Ikävät Vanier-uutiset

Jean Vanier (1928-2019) nousi Suomessakin tärkeäksi hengelliseksi esikuvaksi. Hän oli perustanut Ranskan Trosly-Breuil'ssa kehitysvammaisten Arkki-yhteisön, joka levisi ympäri maailmaa. Tällä hetkellä Arkkeja on maailmalla 154 kaikkiaan 38 maassa. Yksin kanadalaisen Vanierin kotimaassa niitä on 31. Lisäksi Vanier on ollut mukana perustamassa Foi et Lumière -kohtaamisyhteisöjä vammaisille, joita on 1400 kaikkiaan 86 maassa.

Nyt lauantaisen uutismyrskyn jälkeen kuva Vanierista on muuttunut. Tässä parin minuutin uutispätkä Kanadan CBC:ltä. Paris-Match kutsuu tilannetta "skandaaliksi": vuosina 1970-2005 Vanier oli hyväksikäyttänyt hengellisen ohjauksen yhteydessä kuutta täysi-ikäistä ja ei-kehitysvammaista naista. Lisää voi tulla esiin. Pitkä raportti on nyt niin sanotusti "ulkona".

Ensimmäiseksi Vanier-raporttiin näyttää kristillisessä mediamaailmassa puuttuneen jesuiittojen lehti America Magazine. Se on myös valmis tarkastelemaan, missä määrin Vanieria pidettiin jo ikään kuin pyhimyksenä: Colleen Dulle pohtii, miten yhdistää miehen hyvä ja paha. Pyhyyttä voi hänen mukaansa silti olla. Ja tarjosihan kokemus Arkissa työskentelemisestä vaihtoehtoajattelua kokonaiselle sukupolvelle, myös Dullen ystävälle. Itsekin muistan, kuinka kolme vuosikymmentä sitten Vanierin tuntenut Anna-Maija Raittila kertoi Arkin tunnelmia Helsingissä ja kuinka Murrettu ruumis, Vanierin mietelmävihkonen, oli myynnissä siellä täällä. Vanier oli rankassa työssään itsekin jossain kohtaa "avohaava", muistan Raittilan sanoneen. Rauhaa.

Ja kuitenkin: Vanierilla oli yksityiselämä, joka oli kuin paperiarkin kääntöpuoli. Sitä ei yleisesti tunnettu. Vuonna 2016 eräs naissuhde otettiin Vanierin vielä eläessä esiin, mutta hän piti sitä raportin mukaan "molemminpuolisena" juttuna.

Marraskuun alussa luettiin madonlukuja apostoli Johanneksen nimeen vannoneille sääntökunnille. Tätä juttua yhdistää Vanieriin selkeimmin yksi henkilö: Thomas Philippe. Sekä Thomas että hänen veljensä Marie-Dominique saivat kanonisen rangaistuksen jo 1950-luvulla, mutta rangaistukset annettiin kaikessa hiljaisuudessa ja Philippet saattoivat jatkaa toimintaansa 1960-luvulla. Olen dokumentoinut tätä marraskuun blogissa, joka tuntuu nyt ajankohtaiselta. Jo tuolloin La Croix International mainitsi yhteyksistä Vanieriin. Nyt on tullut lisää tietoa, ja samalla lisää tuskaa. Apostoli Johannesta ainakin luettiin tässäkin veljestössä kuin piru Raamattua?

On selvää, että Vanierin ja Thomas Philippen yhteistyöllä on ollut pitkät juuret. Dominikaanien valtava Le Saulchoir -oppilaitos on lähellä Pariisia ja siellä L'Eau Vive ('Elävä vesi') -yhteisössä asui opiskelijoita juuri Philippen ja Vanierin hoitamassa asuntolassa. Lyhyesti sanottuna: sen tarina päättyi 1950-luvun puolivälissä Philippen veljesten saamiin kanonisiin rangaistuksiin. (Tarkkoja dokumentteja ei Vatikaanista heru yhäkään, kuten raportti kertoo.) Vanieria ei ordinoitu papiksi. [Edit: Vuosina 1952-1964 kun Philippeä oli kielletty johtamasta l'Eau Viveä, Vanier toimi johtajana alkuvuodet kun se oli vielä pystyssä. Kiellettyinäkin aikoina juuri Vanier saattoi Philippeä salaa yhteyksiin liikkeen nunnien kanssa, ja nämä olivat mukana pystyttämässä Arkkia, raportti kertoo miesten kirjeenvaihdon pohjalta.]

[Edit: Jo 1950-luvulla tuli siis kanoninen rangaistus: Thomasille hyväksikäytöstä 1956 ja Marie-Do'lle veljen suojelemisesta 1957. Molemmilta onnistui silti järjestön perustaminen: Thomasilta Arkin ja Marie-Dominiquelta Saint-Jean-sääntökunnan, mistä La Croix syyttää dominikaanien löperyyttä.] Thomas Philippe oli Trosly-Breuil'n lähellä Le Val Fleurin pappina ja Vanier tutustui häneen Troslyssa 1963. Tämä käy muuten ilmi Vanierin teoksen Homme et femme il les fit pour une vie d'amour authentique ('Miehen ja naisen hän teki aitoa rakkautta varten', 1984) johdannosta. Arkki aloitti toimintansa vuotta myöhemmin.

Koska Philippen veljesten toiminta on ollut tapetilla jo useita vuosia, on sitä koskevaa dokumentaatiotakin saatavilla. Wikipedia-artikkeli Thomas Philippestä sisältää viitteitä mm. Avnef-järjestön ("Ranskan UUT") säilömiin dokumentteihin. Eräs näistä (viite 6) on Arkissa (!) työskennelleen Anne-Claire F:n antama pitkä todistus (ei aukea joka selaimella) Philippen veljesten toiminnasta. En mene yksityiskohtiin, mutta sanon pari asiaa "hengellisen ohjauksen" (=hengellisen väkivallan) luonteesta. Se oli asteittain etenevää lähestymistä. "Marie-Do" viittasi "ystävärakkauteen", Thomas puhui "mystisestä uniosta", jossa ei ollut enää hän ja nainen, vaan "Jeesus ja Maria". (Niin muuten Vanierkin toimintaansa perusteli. Tosin hän oli raportin mukaan "hellä" mies.) Thomas oli tarkoitushakuisesti sisustanut vastaanottotilan, jossa oli yksi sisääntulo toimistoon ja toinen makuuhuoneeseen - ja näiden välinen ovi avoinna. Tällainen mies oli siis Arkin perustaja Vanierin kanssa, tai oikeastaan Troslyssa jo ennen häntä. Todellisuudessa Vanier soitti siis Arkin 2-viulua?

Yhteistä uhreille, kuten Anne-Clairen tapauksessa, oli eräänlainen isähahmon puute. Naiset, joita houkuteltiin, olivat Arkin avustajia tai nunnia. "Psychological hold" toistuu raportissa. Miehet osasivat asiansa, ja vaiettu seksuaalisuus varsinkin pappi-nunna-tilanteessa on antanut vaikenemisen valttikortit. Entinen noviisi Doris Reisinger (e. Wagner) kertoo kirjassaan Nicht mehr ich samantyyppistä ongelmatiikkaa: vaiettu todellisuus hallitsee - samaan viittaa myös Anthony de Mellon Havahtuminen.

Jean Vanierin teos "miehen ja naisen autenttisesta rakkaudesta" on käännetty myös ainakin englanniksi ja portugaliksi. Kirja pohtii kehitysvammaisten seksuaalisuutta ja ottaa myös kantaa: itsetyydytys, joka voi "sitoa yksilön itseensä", ja tanskalainen kehitysvammalaitos, joka kehotti "koskettelemaan toisia" ja kasvamaan kohti seksuaalista itsetoteutusta, saivat Vanierilta lempeän mutta määrätietoisen tuomion. Pääpaino on siinä, että Arkki voisi olla yhteisönä rakastava. Lopulta kirjasta ei oikein saa selvää, miten kehitysvammaisista seksuaaliolentoina tulisi ajatella. (Kirja on lojunut itsellä hyllyssä kohta 30 vuotta, mutta onneksi en ole heittänyt pois; isä Daniel Hess kehui sitä 2019.) Vanier myöntää, että aluksi "keharien" kaikki seksuaalisuus kiellettiin - samaa sanoo myös Anne-Clairen todistus, hänhän työskenteli (!) pitkään Arkissa. Mutta seksuaalisuuden totaalikieltäminen ei ollut Anne-Clairen mukaan tervettä ja siitä luovuttiin. Hämmentävää yhtä kaikki.

Vanier on isona juttuna mm. National Catholic Reporterissa. L'Archen tiedote kertoo, että Vanier toimi Philippen tekojen peittelijänä ja lisäksi oppi seksuaalihäirintätekniikkansa juuri häneltä. Hän käytti naisten hädänalaista asemaa hyväkseen. Joka tapauksessa Arkki-yhteisö korostaa olevansa turvallinen paikka hoidokeille.

Oli Arkin kehitysvammahoidon laita sitten miten tahansa olikaan, niin Vanier on ihmisenä pudonnut jalustalta eilen lauantaina. Raskasta taakkaa kantaa kirkon järjestelmä, joka ei valvonut Philippen veljesten toimintaa kerran lausutun tuomion jälkeen, ja dominikaanien yhteisö joka tunsi heidät. Tosin, kuten totesin, Philippen veljesten menneisyys on tiedetty pitkään mutta sen yhteyttä Vanieriin ei. Vanier saikin vuosien saatossa isoja tunnustuksia: Légion d'Honneur, Templeton Prize ym.

Lähitulevaisuus näyttää, miten Arkin johto suhtautuu tähän kaikkeen. Tutkimus on tehty, ja se on Arkin itsensä tilaama. Juuri se on asian valopilkku. Vanier kuoli viime vuoden keväällä, joten häneen sillä ei ole vaikutusta. Meitä Vanieria esikuvana pitäneitä saa - ja täytyy - harmittaa. Silti: Rauhaa - paix - shalom.

6 kommenttia

  • Jukka Raunu sanoo:

    Marie-Dominique Philippeä (1912-2006), Thomasin veljeä, koskevassa wiki-artikkelissa lainataan paavi Franciscuksen kaikkein rankinta arviota sääntökuntaongelmista 2019, kun hän puhui “seksiorjuudesta”. Kommenttia muutettiin pian “manipulaatioksi”. https://en.wikipedia.org/wiki/Marie-Dominique_Philippe Tämä ja ARTEn (alla) dokkari oli niin rankka juttu, että veljentytär Marie lähti vastarintaan ja selittämään P. Johanneksen kontemplatiivi-sisarten sekavaa historiaa. [Samalla hän sanoi luottavansa, että Vanier ei olisi ottanut turhia riskejä Thomasin kanssa, ja halusi nolata todistajien mielenterveyttä. -Miten on 22.2. jälkeen?] “Marie-Do” tutki 1930-luvulla filosofiaopinnoissaan muuten Aristotelesta, kuten Vanier 1960-luvulla. Yhteyttä, vai sattumaa? Mitä isoveli (1906-1993) Thomasiin tulee, niin Arkki sanoo 2019 kuulleensa tämän hyväksikäytöistä vuonna 2014, vuosikymmen kuoleman jälkeen. Thomasia oli kuitenkin 1956 kielletty harjoittamasta papintöitä ja varsinkaan hengellistä ohjausta. Wikipedia kertoo, että esim. kirja Contemplative Life (New York: Crossroad) julkaistiin 1990. Voiko enää julkisemmin toimia? Arkin Summary Report tekee selväksi, että kaksi naista valitti Ranskan dominikaaniprovinssiin l’Eau Viveä johtaneesta Thomasista jo toukokuussa 1951 ja hän jätti l’Eau Viven tuolloin kouluttamattomalle, 23-vuotiaalle (!) Vanierille huhtikuussa 1952. Vasta 2019 syntyi Philippen “syntisen perheen” mega-nega-julkisuus. Thomasin toimien peittely toimi lähes 7 vuosikymmentä – Arkissa 2014 saakka joka tapauksessa. Ehkä eniten kyselyttää, mikä sai Vanierin löytämään tiensä juuri l’Eau Viveen joka oli aloittanut toisen maailmansodan jälkeen? Hänen isänsä oli 1945 Kanadan suurlähettiläänä Pariisissa, joten ranskantaitoinen Jean toki tunsi valtakuntaa. Hänellä oli 40-luvun lopulla alkamassa ura Kanadan laivastossa. Se vaihtui työhön Ranskassa. Huomiota herättää Jeanin 1950-luvun toiminta: vuonna 1956 l’Eau Vive suljettiin Thomasin kanonisen tuomion yhteydessä. Thomas oli ollut dominikaanien komentamana syrjässä 1952-1956 mutta johti sitä “tiskin alta” Vanierin kautta ja myöhemminkin 1956-1962 Vanierin kerrotaan pitäneen yhteyttä Thomasiin ja nähtävästi juuri Bouvines‘n nunniin. (Kyseessä oli 1945-2003 dominikaanien käytössä ollut linna, joka kuului alunperin Thomasin ja Marie-Dominiquen isoisälle, joka oli pormestari.) Vatikaani siirsi äiti Cécilen, Thomasin ja Marie-Don sisaren, pois “kotiluostarin” abbedissan paikalta tämän suojeltuaan Thomasin toimintaa siellä. (Samasta annettiin huomautus enolle Pierre-Thomas Dehaulle.) Vatikaanin arkistojen aukeaminen 4. maaliskuuta voi tuoda lisätietoa. Nunnien hyväksikäytöstä on filmi: ARTEn dokkarilla on pituutta 1 h 36 min, mukana Doris Saksasta, varttitunnin kohdalla on kaksi naista todistamassa Thomasin tekosista Arkissa. Juuri ARTE-reportaasi 2019 laittoi nähtävästi ulkopuolisen konsultin liikkeelle. Aiempi työ (Arkin sovintojumalanpalvelus 2017 ym.) ei ollut riittänyt selvittämään tilannetta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Hyvää työ olet tehnyt. Vaatii paljon perehtymistä ja taitoa kirjoittaa, selvittää vaikeita asioita. Surulliselta kuulostaa, onneksi asiat ovat tulleet esille ja niitä voi ainakin jollakin tavalla käsitellä. Voimia tuleviin kirjoituksiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Raunu sanoo:

    Tämä Vanier-tapaus harmittaa erityisesti: hänet koettiin heikoimpien ystäväksi. Hänen hengellisyytensä oli pienen ihmisen tasolla. Ja kuitenkin kaikki näyttää nyt erilaiselta. Eikä tätä tarvitse kenenkään “selittää”. Tuleva arkistojen avautuminen ja kardinaalien Pell & McCarrick tuleminen viimeiseen instanssiin herättää isoja kysymyksiä. Mutta peruskysymykset ovat ihmisen kysymyksiä. Ne liittyvät ammatillisuuteen, kehollisuuteen ja ihmiskäsitykseen yleensä. Tässä kanadalaislehdestä asiallinen pohdinta, jossa Thomas Philippeä kylläkin verrataan Rasputiniin. Varmaan syystä? https://www.theglobeandmail.com/opinion/article-beyond-jean-vanier-protecting-the-legacy-of-service-to-the-vulnerable/

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tämä on surullinen uutinen. En paljoakaan muista Vanierista, mutta aikanaan tulin tietämään hänet, kun luin Anna-Maija Raittilan tekstejä ja luin Taize´n yhteisöstä ja vastaavista. Taisin lukea myös jonkin Vanierin kirjan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Raunu sanoo:

    Michael Higgins, joka esiintyy em. The Globe and Mail -jutussa on tässä Christiane Amanpourin haastateltavana CNN:llä 27.2. Hän kertoo kokemuksestaan elämäkerran kirjoittajana. Jean Vanier halusi kertoa ennen kaikkea Arkin historiaa ja vaivautui puhuessaan itsestään. Kirjailija ei saanut käyttöönsä henkilökohtaista arkistoa tuolloin. Vanierin kuoltua on – onneksi – löytynyt Thomas Philippen kanssa käyty kirjeenvaihto ja tullut myös tietoa Philippen saamasta kanonisesta rangaistuksesta. Higgins, joka on kirjoittanut myös hyväksikäyttöskandaalista, pohtii päänsä puhki miksi Vanier lähti toimimaan Philippen kanssa, koska hän ainakin itse tiesi rangaistuksesta. Selitys näyttää olevan sama kuin muilla elämäkertakirjoittajilla, eli että heidät “johdettiin uskomaan että Philippen rangaistus perustui [vain] heterodoksiaan” eli harhaoppisiin mariologisiin ym. käsityksiin. https://edition.cnn.com/videos/tv/2020/02/27/michael-higgins-amanpour-vanier-larche.cnn

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jukka Raunu sanoo:

    Irlannin entinen presidentti Mary McAleese muistaa vuosikymmenen takaiset tilanteet oman maansa hyväksikäyttökriisissä ja on halunnut uskoa hyvää kirkostaan, sen puutteista huolimatta. Julkisuuteen nousi kuitenkin pari päivää sitten hänen uusi tyytymättömyytensä. McAleese kirjoitti paaville ja muistutti, kuinka tämä oli vielä 2019 ylistänyt Vanierin toimintaa. Painottaen Arkin jäsenten hädänalaista asemaa hän sanoi, että nyt alkaa tulla mitta täyteen, jos paljastuu että Vanieria ja Philippeä on suojeltu. Olihan Vanier hänelle hengellinen esikuva vuosikymmeniä. Itse hän sanoo olevansa siksi “devastated”. Katolista mainstream-uutisointia tässä edustaa mm. CNA.https://www.catholicnewsagency.com/news/mary-mcaleese-writes-to-pope-francis-over-jean-varnier-32139

    Ilmoita asiaton kommentti