Iloista antajaa...

Näinä kilpailua ja valitettavasti jopa itsekkyyttä korostavina aikoina on hyvä nostaa esiin myös ikiaikaisia hyveitä kuten oikeamielisyys, kohtuullisuus ja toisen huomiointi. Vanha viisaus, että antamalla saa, pätee edelleenkin.

Loistava esimerkki toisen huomioinnista ja pyyteettömästä antamisesta on Jari Sarasvuon tyttären toiminta. Eräässä radiohaastattelussaan tämä kiistelty ja kiitetty yritysvalmentaja kertoi tyttärestään Ronjasta, joka alle kouluikäisenä oli säästäväinen ja teki pieniä palveluksia saaden rahaa. Tyttärellä oli tapana vaihtaa pienemmät kokoon saamansa summat isompiin seteleihin – ensin 10 euron, sitten 50 euron - ja lopulta usean vuoden säästämisen päätteeksi 500 euron seteliin.

Perhe lähti kirkkoon, jossa kannettiin kolehti tsunamin uhreille. Ronjaa liikutti tsunamin aiheuttama hätä ja kärsimys ja hän halusi auttaa. Kolehtihaavin kiertäessä penkkirivejä isä huomasi tyttären kaivelevan pikku kukkarostaan jotain. ”Siinä se oli, se vuosia säästetty 500 euron seteli” – isä liikuttuneena totesi radiohaastattelussa. Kyllä itseänikin vahvasti kosketti Ronjan uskomattomalta tuntuva auttamisteko. Hän todella antoi kaiken - siihenastisen elämänsä kaikki säästöt. Helppo oli yhtyä haastateltavan kantaan, kun hän totesi edellisen kerrottuaan: ” kaipa jotain hyvää olen pystynyt tyttäreni kasvatuksessa aikaansaamaan – enkä ainakaan ole tuhonnut empatiakykyä ja lähimmäisenrakkautta”.

TV:ssä käsiteltiin Ajankohtaisessa Kakkosessa pari vuotta sitten vapaaehtoistyötä saattohoidossa. Siinä liki sata vapaaehtoista toimi henkilökunnan apuna eri tehtävissä. He antoivat aikaansa, olivat lähellä, kuuntelivat ja auttoivat arkirutiineissa. Läsnäolon merkityksestä todisti liikuttavasti erään vapaaehtoismiehen toteamus: ” Usein vanha ihminen ei uskalla illalla panna silmiä kiinni peläten niiden jäävän aamulla aukeamatta. Tärkeää on toisen läheisyys ja monesti hän kuulee vuoteessa lepäävän illalla sanovan ” ethän mene pois” – silloin istutaan koko yö vuoteen vierellä”. Tämä jos mikä on pyyteetöntä lähimmäisen palvelua, jollaista soisi enenevässä määrin tapahtuvan.

Kirkolla on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä olla edistämässä auttamiskulttuuria maassamme. Vapaaehtoistyön kautta se myös pystyy antamaan mielekästä tekemistä yhä useammille auttamisen saralla.

1 kommentti

  • Risto Rautkoski sanoo:

    Opettaako kirkko nyt niitä 1/4 kansasta, jotka pitävät tärkeänä antaa enemmän kuin valtio verotuksen kautta aiemmin, että he antaisivat tuplasti nyt syntymässä olevan verosäästön verran (osuus 300 miljoonasta) ja ne jotka olisivat halunneet pitää kehitysavun ennallaan antaisivat oman osuuden säästöstä (= nyt syntyneen verosäästön) suoraan itseltään. Teorian puhuminen ja toisilta vaatiminen on helppoa politiikan tekoa, mutta missä on todelliset ajatukset ja teot. Miten minä voin hoitaa osuuteni käytännössä? Teetkö sen kysymyksen itsellesi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Upi Heinonen
    Upi Heinonen

    Olen toiminut konsulttiyrittäjänä yli 30 vuotta johtamisen, liikkeenjohdon ja markkinoinnin saroilla. Naimisissa Eeva-vaimoni kanssa olen ollut 42 vuotta, meillä on kaksi täysi-ikäistä tytärtä. Tätä nykyä yritystoimintani on pikemminkin harrastus sekä mentorointia nuoremmille, sillä siirryin viitisen vuotta eläkkeen saajien sankkaan joukkoon. Aika kuluu mukavasti ukin roolissa sekä luottamushenkilönä Kuopion Alavan seurakunnan seurakuntaneuvostossa ja sekä yhteisessä kirkkoneuvostossa ja - valtuustossa sekä henkilöstöasiain johtokunnassa. Ihminen ja rakentamansa organisaatiot ja yhteisöt kiinnostavat niin yhteiskunnallisesta, sosiaalisesta, henkisestä kuin myös hengellisestä näkökulmasta. Johtaminen eri muodoissaan vilahtelee myös melko usein teksteissäni.