu lakimuutos ei kuitenkaan velvoittaisi yrityksiä palkkaamaan yhtään uutta työntekijää. Näin ollen edistäisi ihmisten subjektiivista oikeutta työhön, vaan nimenomaisesti heikentäisi sitä. Nähdäkseni lakimuutos edotetussa muodossaan edellyttäisi perustuslain säätämisjärjestystä.

Kun tavoitteena on lisätä työllisyyttä nimenomaan pienten yritysten kautta, olisi toimivampi tapa tukea verohelpotuksella ensimmäisen työntekijän palkkaamista ja lisät yrittäjien henkilöstöhallinnollista osaamista koulutuksen ja neuvontapalvelujen keinoin. Tällöin ihmisten keskinäiseen yhdenvertaisuuteen ei olisi tarvetta puuttua.