Itsenäisyyspäivänä

Itsenäisyyspäivänä muistellaan "maan historiallisia vaiheita ja koettelemuksia". Arvioidaan myös tulevaisuutta koskevia ratkaisuja, joihin päätöksenteko on osallinen. Juhlapuheissa veteraanit nostetaan esille. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan alue on heille tuttua: "Oli lähdettävä suorittamaan tehtävää "siellä jossakin", kun kutsu kävi, vapaaehtoisinakin oltiin." Veteraanit miettivät myös kysymystä: "Miten hyödynnetään kokemus?"

"Veteraanin iltahuuto" puhuttelee. Kyseinen musiikkikappale on tuttu muun muassa Simon sotaveteraanien kunniapuheenjohtaja Armas Ilvolle, joka johti laulua itsenäisyyspäivänä 2015 presidenttiparille presidentinlinnan juhlassa.

Esitys hiljensi paikalla olevat kuulijat ja television ääressä olevat katselijat. Musiikkikappaleen kohdalla muistui mieleen myös sotaveteraani Hannes Hynönen, joka vuoden 2014 itsenäisyyspäiväjuhlassa saattoi olla vielä mukana kertomassa "kokemistaan asioista".

Tärkeänä tässä pohditaan myös sitä, että "laivamme ruori on luotettavissa käsissä, kun laivamme seilaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä". Ulko- ja turvallisuuspolitiikan on oltava luotettavaa, ja vaikutusyhteydet on ymmärrettävä.

Sosiaali- ja terveyshuollon palveluista kannetaan huolta. Monet kysyvät aiheesta, miksi päätöksenteko on joskus hitaanlaista veteraanien hyvinvointikysymysten ratkaisuissa ja miettivät vastuullisten tahojen roolia asioiden hoitamisessa. Veteraaneja kuultaessa osoitetaan heidän arvostamistaan.

Itsenäisyyspäivän ohjelmista on sovittu. Lippulinnoissa kannetaan Suomen lippuja ja järjestölippuja sankarihaudoilla: mieleenpainuvia ja kunniakkaita luottamustehtäviä. Musiikkiesitykset, seppeleenlaskut ja puheet kuuluvat myös sankarihautojen tapahtumiin.

Kuopion kaupunki järjestää itsenäisyyspäiväjuhlan Kuopion musiikkikeskuksessa, jossa veteraanit ovat kunniavieraina.

 

Hyvää itsenäisyyspäivää

ja Jean Sibeliuksen päivää.

 

Terveisin

 

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Suomen tietokirjailija

http://www.veikkovilmi.fi

Kuopio

3 kommenttia

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Veikko Vilmi :”tsenäisyyspäivänä muistellaan “maan historiallisia vaiheita ja koettelemuksia”.”

    No muistellaanpa sitten. ”Sotasyyllisten” jälkeläisenä muistaa hyvin, että ensivuonna on kulunut 70 vuotta siitä, kun maan itsenäisyyttä puolustaneesta valtiojohdosta ja sitä tukeneista maanpuolustusjärjestöistä tehtiin yhäkin voimassa pidettyyn kansainväliseen asiakirjaan ”sotasyyllisiä” ja osallisia maailman pahimpiin koskaan vanhenemattomiin rikoksiin vailla minkään kansainvälisen sotarikosoikeuden langettamaa tuomiota.

    Suomea Pariisin rauhansopimuksessa koskeneiden aserajoitusten valtiojohto totesi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen menettäneen merkityksensä, mutta sotasyyllisyysartiklojen ei. Vietämme itsenäisyyspäivää ja ”sotasyyllisten” jälkeläisinä muistelemme sotaa, jota hyväksikäyttäen maata puolustaneista vanhemmistamme tai isovanhemmistamme on tehty maailman silmissä maailman julmimpia rikollisia, joiden koskaan vanhenematon rikollisuus ei ole missään vaiheessa menettänyt valtiojohdon silmissä ”merkitystään” aserajoitusten kumoamisen tavoin:

    On joulukuun 6. päivä. Tähän kaikkeenko vain Suomen sota-ajan valtiojohto ja maanpuolustusjärjestöt olivat syyllisiä:

    6.12.19141 Englanti julisti sodan paitsi Suomelle, myös Unkarille ja Romanialle, joista kaksi jälkimmäistä oli Kolmen vallan liittoon liittyneinä akselivaltoja ja Suomi Saksan kanssasotija (co-belligerent). Presidentti Roosevelt lähetti viestin Japaniin ja pyysi Japanin keisaria poistamaan joukkonsa ranskalaisesta Indokiinasta.

    Seuravana päivänä Japani hyökkäsi Pearl Harboriin ja julisti sodan Yhdysvalloille, Britannialle, Australialle ja Kanadalle. Uusi Seelanti julisti sodan Suomelle, Unkarille ja Romanialle, Kanada julisti sodan Suomelle, Unkarille, Japanille ja Romanialle. Panama julisti sodan Japanille ja Kreikka katkaisi diplomaattisuhteet Japanin kanssa. Nicaragua katkaisi diplomaattisuhteet Vichyn Ranskaan ja Norja katkaisi suhteet Suomeen…jne.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Tuula Hölttä sanoo:

      “6.12.19141…”

      Uups, tuossa sattui vuosilukuvirhe. Päiväys 6.12.19141 piti tietenkin olla 6.12.1941, vaan samapa tuo olipa kysymyksessä 1914 tai 1941.

      1914 alkoi suomalaisillekin tutuksi tullut 1. maailmansota sen jälkeen kun Saksa, Itävalta-Unkari ja Italia olivat solmineet ns. kolmiliiton ja Britannia, Ranska ja Venäjä ns. kolmisopimuksen. Näiden liittoutumien välinen varustautumiskilpailu oli jatkunut jo n. 20 vuotta, kun Balkanin sota 1912-1913 kiristi tilanteen äärimmilleen. Ranska oli hieman aiemmin myöntänyt liittolaiselleen Venäjälle miljardilainan sotatarkoituksia varten, jolloin Saksa ja Itävalta-Unkari tulivat johtopäätökseen, että niille oli edullisempaa pyrkiä ratkaisuun ennen kuin Venäjä saavuttaisi sotilaallisen mahtinsa huippukohdan…jne.

      Mitäpä muuta suurvaltojen keskinäiset ”sotasopimukset” voisivat merkitä pienille maille kuin tätä https://www.youtube.com/watch?v=pPFxBzlFe94

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Veikko Vilmi sanoo:

    Arvoisat lukijat

    Kiitokset, kun kirjoitukseni on huomattu . Lähdekriittinen tarkastelu joskus unohtuu, kun pohditaan tapahtumien syitä. On jaksettava paneutua hyväksyttyjen pelisääntöjen mukaan historian kysymyksiin. On annettava kuva tapahtumista, että voidaan puhua luotettavasta historiankirjoituksesta. Hyvä vertauskohta on suunnistus, jossa on tarkoitus löytää rastit. Ulkopolitiikassa on suunnistettava “ulko- ja turvallisuuspolitiikan kartan” mukaan oikein, että tavoitteet pysyvät hallinnassa.

    Päätöksenteossa on analysoitava huolella muuttuneita tilanteita, että “Suomi seilaa luotettavasti ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä”. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisällön on oltava sellainen, että ymmärrettävyysvajetta ei pääse syntymään. Erityisen tärkeää on muistaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteko on “selkokielistä”. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei ole varaa “harjoitella”.

    Terveisin

    YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

    Suomen tietokirjailija

    http://www.veikkovilmi.fi

    Kuopio

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Veikko Vilmi
    Veikko Vilmi

    VEIKKO VILMI Dosentti, YTT, KT Suomen tietokirjailija. Osoitteesta http://www.veikkovilmi.fi linkkiyhteydet artikkeleihini ja profiiliini. Asun Kuopion Inkilänmäen kaupunginosassa, Kiuruntie 11 70340 Kuopio. Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan, erityisesti koulutuspolitiikan dosentti. Muita tutkintoja: YTL, KM, HuK, Lukion oppilaanohjaaja, Ammattikoulunopettaja, Erityisopettaja, Luokanopettaja, Sotilasarvo luutnantti. Oulun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston alumni. Tieteelliset artikkelit ja esitykset kansainvälisissä konferensseissa. Kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät. EUSE-, MAOL-, OSJ- ja Tutkiva opettaja- järjestöt. Reserviupseeriyhdistys-, MPK - ja VAPEPA-toiminta. Maanpuolustusmitali (kultainen solki). Kultainen ampuma- ja suunnistusmerkki. Kuopion Reserviupseerikerho ry:n standaari. Toimitsija Kuopio - Jukola 2014 suunnistustapahtumassa. Olen kirjoittanut useita yhteiskunnan päätöksentekoa ja palveluja koskevia artikkeleita muun muassa Uuden Suomen ja Savon Sanomien verkkosivuille ja lehtiin. Olen nostanut esille veteraanien kuntoutusasioita Uuden Suomen vaalikiertueella ja perheiden tukemisasioita YLE:n ja Savon Sanomien yhteisellä vaalitorilla Kuopiossa. Pidän tärkeänä: Vastuullisuus näkyy ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kokonaisvaltaisessa hoitamisessa. Päätöksenteko vaatii näkemystä. Ihmisten tarkka kuuleminen on tärkeä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymistä on pohdittava huolella. Vanhustenhuollon ja omaishoidon palvelut on turvattava. Varhaiskasvatus ja lasten ja nuorten lähikoulut ovat tärkeitä. Perheet ovat tukemisen arvoisia. Erityisopettajakoulutus ja ammattitehtävätieto lisäävät tietämystä asioiden hoitamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoon. Vaaleissa mitataan arvojen toteutuminen. Seurakunnan toiminnassa on hyvä teema: "Kotikirkko - Lämmin lähiyhteisö." Julkaisuja: Vilmi, Veikko 2005. Turvallinen koulu. Suomalaisten näkemyksiä koulutuspalvelujen kansallisesta ja kunnallisesta priorisoinnista. University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 257. Diss. Vilmi, Veikko 1993. Kuopiolaisten tyytyväisyys kaupunkiinsa ja sen palveluihin vuonna 1985. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 13. Diss. Vilmi, Veikko 2003. Koulutus ja koulutukseen valinta. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Snellman-instituutin arkistojulkaisu 1. Kuopio: Snellman-instituutti. Vilmi, Veikko 1989. Asukkaiden hyvinvointipalveluja koskevat arviot ja odotukset Kuopion kaupungissa. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkielma. Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Historiajulkaisu (painettu 2017; myös E-kirjana): Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929–2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio. Vilmi, Veikko 2009. Turvallinen koulu tavoitteena. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi, Veikko 2018. Ryhmäpuutarhayhdistykset hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tutkimus hallinnollisista päätöksistä ja toiminnoista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi,, Veikko 2018. Koulutuspalvelut päätöksenteon toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista 1850-luvulta lähtien. Kuopio: Maakuntakokoelma. Tieteelliset referee-artikkelit: Hirvonen, Jaana & Martin, Marjatta & Vilmi, Veikko 1994. Sirkkulanpuisto esimerkkinä omaan apuun perustuvasta asuntopoliittisesta kehittämishankkeesta. Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 44 -53. Laurinkari, Juhani & Vilmi, Veikko 1994. Onko vaihtoehtoisella asuntopolitiikalla tulevaisuutta? Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 36 - 43. Vilmi, Veikko 1996 . Die Selbsthilfegesellschaft als wohnungspolitische Lösung. Teoksessa Johann Brazda & Jerzy Kleer (toim.) Genossenschaften vor neuen Herausforderungen. Festschrift für Prof. DDr. Juhani Laurinkari. Augsburg: Maro Verlag, 305–318. Vilmi, Veikko 1999. Ammatillinen koulutus väline sosiaalistumisessa koulutusyhteiskuntaan. Teoksessa Eira Korpinen & Liisa Puurula (toim.) Tutkimisen ja löytämisen pasianssia. Professori Jorma Ekolalle omistettu juhlakirja. Tutkiva opettaja 3. Jyväskylä: TUOPE, 67–78. Vilmi, Veikko 2005. Opettajankoulutus opiskelijavalintojen toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Teoksessa Eira Korpinen (toim.) Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa. Professori Erkki Viljasen juhlakirja 5.2.2005. Tutkiva opettaja 1. Jyväskylä: TUOPE, 35 - 69. Vilmi, Veikko 2006. Kunnalliset hyvinvointipalvelut murroksessa - esimerkkinä koulutuspalvelut. Teoksessa Juha Hämäläinen & Riitta Vornanen & Juhani Laurinkari (toim.) Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Juhlakirja professori Pauli Niemelän täyttäessä 60 vuotta 5.4.2006. Kuopio: Kuopion yliopisto, 111 - 128.

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit