Isä meidän -rukouksessa me pyydämme myös päästä pois aikojen lopun ahdingosta, missä Antikristus hallitsee, osa II

Isä meidän -rukouksessa me pyydämme ensisijaisesti Jeesusta palaamaan takaisin perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa maan päälle. Lisäksi me pyydämme Herran paluuseen liittyen myös päästä pois aikojen lopun ahdingosta, missä Antikristus hallitsee lyhyen hetken. Toissijaisesti me pyydämme taivaan Isältä myös, että saisimme elää jokapäiväisessä syntien anteeksiantamuksessa ja hän pitäisi huolta meidän ajallisista tarpeistamme. Isä meidän -rukouksella on voimakas eskatologinen ulottuvuus ja siksi se on juuri nyt ajankohtaisempi kuin koskaan.

2015.11.26

Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

(Matt. 6:9-13 ja Luuk. 11:2-4)

Jatkoa edelliseen osaan...

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme

Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee, Matt. 4:4. Tämä pyyntö tarkoittaa ensisijaisesti osuutta Jumalan leipään, Jeesukseen Kristukseen, joka on elämän leipä, Joh. 6:51.

Niinkuin israelilaiset erämaassa saivat jokapäiväisen manna-leipänsä, mekin tarvitsemme elääksemme joka päivä maallisen leivän lisäksi myös taivaallista leipää, Kristusta ja hänen armoaan. Vain siten me pysymme hänen yhteydessään ja päivittäisessä syntien anteeksiantamuksessa.

Toissijaisesti tämä pyyntö tarkoittaa kaikkea sitä maallista toimeentuloa ja huolenpitoa, mitä ihminen päivittäin elämässään tarvitsee. Jumala on luvannut pitää huolta omistaan; Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat (tässä jumalattomat) tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. (Matt. 6:31-32)

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet

Uskoontulon jälkeenkin ihminen rikkoo Jumalaa vastaan hänessä vaikuttavan perisynnin takia. Tässä ajassa kukaan meistä ei pääse lopullisesti eroon synnistä.

1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. 2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien. (1.Joh. 2)

Siksi mekin saamme Jeesukseen uskovina pyytää taivaalliselta Isältämme joka päivä myös syntejämme anteeksi. Rikomme pyhää Jumalaa vastaan paitsi teoin ja ajatuksin, myös tekemättä jättämisin. Meidät lunastanut Kristus on puolustajamme taivaassa.

Koska me olemme saaneet Kristuksessa kaikki rikkomuksemme anteeksi, tulee meidänkin samoin armahtaa niitä, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Hekin ovat perisynnin alaisia ihmisiä.

9 Joka sanoo valkeudessa (Kristuksessa) olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä.  10 Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa (Kristuksessa), ja hänessä ei ole pahennusta. 11 Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä. (1.Joh. 2)

Anteeksiantaminen vapauttaa vihasta ja katkeruudesta, jotka ovat esteinä ihmisen jumalasuhteelle.

 Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta

"Ei Jumala ketään kiusaa" Martti Luther selittää Vähässä Katekismuksessaan. Mutta miksi sitten tämä pyyntö? Lisäksi Paavi Franciscus muutti viime vuonna omavaltaisesti italiankielisen Isä meidän -rukouksen pyynnön "äläkä saata meitä kiusaukseen" muotoon "älä salli meidän langeta kiusaukseen". Alkuperäinen Matteuksen tekstin (Matt. 6:13) sanamuoto oli paavin mukaan Jumalaa syyllistävä. Franciscus on sitä mieltä, ihan oikein, että Jumala ei johdata meitä syntiin, vaan sen tekee Saatana. Se on paavin mukaan "Saatanan erikoisalaa". Tämä Lutherin ja paavi Franciscuksenkin ihmettelemä Isä meidän -rukouksen kuudes pyyntö tulee kuitenkin ymmärrettäväksi, kun se käännetään sanatarkasti ja liitetään oikeaan eskatologiseen viitekehykseensä.

Kuudes pyyntö liittyy kiinteästi edeltäviin rukouksen kohtiin "tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa", eli Kristuksen paluuseen maan päälle perustamaan tuhatvuotisen valtakuntansa (ks. blogin osa I, 9.5.2020). Raamatun mukaan Jeesuksen paluuta edeltää koko maailmaa koskeva suuren ahdingon aika ja "älä saata meitä kiusaukseen" liittyy tähän.

Sanan "kiusaus", eli kr. peirasmos, perusmerkitys on "koetus/koettelemus". Jae tulisi siksi kääntää peirasmos sanan perusmerkityksessä ja eskatologisessa yhteydessään seuraavasti;


Älä anna meidän joutua lopun ajan koetukseen/ahdinkoon (peirasmos), vaan pelasta meidät pois pahasta. (Matt. 6:13)


Prof. Jukka Thurenin mukaan tämä oli myös eräs RKK:n ehdotus peirasmos sanan kääntämiseksi tässä kohdassa (RKK -83: koetukseen, RKK-89: ahdinkoon).

Ilmaisun "päästä meidät", kr. rhyomai,  merkitys on "pelasta/vapauta" meidät. Lopun ajan tilanteeseen liittyen se tarkoittaa pelastamista pois jostakin. Siksi "päästä meidät pahasta" tarkoittaa kirjaimellisesti pääsemistä pois Saatanan inkarnaation, eli Antikristuksen lyhyestä hallintavallasta aikojen lopussa. Tämä tapahtuu seurakunnan ylösotossa ennen suuren ahdingon alkua. Englanninkielinen New International Version (NIV) kääntää jakeen ymmärrettävämmin: And lead us not into temptation/testing, but deliver us from the evil one. 

1. Ilmestyskirjan todistus seurakunnan varjeltumisesta lopun ajan ahdingosta

Sana peirasmos esiintyy Isä meidän -rukouksen  lisäksi mm. Ilmestyskirjan jakeessa Ilm. 3:10, missä Jumala lupaa varjella omansa kokonaan pois tulevasta koko maailmaa koskevasta ahdistuksen ajasta. Syynä Filadelfian seurakunnan varjeltumiseen pois koetuksen hetkestä on se, että koska se on tarkoin varjellut Herran sanan, eli pitänyt kiinni Raamatusta Jumalan sanana ja noudattanut sitä, niin Herrakin tarkoin varjelee sen lähestyvältä tuholta. Ilm. 3:10 voidaan kääntää sanatarkasti seuraavalla tavalla;

Sinä olet tarkoin varjellut sanaani ja kestänyt, ja siksi minä puolestani tarkoin varjelen sinut pois koetuksen (peirasmos) hetkestä, joka kohtaa koko maailmaa...

Jumala varjelee omansa pois nykyisen maailmanajan lopulla maan päällä koittavasta suuresta ahdingosta, niiden katastrofien summasta, jotka kohtaavat maailmaa ennen Kristuksen paluuta maan päälle. Uskovien varjeleminen tästä "koetuksen hetkestä" tapahtuu seurakunnan ylösotossa juuri ennen sen alkamista. Koetuksen, eli Jahven vihan ajassa hallitsee Antikristus. Ilmestyskirjan mukaan tämä koko maailmaa koskeva Antikristuksen hallinta-aika kestää 42 kuukautta, Ilm. 13:5. Danielin kirjassa annettiin aikamääreitä Messiaan ensimmäiseen tulemukseen liittyen, jotka toteutuivat konkreettisesti. Sen perusteella voidaan ajatella, että myös tämä Ilmestyskirjan aikamääre toteutuu konkreettisesti. Ahdingon/koetuksen ajan kesto on siten kolme ja puoli vuotta.

2. Jeesuksen todistus seurakunnan varjeltumisesta lopun ajan ahdingosta

Jeesus todistaa samasta asiasta Luukkaan evankeliumissa puhuessaan aikojen lopun koko maailmaa koskevasta ahdingon ajasta;

34. Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä (ahdingon aika, Herran vihan päivä) yllättää teidät äkkiarvaamatta 35. niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. 36. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne (ekfeugo) tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä." (Luuk. 21:34-36, KR 1938)

Puhuessaan lopun ajan ahdistuksesta Jeesus käyttää jakeessa 36 sanaa ekfeugo, merkityksessä "paetaksenne tätä kaikkea", mikä on tulossa. Sana merkitsee pakenemista kokonaan pois jostakin. Uusi kirkkoraamattu 1992 kääntää sanan valitettavasti väärin "selviäisitte". Ylöstemmattava seurakunta pakenee lopun koetuksen ajasta, mutta muut ihmiset, nimikristityt ja jumalattomat, yrittävät selviytyä siitä.

Silloin vielä uskoon tulevat ihmiset joutuvat Antikristuksen voittamiksi ja heitä surmataan, Ilm. 13:7, jos eivät ota vastaan talouselämään liittyvää pedon merkkiä, mikä se lieneekin, Ilm. 13:17. Alkutekstin mukaan pedon luku 666 on ihmisen luku, Ilm. 13:8. Siten se kuvannee Antikristuksen asettamaa demonista valhetta, jonka mukaan ihmisestä on tullut Jumala, 2.Tess. 2:4. Tässä analogiassa Jumalan täydellisyyden luku on 777, mihin ihminen ei koskaan yllä.

Minne seurakunta voi paeta lopun ajan koetuksen/ahdingon aikaa, mikä kohtaa koko maailmaa? Jeesuksen vastaus on: seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä!  Ylöstemmattua pelastuneitten joukkoa kuvataan Ilmestyskirjan 7. luvussa;

Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa. Ilm. 7:9

3. Paavalin todistus seurakunnan varjeltumisesta lopun ajan ahdingosta

Myös apostoli Paavali opettaa seurakunnan pidättävän Antikristusta ja varjeltuvan hänen ajastaan:

6 Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää (srk:n ylösotto), niin että hän vasta ajallansa ilmestyy7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se (Kristus Pyhän Hengen kautta seurakuntansa keskellä), joka nyt vielä pidättää, 8 niin silloin ilmestyy tuo laiton (Antikristus), jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä (palatessaan maan päälle). (2.Tess. 2:6-8)

Jakeessa kuusi Paavali viittaa edellä olevaan saman luvun jakeen yksi ilmoitukseen "Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä", eli seurakunnan ylösottoon. Tämä on neutri pidättäjä "mikä pidättää", eli seurakunnan ylösotto. Jakeen seitsemän maskuliini persoonallinen pidättäjä on Kristus seurakuntansa keskellä "joka nyt vielä pidättää", vrt. Matt. 18:20.

Kristuksen seurakunta pidätti jo apostolin aikana täyden laittomuuden valtaanpääsyä maailmassa ja pidättää sitä niin kauan kun se yhä on maan päällä. Vaikka maailma on pahan vallassa, ei Saatanan inkarnaatio voi ilmestyä täydellä voimallaan niin kauan kuin Jumalan seurakunta on maan päällä sitä pidättämässä, 2.Tess. 2:9. Tämä siksi, koska on kirjoitettu, että hän (Kristus), joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa, 1.Joh. 4:4. Antikristus ilmestyy siten vasta seurakunnan ylösoton jälkeen.

Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti

Antikristus tuhotaan, kun Kristus palaa maan päälle kaikkien pyhiensä, eli ylöstemmatun seurakuntansa kanssa perustamaan tuhatvuotisen messiaanisen valtakuntansa, Ilm. 19:20, Sak. 14:5b. Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen koittaa viimeinen tuomio ja perkele sekä Kuolema ja Tuonela heitetään tuliseen järveen, eli helvettiin. Sinne menevät lopulta myös kaikki ne, jotka eivät ole osallisia uskon kautta Jeesuksen ristinsovitukseen eivätkä siten omista hänen lahjavanhurskauttaan. Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, minne ei enää pääse mitään epäpyhää.

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. (Ilm. 21)

 

17.5.2020

Rukoussunnuntaina (Rogate)

60 kommenttia

  • Risto Auvinen sanoo:

    Kiitos Harri Isä meidän -rukous blogeistasi. Ne olivat virkistävää luettavaa. Isä meidän -rukouksen lopunajallinen näkökulma on mielenkiintoinen ja oikeaankin osuva, vaikka en ole kaikista tulkinnoistasi samaa mieltä. Esim. seurakunta ei kieliopillisesti sovi 2. Tess. 2:7 kohtaan “häneksi, joka vielä pidättää.” Siinä pitäisi olla jokin maskuliinisukuinen subjekti; seurakunta on kieliopilliselta suvultaan feminiini. Seurakunnan ylöstempauksen ajoittamisen suhteen olen myös hieman eri linjoilla. Mielestäni Matt. 24:30-31 ja 1. Tess. 4:16-17 puhuvat samasta julkisesta tapahtumasta, kun Kristus saapuu takaisin noutamaan omansa. Näin ollen vaikuttaa paremminkin siltä, että seurakunta on maailmassa suuren ahdistuksen aikana, joskin se temmataan täältä turvaan Jumalan vihan päivänä, kun pedon valtakunta saa osakseen Jumalan vihan maljat. Mitä tuhatvuotiseen valtakuntaan tai Messiaan valtakuntaan tulee, olen pitkälti kanssasi samaa mieltä. Toisen temppelin ajan juutalaisuudessa vakiintui jo Jeesuksen aikaan VT:n profeetallisten tekstien tulkinta, jonka mukaan tämän ajan ja tulevan ajan (olam haba) väliin sijoittuu ns. Messiaan päivät. Ilmestyskirja ja Paavali (1. Kor. 15:23-26) liittyvät tähän eskatologiseen tulkintatraditioon ja se esiintyy myös muissa tuon ajan juutalaisissa lähteissä. Joka tapauksessa olit kirjoittanut kiinnostavat blogit, kun saivat minutkin ne lukemaan. Harvemmin tulee enää täältä foorumilta mitään luettua. Jatkakaamme opintoja!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kiitos palautteesta. Olet oikeassa pidättäjien osalta. Korjasinkin asian jo blogiini. Jakeessa 6 estää-sana on neutri (asia) “to katekhon”, mikä viitannee jo saman luvun jakeessa yksi mainittuun seurakunnan ylösottoon: “mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän KOKOONTUMISEEMME hänen tykönsä”. Jakeessa 7 maskuliini (persoona) “ho katekhoon”, viitannee Kristukseen seurakuntansa keskellä Pyhän Hengen kautta. Jakeen 7 loppu kuuluu sanatarkasti “kunnes tulee pois keskeltä”, vrt. Matt. 18:20. Pahoittelen huolimattomuutta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari Paukkunen sanoo:

    Hienoa, että löytyy teologeja, jotka osallistuvat blogin keskusteluun omalla osaamisella kuten Risto Auvinen.

    Asioiden äärellä on monia koulukuntia. Danielin kirjan sinetöidyt profetiat tiettyyn aikaan asti avautuvat Johanneksen Ilmestyskirjassa symbolisella kielellä. Koko Raamattu on nivoutunut yhteen sekä näiden, UT:n kirjoitusten että VT:n profeettojen symbolista sekä ymmärrettävää olevien kirjoituksien kanssa. Varovainen pitää olla, mutta en edelleenkään ymmärrä sitä, etteivätkö profetiat voisi aueta historian edetessä enemmän kuin aikaisemmin on ymmärretty? Miksi tutkimista jarrutellaan? Kaikki on jo aikaisemmin selvitetty luterilaisten dogmaatikkojen opettamana? Puhdasoppisuuden menettämistä pelätään?

    Tutkittavaa, selitettävää, avautuvaa sekä lukittuna olevaa riittää jatkossakin mahdollisesti konseksukseen, mutta takuuvarmasti kuitenkin ilmiriitaan asti. Viittaan tällä blogin kommentteihin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Harri,

    Mitä Isämeidän rukoukseen tulee, niin se on ainoa rukous- malli, Jeesukselta, jota hän kehotti noudattamaan. Painottaisin sanaa “malli”. Siinä Jeesus ilmoittaa koko Jumalan valtasuuruuden ja mahdollisuudet. Jumala on kaikkivaltias ja ilmoittanut “rajansa”, eli Hän ei tee ihmiselle hyvää eikä pahaa ao. siihen suostumatta.

    Rukoileminen, Jumalan palveleminen/palvonta ‘kuuluu’ taivaisiin, kun se on suoritettu hengessä ja totuudessa, vt. Joh. 4:23, “Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat (proskunetes) rukoilevat (proskuneo)Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.

    Näet vaivaa saattaa paavin ja Lutherin sekä Piispa Huovisen tulkinnat “oikeaan eskatologiseen viitekehykseen”. En tähän ‘kelkkaan’ pysty nousemaan, en ymmärrä sitä.

    Jeesus ja etenkin koko Uusi Testamentti painottaa Jumalan halua auttaa ja kohdata omiensa tarpeet. Hän myös hoitaa ‘ulkopuoliset’, vaikkei keskustelekaan heidän kanssaan. Jumalan halu ja ilmoitus on, että hän haluaa pelastaa kaikki, mutta samalla kaikki saavat siitä kieltäytyä, katsoa tarjouksen ylen.

    “Kun rukoilette, palvotte, palvelette sanallisesti älkää olko niinkuin pakanat, joiden ulkoaopittu pimeyden voimien “rukoilu” on määritelty muoto ja näin heidän ‘itse asiakin’ menee nappiin, toistojen vaikutuksesta ja niiden takan olevien pimeyden voimien vuoksi.

    Jeesuksen Isämeidän-rukous on kattavuudeltaan kaikki, mitä elämään Jeesuksen seuraamisessa tarvitaan. Eli hän sanoo, että älä jankuta, vaan ilmaise Jumalalle tilasi, joka sisältää tarpeet kiitokseen ja apuun. Tämä on ohjeistettu Jeesuksen “mallissa”!.

    1/ Kiusaus on lihalle mieluisa ja sen kohtaaminen on pääsääntöisesti ihmisen katoavan osan tyydyttämistä.

    2/ Koettelemus on kestettävissä vain lihan kuolettamisella, alistamisella uudestisyntyneelle hengellemme alamaiseksi. Koettelemus harjottaa uskoamme, kiusaus murentaa uskoamme. Kumpaankin toimintaan ihminen tarvii Jumalan Hengen voiman, ja Voima tarvii ihmisen suostumuksen.

    Ensimmäisestä on ajallista ja iankaikkista haittaa. Toisesta on vain hyötyä, taivaaseen asti. Eli nämä ovat kaksi eri asiaa, eikä niinkuin Huovinen kirjassaan sanoo, että kiusauksen ja koettelemuksen välillä on hiuksenhieno raja.

    Koska Jumala kuulee, kunnioittaa vain hengessä ja totuudessa esitetyt rukoukset ja palvelu-palvontaa, niin se on täysaikaista etukäteen rukoilua. Jumala ei estä meitä haluamasta, vaan ohjeistaa väärästä poispäin.

    Ei Jumala estä ihmistä hänestä loittonemista, eli ei rajoita edes ajatuksiamme, vaikka koko ajan rohkaisee ja ohjaa oikeaan. Jumalan vaikutus lievenee, kun hänen läheisyytensä merkitys jostain syystä laimenee. – Siis paavi ja Huovinen, mitä tämänpäivän kirkollisiin ohjeisiin, kehottaa vaihtaa sanotusta, niin, että kiusaus ja koettelmus sulatetaan yhdeksi ja samaksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pyrin tuomaan esille sen, että sekä Luther että myös nykyinen paavi eivät ymmärtäneet Isä meidän -rukouksen kuudennen pyynnön eskatologista ulottuvuutta. Siksi he ihmettelivät miksi Jumala “saattaa ketään kiusaukseen”. Huovisen kantaa asiaan en tunne. Toki pyynnöllä on myös se toinen ulottuvuus, että pyydetään Jumalaa varjelemaan meitä kaikilta kiusauksilta, joita syntiinlangennut luontomme meille tuottaa. Pyynnön pääpaino on mielestäni kuitenkin eskatologinen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Harri,

      Kiitos selvennyksestä.

      Olen kuunnellut paavin alkuperäisen haastattelun, kun hän ohjeisti Isämeidän rukouksen kohtaa: “äläkä saata meitä kiusaukseen”. Hänen kohdistuksensa oli se, etteihän kukaan isä johdata, salli lapsilleen kiusauksia, vaan tekee kaikkensa, ettei lapsi tällaisiin joutuisi ja sortuisi niihin.

      Haastattelija oli kovasti innoissaan siitä, että viimeinkin tällainen älyttömyys on tarkoitus poistaa ‘kirkon’ opetuksesta. Sen jälkeen en ole kohdannut paavin mielipiteen kyseenalaistamista, en edes evankelisessa ympäristössä ja tästä kirkkain esimerkki on Huovisen kirja, minkä hän muutaman kuukauden kuluttua tästä TV-haastattelusta julkaisi.

      Mielestäni ei haluta ymmärtää, että ihmistä, eli lihaa, miellyttää kaikki se millä Jeesusta kiusattiin, eli ruumiillisen tarpeen tyydystys, maine, ihimisten ihailu, rikkaudet eli raha.

      Siinä ei ole mitään ihmeteltävää, jos uskosta osaton ymmärtää näin, mutta kun uskovaa viehättää nämä kolme aluetta se johtuu siitä, että Jeesuksen ohjaus, mihin hän haluaa omansa saattaa, ei miellytä, niin paljon kuin silloin, kun “minun onneni on olla Jumalaa lähellä”. Onni ei ole olla kaukana Jumalasta ja katsoa, että mihin se “pallo”, eli kiusaus pyörii ja sittenhän sille ei enää mitään voikaan. Tämä ei ole tila, missä ihminen kärsisi ja toisaalta,” kaikkihan me teemme joka päivä syntiä, olemme syntisäkkejä”.

      Edellinen virke on luterilaisuuden, Lutherin, perusteita, ellei jopa myönnytyksiä, vaikka ollaan Kristus-kalliolla.

      Katolisuus pitää ihmistä pihdeissä eucaristia-rippi- autuuttamisella. Kun tämä pari on toimitettu tuntuu kevyeltä ja seuraavaan kiusaukseen voi edetä ja siihen rohkeasti langeta, jos Isä ei estä siihen joutumasta.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Harri Ahdesmäki

    Eläkkeellä oleva kirkonpalvelija ja entinen kapiainen, yliluutnantti evp