Ihmisoikeuksien julistus 70 vuotta ja Euroopan neuvoston vaietut (?) ihmisoikeussuositukset

Menneinä vuosina on oltu huolissaan siitä, että ihmisoikeuksien yleispätevyys on ajoittain kyseenalaistettu tavalla, joka on loukannut niiden perustavia arvoja. Luonnollisesti on muistettava, että oikeuksien kääntöpuolena ovat aina yhtäläiset velvollisuudet ja vastuu. Yksilön oikeuksia ei voida erottaa kaikkien yhteisistä oikeuksista. Myös paikalliset olosuhteet tulee ottaa huomioon, mutta yksilön ihmisarvoa ei kuitenkaan tulisi vahingoittaa. Kristillisestä näkökulmasta tämä perustuu rakkauden kaksoiskäskyyn ja siihen, että jokainen on ainutkertainen persoona, Jumalan kuvaksi luotu. Velvollisuudet käyvät hyvin ilmi mm. kymmenestä käskystä.

Uskonnonvapaus kuuluu perustaviin ihmisoikeuksiin. Historiallisesti tämä selittyy jo sillä, että Amerikan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen laatijoissa oli Euroopasta uskonvainoja paenneiden jälkeläisiä. Vaikka ihmisoikeuksien kokonaislogiikan kannalta asia on aika selvä, edelleen saamme kamppailla tämän YK:n ihmisoikeuksien julistuksen peruslauseen toteutumisen puolesta kaikkialla maailmassa:
"18. artikla. Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja."

Euroopassa ihmisoikeuksien parissa toimii mm. Euroopan neuvosto, ja Suomi on sen puheenjohtajamaa 2018-2019. Yksi Euroopan neuvoston antama suositus vuodelta 2010, jota Suomi ei ole edelleenkään toimeenpannut, mutta joka nyt olisi hyvä tilaisuus toteuttaa, on "oikeus kieltäytyä omantunnon syistä laillisessa lääketieteellisessä hoidossa". Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous toteaa: "1. Yhtäkään henkilöä, sairaalaa tai instituutiota ei tule pakottaa, pitää vastuullisena tai syrjiä millään tavoin, koska se kieltäytyy suorittamasta, ottamasta vastaan, avustamasta tai suostumasta aborttiin, raskauden keskeyttämiseen tai eutanasiaan tai mihinkään toimeen, joka saattaisi aiheuttaa ihmisen sikiön tai alkion kuoleman, mistään syystä... 4. Ottaen huomioon jäsenvaltioiden velvollisuuden varmistaa pääsy lainmukaiseen lääketieteelliseen hoitoon ja suojella oikeutta terveyteen sekä velvollisuus varmistaa kunnioitus terveydenhuollon tarjoajien ajatuksen, omantunnon tai uskonnon vapautta kohtaan yleiskokous kutsuu Euroopan neuvoston jäsenvaltioita kehittämään kattavia ja selkeitä sääntöjä, jotka määrittelevät ja sääntelevät kieltäytymistä omantunnon syistä suhteessa terveys- ja lääketieteellisiin palveluihin ja jotka:
4.1. takaavat oikeuden kieltäytymiseen omantunnon syistä suhteessa osallistumiseen kyseessä olevaan lääketieteelliseen toimenpiteeseen;
4.2. varmistaa, että potilaita informoidaan kieltäytymisestä omantunnon syistä hyvissä ajoin ja osoitetaan toiselle terveydenhuollon palvelun tarjoajalle;
4.3. varmistaa, että potilaat tulevat asianmukaisesti kohdelluiksi, erityisesti hätätilanteissa."

Tuore Euroopan neuvoston julkilausuma, joka odottaa Suomenkin toimenpiteitä, liittyy Euroopassa ja globaalistikin voimistuneen antisemitismin määrittelyyn: Neuvoston julkilausuma antisemitismin torjunnasta ja yhteisen turvallisuustoimintamallin kehittämisestä Euroopan juutalaisyhteisöjen ja -instituutioiden suojelemisen parantamiseksi. Julkilausuma mm. "KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA, jotka eivät vielä ole niin tehneet, vahvistamaan holokaustin muistoa vaalivan kansainvälisen järjestön Holocaust Remembrance Alliance (IHRA) soveltama antisemitismin määritelmä, joka ei ole oikeudellisesti sitova, käyttökelpoiseksi ohjenuoraksi muun muassa lainvalvontaviranomaisten koulutuksessa, jotta nämä voisivat tehokkaammin ja vaikuttavammin tunnistaa antisemitistiset iskut ja tutkia niitä,"

5 kommenttia

  • Juhani Ketomäki sanoo:

    En ota kantaa itse kirjoituksen sisältöön. IhmiKuitenkaan se, mitä Euroopan neuvosto lausuu, ei muodosta mitään velvoitetta millekään maalle. Se on kannanotto johonkin asiaan

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Yrjö Sahama sanoo:

    On syytä muistaa, että Euroopan neuvoston jäsenet ovat ratifioineet Euroopan ihmisokeussopimuksen, joka, toisin kuin YK:n ihmisoikeuksien julistus, on jäsenvaltioita velvoittavaa lainsäädäntöä ja jonka toimeenpanoa valvoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Tässä tarkoitetut suositukset eivät ole pakottavaa lainnsäädäntöä, mutta ne ovat ihmisoikeuksien tulkintaa ohjaavia periaatelausumia, jotka sopimusvaltioiden on syytä ottaa vakavasti sopeuttaessaan kansallista lainsäädäntöä ihmisoikeussopimuksen mukaiseksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Juhani Ketomäki sanoo:

    Millä perusteella ne ovat ihmisoikeuksien tulkintaa ohjaavia eli mikä on niiden asema oikeuslähteenä?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Yrjö Sahama sanoo:

      Suosituksiin ei voi vedota oikeudessa, koska ne eivät ole sitovia, kuten itse sopimusteksti. Mutta kansallisten säädösten valmistelussa on syytä tiedostaa, miten yleensä Euroopassa ajatellaan ihmisoikeuksien käytäntöön soveltamisesta. Yleislinjasta toki voi suvereeni valtio poiketa painavista syistä, mutta silloin on vaarana joutua alttiiksi kielteiselle julkisuudelle.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Tomi

    Jälleen kerran olet tuonut erittäin merkittäviä näkökohtia esille tekstissäsi.

    Kiitos Sinulle hyvästä tekstistäsi!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Tomi Karttunen
    Tomi Karttunen

    Minut vihittiin papiksi v. 1994 ja olen toiminut pääosin seurakuntapappina mutta myös apurahatutkijana sekä vuoden systemaattisen teologian lehtorina. Väittelin v. 2004 Dietrich Bonhoefferin teologiasta. Vuoden 2008 joulukuusta olen työskennellyt teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa. Olen myös systemaattisen teologian, erityisesti ekumeniikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa.