Isänmurha

Muutama viikko sitten Ylen nettisivut julkaisivat Jussi Halla-ahon kritiikin Timo Soinia ja Perussuomalaisten nykyjohtoa kohtaan. - Halla-aho tunnetaan ankarasta maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen kohdistuvasta kritiikistään. – Tällä kertaa Halla-ahon kritiikin uutisoitiin suuntautuneen myös oman puolueen hallintotapaan ja Timo Soiniin. – Ylen toimittaja kutsuu tätä toimintatapaa isänmurhaksi.  Toimittaja antaa uutisessaan ymmärtää, että vahvan johtajan seuraajan tulee tehdä tällainen isänmurha, jotta hän voisi onnistua vallanvaihdoksessa.

http://yle.fi/uutiset/3-9507182

Jäin miettimään tätä ajatusta ja päätin ottaa sen logiikasta selvää.

Pienen selvittelyn jälkeen näyttää sitä, että politiikassa on varsin laajalti hyväksyttyä ajatus puhua isänmurhasta. Samanlaisia termejä on käytetty myös muiden puolueiden valtapolitiikan arvioimisessa.

Esim. Eija Riitta-Korhola arvioi tätä tematiikkaa näin:

”Poliittiseen kulttuuriin kuuluvat niin sanotut isänmurhat. Itälän lyhyehkön puheenjohtajakauden (2001-2004) heikkoutena pidettiinkin yleisesti sitä, että tämä mestaus oli jäänyt tekemättä ja välimatka edeltäjään Sauli Niinistöön ottamatta.

…Kun Katainen tuli johtoon, Brysselissä aloittavaa Itälää ei ilmeisesti ollut tarpeen teloa. Sen sijaan Kataisen arvioitiin tehneen jopa useamman isänmurhan Niinistön suuntaan. Yhtenä esimerkkinä se, kuinka historiallisen vaalivoiton taannut Niinistö sivuutettiin vuonna 2007 hallitusneuvotteluista, vaikka ilman Niinistöä Kokoomuksella ei olisi ollut mitään asiaa nousta oppositiosta hallitukseen.”

http://blogit.iltalehti.fi/eija-riitta-korhola/2014/11/03/isanmurha/

 

Mistä tässä on kysymys?

Ensiksi on tärkeää huomata, että tämän poliittisen pelityylin (isänmurhan) henkeen näyttää kuuluvan, että isähahmot tulee taklata sivuun, vaikka juuri he olisivat lahjoittaneet omalle ryhmälleen hyvät toimintaedellytykset!

Esimerkit Timo Soinista ja Sauli Niinistöstä puhuvat melko lailla samaa kieltä. Molemmissa tapauksissa on nähdäkseni kyse siitä, että nämä isähahmot ansaitsivat parempaa kohtelua. – Heille olisi syytä osoittaa kiitollisuutta. – Sen sijaan poliittista nousua tavoittelevat seuraajat pyrkivät mitätöimään heidän asemansa ja perintönsä ilman häpeää.

Omituisinta tässä ilmiössä on se, että tällaista toimintamallia pidetään aivan yleisestikin poliittisen menestyksen reseptinä! – Mistä tämä kertoo?

Kun katson tätä ilmiötä monessa suhteessa politiikasta ulkopuolisena henkilönä, se vaikuttaa minusta moraaliselta rappiolta. - Teologina kutsuisin tällaista arvostettavien edeltäjien mitätöimiskulttuuria Jumalan käskyjä vastaan nousemisena, sanoohan myös Pyhä Raamattu:

”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” (5. Moos. 5:16)

Huomaatko, että myös tässä puhutaan menestyksestä? – ja juuri menestystä hakevat noususta haaveilevat poliitikotkin!

Raamatun mukaan menestyksen salaisuus kätkeytyy juuri päinvastaiseen logiikkaan kuin em. ajatuksessa isänmurhasta.

 

Mitä sanomme tästä kristittyinä?

Teen edellä kuvatusta sen johtopäätöksen, että poliittinen kulttuuri näyttää omaksuneen varsin käänteisen menestysreseptin kuin Raamatussa opetetaan. – Eikö tämä kerro varsin vahvasti siitä, että elämme syntiinlankeemuksen hallitsemassa maailmassa?

Tässä vaiheessa joku haluaa ehkä sanoa, ettei poliittisella isänmurhalla tarkoiteta niin pahaa asiaa, miltä se kuulostaa. – Voidaan pyrkiä väittämään, että kyseessä on pikemminkin kriittinen etäisyyden ottaminen suhteessa edeltäjään…

Ymmärrän tämän vastaväitteen, mutta vain osittain. – Jos tällaisessa ajattelussa olisi kyse vain kriittisestä etäisyyden ottamisesta, miksi samaan ilmiöön liittyy vaikeneminen sitä, miten paljosta ollaan kiitollisia edeltäjälle? – Miksi kunnioituksen sijaan täytyy antaa tyrmäävää ja kohtuutonta kritiikkiä (kuten Halla-aho?), tai sulkea edeltäjältä äänivalta kokonaan pois (kuten Katainen?)?

Väitän tämän toimintamallin juurien ulottuvan paljon syvemmälle kuin vain poliittiseen retoriikkaan…

 

Kuka olikaan koko isänmurha-logiikan isä?

Kyseisen teorian lanseerasi alkujaan Sigmund Freud. Freudia arvostetaan tutkijana ja psykoanalyysin kehittäjänä. On kiistämätöntä, että Freud osasi kuvailla monia ihmisen elämään liittyviä neurooseja ja toimintamalleja varsin osuvasti. – Kyky kuvailla jotakin ilmiötä on kuitenkin kokonaan eri asia kuin tehdä totuudenmukaisia johtopäätöksiä!

Samaan aikaan, kun Freud kuvaili monia mielenkiintoisia ilmiöitä, hän esitti myös monia mielikuvituksellisia teorioita. - Eräitä hänen teorioistaan ei voi mitenkään perustella tieteellisesti, mutta ne elävät kuitenkin edelleen omaa elämäänsä eräänlaisina myyttisinä alkukertomuksina. - Eräs tällainen tarina liittyy juuri isänmurhaan.

Freud pyrki selittämään lähes kaiken seksuaalisuuden kautta. Tässä suhteessa hän oli oman aikansa lapsi. Freudilla oli ylikorostunut kuvitelma siitä, että seksuaalisuuden alueella oleva ahdistuneisuus ja patoutuneisuus, aiheuttaa lähes kaikki muut ihmisen ongelmat. Siksi Freud kuvitteli myös ihmisen pahuutta ja vallankäyttöä selittävän alkukertomuksensa oman fiksaationsa näköiseksi…

Freudin mukaan ihmiset elivät ennen apinalaumojen tavoin vahvimman uroksen hallinnoimissa laumoissa. Vahvin uros piti hallussaan kaikkia lauman naaraita ja hallitsi, tappoi tai ajoi pois kaikki muut urokset, omat poikansa mukaan lukien. Eräänä päivänä pois ajetut veljekset sitten yhdistävät voimansa, tappavat ja syövät isänsä, lauman patriarkan… Vaikka voimakas alkuisä on varmasti kaikkien veljesten kadehdittu esikuva " (Freud 1913, 141-142.)

On luonnollisesti niin, ettei Freudin keksimälle alkukertomukselle löydy mitään historiallista evidenssiä. Se on vain kuviteltu tarina. - Siitä huolimatta tämä tarina on alkanut elää monina erilaisina uskomuksina isänmurhan välttämättömyydestä. – Ja nyt näyttää siltä, että tämä freudilainen myytti on ostettu osaksi poliittista toimintakulttuuria.

 

Sosiaalidarvinistinen moraalikoodi

On tärkeää huomata, miten voimakkaita vaikuttajia ihmisen alkuperään liittyvät tarinat ovat. Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, millaisten tarinoiden varaan me rakennamme maailmankuvamme.

On kokonaan eri asia miellämmekö itsemme Jumalan kuvaksi luoduiksi olennoiksi, joilla on tehtävä viljellä ja varjella tätä luomakuntaa,

vai…

katsommeko kehittyneemme ihmiseksi lajien välisen kilpailun kautta, jossa vahvin oikeutetusti voittaa ja heikot tapetaan/kuolevat (ja isänmurha on reaalipolitiikkaa)?

Monet paljon tuhoa aiheuttaneet totalitaristiset ideologiat (kuten kommunismi ja natsismi) ovat kannattaneet kiihkeästi Darwinin ideaa lajien välisestä kilpailusta. Näiden aatteiden ihmiskuva on rakennettu johdonmukaisesti myytille, jossa kehityksen edellytyksenä nähdään kilpailu, jossa heikommat syrjäytetään. – Miten monta poliittista isänmurhaa onkaan tunnistettavissa esim. kommunismin piirissä! Tiedämme, että jo Stalin puhdisti bolševikkipuolueen johdosta Leninin ja Trotskin entiset suosikit ja läheiset työtoverit ja nimitti omat suosikkinsa heidän tilalleen.– On merkillepantavaa, että tämä näennäisesti kansalaisten välistä solidaarisuutta korostava ideologia rakentuu isänmurhan logiikalle. – Vielä merkillepantavampaa on mielestäni se, että nykyään tällainen traaginen ateistinen malli on ostettu yli puoluerajojen!

 

Kristillinen ihmiskuva

Nykyään yleinen (ja samalla traaginen) tapa syrjäyttää poliittiset edeltäjät hyvin kylmällä logiikalla on mielestäni osoitus ihmisen itsekkyydestä, ja samalla merkki hyvin vastenmielisestä valtaorientoituneisuudesta.  Raamatun alkulehdiltä on sen sijaan löydettävissä terve malli.

Kerroin jo aiemmin, että Raamattu kehottaa kunnioittamaan vanhempiaan: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.” (5. Moos. 5:16). – Tämän periaatteen voi ulottaa toki laajemmaksikin kuin vain omien vanhempien kunnioittamiseksi. – On luontevaa nähdä tässä myös ohje arvostaa ja kunnioittaa edeltävien sukupolviemme työtä. – Mutta entäpä se itsenäisyys?

Raamattu yllättää lukijansa myös siinä, että kunnioittamisen lisäksi Raamatulla on sanottavaa myös terveeseen etäisyyden ottamiseen. Jo luomiskertomukseen liittyvä kuvaus miehen ja hänen vaimoonsa liittyvästä alkukertomuksesta sisältää terveen itsenäistymisen ajatuksen.

”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1.Moos. 2:24)

Raamattu ei opeta isänmurhaa, mutta se ei myöskään edusta minkäänlaista epätervettä epäitsenäisyyttä. Kristillisen ihmiskuvan ytimessä on miehen ja naisen välinen avioliitto. Tämä on Raamatun antama luonnollinen vastaus ihmisen itsenäistymisprosessiin. Terveen itsenäistymisen keskiössä on miehen ja naisen välinen avioliitto. – Juuri avioliitossa eläessään ihmisellä on hyvät edellytykset monentasoiseen vastuun kantamiseen. - Isästä ja äidistä on toki syytä itsenäistyä, mutta isänmurhaa ei tarvita; kunnioitus saa jatkua…

 

Yhteiskuntatieteen näkökulmia

Isänmurhalogiikan taustalla on freudilainen teoria, joka pyrkii selittämään kaiken seksuaalisuudella. – Kuten aiemmin jo havainnollistin, tähän malliin liittyy myös darvinistinen olettamus itsekkään kilpailun hyödyistä kehityksen kannalta. – Se on ikään kuin seksuaalisesti motivoitu ylireagointi sinänsä normaaliin tarpeeseen itsenäistyä meidät kasvattaneista auktoriteetista. – Yhteiskunnalliseen politiikkaan tämän mallin tuominen sisältää ainakin kaksi ongelmaa.

Ensinnäkin se tekee edeltäjien ansioiden ja henkisen perinnön sivuuttamisesta/vähättelemisestä toimintamallin. – Tästä syystä politiikasta tulee helposti tempoilevaa ja juuretonta populismia. – Näin todellisiin realiteetteihin perustuvien faktojen tunnustaminen käy työlääksi, kun tilalle astuu lyhyen perspektiivin valtaorientoituneisuus.

Toiseksi yhteiskuntateoriaksi korottama freudilainen ajattelumalli tunkeutuu myös näkemyksiimme ihmisyydestä ja sen arvoista. – Kun kehitys määritellään aiempien auktoriteettien periaatteelliseksi kyseenalaistamiseksi, kaikkea vanhaa ja isiltämme perittyä pyritään kyseenalaistamaan.

Omasta kulttuuristamme näemme, että sellainen on jo johtanut perheen aseman kyseenalaistamiseen näennäisen edistyksen nimissä. – Todellisuudessa kyse ei ole kuitenkaan edistyksestä, vaan taantumasta/rappiosta.

Brittiläisen antropologin J.D. Unwinin mukaan korkeakulttuurin edellytyksenä on seksuaalisuuden kanavoiminen avioliittoon. Kulttuuri on elinvoimainen niin kauan kuin perhe-elämän rakenteet ohjaavat yhteiskunnan jäseniä suuntaamaan energiansa kulttuuriseen luomistyöhön. – Silloin, kun seksuaalisuus kanavoidaan miehen ja naisen väliseen (sitoutuneeseen) avioliitoon, mutta muuten harjoitetaan pidättyväisyyttä, vapautuu parhaiten energiaa kulttuurin kehittämiseen (Unwin 1934, Sex and Culture).

Samansuuntaisia havaintoja tekee myös Carle C. Zimmerman (Family and Civilization). Zimmermanin mukaan antiikin korkeakulttuuri rappeutui, kun vakaa perhearvoihin perustuva perheyksikkömalli mureni vuosisatojen kuluessa.

Ranskan suuressa vallankumouksessa ja bolševikkien alkuvaiheissa oli molemmissa pyrkimys eräänlaiseen isänmurhaan, jotka molemmat ampuvat nuolensa kristinuskoa ja avioliittoinstituutiota kohti.

On erikoista, että ranskalaiset askelmerkit vastaavat hämmästyttävällä tavalla freudilaista logiikkaa. Aivan kuin Sigmund Freud tekee omasta kuvitteellisesta alkukertomuksestaan (isänmurhasta) eräänlaisen Raamatun syntiinlankeemuskertomuksen maallisen vastineen. - Samaa logiikkaa noudattelee myös Ranskan suuri vallankumous...

Kaikki menneisyyteen liittyvä oli muutettava: Kristuksen syntymästä alkava ajanlasku muutettiin tasavallan syntymisestä alkavaksi, kirkon tilalla tuotiin Panthéon, kolminaisuusoppi korvattiin vapauden, veljeyden ja totuuden abstraktioilla, yms.

Eräs Ranskan vallankumouksen ideologeista, Markiisi de Sade, loi myös mallin, jonka mukaan seksuaalisuuden vapauttamista voidaan käyttää poliittisen kontrollin välineenä. Kun ihminen saadaan riippuvaiseksi seksuaalisten halujensa tyydyttämisestä, häntä voidaan ohjailla hänen halujensa avulla. -… erityisesti isän tunteminen ja mahdollisuus kuulua johonkin tiettyyn perheeseen oli ehdottomasti kielletty… (Filosofia budoaarissa ym.). – Ranskassa tämä miehen ja naisen välisen avioliiton asemaa vastaan noussut kokeilu synnytti pian vakavia yhteiskunnallisia ongelmia. Samantyyppinen kehityskulku koettiin myös Venäjällä, joten molemmat kokeilut päättyivät nopeasti umpikujaan.

Tiedämme, että Sigmund Freud luki ateistifilosofi Friedrich Nietzscheä. Nietzsche tunnettiin siitä, että hän ei tyytynyt julistamaan vain ”isänmurhaa”, vaan myös Jumalan kuolemaa! – Myös Freud piti uskonnollisia käsityksiä ”harhoina, ihmiskunnan vanhimpien, voimakkaimpien ja sitkeimpien toiveiden kuviteltuina toteutumina” (Hick, John: Uskonnonfilosofia, s. 46–48. (Philosophy of Religion, 1963.); Ahdistava kulttuurimme; Minä ja ”se”, teoksessa Johdatus narsismiin ja muita esseitä; Erään toivekuvitelman tulevaisuus, Mies nimeltä Mooses ja yksijumalinen uskonto.)

Käytännössä Freud tekee lopulta itse kuvaamansa isänmurhan korvatessaan Raamatun syntiinlankeemuskertomuksen omalla tarinallaan isänmurhasta ihmisen kollektiivisen syyllisyydentunnon alkusyynä. – Todellisuudessa seksuaalisen siveellisyyden ja terveen pidättäytymisen purkaminen johtaa kuitenkin inhimillisten kulttuurien rappioon, eikä luovaan vapautumiseen kuten Freud virheellisesti ja kuvitteellisesti oletti.

 

Suomalainen isänmurha

Suomen lähihistoriassa isän (ja edeltävien sukupolvien työn) sivuuttamiseen eli eräänlaiseen isänmurhaan liittyy aivan erityinen tausta.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomi joutui maksamaan sotakorvauksia. Isät olivat jo maksaneet kovan hinnan rintamalla, mutta Neuvostoliiton kommunismin varjossa Suomen politiikassa päädyttiin monessa suhteessa kieltämään tämä isien arvokas uhri. – Tässä ei ollut kuitenkaan vielä kaikki. – Toiseksi meilläkin yleistyi vasemmistoradikalismi, joka suorastaan halveksui isänmaallisuutta. – Ja vielä kolmanneksi isät joutuivat kohtaamaan muuttoliikkeen, joka repi isät juuriltaan ja pakotti heidät sopeutumaan hyvin nopeasti kaupungistuvan yhteiskunnan uusiin ja vieraisiin rooleihin.

Kaupungeissa mies kävi kodin ulkopuolella työssä. Kaupunkikodeissa ei ollut enää selkeää paikkaa miehelle. Kotien keskiössä oli keittiö, mutta isillä ei ollut enää kotona samanlaista roolia kuin maaseudulla. – Tämän seurauksena isien ja poikien välinen yhteys oheni. – Isät eivät olleet enää työn ja käden taitojen suhteen samanlaisia roolimalleja pojilleen. – Kun a) maan jälleenrakennus vaati paljon työtä/aikaa, b) isiä oli kuollut paljon rintamalla ja c) monet traumatkin jäivät rasittamaan miehiä, ja d) kuvaan astui myös edellä kuvattu rakennemuutos ja e) poliittisesti haastava tilanne… äidit säilyttivät asemansa, mutta isät ja isoisät joutuivat myös perhe-elämässä liian usein sivurooliin.

Tämä edellä kuvattu tilanne on periytynyt monessa suhteessa myös meidän aikaamme. – Vaikka isät ottavat nykyään enemmän vastuuta kotitöistä ja osallistuvat lasten kasvatukseen, maamme henkinen ilmapiiri on jäänyt hyvin matriarkaaliseksi ja feminiiniseksi. – Monet nuoret miehet varttuvat yhä hyvin naismaisessa ilmapiirissä…

Avioerojen lisääntymisen kautta yhä useampi lapsi kasvaa äitinsä kanssa. Päiväkodeissa lapsista vastaavat yleensä naiset. Kouluissa yhä useampi opettaja on nykyään nainen. Naispapit ovat pian seurakuntien pastoreissa enemmistönä jne. – Monilla pojilla on usein mahdollisuus samaistua omaan sukupuoleensa enää urheiluseuroissa!

Olen miettinyt joskus, miksi urheilu on saanut suomalaisten miesten piirissä kuin uskonnollisen hurmoksen piirteitä. Olen miettinyt miksi urheilu herättää juuri suomalaisissa miehissä niin suuria tunteita. – Nyt olen alkanut ymmärtää tätä dynamiikkaa…

Suomalainen kulttuuri on tehnyt eräänlaisen isänmurhan hyvin monella elämänalueella, mutta urheilun alue on monessa suhteessa kuin viimeinen saareke, jonka kautta mies saa edelleen siirtää isän perintöä pojille ja tytöille!

 

Mitä me tästä sanomme?

Raamatun sanaan juurtuvan kristityn ei tarvitse ajelehtia kuin virran vietävänä, ja suosia sen enempää poliittisia, kulttuurisia kuin maailmankatsomuksellisiakaan isänmurhia. On toki mahdollista, että tässä maailmassa voi saavuttaa lyhytaikaista etua taklaamalla isähahmot ja ikuiset periaatteet sivuun…

  • Voi olla, että työpaikallasi pääsee etenemään vain edeltäjät syrjäyttävällä röyhkeydellä.
  • Voi olla, ettei Raamatun sanaan uskovaa yliopistotutkijaa, luokanopettajaa, tai edes pastoria arvosteta…
  • Voi olla, että perinteistä apostolista virkanäkemystä ja kristillistä ihmiskuvaa edustavat miespastorit eivät pääse enää koskaan johtaville paikoille (tai edes pastorin töihin?) Suomen ev.lut. seurakunnissa.
  • Voi olla, että joku Jussi Halla-ahon kaltainen henkilö nousee Perussuomalaisten johtoon.
  • Voi olla, että uusi avioliittolaki tulee vaikeuttamaan kristittyjen asemaa Suomessa jo lähitulevaisuudessa.
  • Voi olla että isien asema suomalaisessa yhteiskunnassa heikkenee edelleen jne. jne.

Edellä kuvaamani asiat voivat herättää voimakkaita tunteita. Osa nuorista miehistä jo paennut väkivaltaisiin tai fanaattisiin alakulttuureihin ja yrittää ottaa voimakeinoin takaisin jotakin, mitä ei lopulta osaa edes oikein hahmottaa. – Siksi esim. maahanmuuttoa kohtaan kohdistetaan tietyissä piireissä aivan kohtuutonta kritisointia.  – Itse näen tässä tietyssä mielessä kuin mustasukkaisen pikkupojan huolen (Suomi) -äidin rakkauden kadottamisesta. - Todellisuudessa ongelma ei ole ytimeltään äidin rakkauden kadottaminen, vaan isänmurha. - Tämän suhteen meillä suomalaisilla olisi paljon opittavaa isien kunnioittamisesta juuri maahanmuuttajilta. He voivat usein tuoda tervettä vastapainoa isät sivuuttavaan (läntiseen) arvoliberalismiin…

Meitä isiä ja miehiä ei ole kuitenkaan kutsuttu aggressiiviseen ja sokeaan taisteluun isänmurhia vastaan. – Aikamme problematiikkaa ei ratkaista väkivallalla. Todellisuudessa perinteisiä arvoja vastaan nouseva aikamme ajaa kyllä aikanaan itsensä umpikujaan. Voimapolitiikka ja siihen liittyvät isänmurhat voivat toki toimia jonkin aikaa, mutta meille on kuitenkin kristittyinä annettu toisenlainen esikuva:

Raamatussa avautuu meille kokonaan toisenlainen tapa taistella vääryyttä vastaan, ja kääntää lasten sydämet jälleen isiensä puoleen (Luuk.1:17).

Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: "Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." (Matt. 20:25-28)

Tässä on jotakin samanlaista kuin isiemme ja isoisiemme valmiudessa puolustaa maatamme eli antaa uhri vapautemme puolesta Talvisodassa. Se on valmiutta palvella jopa kiitosta saamatta…

Lisäksi on hyvä muistaa:

Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä. Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho. Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta; silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän. Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo. Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi. Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan. Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa. Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta. (Ps. 37:1-11)