Isä meidän -rukous

Jussi Rytkönen artikkelissaan: "Paavi Franciscus on muuttanut Herran rukouksen eli Isä meidän -rukouksen italiankielistä sanamuotoa... Isä meidän -rukouksen pyyntö "äläkä saata meitä kiusaukseen" tulee paavin mukaan saattaa jatkossa muotoon "älä salli meidän langeta kiusaukseen""

Rytkönen toteaa: "asia on kaikessa pienuudessaan tai teologisessa mittavuudessaan mielenkiintoinen."

Olen samaa mieltä, koska uudistettu muoto "älä salli meidän langeta kiusaukseen" osoittaa, miten alkutekstiä voidaan muokata. Sanatarkka käännös kuuluu: "Älä johda meitä koetukseen, vaan vapauta meidät pahasta".

Jeesus ei saanut vapautusta pahasta, vaan joutui kohtaamaan sen silmästä silmään erämaassa. Saatana koetti seuloa myös  opetuslapsia, mutta Jeesus on estänyt. Pietari kuitenkin joutui koetukseen eikä kestänyt, mutta Herran rukous vapautti hänet. Pietari ei jäänyt saatanan vallan alle, vaan pystyi palaamaan asemaansa.

"Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi."

Kirkon Ut:n suomennos on ongelmallinen, kun se kääntää koettelemuksen  kiusaukseksi. Kiusaus tulee ihmisen lihasta, koettelemus paholaisesta. Sanojen ero kontekstissa on merkittävä, vaikka se saattaakin tuntua pilkun viilaamiselta. Toinen miinus tulee siitä, että kirkko on kääntänyt tavoilleen uskollisesti aikakauden ikuisuudeksi. Eikä tämä ole ainoa kohta, jossa aikakausi on saanut muodon ikuisuus. Näin menetellen tälläkin osa-alueella tuetaan kristikunnan suuresti rakastamaa ikuista kadotus- ja helvettioppia.

Tekstiuskollinen käännös Isä meidän -rukouksesta:

"Isä meidän taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi. Täyttyköön sinun tahtosi, kuten taivaassa, niin myös maan päällä, anna tänään välttämätön leipämme ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin me annamme anteeksi meidän velallisillemme. Älä johda meitä koetukseen, vaan vapauta meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia aikakausiin. Aamen."

Vuoden 1938 käännös:

"Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen."

.

17 kommenttia

  • Reino Suni sanoo:

    Isä meidän on ymmärtääkseni isä meidäm eikä poika meidän.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Sinä, paavi ja piispa Huovinen sotkette koettelemuksen ja kiusauksen. Kummallekin on oma ilmaisunsa ja niiden merkitykset ovat kaikessa ilmeiset. Kiusaus miellyttää lihaa, koettelemus ei miellytä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Kiusaus on ihmisen lihassa, koettelemus tulee pahasta, pahuudesta. Tätä eroa olen koettanut tuoda esiin. Kun pidän kirkon suomennosta hyvänä, niin ajattelen asiaa tavallisen seurakuntalaisen kannalta. En pidä uskottavana sitä, etteivätkö Herran omat ymmärtäisi merkityseron. En ymmärrä, miksi saatana koettelisi muita kuin Jumalan omia.

      Jobia koeteltiin. Samaan viittaa Pietari: “Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.

      Muutan hieman blogia. Kiitos Reijo Mänttärille isällisestä oikaisusta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Reijo Mänttäri sanoo:

      Kommenttini ensimmäinen lause liitti sinut, ehkä liikaa, näiden kahden kirkollisen edeskäyvän mielipiteeseen, eli tulkintaa.

      Näin on, että Jeesuksen antama runko, mitä ja miten tulisi rukoilla, koskee vain uskovia. En usko, että rukous on ensisijaisesti tarkoitettu toistettavaksi, etenkään yhteen ääneen. Uskova ymmärtää rukoilla etukäteen asennetta olla lähellä Jeesusta missä hän kuulee jalopeuran äänen, eikä sotke sitä ‘seireeniseksi’.

      Olen kirjoittanut tästä paavin muutoksesta jo heti, kun sen tv:stä kuulin. Niin paavin kuin Huovisenkin lopputulema on, että paha hyökkää ja katsotaan mihin pallo pyörii, eli liha lankeaa, joka on ikäänkuin opinkappale, että kaikki me olemme syntisiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Mäntäri: “Olen kirjoittanut tästä paavin muutoksesta jo heti, kun sen tv:stä kuulin.”

      Muistelen näin olevan. Minulle Rytkösen artikkeli muistutti, miten eri kieltä katolisuus ja siitä teologiansa ammentanut luterilaisuus puhuvat suhteessa alkuteksteihin. Katolinen lukutapa eli teologia on ohjannut kirkon Ut:n kääntämistä. On menty teologia fokuksessa eikä suinkaan ehdoton kuuliaisuus totuudelle.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Tämä on mielenkiintonen asia.

    Katolisen yhteyden asiaan voisi huomata persoonallisen pahan vaikuttamiseen lihan synteihin jolloin anteeksisaamisen asia voi heidän yhteydessään olla oman mallisensa, ja jopa uutta luova.

    Meillä kyllä, ja uskon jo 2000.ta vuotta sitten asiat menivät lomittain, jolloin kyllä kiusauksessa on koettelemusta, ja usein koettelemyksissa kovinki erilaisia kiusauksia.

    Kovasti kiitos Tapio Tuomaalalle hyvästä suomennoksesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Sekä vapauta ja päästä sanat liittyvät meidän saamaamme opetukseen jolloin halutaan myös huomata Jumalan säätämystä kohdallemme elämämme kivuissa ja haasteissa minkä sitten ymmärretään olevan kasvattamisemme asiaa uskossa vaikkakin usein heikossa sellaisessa.

      No, teologiana pähkäily on ihan hyvä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kirkon perisyntikäsitystäkin tässä yhteydessä voitaisiin katsoa.

      Miksi ihmeessä meille annettiin hyvät ohjeet käskyinä jos meidän on mahdotonta niiden mukaan elää kun kuitenkin katsomme toisin tekemistä kaikissa teoissamme.

      Joskushan oikeinkin menee mutta kirkkomme sanoo tekojemme olevan silloin tekojamme Kristuksessa. Eikö tässä nyt kohtuullisestikin ole ajatusharhaa dokmaattisessa työskentelyssä.

      Kysyppä kirkkomme papilta vastauksena on useinmiten Jumalan salatuissa tahtomisissa sijaitseva viisaus kohtaamme mitä meidän ei ole tarkoituskaan ymmärtää, ja kun sallimus sen mahdollisesti joku päivä antaa kirkastaa, on tämäkin hyvää suunnitelmaa osallemme. Ei kovin vaikeata ymmärtää, vai onko.

      Näin perintömme kasvatuksessa ja kasvamisessa kuten kirkon opetuksen huomaamisessa on traditiossa minkä osaksi ja oppilaiksi vanhempiemme ja ympäröivän kulttuurin myötä tulemme.

      Ei varmasti ole vaikeaa huomata mitä on kulttuurimme ja samalla meille tarjottava kirkon perintö opetuksessa ja hengellisessä tiennäytössä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tapio Tuomaala sanoo:

      Väisänen: “Kirkon perisyntikäsitystäkin tässä yhteydessä voitaisiin katsoa.”

      Perisynti on katolisen kirkon keksimä oppi, jonka Augustinus ajoi sisään. Kun perisynnillä selitetään lähes kaikkia ihmisen tekoja ja kiusauksia, niin puhutaan eri kieltä kuin Raamattu. Siitä juontuu myös Isä meidän -rukouksen ongelmat suhteessa alkuteksteihin.

      “Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: “Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee.”

      Jaakob toteaa, mitä paha tarkoittaa sekä myös sen, että kun jokaista kerran kiusaa oma liha, niin ei siinä paholaisella ole osaa. Tällöin kirkon käännöksen tulkinta “äläkä saata meitä kiusaukseen” ei voi pitää paikkaansa sen enempää kuin katolisen kirkon tulkinta “älä salli meidän langeta kiusaukseen”.

      “älä salli meidän langeta kiusaukseen” on Ut:n valossa käsittämätön lause.

      Kiusauksissa ihminen pyörii napansa ympärillä, kun juuri siitä pitäisi päästä eroon. Ei ole taistelu lihaa ja verta vastaan, ei siis myöskään omaa lihaa vastaan. Saatana saa olla rauhassa, kun uskovat pyörivät kiusauksissaan oman napansa ympärillä ja ovat huolissaan oman napansa pelastumisesta. Ei ole enää taistelu pahan valtaa vastaan. Eli unohtuu kokonaan se, mitä varten kirkon pitäisi olla. Siten voidaan kysyä, miten kirkko on Kristuksen kirkko, kun se katsoo pois siitä, mikä pitäisi nähdä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Kyllä, tarkoitukseni oli katsoa Katolisen liikkeen ajankohtaa suhteessa synnin asiaan.

      Kun vihulaiseksi asetetaan persoonallinen paha vaikuttaa asia myös anteeksipyydettävään asiaan kuin myös menoihin asian sovittelussa laitoksen kasvojen säilyttämiseksi, mihin olettaisin kuuluvan sisäistä hengellistä pintahengitystä oikean uskomisen hengen säilyttämiseksi, ja asiasta kertomisen ulkopuolelle yhteisesä sanan siunauksenä, millä pahaa on nyt todistetusti karkotettu.

      Miten Jumala tähän liittyy sitä en halua tietää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Katolisen kirkon toiminta peittelyssä hyväksikäytöissä tulisi saattaa Ihmisoikeustuomioistuimen arvioitavaksi Ihmisten perusoikeuksia loukkaavana toimintana.

      Perusteena on pitkään jatkunut asian peittely.

      Totta on sekin ettei kaltoinkohtelu ja hyväksikäyttö lasten ja nuorten osalla rajoitu katoliseen maailmaan, mutta toiminta on järjestelmällisesti haluttu peitellä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Väisänen sanoo:

      Jottei ihan moittimiseksi mene katolisen kirkon luonnontieteellinen konkregatio joitakin vuosia sitten huomasi Ihmisen anomalian luomisen kuudennen päivän asiana. Tämä kovasti hyvä.

      Nyt odottelen milloin siellä huomataan kahdeksannen päivän anomalian diskontinuiteetti jolloin perisyntikäsityskin saisi uuden muodon ja ymmärryksen lahjoissa mitkä Ihminen silloin sai.

      Siihen asti mennään ilmeisesti vanhalla opilla.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    “Miten Jumala tähän liittyy sitä en halua tietää.”

    Olen koettanut lähestyä ongelmaa kysymällä, kuka on saatana, jota kutsutaan myös käärmeeksi niin Mooseksen kirjan alussa kuin Ilmestyskirjan lopussa? Tärkeä johtolanka on Jesaja 6. Siinä esiintyvää eläintä kutsutaan serafiksi, joka tarkoittaa polttavaa, tulista käärmettä. Ilmestyskirjassa serafi on helposti tunnistettavissa.

    Serafi: “Ja näkyi toinen merkki taivaassa, ja katso: suuri, tulipunainen lohikäärme”.

    Viittaus paratiisin käärmeeseen: “Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan.”

    “Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.”

    Mitä ne teot ovat? Arvelen, että se, mitä serafi teki Jumalan salaisuuksista tietoisena, ovat sellaisi tekoja, joita ei ole käärmeen mielestä pysty edes Isä tekemään tyhjäksi. Tuskin muuten serafi olisi tehnyt syntiä eli mennyt harhaan siltä tieltä, jota piti mennä.

    Kun olen tutkinut Ellen G. Whiten profetiohin perustuvaa adventismia, niin sen opista pystyy päättelemään, miten käärme rakentaa itsestään ikään kuin Juudas Iskariotia, sijaiskärsijää, joka toteuttaa Jumalan ennalta tietämystä, mutta joutuu kuitenkin tuomittavaksi. Se on nerokas oppi, jossa syyttävä keskisormi osoittaa suoraan Jumalaan, vähän niin kuin pikkusormi tulkinnassa “äläkä saata meitä kiusaukseen”.

    Tässä mennään syviin ja pimeisiin vesiin, mutta ehkä siitä erikseen jossain toisessa yhteydessä. Jumalassa ei ole mitään pimeyttä ja tätä kautta löytää vastauksia käärmeen valheoppeihin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jouni Parviainen sanoo:

    Sekä raamatunkäännöksen sisältämät että jumalanpalveluskäyttöön muotoillut Isä meidän -rukoukset ovat muuttuneet ajan myötä.

    Blogissa puheena oleva kohta (kuudes rukous) on 1800-luvulla käytetyssä ns. vanhassa suomalaisessa Evankeliumi-kirjassa muodossa: “Ja älä johdata meitä kiusaukseen.” Muotoilu juontaa juurensa aina Agricolaan asti.

    Vuoden 1948 katekismuksesta lähtien kyseinen kohta ollut muodossa “Äläkä saata meitä kiusaukseen.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Harri Ahdesmäki sanoo:

    Jumala ei kiusaa ketään, vaan meitä kiusaa meidän perisyntisyydestämme johtuva ja lihassamme asuva himo.

    ” Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” (Matt. 26:41)

    Jumala on kuitenkin luvannut pitää huolta omistaan myös kiusauksissa;

    “Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” (1.Kor. 10:13)

    Kuitenkin tällä pyynnöllä on myös toinen ulottuvuus, mikä liittyy aikojen lopun ahdistuksen ajan tuloon ja Jeesuksen paluuseen. Tämä liittyy ajallisesti myös rukouksen aiempiin pyyntöihin “tulkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä” (perustettavassa 1000-vuotisessa valtakunnassa).

    Sana “kiusaus”, eli kr. “peirasmos”, esiintyy myös Ilmestyskirjan jakeessa 3:10, missä Jumala lupaa varjella omansa (seurakuntansa) kokonaan pois tulevasta ahdistuksen ajasta.

    “Ettäs pidit minun kärsivällisyyteni sanat, niin minä tahdon sinun varjella (pois) kiusauksen hetkestä, joka koko maan piirin päälle tuleva on, niitä kiusaamaan, jotka maan päällä asuvat.” (Ilm. 3:10, KR 1776)

    Jakeen 10 alkuosa on kreikaksi “tereo se ek hora peirasmos”, eli “varjelee teidät kokonaan pois kiusauksen hetkestä”.

    Jumala varjelee omansa pois vihan ajasta, eli maan päällä koittavasta suuren ahdistuksen ajasta, mikä edeltää Jeesuksen paluuta Jerusalemiin perustamaan 1000-vuotista valtakuntaansa. Tämä tapahtuu seurakunnan ylösotossa juuri ennen vihan ajan alkamista. Jahven vihan ajassa hallitsee antikristus. Siksi pyyntö “päästä meidät pahasta” tarkoittaa myös kirjaimellisesti pääsemistä pois saatanan inkarnaation hallintavallasta aikojen lopussa;

    “Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se (srk), joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton (antikristus), jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä (palatessaan maan päälle).” (2.Tess. 2)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Kun Jumala koettelee sydämemme, niin miten asia liittyy Isä meidän -rukoukseen, jossa pyydetään: “Älä johda meitä koetukseen, vaan vapauta meidät pahasta”. Onko tässä ristiriita?

    “vaan niinkuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niinkuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme.”

    Jeesus itse toteutti Isä meidän -rukouksen sanoman:

    “Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.”

    Ennen Isä meidän -rukouksen pyyntöä koettelemuksesta vapautumiseksi on lause “täyttyköön sinun tahtosi”, joka ohjasi kaikkea Jeesuksen toimintaa. On hyvä rukoilla vapautusta koettelemuksesta, mutta pitää olla samalla valmis koettelemukseen, mikäli Jumala ei voi ottaa koettelemusta pois.

    Sillä totta on edelleen sana: “Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin.”

    Tämä liittyy Ilmestyskirjaan. Koettelemus tulee, mutta jos oma tahto menee Jumalan tahdon edelle, niin meneekö malja ohitse? En tiedä. Valinta kun ei perustu ihmisen, vaan Jumalan tahtoon.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tapio Tuomaala sanoo:

    Pohdin, että miksi pitää rukoilla jokapäiväistä leipää? Se on vaivannut pidempään, sillä Jumala tietää leipää jokaisen tarvitsevan. Miksi rukoilla ikään kuin itsestään selviä asioita?

    “Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.”

    “Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?”

    Ups, Isä meidän -rukouksen leipä on Jeesus itse.

    Ilmoita asiaton kommentti