Isännätön raha

Filosofi Aristoteles antoi rahalle kaksi tarkoitusta: ensimmäinen oli yhteisön tarpeita varten ja toinen henkilökohtaiseen rikastumiseen. Taloudenhoito yhteisön hyväksi oli ekonomiaa, koska sanan pohjana on taloa tarkoittava "oikos". Toinen talous oli bisnestä eli vaurastumista (khrema) varten.

Nykyään maailman suosituin yhteiskuntajärjestelmä on kapitalistinen demokratia. Siinä tasapainoilevat julkisen ekonomian ja yksityisen bisneksen intressit.

Kirkko suhtautui keskiajalta lähtien kielteisesti yksityiseen bisnekseen, mutta on mielellään ideologisoinut julkisen talouden. Seuraukset olivat tuttuja: kaupalla hankittua kapitaalia pidettiin moraalisesti epäilyttävämpänä kuin yhteisön tarpeita varten veroina kerättyä rahaa.

Vaikka rahan arvo on niin bisneksessä ja kodinhoidossakin täsmälleen sama, mitataan sen käyttöä mielellään kovin eri puntarein. Voitontavoittelu liitetään vain osaksi bisnestä, vaikka isännättömällä rahalla rikastuvia löytyy myös yhteisön varoja hallinnoivien joukoista.

Yhteisön taloudenhoitoon käytettäviä varoja ei pitäisi jakaa ylikorkeina palkkoina ja etuuksina. Kohtuullisuuden mittaaminen alkaa palkan ylätasolta, ei minimipalkasta. Ainoa oikea kohtuuden malli on esimerkki.

Esimerkiksi kirkon töissä palkkakatto voisi hyvin olla 5 000 euroa. Näinä aikoina siihen tyytyminen osoittaisi, että yhteisön hyväksi tarkoitetulla rahalla on vastuulliset isännät. Se olisi oikein bisneskriteereilläkin, eli kirkon nykyisen jäsen- ja tuloskehityksen valossa.

3 kommenttia

  • Lauri Lahtinen sanoo:

    Jotkut asiat ovat alkaneet ihmetyttää. Onko aineen häviämättömyyden laki sittenkään totta? Vai ovatko pörssissä pyörivät varat ainetta? Jonakin päivänä joku voi menettää miljoonia. Mihin ne varat menevät. Joku toinen löytää vintiltää kumisaapasosakkeita ja kas huolet olivat hetkessä poissa. Mistä ne tulevat ja mihin ne menevät. Joistakin palkkioista sanotaan, ne eivät ole keltään poissa? Voiko olla todella niin, että on isännätöntä rahaa, jonka löytäjä saa pitää?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • jorma ojala sanoo:

    Kenenkään ei tarvitse pelata pörssissä, se on vapaaehtoista. Minäkään en syytä jotakuta toista ahneudesta, kun Soneraan sijoittamani potti kutistui lähes nollaan. Fariselaiseksi menee, jos alamme nähdä ahneutta vain niissä toisissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Lauri Lahtinen sanoo:

    En tiedä muuta, mutta mietiskelen näitä mekanismeja. Se on surullista, jos piensijoittaja menettää lähes koko pottinsa, kun on uskonut kotimaiseen yrittämiseen. Jossain vaiheessa uutisoitiin jonkin menettäneen kymmeniä miljoonia. Ihmettelen, miten se on mahdollista, mutta se näyttää olevan. Minä en kirjoita kateudesta, olen sen verran oppinut elämän koulussa, mutta kai saa ihmetellä niin kuin Havukka-.ahon ajattelija?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Jyrki Härkönen
    Jyrki Härkönen

    Olen ortodoksisen kirkon ylidiakoni, slavisti ja kulttuurimatkaopas.

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit