Isät, nuo työssä, taistelussa ja toivossa väkevät!

Tänään on isänpäivä, jonka vietosta on viime päivinä keskusteltu myös aivan uusista syistä. Joka tapauksessa isänpäivä ei ole tuoreempana perinteenä läheskään niin vahva kuin äitienpäivä.

Isien ja suomalaisten miesten ”olemusta” tutkailemme itsenäisyyden juhlavuonna myös uuden Tuntematon sotilas elokuvan kautta. Iso osa meistä suomalaisista katsoo tuon minusta vaikuttavan elokuvan. Siinä piirtyy kuva suomalaisista miehistä melko laajasti, ei varmaan aivan kattavasti. Ja sekin on muistettava, että miehen malli on muuttunut sota-ajoista näihin päiviin.

Pappina mietin elokuvan kautta ja muutenkin miesten ja isien sielunmaisemaa ja suhdetta Jumalaan. Suomalainen mies kiroaa elokuvassa ja muutenkin melko herkästi. Mies kiroaa, mutta ainakin tiukan paikan tullen ja muulloinkin miehen sydämessä on myös muuta. On herkkä ja hellä puoli, jota ei osata näyttää ulospäin tai se tehdään hyvin harvoin. On myös se puoli, joka sittenkin pohjimmiltaan tuntee ja tunnustaa, että on suurempi Isä, että ”se on suuremmas käres”. On puoli, joka on valmis tunnustamaan suoraan, että sodassa tehdään pahaa puolin ja toisin.

Rokka piirtää yhden kuvan suomalaisesta miehestä. Hän on hyvä puoliso ja isä. Sotaan hän menee hankkimaan itselleen, perheelleen ja maalleen oikeutta. Hän menee tekemään sen, mitä ”soass´pittää tehhä”. Hän menee jopa tappamaan, koska niin on tarvis. Hän silittelee kotona lapsiaan ja rintamalla kesyä jänistä. Koskelassa, Kariluodossa, Hietasessa ja monessa muussa on karu ja jopa karski velvollisuudentunto, mutta myös herkkä ja haavoittuva puoli.

Reformaation merkkivuoden päättyessä tulee mieleen sen, kuinka miesten uskonnollisuutta tutkittaessa tulee esille vahvasti Lutherin korostama asia. Tulee esille se, että miehet haluavat hoitaa velvollisuutensa ja siten palvella lähimmäisiään, tätä maailmaa ja Jumalaa – tietoisesti tai sitä itse usein tiedostamatta.  Mies kiroaa ääneen, rukoilee äänettä ja usein myös äänettä tekee velvollisuutensa – joskus jopa yli sen kuten Tuntemattoman sotilaan monet hahmot tekivät!

Nykypäivän isistä yksi kuva piirtyy muiden muassa kasteiden yhteydessä.Kastekeskusteluissa kyselen hieman huumorinkin varjolla, miten isältä lapsen vaipanvaihto ja lapsenhoito onnistuu. Yleensä aina rehellinen vastaus on, että ”hienosti onnistuu”. Antakaamme siis arvo ja kiitos isillemme, jotka tekivät työtä ja taistelivat sekä tämän päivän isille. Isät ja miehet saavat ja osaavat rakastaa, toivoa ja uskoa! - Isät, nuo työssä, taistelussa ja toivossa väkevät! (Itä-Savon Pyhäpäiväksi-palstan kirjoitus 12.11.2017).

Toivo Loikkanen

 

 

 

10 kommenttia

  • Tarja Aarnio sanoo:

    Kiitos kirjoituksesta.

    Hyvää Isänpäivää kaikille isille!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kari-Matti Laaksonen sanoo:

    “Mies kiroaa ääneen, rukoilee äänettä ja usein myös äänettä tekee velvollisuutensa”

    Oikein osuvasti sanottu. Hieno kirjoitus Toivolta, kiitos.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kiitos, Kari-Matti, positiivisesta palautteestasi! Suomalaista miestä ja isää ei voi eikä pidä lokeroida tai vahvistaa menneitä stereotypioita, mutta tuossa on minusta tosiaan jotakin olennaista meistä suomalaisista miehistä ja isistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • kimmo wallentin sanoo:

    “Isät, nuo työssä, taistelussa ja toivossa väkevät!”

    Oikea sitaatti kuuluu: “Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät.” (Lauri Viita: Alfhild)

    Muuten ihan ok. teksti.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      kimmo wallentin :”Oikea sitaatti kuuluu: “Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät.”

      Ja mielestäni vielä oikeampi jatko: “Siellä he kulkevat tähtien rivissä kirkasta vanaa, isä ja äiti, peräkanaa. Sieltä he katsovat kotoista mäkeä, kissoja, koiria, tuttua väkeä,…”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Otsikko ja lopun lause on tarkoituksella muokattu isiin liittyväksi. Käytin tietoisesti tuota Lauri Viidan runoa pohjana. Samalla ideana on hyvässä mielessä “ylistää” isiä kuten Viidan runossa ylistetään äitejä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      Toivo Loikkanen :”Käytin tietoisesti tuota Lauri Viidan runoa pohjana. Samalla ideana on hyvässä mielessä “ylistää” isiä kuten Viidan runossa ylistetään äitejä.”

      Kiitos hyvästä blogista ja pahoittelut omasta kommentistani. Ajattelin läheistä, jonka isä oli jo aiemmin siirtynyt tuonilmaisiin ja jonka äiti seurasi puolisoaan pari viikkoa sitten.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula, Eipä mitään syytä pahoitella. :)

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Pojille on ensiarvoisen tärkeää saada terveitä miehen malleja. Niiden puute on yksi pahimmista syrjäytymisen aiheuttajista. Pojat tarvitsevat miehisiä stereotypioita. Niitä itsensä kanssa peilaamalla, he muodostavat oman miehisen identiteettinsä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.