Itsenäisyys, hyvä elämä ja ylhäältä tuleva viisaus (saarna 6.12.2019)

Hyvät kuulijat itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa,

Tänään on jälleen maamme ja meidän suomalaisten yhteinen juhlapäivä. Tänään on meidän juhlapäivä, jossa on monenlaisia taustoja ja aineksia. Tänään on hyvä pysähtyä miettimään mitä on elämä, vapaus, itsenäisyys ja hyvä elämä. Tänään on hyvä miettiä elämämme perustaa ja arvoja sekä elämämme suuntaa!

Viime lauantaina muistimme kansamme vaikeiden sotavuosien alkuhetkeä. Marraskuun 30. päivä 1939, 80 vuotta sitten itänaapurimme aloitti sotatoimet maatamme vastaan ja yritti vallata maamme. Kymmeniä paikkakuntia pommitettiin varoittamatta ja neuvostoarmeija hyökkäsi laajalla rintamalla idässä suurella vahvuudella.

Ennen tuota maamme johtajat ja edustivat olivat neuvotelleet alueluovutuksiin liittyvistä vaatimuksista, mutta niihin ei suostuttu. Suomessa ei uskottu kuitenkaan sodan alkavan, vaikka joukkoja olikin jo syksystä kutsuttu ylimääräisiin harjoituksiin. Nuo ylimääräiset harjoitukset jatkuivat sillä, että maatamme jouduttiin puolustamaan ylivoimaisen vihollisen hyökätessä.

Kun nyt vietämme itsenäisyyspäivää vapaassa ja itsenäisessä Suomessa, muistamme kuinka 80 vuotta sitten taisteltiin maamme kohtalosta. Muistamme sitä sekä hiljaisina ja surren sodan uhreja ja muistamme sitä kiitollisina ja ylpeinä. Muistamme, kuinka tapahtui talvisodan ihme. Maamme selvisi, vaikka tilanne näytti mahdottomalta. Kollaa kesti, maamme puolustajat rintamilla ja kotirintamilla kestivät vaikka iso osa heistä menetti henkensä.

Itsenäisyys ja vapaus säilyivät ja säilyi mahdollisuus jatkaa työtä suomalaisille tärkeiden asioiden ja arvojen puolesta.

Joskus viime vuosina on julkisuuteen nostettu esille kysymys itsenäisyyspäivän vietin sisällöstä. On esitetty, että olemme jumittuneet muistelemaan sota-aikoja ja katsomaan menneeseen. On esitetty, että itsenäisyydelle ja sen juhlimiselle pitää löytää muuta sisältöä.

Tämä pohdinta ja kysely on paikallaan ja paljon uudenlaista ja eteenpäin katsovaa sisältöä itsenäisyyspäivän viettoon kuuluukin. Samalla ajattelen, että olisi outoa jos emme nyt muistaisi, mitä tapahtui 80 vuotta sitten ja sen jälkeisinä vuosina. – Sota ei ole se asia, mitä juhlimme, vaan asia jonka muistamme ja jonka myötä voimme olla itsenäisiä.

On sanottu yleisesti elämästä ja sama voidaan sanoa näihinkin asioihin liittyen: Jos emme tiedä, mistä tulemme ja mitä on ollut ennen meitä, emme voi tuntea keitä olemme ja mihin olemme menossa.

Päivän luetut Raamatun kohdat antavat meille osviittoja siihen, mitä itsenäisyyden rakentaminen voisi olla ja miten hyvää elämää edistetään.

Jaakobin kirjeessä puhutaan oikeasta viisaudesta. Siinä kehoitetaan sävyisyyteen ja varoitetaan siitä, että katkeruus ja riidanhalu eivät johda viisauteen ja hyvään elämään. Ne johtavat hillittömyyteen ja kaikenlaiseen pahaan.

Sana kehottaa etsimään ylhäältä tulevaa viisautta.

Jaakobin kirjeessä sanottiin siis näin: Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat.

80 vuotta sitten ei saatu elää ulkonaisesti rauhassa vaan jouduttiin sotaan. Samalla kuitenkin löydettiin jotakin hyvin arvokasta, kun löydettiin kansallinen yhtenäisyys ja yhteinen tahto.

Ehkäpä nykyajan suurimpia kysymyksiä on oikean viisauden etsiminen ja löytäminen. Talvisodan aikaan maamme puolustamiseen ja rakentamiseen liittyi vahvasti myös kääntyminen Jumalan puoleen ja rukous. Niitä tarvitaan edelleen ja sanan mukaan oikea viisaus tulee ylhäältä.

Olemme itsenäisyyden säilymiseen liittyneiden vaikeiden taistelujen vuosien jälkeen kyenneet rakentamaan maastamme yhden maailman vauraimmista, vapaimmista ja edistyneimmistä. Pohjan sille loivat minua edeltäneet sukupolvet ja me nuoremmat sukupolvet olemme jatkaneet sitä työtä. Mutta olemmeko unohtaneet sydämen viisauden? Olemmeko unohtaneet Jumalan?

Päivän sana muistuttaa, että elämämme, menestyksemme ja vaurautemme ei ole vain meidän varassamme vaan se on myös Jumalan ja hänen siunauksensa varassa.

On tärkeää muistaa oman itsensä ohella myös Jumala ja lähimmäinen. Näinä aikoina on tärkeää muistaa myös yhteinen luomakunta, jonka tulevaisuus on meidän ihmisten toiminnan takia monella tavalla uhattuna.

Ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää. Se rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä!

Meillä tarvitaan talvisodan yhtenäisyyden henkeä ja meillä tarvitaan tuollaista viisautta meille tavallisille ja ihmisille ja heille, jotka tekevät suuria päätöksiä ja johtavat maatamme. Näin voinemme todeta myös viime päivien tapahtumien valossa.

Maamme uhkaa jakautua poliittisesti, taloudellisesti, henkisesti ja alueellisesti ja monella tavalla. Kaikkeen tähän ja tähän liittyvään huonoon ja uhkaavaan kehitykseen on löydettävä oikeaa viisautta!

Pyhä Jumala meitä armahtakoon, johtakoon ja antakoon meille oikeaa viisautta, joka tuottaa hyviä hedelmiä! (Saarna itsenäisyyspäivänä 6.12.2019 Kerimäellä, Jaak. 3:13-18; Mt. 20:25-28).

Toivo Loikkanen

 

 

 

 

6 kommenttia

  • Sami Paajanen sanoo:

    Kiitos, hyvää itsenäisyyspäivää.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Kauniita ja perinteellisiä ajatuksia. Mutta kuitenkin , tuo kaivattu kansallinen yhtenäisyys ja yhteinen tahto on toivottava tila vain erityisissä olosuhteissa, niin kuin sodassa ja muissa kansallisissa katastrofeissa sekä urheilussa. Muuten vallitkoon ikuinen, yleensä riitainen, demokraattinen vastauksen etsiminen yhteisiin ongelmiimme. Pyhä erimielisyys on edellytys vastauksien löytämiselle. Kun sellainen on saatu niin vallitse hetkellinen tasapaino kunnes uudet kysymykset herättävät keskustelun uudelleen.

    Kansalliset arvot ovat yksi mielenkiintoinen keskustelun lähde? Mitä ne suomalaiset kansalliset arvot ovat ? Onko meillä jotain sellaisia erityisiä arvoja joita ei löytyisi muilta demokraattisilta valtioilta? No, ehkä se ,että jokaiseen moderniin uudisrakennuksen jokaiseen asuntoon on kuuluttava sauna. Muuten me kuulumme kansojen perheeseen jossa jaamme Ihmisoikeuksien julistuksen arvot.

    Mikä on se viisaus joka tulee ylhäältä? Kaikki nuo hienot laatusanat ovat siis seurausta ylhäältä tulevasta viisaudesta? No, mistä sitä viisautta saa ostaa ja miten se ylhäältä toimitetaan? Usko Jumalaan on hyvä asia niille joilla sellaista on . Kaikki muut saavat hakea motiivin elämiseensä jostain muualta. Kristityillä ei ole monopoolia hyvään elämään ja luulla että muilla ei sellaista olisi. Mutta pitäkööt kristityt kiinni siitä mikä heille on hyvää ja tarpeellista. Nykymaailmassa se ei ole helppoa ja itsestään selvää. Vapaassa maassa on kuitenkin mahdollisuus sellaiseen ja se on arvokasta.

    Annetaan menneille sukupolville se arvo mikä heille kuuluu. Mutta meille kuuluu ponnistella sellaisen elämän edestä jolle taas tulevat sukupolvet voivat antaa kunnioitusta ja arvoa. Itsenäinen maa, jolla on avoimet rajat ja hyvät naapurisuhteet, antaa raamit hyvälle elämiselle. Sellaisesta voi olla kiitollinen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kiitos hyvästä saarnasta, jossa oli ylhäältä tullutta viisautta.

    Kristillinen tai ehken voisi käyttää jopa sanaa Hengellinen arvopohja on ollut Suomen kantavia tekijöitä. Vanhemmat ovat laajalti kautta koko laajan maan opettaneet lapsille iltarukouksen ja ohjanneet kansalaisia heti ensiaskelista kääntymään korkeimman puoleen, niin hyvinä, kuin huonoina päivinä. Tämä on tosiasia, jonka kieltäminen on turhaa kapinaa ilmiselvän totuuden edessä.

    Nykyisin kansakunnassa on jo paljon erimielisyyttä, eikä vähiten Kristillisen arvopohjan merkityksellisyydestä, osa haluaisi viedä kansamme, jopa kokonaan pois Kallio pohjaltaan.

    Jospa kansamme päättäjät vieläkin uskaltaisivat ja ymmärtäisivät pitäytyä edelleen Herramme Kristuksen Armossa ja viisaudessa, joka tulee ylhäältä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Paavola sanoo:

    Tässä on mielenkiintoinen keskustelu. Markku Hirn palauttaa tyylilleen uskollisesti blogistin jalat maan pinnalle “kauniista ja perinteisistä” aatoksista. Elämä tässä maailmassa kulkee enimmäkseen tämän maailman tarjoamien edellytysten, kuten demokratia, puitteissa. Ismo Malinen puolestaan nousee surffilaudallaan voimakkaan aallon kantamana yhä kauniimpien aatosten korkeuksiin löytäessään kansallemme jopa hengellisen arvopohjan, ja toivottamalla (polittisille) päättäjille pitäytymistä “edelleen Herramme Kristuksen Armossa ja viisaudessa”, ikäänkuin he tähän asti olisivat siinä pitäytyneet.

    Kun tämä on kommentointia ja keskustelua, totean että sympatiseeraan enemmän Markun inhorealismia. Sen kuitenkin sanon, muistaen Markun eräät toistuneet kannanotot, jotka ovat olleet samansuuntaisia kuin tässä: ” Usko Jumalaan on hyvä asia niille joilla sellaista on . Kaikki muut saavat hakea motiivin elämiseensä jostain muualta.” En ajattele, että jako krisrittyihin ja muihin olisi staattinen, kiveen hakattu, lopullisesti lukittu. Ajattelen että kristityillä/seurakunnalla on pysyvä missio murtaa sitä jakoaitaa.

    En kuitenkaan osaa sanoa millä tavalla asia liittyy kansamme historiaan, nykytilanteeseen ja kohtaloihini. Olen sitä mieltä että yleiseen “kansa-puheeseen” ja menneisyyden “hengelliseen arvopohja”-arvioihin liittyy usein romantisoitua epätodellista nostalgiaa. Hengellisen puheen/opetuksen liittäminen kansalliseen teemaan kuten itsenäisyyspäivä on vaikea laji. Blogistin onnistumiseen siinä asiassa en tässä ota mitään kantaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Myös minun mielestä Markun kommentti on hyvä. Kommentoin sitä jahka ehdin. Itsenäisyyspäivän saarna on vaikea tehtävä. Kun on kaksi evankeliumikatkelmaa, joista molemmista olen useasti saarnannut, yritin saarnata lukukappaleen, Jaakobin kirjeen tekstin pohjalta jotakin oikeasta viisaudesta. Idea on sinällään hyvä, mutta toteutus jäi vajavaiseksi, kun samalla halusin erityisesti nostaa esille talvisodan muiston.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Toivo Loikkanen
    Toivo Loikkanen

    Olen 60-luvun alkuhetkinä syntynyt Keski-Karjalan kasvatti, nykyisin Savonlinnassa toimiva puolivallaton rovasti. Kirjoitan kirkosta, elämästä sekä uskon, toivon ja rakkauden näkymistä. Mielipuuhaani kesällä on mökkisaunassa saunominen ja talvella retkiluistelu. Matkustelen mikäli aika ja rahat riittävät siihen. Siviilissä kannan vastuuta OP-ryhmän aluepankin hallintoneuvoston puheenjohtajana.