Israel – Kenen tarina?

 

Israel on maa, joka jakaa mielipiteitä. On jakanut aina!

Mitä sinä ajattelet Israelista? Mihin näkökulmasi perustuu?

Näkökulmamme riippuvat hyvin paljon siitä, kenen tarinoita kuuntelemme. Vaihtoehtoja on lukuisia.

Voit valita palestiinalaisten tarinan, joissa kerrotaan pakolaisuudesta. Palestiinan pakolaisuus eli al-Hijra al-Filasteeniya alkoi vuoden 1947 tapahtumista, jolloin YK:n teki ehdotuksen Palestiinan alueen jakamisesta. Alueen väestön väliin syntyi jännitteitä ja väkivaltaa esiintyi niin juutalaisten kuin arabienkin taholta toinen toisia kohtaan. Pian YK:n ehdotuksen jälkeen Israeliin syntyi itsenäinen juutalaisvaltio. Samassa jatkumossa alkoi myös vuoden 1948 sota. Egyptin, Syyrian, Jordanian, Libanonin ja Irakin joukot hyökkäsivät Israeliin. Juutalaisvaltion ja arabimaiden välinen sota päättyi keväällä 1949. Israel voitti tämän sodan, mutta sodan tuloksena 700 000–750 000 alueen arabia pakeni tai karkotettiin nykyisen Israelin alueelta. Nämä ihmiset eivät saaneet palata koteihinsa, ja heistä tuli Palestiinan pakolaisia. Vain noin 10 % palestiinalaisista sai jäädä asuinsijoilleen. Palestiinalaiset kutsuvat Israelin valtion syntymää nimellä al Nakba, joka tarkoittaa katastrofia tai tuhoa.

Israelin juutalaisten kertomuksessa tämän Välimeren pohjukkaa asuttavan maan ja kansan modernin vaiheen tarina nimetään jo lähtökohtaisesti toisin. Vuoden 1948-1949 tapahtumia kutsutaan Itsenäistymissodaksi. Näiden tapahtumien lopputuloksessa huipentuu lähes kahden tuhannen vuoden ajan lausuttu toivonrukous omasta maasta ja kodista. Holokaustin trauma on yhä tuoreessa muistissa. Juutalaisen kansan koko tietoisuutta läpäisee perusteltu syy nähdä asemansa aitona eloonjäämistaisteluna. On mahdotonta unohtaa, että Puolan juutalaisia kuoli n. 3 miljoonaa, Neuvostoliiton alueelta uhreiksi joutui n. 1,1 miljoonaa ja Unkarista yli puoli miljoonaa juutalaista. Listaa voisi täydentää vielä Romanialla, Liettualla, Saksan alueen uhreilla, Hollannin juutalaisilla jne. - Juutalaisessa näkökulmassa Israelin maan kertomus on aina myös kuvausta eloonjäämistaistelusta ja oikeudesta kotiin; kotiin, jossa meitä ei saa enää polkea hengiltä!

 

Palestiinalaisessa tarinassa Israelin valtio on jo lähtökohdissaan suuri onnettomuus. - Israelilainen tarina ei ole aivan yhtä jyrkkä. Kyseisen alueen arabeilla on toki paikkansa samassa kodissa, mutta ei koskaan ilman ehtoja. Esimerkiksi itsenäistymistaistelussa hyökkääjän puolelle siirtyneillä ei ole enää paluuoikeutta. Juutalaisesta näkökulmasta katsoen myös pakolaisuus näyttäytyy toisin. Kaikkia alueelta siirtyneitä arabeja ei automaattisesti tunnusteta pakolaisiksi. Voidaan puhua vastustajan puolelle siirtyneistä, tai siirtolaisista. Tarina voidaan nähdä myös eräänlaisena vastavuoroisena kansainvaelluksena, jossa kahden suuren uskonnon pakolaiset vaihtavat paikkaa. - On nimittäin totta, että juutalaisvaltio on mitä suurimmassa määrin juutalaispakolaisten turvapaikka. Tämä pätee myös Israelin valtion suhteessa arabimaailmaan. Vuoden 1947 jälkeen Israelin alueen noin 630 000 henkilön juutalaisväestö kaksinkertaistui, eikä kysymys ollut vain Holokaustin uhreista! Juutalaisten väestönkasvu johtui nyt suurimalta osin arabimaista (Jemen, Irak, Libya, Marokko, Tunisia ja Egypti) tulevista maahanmuuttajista, jotka olivat usein myös pakolaisia. Usein muuton syynä olivat juutalaisvastaiset mellakat. Tavallisesti pakenevat juutalaiset joutuivat jättämään myös omaisuutensa. Juutalaisten näkökulmasta katsoen pakolaisstatusta ei voi siten monopolisoida ainoastaan palestiinalaisten yksinoikeudeksi. Myös juutalaisvaltion tarinassa täyttyvät pakolaisuuden tunnusmerkit.

Juutalaisten ja alueen arabien tarinat ovat molemmat kuulemisen arvoisia. Jotta näkemyksen muodostaminen ei kävisi liian helpoksi, molempiin tarinoihin liittyy myös uskonnollinen ulottuvuutensa. Tästä ulottuvuudesta en ole vielä kirjoittanut mitään.

Juutalaisen näkökulman mukaan Jerusalem on juutalaisuuden pyhä kaupunki. Jerusalemiin ”nouseminen” on ollut juutalaisten rukousten aihe jo ennen kuin mistään siionismin käsitteestä on edes puhuttu mitään. Uskonnollinen juutalainen perinne ammentaa Vanhan testamentin maailmasta, jossa Valittu kansa lyö vihollisensa Herran voimassa.

Islaminuskoisen arabiväestön näkökulmasta Jerusalem on Mohammedin pyhä kaupunki, jonne enkeli Gabriel lennätti Muhammedin kolmella loikalla. Eräs Hadith kertoo, että profeetta kävi tuolloin Al-Aqsan moskeijassa Jerusalemissa. Siellä hän nousee tikapuita pitkin seitsemänteen taivaaseen, jossa hän tapaa profeettoja ja Jumalan. Islamin mukaan Jerusalem kuuluu pyhässä sodassa valloitettuihin alueisiin. Islamin pyhässä sodassa vallattujen alueiden suhteen on uskonnollisesti mahdoton ajatus, että niitä hallinnoisivat nyt muiden uskontokuntien edustajat.

Uskonnollisista traditioista käsin katsellen juutalaisuuden ja islamin tarinat ovat sovittamattomalla törmäyskurssilla.

Voisin kirjoittaa Israelin valtion suhteen vielä siirtomaapolitiikan tarinoista, kylmän sodan aikana kerrotuista tarinoista, Holokaustin kieltäjien tarinoista, Euroopan äärioikeiston tarinoista, puna-vihreän politiikan tarinoista, tai Amerikan kristillisen oikeiston tarinoista. Kaikki tämä vaatii huomionsa, jos pyrkii kartoittamaan jonkinlaisen kokonaiskuvan ajatteluumme vaikuttavista Israel-tarinoista. – Jätän kuitenkin jotakin myös lukijan työstettäväksi. Vastaa blogini kommenteissa omalta osaltasi siihen, mikä tarina vaikuttaa sinuun voimakkaimmin…

Itse tartun vielä kahden suuren uskonnon väliseen asetelmaan, jota kuvasin sovittamattomaksi ristiriidaksi. – Tämä kuvaukseni on tavallaan totta, mutta tavallaan täysin väärä. Kristinuskon suuren kertomuksen ja oman uskonymmärrykseni mukaan tämä sovittamaton ristiriita ratkaistiin juuri sillä paikalla, josta kaikista eniten kiistellään…

Kristinuskon suuren kertomuksen mukaan Jeesus Kristus kärsi ja kuoli juuri Jerusalemissa. Hänen ristillään sovitettiin kaikki syntimme ja syyllisyytemme. Pyhän sodan ratkaisutaistelu käytiin Golgatan kummulla, jolla Jumalan Poika uhrasi itsensä meidän tähtemme. Hän ei vaatinut itselleen maallista valtakuntaa, vaan luopui kuninkaallisesta oikeudestaan hallita Herrana yli Pyhän Maan. - Minulle tämä tarina on kaikista rakkain. Rakastan Jerusalemia, kaikkien kristittyjen pyhää kaupunkia, mutta Mestarimme esimerkkiä seuraten suon sen maallisen omistajuuden alueella asuville juutalaisille ja arabeille. Pyhän maan jakaminen serkkujen kesken on toki kipeä ja vaikea työ. Pidän tärkeänä, että olemme tietoisia tämän työskentelyn kipeydestä ja vaativuudesta. Pidän tärkeänä, että yritämme rakentaa rauhaa. En yritä helppoa ratkaisua. Liian yksipuolisten näkökulmien ihmiset näyttäytyvät usein pikemminkin osalta ongelmaa kuin sen ratkaisua.

Uskon silti yksinkertaisella uskolla, että Jeesuksen Kristuksen uhri ristillä näyttää suuntaa ja antaa lohdutusta. Syvimmiltään risti ei ole koskaan helppo ratkaisu. Sovittamattomista (inhimillisistä) ristiriidoista huolimatta uskon Jumalan mahdollisuuteen, sovituksen sanomaan. En usko omaan viisauteeni, mutta uskon kertomukseen Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta, sovituksesta.

 

”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.” (Jes.40.1-2)

45 kommenttia

  • Jukka Kivimäki sanoo:

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta Manu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Manu Ryösö sanoo:

    Rauli T.

    Joudun valitettavasti siirtymään ainakin hetkeksi toisaalle työasioiden takia. Yritän kuitenkin vielä pohtia joitakin ajatuksiasi.

    Vastaan aina sitaattiesi (RT) välissä nimikirjaimillani (MR)…

    RT: “Mutta kuinka ymmärrät: Mitä ”lakia” Jeesus tarkoitti?”

    MR: Puhumme nyt Luuk.16:17 kohdasta. Kyseinen lakia tarkoittava sana on kreikaksi νομος. Se voi toki tarkoittaa yleisesti monenlaisia lakeja ja lainalaisuuksia. Ko. asiayhteydessä Jeesus käyttää kuitenkin sanaparia “Laki ja profeetat”. Kyse on siis laajemmin Toorasta ja VT:n profeettakirjoista. Toora, jota laiksikin kutsutaan tarkoittaa myös opetusta. – Teen tästä Jeesuksen sanasta sen johtopäätöksen, että kysymyksessä on laajempi kokonaisuus, johon Mooseksen laki toki kuuluu yhtenä osana. Uuden testamentin oma esimerkki osoittaa, miten (Jeesus ja) Uuden liiton seurakunta ymmärsi suhteensa Mooseksen lakiin. –> Vaikuttaa siltä, että se toistaa seurakunnille annettavissa ohjeissaan käytännössä kaiken sen, mitä Mooseksen laki edustaa 10 käskyn suhteen. Tämä (moraalinen) ulottuvuus siis jatkaa elämäänsä. Uhreihin ja temppeliin liittyvä rituaalinen osa Mooseksen lakia on kuitenkin jo saanut Jeesuksessa täyttymyksensä, joten sen toteuttamiselle aiemmissa Vanhan liiton jumalanpalvelusmuodoissa ei ole enää tarvetta. – Tämän ymmärrän logiikaksi, mutta itse varon puhetta Mooseksen lain kumoutumisesta, koska se johtaa nähdäkseni helposti sekaannuksiin myös moraalisen ulottuvuuden suhteen.

    RT: (Mooseksen) Laki kaikkine normeineen on Raamatussa se osa Jumalan ohjeita ja määräyksiä, jolla oli oma voimassaoloaikansa. Kristittyinä emme ole enää tuon Lain pykälien alla. Lienet tästä samaa mieltä?

    MR: Vastasin tähän jo aika paljon edellä. Minusta on tärkeää muistaa, että Mooseksen lakiin kuuluu myös 10 käskyn laki. Moraalisessa mielessä näen 10-käskyn sitovan myös Uuden liiton seurakuntaa, vaikka esikuvallisiin uhreihin ja puhtaussääntöihin ei ollakaan enää sidottuja.

    RT: “Mutta eikös Israelin kansalle asetettu jo Lakiliiton solmimisvaiheessa ehto, jota he eivät sitten täyttäneet? Nimittäin: ”Jos te nyt kuuntelette minua ja pidätte minun liittoni, niin te tulette olemaan kansojen joukossa minun oma kansani. Koko maailma on minun, mutta teistä tulee minun pappisvaltakuntani ja pyhä kansani.’ Tämä sinun tulee sanoa israelilaisille.”(2.Mo19:6) Ja juuri tämä klausuuli antoi Jumalalle täyden oikeuden antaa liittokansalleen kokonaisuutena pakit ja ”lähestyä pakanoita ottaakseen heistä itselleen oman kansan”(Apt15:14).”

    Tässä kohtaa olen varsin paljon samaa mieltä. Raamattu todella edellyttää Valitulta kansalta lain liittoon sitoutumista. Jumalalla on myös täysi oikeus antaa kansalleen “pakit”, jos ja kun se ei tässä liitossa pysy!!! – Tämä ei ole kuitenkaan käsittääkseni Jumalan viimeinen sana. Yhtä lailla kuin meidänkin kohdalla (jotka emme kykene lakia täyttämään), Jumalalla on vielä taskussaan armokortti!

    Armokortin erikoisuus on siinä, että sen lainalaisuus ylittää Mooseksen lain lainalaisuuden. Profeetta Jeremia vertaa sen ylivertaisuutta luonnonlakien pysyvyyteen. – Löysin Jeremialta vielä toisenkin aiempia vastaavan kohdan edellä jo kirjoittamani lisäksi: “Näin sanoo Herra: Jos minun liittoni päivän ja yön kanssa on olematon, jos en ole säätänyt taivaan ja maan lakeja, niin minä myös hylkään Jaakobin ja palvelijani Daavidin jälkeläiset, niin etten ota hänen jälkeläisistänsä hallitsijoita Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille. Sillä minä käännän heidän kohtalonsa ja armahdan heitä.” (Jer.33:25-26)

    Armokortti on siitä ihmeellinen, että se on käytettävissä koko armonajan. Yksilötasolla se tarkoittaa sitä, että Jumala kutsuu meitä valtakuntaansa toistuvasti läpi elämän. – Jumala odottaa. Hän on pitkämielinen meitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen (2Piet.3:9). Armon osallisuuteen voi päästä huutamalla Jeesusta syntiemme sovittajana avuksi tämän elämän aikana (Apt.2:21).

    Kun sovitamme tämän Israelin kansaan, huomaamme, että Jumalan lupaa ojentaa tätä armokorttia tämän nimenomaisen kansan kohdalla loppuun asti. Jeesus itse sanoo omalle kansalleen: “Katso, ‘teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’. Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennenkuin se aika tulee, jolloin te sanotte: ‘Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen’.””

    Kirjoitit Rauli aiemmin, että tässä Jeesus asettaa juutalaiselle kansalle ehdon. – Niin hän tekee. Vapahtaja asettaa heille puoleensa huutamisen ehdon. – Jeesus ei kuitenkaan aseta pelkkää ehtoa, vaan antaa myös lupauksen. – Hän puhuu ajasta, joka tulee. Jeesus sanoo tämän ajan vielä tulevan. Tässä hän ei käytä ehdollista muotoa sanomalla esim. “paitsi jos tulee aika…”, vaan käyttää tästä sanamuotoa (εως), joka tarkoittaa ymmärtääkseni profeetallista näkemistä (ajatuksella “kunnes näin tapahtuu”). – Jeesuksen sanaan sisältyy oletus siitä, että Israelin kansa säilyy kansana (Jumalan uskollisuuden tähden).

    Näillä perustein näen, että Jumala demonstroi Jeesuksessa avautuvan armonsa sanomaa säilyttämällä tämän yhden (uppiniskaisen) kansan läpi aikojen hamaan loppuun asti, todistuksesi maailmalle. Tämä on minusta hyvin lohdullista myös meitä kohtaan:

    “jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.” (2Tim.2:13)

    Kiitos tässä vaiheessa vuoropuhelusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kommnetoin mielelläni yhtä näkemystäsi: ”Vaikuttaa siltä, että se toistaa seurakunnille annettavissa ohjeissaan käytännössä kaiken sen, mitä Mooseksen laki edustaa 10 käskyn suhteen”.

      Näinhän pääpiirteissään on asian laita. Lepopäivän pyhittäminen aiemmassa muodossaan koski lauantaita ja juutalaisten sapattia. Se ei yhtä kirjaimellisessa merkityksessä kristittyjä sido, mutta lienee tarpeeton nyanssi tässä pohdiskeltavaksi.

      Ajattelin avata vielä yhden ikkunan samaan tarinaan Israelin nykyasemasta Kaikkivaltiaan silmissä. Ja se kurkistus on lopun aikaa koskeva.

      Hesekielin luvuissa 38 ja 39 puhutaan nykyisen maailmanajan loppuvaiheesta. Monet näkevät, että Raamattu ennustaa niissä lihallisesta Israelista ja Lähi-Idässä olevasta kansallisesta valtiosta. Osa ennustuksesta näyttäisikin viittaavan tuohon paikkaan maapallolla. Esimerkiksi ajatus siitä, että ”asukkaat ovat palanneet monien kansojen keskeltä”(38:8)

      Mutta jakeen 11 pitäisi saada hälytyskellojen soimaan. Tai ainakin minä havaitsen jotakin kovasti nykytilanteeseen sopimatonta: ”Minä hyökkään suojattomaan maahan, käyn ahdistamaan sen asukkaita, jotka elävät rauhassa ja turvallisin mielin eivätkä suojaa itseään ympärysmuureilla, eivät portein eivätkä salvoin”, kerrotaan Israeliin hyökkäävän Gogin tuumaavan.

      Kysymys 1: Onko valtio, jonka kansantuotteesta leijonanosa menee maanpuolustukseen ja jossa koko kansa on huippuasein hyvin koulutettuja ”suojaton maa”?

      Luvussa 39 kerrotaan, että Israelin kimppuun käymisestä voimakkaat seuraukset, ”Tulkaa koolle, kokoontukaa kaikilta tahoilta teurasuhrille, jonka minä teitä varten teurastan, suurelle uhriaterialle Israelin vuorille. Syökää lihaa ja juokaa verta! Syökää sotasankarien lihaa, juokaa mahtavien ruhtinaiden verta.(39:17,18)”

      Raamattu kertoo samasta loppukahakasta myös Ilmestyskirjassa. Siellä taistelualueen koordinaatit ovat myös ”Israelin vuorilla”, jonne ”kootaan maanpiirin kaikki kuninkaat taisteluun, joka käydään Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä”(Ilm16:14). Paikka, jossa ”kaikki maan kuninkaat” saavat selkäsaunansa kuvaillaan seuraavasti: ”Henget kokosivat kuninkaat paikkaan, jonka nimi on hepreaksi Harmageddon”(jae16)

      Alue voidaan jopa paikallistaa Palestiinan alueella. Ja tästä tulee seuraava kysymykseni.

      Kysymys2: Onko edes teoriassa mahdollista, että ”kaikki maan kuninkaat” olisivat mitättömän pienellä maantieteellisellä alueella napit vastakkain Jeesuksen johtamien sotajoukkojen kanssa?

      ”Jumalan Israeliin” sekä Hesekielin että Ilmestyksen tapahtumainkuvaus näyttäisi sopivan erittäin hyvin. Myös sen ”asukkaat ovat palanneet monien kansojen keskeltä”. Ja Jeesuksen miekattomat seuraajat vaikuttavat puolustuskyvyttömiltä ja todellakin ”elävät rauhassa ja turvallisin mielin eivätkä suojaa itseään ympärysmuureilla, eivät portein eivätkä salvoin.”

      Paljon muitakin detaljeja on noissa Raamatun kuvaamissa lopputapahtumissa sellaista, joka ei mielestäni sovi kirjaimellisiin juutalaisiin. Mutta tässä muutama sinulle pohdittavaksi.

      Vaikka näkemyksemme eroavat toisistaan, en mahda eräälle tuntemukselleni mitään: On aivan kuin juttelisin hyvän tuttavan kanssa toinen toistaan kuunnellen. Voiko tällainen olla totta?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Kiitos Rauli tästä ajatustenvaihdostamme. Minäkin olen iloinnut siitä. Toivoisin, että keskustelu täällä blogien maailmassa voisi olla useammin ystävällistä ja toista kunnioittavaa. Keskinäinen kunnioitus rakentuu nähdäkseni siitä kokemuksesta, että molemmat ovat vilpittömän kuuntelevia toistensa näkemysten suhteen. Ehkä me olemme saaneet maistaa jotakin tällaista tässä vuoropuhelussa.

      Myönnän, että viittauksesi (Hes. 39:11) vaikuttaa Israelin nykytilanteeseen sopimattomalta (eli Israelin vihollisten sanat: “Minä hyökkään suojattomaan maahan, käyn ahdistamaan sen asukkaita, jotka elävät rauhassa ja turvallisin mielin eivätkä suojaa itseään ympärysmuureilla, eivät portein eivätkä salvoin.”). – Itse Raamatun teksti on tässä luvussa huikean jyhkeää kerrontaa, mutta minäkään en näe nyky-Israelia sillä tavoin suojattomana, että ainakaan ihan nyky hetkestä voisimme puhua..

      Eskatologian suurien kysymysten äärelle taitaa (meidän ihmisten perspektiivistä katsellen) jäädä aina x-määrä erisuuruisia kysymyksiä;-) Se on hyvä syy työstää Raamatun äärellä tutkistelua, sillä Raamatun kirkkaasta keskuksesta käsin valonsäteet varmasti pikkuhiljaa löytävät myös vielä nyt hämärän peitossa oleviin aikoihin ja paikkoihin.

      Omasta puolesta haluan toivottaa sinulle mielenkiintoisia, ja hyvien löytöjen hetkiä Raamatun sanan äärellä. – Keskustelumme pääargumentit taitavat olla nyt esitetyt. Ehkä tähän loppuun sopivat Apostoli Paavalin sanat tilanteessa, jossa hän kuvaa Jeesuksen Kristuksen kautta tapahtuvaa juutalais- ja pakanataustaisten välisen vihollisuuden päättymistä: “Ristillä kuollessaan hän (Jeesus) omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä.” (Ef.2:16-17)

      Uskon, että ristin sanoma on avain myös monien muiden ihmisryhmien välisen vihollisuuden kysymyksiin. Hyvää alkavaa syksyä!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Keskustelumme on todellakin tullut siihen pisteeseen, että tärkein on tullut sanottua. Vaikka sitä vähemmän tärkeätä riittäisi sitten vaikka ja kuinka, piste kannattaa laittaa myös tälle keskustelullemme Israel-aiheesta.

      Totesit varsin hyvin: “Raamatun kirkkaasta keskuksesta käsin valonsäteet varmasti pikkuhiljaa löytävät myös vielä nyt hämärän peitossa oleviin aikoihin ja paikkoihin.”

      Tuohon voin lisätä vain oman aameneni.

      Hyvää syksyn jatkoa sinullekin.

      P.S. Ja olemme molemmat sitä mieltä, että Raamattu on hieno kirja. Se, että ymmärrämme joitakin asioita siitä eri tavoin, ei ole Kirjan vika!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Manu R., commenting sinun kommenttiisi 23.08.18, 11:55

    Asiat selkiintyvät huimasti, kun jätetään “varhaiset kristillisen kirkon opettajat”, joita yleensä isiksi kutsutaan. Meillä on tänä päivänä sama Pyhä Henki ja Kirjoitukset, kuin oli heilläkin. Myös ymmärryksemme on ‘viritetty’ Jumalan vaikuttamalla Uskolla, joka avaa Kirjoitukset. Aina on ollut Raamatun mukaisia kirjoituksia ja opetusta. Ne eivät kuitenkaan avaa Totuutta enempää, kuin mitä Jeesuksen lupaama Opastaja alkoi avaamaan heti Jeesuksen noustua Isän oikealle puolelle, josta Jumalan yksi olemus ottaa Jeesuksen omasta ja jakaa meille tämän päivän Jeesuksen seuraajille.

    Israelin maantieteellinen asema on suuri ihme. Sen rajoja suojelee Jumala. Rajojen sisäpuolella asuu kansa, jonka siellä olo ja sinne tulo on samaa ihmettä. Tähän ihmeeseen, maantieteelliseen Israelin valtioon, sisältyy mm. Palestiinan alue ja ihmiset siellä. Näillä ihmisillä on erilaisia etnisiä taustoja. Sama tilanne on palestiinalaisten alueen ulkopuolella, missä juutalaiset asuvat. Yhteenvetona: ihmisten rodullinen tausta ja alueen vanhatestamentillinen rajaus, on suuri ihme. Israel pyrkii toimimaan Mooseksen kautta annettujen ohjeitten mukaan, vaikka se ei vaikuta heidän iankaikkisuusosaan. Poistuuko peite kaikkien juutalaisten silmiltä, niin, että he kansakuntana pelastuvat. Peite poistuu sen jäännöksen silmiltä, joka nousee pilviin, Jeesusta vastaan.

    Israel suojelee aluettaan pääsääntöisesti USA:n suomalla arsenaalilla, joka heidän käyttöönsä on annettu. Israel on tehnyt erinomaista politiikkaa niiden kanssa, joista heille on hyötyä ja niin pitääkin.

    Israelin johtajat ovat yhtä jumalattomia, kuin on esimerkiksi kaikissa Euroopan maissa, sekä Pohjois-Amerikassa. Tämä maailma sotii, koska he eivät pidä ohjeenaan Jumalan Sanaa. Uskovien tehtävä ei ole tarttua aseeseen tai kannattaa sellaista, oli se nk. oman puolustamista tai hyökkäystä vihollista vastaan, kuten mm. Irakissa ja Vietnamissa tapahtui. Kumpikin päätyi farssiksi, vaikka Bush ilmoitti, että Jumala käski hänen mennä Irakiin. Venäjä ja Kiina, muunmuassa, ovat onnistuneet valtauksissaan, niin aikoinaan kommunismissa kuin nyt Putin kaudella. Jumala sallii jumalattoman maailmankin ‘menestyä’. Sitä ihmetteli Daavidkin ja koki vääryytenä jumalttomien ‘menestyksen’, “kunnes pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin …” (Ps. 73:17).

    Vanhan Liiton aikana Jumala käski karkoittamaan kaikki pakanakansat Luvatun Maan alueelta. Filistealaiset, muunmuassa, jätettiin. Näin tämä Jumalan kansalleen antama alue on siitä lähtien sisältänyt Gazan. Turha siitä on nyt nikotella. Olen hyvinkin perehtynyt Israeliin liittyviin dynamiikkoihin, jonka yksi ilmiö on palestiinalaisten pomottelu, niin paljon kuin on mahdollista, aivan niinkuin tekivät hyvät ja pahat Israel-Juudan kuninkaatkin Saulista lähtien.

    Nuo sinun viittauksesi todistavat muunmuassa sen, että Jumalan Seurakunta ei tarvi teologian maistereita tai tohtoreita. Heidän Raamatun tuntemuksestaan puuttuu avain, joka on Jeesuksen vaikuttama Usko. Kirkko kyllä tarvii TM-TT tutkintoja, selittämään ja rauhottelemaan jäseniään.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Kiitos Reijo ajatuksistasi.

      Itse en ehkä sanoisi näin jyrkästi: “Asiat selkiintyvät huimasti, kun jätetään “varhaiset kristillisen kirkon opettajat”, joita yleensä isiksi kutsutaan. …Nuo sinun viittauksesi todistavat muunmuassa sen, että Jumalan Seurakunta ei tarvi teologian maistereita tai tohtoreita. Heidän Raamatun tuntemuksestaan puuttuu avain, joka on Jeesuksen vaikuttama Usko. Kirkko kyllä tarvii TM-TT tutkintoja, selittämään ja rauhottelemaan jäseniään.”

      Mitäpä, jos jotkin asiat ovatkin sotkussa juuri siksi, ettemme tunne varhaisen kirkon opettajien työskentelyä, pohdintoja, kyselyjä – ja löytöjäkin?

      Apostoli Paavali kirjoittaa Timoteukselle: “Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.”

      Minun kokemukseni mukaan teologian ja historian opiskelu auttaa ymmärtämään kenelle olemme usein velassa joskus kovin erilaisten Raamatun tulkintojemme äärellä. Luonnollisesti uskon siihen, että Raamatun sana ja eritoten sen profetiat avautuvat Pyhän Hengen kautta (2Piet.1:20). Yliopistoteologia on toki usein hengellisesti köyhää viisastelua. Vakaumuksellinen kristitty voi kuitenkin hyötyä myös tästä, jos seuloo jyvät akanoista periaatteella, “kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.”

      Opin kerran eräältä juutalaistaustaiselta Jeesukseen uskovalta mieheltä, ettei mikään seurakunta (eivät edes ns. messiaaniset juutalaiset) ole vapaita teologianhistorialliselta painolastista ja esiymmärryksestä. Tämä taustaltaan juutalainen mies osoittaa yliopistomiehen kurinalaisuudella, miten vahvasti myös hänen omat Jeesukseen uskovat taustaryhmänsä heijastelevat teologisten tunnustuskuntien traditioita. Tässä esim. hänen tähän liittyvä kirjansa : https://www.adlibris.com/fi/kirja/mapping-messianic-jewish-theology-9781842276440

      On hengellistä ylpeyttä, jos ajattelee kykenevänsä aina tulkitsemaan Raamattua oikein, jos ei peilaa sitä aiempien sukupolvien työhön ja vaivannäköön.

      Apostoli Paavalilla on siis tärkeä viesti, kun hän ohjaa nuoren Timoteuksen pohtimaan sitä, keneltä hän on saanut mitäkin. Parhaimmillaan teologian opiskelu avaa tunnistamaan oman uskonnollisen tradition. Vain tunnistettu perinne on mahdollista asettaa arvioitavaksi. Tunnistamattomana se vaikuttaa huomaamatta pinnan alla. – Jos siis haluamme ottaa suuntaa Raamatun sanasta, joskus meidän on syytä lukea teologian historiaa ja arvioida sitten taustayhteisöjemme tulkintoja kriittisesti, – joskus se antaa syyn ottaa siihen etäisyyttä, joskus voimme taas iloiten vahvistua oman seurakuntamme opissa (Timoteuksen tavoin).

      Varhaisen kirkon isien teksteistä löydämme monia Raamatun tulkintaan liittyviä vaihtoehtoja, joiden hedelmiä pystyy paremmin arvioimaan, jos tuntee tätä historiaa. Moni nykyinen harhaoppi on myös ollut jo ennen meitä, ja se voitaisiin tunnistaa aiemmin, jos tunnettaisiin ns. kirkkoisien tekstejä.

      Myös helluntailiikkeen piiristä löytyy tällaisen historiallisen työskentelyn ammattilaisia. Peter Halldorf on yksi arvostettu kirkkoisien tuntija yli kirkkokuntarajojen. https://www.kristillinenkirjakauppa.fi/tuote/21-kirkkoisaa-peter-halldorf/

      Arvostan Halldorfia kovasti, vaikka edustan tiettyihin varhaisen kirkon isiin nähden ehkä hieman kriittisempää otetta kuin hän…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Manu,

    Paavali ei kirjoita tuhansien vuosien takaisista kirkon isistä, joilla oli tietoa ja joka silloin ja siihen mennessä oli lähinnä suullista, asioista sitten Mooseksen. Tuo tieto, mm. Gamalielin jalkojen juuressa, oli ollut Paavalille totuus. Paavali hylkäsi sen merkityksellisyyden roskana. Kirjoitukset itse olivat Paavalille, kuin Jeesuksellekin, Evankeliumin pohja, luotettava profetia sille mihin tehtävään mm. Paavali oli kutsuttu. Paavali viittaa sen hetkisiin luotettaviin veljiin, joille Uuden Testamentin tekstitys juuri tuolloin oli uskottu. Tuo alkuperäinen Uuden Testamentin kirjoitus oli se todellinen, josta Vanhan Testamentin kirjoitukset olivat ‘vain’ varjo. Vanhan Testamentin kirjoitusten alkuperä oli sama kuin Uuden Testamentinkin. Paavali viittaa siihen, mistä hän on evankeliumin saanut:

    Gal. 1:11-14, 11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; 12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. 13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin 14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.

    Taivaalliset annetaan Taivaasta, Taivaan Valtakunnan kansalaisille, uudestisyntyneille, ja ne ovat olleet samat siitä lähtien kun ne Alkuseurakunnalle annettiin. Tähän väliin eivät kirkkoisät tai erämaamunkit ole voineet löytää muuta. He ovat kirjoittaneet oman sielunsa piirtämiä kokemiaan, enemmän ja vähemmän raamatullisia. He eivät voi muuttaa tai lisätä tai panna ‘paremmaksi’, vt. 5. Moos.4:2, 12:32, Ilm. 22:19. Kaikki, mikä ei ole Raamatussa, on testattava Kirjoituksilla, jotka ovat kuin ‘go-nogo-tooling’.

    Kuten sanot, on ylpeyttä t u l k i t a oikein Raamattua. Pyhä Henki ei tulkitse, vaan avaa ja sulattaa (kreik. sugkerannumi-sulautua, liittyä yhteen) Hebr. 4:2, uskossa Raamatun ilmoituksen. Raamattua ei tulkita, vaan noudatetaan ja vaelletaan Sanan Tiellä, joka on Jeesus. Ymmärrän, että tämä kappale ei sovi kirkoille, eikä yhdy teologisen tiedekunnan tutkintoihin.

    Viittaat helluntalaiseen Halldorfiin, joka on perehtynyt ainakin 21 kirkkoisän teksteihin. Hänellä on helluntailainen tausta, mutta ei enää ‘ui’ v. 33 alkaneitten Pyhän Hengen virtauksessa. Viittaan hänen julkiseen ilmoitukseen uskovien kasteen vähäisestä merkityksestä ja, että se kaste voi olla etukäteenkin suoritettu lapsena. Eli sillä pohjalla, mikä on katolis-luterilaisessa YJV-julistuksessa, “Ei ole mitään vanhurskauttavaa/pelastavaa ennen eikä jälkeen (lapsi) kasteen.”

    Toinen ‘helluntalainen’, jota varmaan dikkaat on V-M. Kärkkäinen. Hän vihitytti itsensä luterilaiseksi papiksi ja sitä ennen kirjoitti Ristin Voittoon 2015, ettei hänellä ole koskaan ollut ongelmaa lapsikasteen voiman kanssa, vaikka hän uskovien kastetta oli siihen mennessä julistanutkin 2-30 vuotta. Kärkkäisen siirto evlut ELCA:an oli kuuluisan homoseksuaalipiispa Erwinin innoittama. Samoin Kärkkäinen ilmoitti alkavansa työskennellä Texasin alueen ELCA:n piispan Kevin Kanouse’n kanssa, joka juuri tuolloin tuli ulos kaapista ja julkisti homoutensa.

    Helluntaiherätys ei ole kirkko, eikä sillä ole nikolaiittain oppia, RKK:n tapaan, koska Jeesus vihaa sitä, vt. Ilm. 2:6, 15. On olemassa uoma, joka alkoi Jerusalmista, v. 33. Siinä uomassa virtaa Pyhä Henki ja siinä uivia kutsutaan tänään helluntalaisiksi. Veljesyhteys ei ole ensisijaisesti kirjauksen tulos, vaan yhdistävä Hengen tulos.

    Iloitset näistä kahdesta ‘helluntalaisesta’, niinkuin voit iloita niistä miljoonista luterilaisista papeista ja maallikoista, jotka eivät parannusta tarvitse.

    Nämä halldorfit ja kärkkäiset ovat jatkumoa sille, jo alkuseurakunnan aikaiselle ilmiölle, josta, kirjoitetaan Apt. 15: “24 Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin,”

    Samoin kirjoittaa 1. Joh. 2:19 “Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme.”

    Kyllä nämä kaksi mainitsemaani esimerkkiä todella ovat saattaneet monet uskovat hämmennyksiin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Rakas veli Kristuksessa, Reijo Mänttäri!

      Jaan huolesi luopumuksesta. En tunne em. Kärkkäisen henkilöä & ajattelua. Siksi en osaa siitä iloita, tai sitä surra. – Mutta teetkö oikein minua ja Peter Halldorfia kohtaan, jos niputat asioita em. tavalla yhteen? Onko se 8. käskyn mukaista?

      Jos olet lukenut kommenttejani, huomaat kyllä etten suhteudu kirkkoisiin kritiikittömästi. – Emmekö voi kuitenkin ajatella, että monet varhaisen kirkon opettajatkin ovat kilvoitelleet Pyhässä Hengessä, rukoilleet, opettaneet parhaan ymmärryksensä mukaisesti, olleet kokoamassa meidän molempien kunnioittamaa Raamatun kaanonia, ja antaneet monet myös henkensä uskonsa tähden. – Miksi emme siis tutustuisi heidän työhönsä ja löytöihinsä? Eihän se ole mitään Raamatun sanan rinnalla, mutta luemmehan myös oman aikamme kristittyjen todistuspuheenvuorojakin…

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Manu,

    Arvostan ystävällisyyttäsi!

    Mainitsin Halldorfin viimeisimmät lausunnot, kuten tuon lapsikasteen. Sillä lausunnollaan hän ilmoittautuu pois siitä uomasta ja virrasta, jonka alun mainitsin. Nyt viimeisin idea häneltä on perustaa munkkiluostaritoiminta, joka on samasta lähteestä kuin sakramentaalinen vanhurskautus-oppikin, vt. YJV, johon viittasin. Jo nämä kaksi ovat olleet kääntäen verrannollisia syitä helluntalaisuuden olemassaoloon.

    Nk. helluntalaisuuden 1900-luvun alun Pyhän Hengen kasteen aalto ei saanut sijaa kirkoissa, kun kirkkoihin kuuluvat lapsikastetut uudestisyntyivät elävään uskoon, ja antoivat kastattaa itsensä niinkuin Pietarikin jo kehotti. Uskoontulleet saivat Pyhän Hengen kasteen ja näistä kahdesta syystä kirkosta erottiin ja erotettiin. –

    Tunnen helluntaiherätystä Euroopan lisäksi ympäri maailman. Kirkkoisien tutkimisilla ei ole ollut mitään osuutta tässä maailman suurimmassa Pyhän Hengen vaikuttamassa liikehdinnässä. Jokainen paikka ja aika on alottanut puhtaalta pöydältä, alusta. Tämä alku on ollut sama kuin Alkuseurakunnalla ja sama alku on toistunut meidän päiviimme asti, ei kirkkoisien jatkumona tai erämaamunkkien ammoisien ajatuksien voimaannuttamana. Jatkumo alkoi Baabelin tornin ympäriltä, Nimrodin johdolla, edistyi ja voimaantui Uuden Liiton puolella katolisena kirkkona ja sen paavijatkumona. Idän katolisuus on samaa juurta.

    Nämä asiat on Raamatussa selkeässä ja johdonmukaisessa muodossa. Niiden päälle, puhtaan Evankeliumin päälle, täytyy perustaa kaikki. Jos lukee kirkkoisiä, alkuperäiset ohjeet alkavat tuntua liian yksinkertaisilta. Sokaistutaan ja sekavuus muuttuu syvälliseksi viisaudeksi. Näin sanoivat Ruotsin kolme johtavaa helluntalaista, Eriksonit. Heidän siirtonsa katolisuuteen aiheutti katolisuudessa olevan ‘viisaus-syvällisyys’, joihin he eivät nk. helluntalaisina päässeet käsiksi.

    Varsinainen blokisi aihe, Israel, on myös Raamatussa. Sen mennyt ja nykyinen tila. Yritin kertoa, mitä olen Raamatusta löytänyt, koskien Israelia ja palestiinalaisia. Raamatun totuus ei löydy teologien ‘tieteellisistä’ kirjoituksista. Ne voivat joissain tapauksissa vahvistaa Raamatun sanoman, mutta parhaimmillaankin niissä on parannuksia Raamattuun, jota juuri pitäisi vain karttaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Manu Ryösö sanoo:

      Kiitos vastauksesta Reijo M.

      Tunnet epäilemättä helluntailiikettä ihailtavan laajasti ja osaat ilmeisesti kertoa esim. P. Halldorfista asioita, joista en ole tiennytkään (tai muistanut). – Kun esim. viittasin häneen, minulla ei ollut mielessä kysymystä lapsikasteesta tms.

      Pyrin vain sanomaan mm. Halldorfiin viitaten, että historian taju ja ymmärtäminen on tärkeää myös Raamattu-teologian saralla. Muutoin saatamme toistaa sellaisiakin virheitä, jotka voitaisiin välttää tutustumalla esim. jo kirkkoisin liittyviin teksteihin. Esim. Tertullianuksen ja hänen oppilaansa Cyprianuksen erilaisten näkökulmien tunteminen voisi antaa ajattelemisen aihetta myös helluntailiikkeen sisällä.

      Tertullianus nimittäin vastustaa jyrkästi kaikenlaista filosofista työskentelyä ja myöhemmin myös piispajohtoista kirkollisuutta & hallintoa. Monessa suhteessa armoitettu Tertullianus päätyy sittemmin kohti sellaista äärikarismaattisuutta, joka aiheuttaa pirstoutumista ja sairastuu epäterveeseen hengellisyyteen.

      Cyprianus on Tertullianuksen entinen oppilas, mutta päätyy (tämän ylilyönneistä johtuen?) puolestaan idealisoimaan kirkollisen valtarakenteen (ja piispallisen insituution). Tämä idealisointi on varsin kritiikitöntä ja Cyprianus joutuu elämänsä lopulla itse ihannoimansa kirkollisen hallinnon (valtaorientoituneisuuden) uhriksi.

      Tämä edellä lyhyesti kertomani historia on minusta ihan klassikkoesimerkki kirkkoisien historiaan liittyvästä opettavaisuudesta. Tiedämme, että niin luterilaiset herätysliikkeet kuin myös suomalainen helluntailaisuus pohtivat järjestäytymisen ja vapaan henegellisyyden välistä suhdetta. Raamattu ei kuitenkaan ymmärtääkseni anna tähän problematiikkaan niin suoria vastauksia, ettei minkäänlaista tulkinnanvaraa olisi olemassa. – Uskossaan kypsä kristitty ymmärtää, ettei nyt puhuta uskomme keskeisistä kysymyksistä ja siksi erilaisissa järjestäytymismalleissa on puolensa.

      Tertullianuksen tarina kuitenkin muistuttaa, että “vapaata” karismaattisuutta alleviivaavat päätyvät usein profeetallisina esiintyvien kulttijohtajien vaikutuspiiriin, muuttuvat ohjailtaviksi “faneiksi” ja ampuvat pian joukolla yli kirjoitetun sanan. – Cyprianuksen tavoin kirkollisen hallinnon idealisoijat puolestaan menevät liian usein hallintorakenteiden taakse ja hukkaavat elävän uskon ja profeetalliset varoitukset/kehotukset.

      Kirkkohistorian tunteminen muistuttaa meitä omalta osaltaan siitä, että lähin vihollisemme on aina ollut synti, joka riippuu meissä kiinni ((Room.7). Tarvitsemme ennen kaikkea nöyryyttä Pyhän Jumalan edessä oman syntisyytemme takia. Tarvitsemme Raamatun sanan mukaan ojentautumista, mutta myös nöyryyttä koetella “varmoja” mielipiteitämme historian valossa. – En yritä väittää, etteivät historiaa tuntemattomat nuoret hengelliset liikkeet voisi tehdä aivan oikeitakin löytöjä, vaikka historiallinen perspektiivi on joskus aika ohutta. Sen verran minullakin on kuitenkin jo elämänkokemusta, että tajuan jotakin pitemmässä perspektiivissä koetellun uskon arvosta.

      Historiallisen perspektiivin arvioiminen on aivan raamatullinen periaate. Sanoohan Jeesus Matteuksen seitsemännessä luvussa, että eksyttäjät tunnetaan heidän hedelmistään. Eksytyksiä on monenlaisia. Toisen harhautuman huonon hedelmän esiin tuleminen vaatii pidemmän ajan. Se voi edellyttää jopa koko kristillisen kirkon historian perspektiiviin tutustumista. Tätä muuten pohdin tässä blogissa Augustinukseen liittyen…

      Jos siis vielä palaan otsikkoni kysymykseen, Israeliin liittyvät kysymyksenasettelut edellyttävät vielä kirkkohistoriaakin pidempää tarkastelunäkökulmaa. Kun Jumala puhuttelee meitä Israelin historian kautta, hänen tällä tavalla ilmoittamansa tarinan oikea ymmärtäminen edellyttää periaatteessa koko ihmiskunnan historian huomioimista. Uskon, että silloin Jumalan nimi tulee syvällisimmin ylistetyksi!

      Ilmoita asiaton kommentti