Itu-projekti

Itu-projektista tulee mieleeni lapsiamme järkyttänyt tapahtuma vuosien takaa. Olin tuolloin vaimoni kanssa matkalla ja ystävämme olivat alakouluikäisten lastemme hoitajina. Tuolloin meillä oli koirana sympaattinen lapinporokoira Itu.

Itu-koiramme odotti tuolloin lähes viimeisillään pentuja. Siitä huolimatta sen vauhti ei juurikaan hiljentynyt. Ystävämme ulkoillessa lasten ja koiran kanssa järven rannalla Itu juoksi yllättäen heikolle kevätjäälle lokin perään. Äkkiä jää petti koiran alla, mutta isomahainen koira ei jaksanutkaan kiivetä takaisin jäälle.

Ystävämme oli vaikean tilanteen edessä. Hänen oli joko annettava rakkaan Itu-koiramme hukkua lasten silmien edessä, tai uskaltauduttava rikkomaan kevätjää ja syöksyttävä pelastamaan koira. Ystävämme valitsi tiineenä olevan koiraäidin pelastamisen, vaikka se tarkoitti hänelle kylmettymistä kaukana lämpimistä huoneista ja lämpöpattereista.

Näin ystävästämme tuli lastemme sankari ja Itu-koiramme ylin ystävä!

Vähän matkalta palaamisen jälkeen Itu synnytti kuusi elinvoimaista koiranpentua, joista yksi on ilonamme vielä tänäänkin.

Tällä Itu-projektilla oli onnellinen loppu.

Tämän vuoden jouluposteja lähettäessäni sain eräältä toiselta ystävältämme vastausviestin, jossa kerrottiin myös toisenlaisesta Itu-projektista:

http://ituprojekti.net/fi/

Ensi vuosi alkaa täällä Lappeenrannassa teemalla Kutsuttu Välittämään-koulutus Lappeenrannassa 6-8.1.2016 yllätysraskaustilanteessa olevan tytön ja naisen kohtaamiseen Tiedustelut ja ilmoittautumiset Outi Papunen 040 832 9001 tai itu@tnnky.fi

Jos koiran ja sen pentujen pelastuminen oli sinusta hellyttävää, kuinka paljon suuremmasta asiasta onkaan kyse siinä, kun ihmislapsi ja hänen äitinsä pelastetaan kylmältä kuolemalta!

Tänään vietetään Betlehemin lastenmurhan muistopäivää, eli Viattomien lasten päivää (Matt.2:16-18).

Tänään Viattomien lasten päivänä myös meidät luterilaiset kristityt on kutsuttu rukoilemaan viattomasti surmattavien lastemme puolesta, ja jos suinkin mahdollista estämään lasten surmaamiset. - Tämä on ekumeeninen vastuutehtävämme. Esimerkiksi Suomen roomalais-katoliset rukoilevat joka vuosi piispansa johdolla...

”...kaikkien niiden syntymättömien ja vastasyntyneiden lasten puolesta, jotka ovat kuolleet, ennen kuin heidän elämänsä on kunnolla edes ehtinyt alkaa...” http://katolinen.fi/?p=9504

 

Meidät on kristittyinä kutsuttu lasten elämän suojelijoiksi, ekumeeniseen ”Itu-projektiin”.

Näin viime yönä unta, että lapsemme olivat vielä pieniä ja huusivat minua apuun. - Tänään sain herätä uuteen armon päivään. - Miten sen käytän?

Toiminko ja puhunko lasten puolesta?

Näin haluan toimia!

Itu on jo Raamatussa sana, joka julistaa lapsen ainutlaatuisen arvon puolesta:

14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

(Ps.139:14-16)

2 kommenttia

  • Marko Sjöblom sanoo:

    Kiitos, Manu, ajankohtaisesta ja koskettavasta puheenvuorosta. Olen tuuminut, että ei olisi ollenkaan huono asia, jos yhteisessä esirukouksessa säännöllisin väliajoin muistettaisiin raskaana olevia äitejä ja syntymättömiä lapsia. Sekä eri tavoin vaikeuksissa olevia vanhempia ja perheitä.

    Ilmoita asiaton kommentti