Raamattu raskas taakka, on ei-hengellisen tutkiskelun tulos. Viittaan Freija Özcanin kirjoitukseen Kotimaa-lehtien palstoilla.
Ymmärrän, että Freija Ö. siirtyi Raamattu-suhteessaan korkeammalle(ko) tasolle TM-tutkinnon nosteessa. Laitoin tuon ko-lopun, koska laitos, missä teologit koulutetaan ja missä Freija Ö:n mentori, Martti Nissinen, opettaa, ettei Raamattu ole ‘niin ja amen’, eli Totuus, vaan jatkuvassa muutoksessa oleva Raamatun tulkinta vie totuuteen. Eli Raamattu ei ole Totuus, vaan se on totuuksien päällä. Näin sanoittaa ja tulkitsee kirkot, kuten idän ja lännen katolisuus ja luterilaisuus.
Rakkaus Raamattuun, niinkuin kirjoittaja mainitsee, on hänellä syttynyt jo lapsena ja se rakkaus sai hänet lukemaan Raamatun kannesta kanteen, jopa useampaan kertaan. Freija Ö. ei väitä, ettei hän olisi ymmärtänyt, mitä luki, koska olihan hänellä rakkauden synnyttämä halu, yritys ymmärtää. Rakkaus Jumalalta luetuttaa Raamattua. On yleisessä tiedossa, että Raamatun lukeminen vähenee samassa suhteessa, kuin teologinen tutkinto alkaa kiinnostaa. Oli varmaan helpottavaa, vapauttavaa kuulla Nissistä, joka ei missään yhteydessä ole maininnut, viitannut, Hebr. 4: 2
”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.”
Tai Pietarin ilmoitukseen samasta asiasta, eli ei omin neuvoin.
2. Piet.1:20 ”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä, 21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.”
Myös Paavali, aikansa ‘nissinen’ kohtasi Jeesuksen, Itse Sanan ja siksi laittoi roskiin jopa Gamalielin opetukset, koska hänelle oli tapahtunut se kuuluisa nissisien pilkkaama “taivaasta pudonnut ilmoitus”, vt. Gal. 1:
11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; 12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. 13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin 14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.
Raamattu sulautuu vain uskossa, eli on kirja uskoville, siinä muodossa kuin se on tarkoitus olla.
Monet ovat alottaneet, mutta luopuneet, koska Jeesuksen seuraaminen jokapäivä, ristiä, eli uskoa kantaen, on näyttänyt liian vaatimattomalta Egyptin hovin loiston rinnalla.
Julkisena ja Nissisen mielipiteisiin korreloituvana on nähtävä 2015 toteutunut V-M. Kärkkäisen siirtyminen luterilaisuuteen. Hänen papiksi vihkimistänsä ehdotti ELCA:n piispa Guy Erwin, ehkä kuuluisn ja ensimmäisiä homoudessa eläviä piispoja. Tämän jälkeen Kärkkäinen ilmoitti toimivansa Texasissa, jossa piispana on Kevin Kanouse, juuri kaapista ulostullut homoseksuaali, hänkin.
Jos lukee vain Raamattua, eikä kirjoja, jotka kertovat mitä Raamatussa lukee, niin Freija Özcanin laajentunut ymmärrys tai Nissinen raamatuntutkimuksen huippukärkenä tai Kärkkäisen homoudella tasoitettu polku luterilaisuuteen ei voi toteutua. Näiden kolmen esimerkkihenkilön ja heidän matkakumppaniensa osaamisen tarve poistuu, mitä Jumalan Seurakuntaan tulee. Augustinuksen ideoima corpus permixtum, eli sekalainen seurakunta eli tämä maailma, heitä kyllä tarvii. Vaikkei minulla ole yhtäläisyyksiä Erkki Tuomiojaan, niin kannatan hänen ehdotustaan, että teologinen tiedekunta lakkautetaan.
Tämä Freija Özcanin kirjoituksen asiattomuus edustaa nk. teologista oppineisuutta, akateemisuutta. Tai on siltä tasolta tuotettua nk. teologiaa. Tavallaan Freija Ö. nousee samaan itseymmärryksen ryhmään, kuin ovat nykyinen paavi ja ent. piispa Eero Huovinen. Nämä kaksi kirkollista edeskäypää voivat käytännössä puhua pelkkää hengellistä perättömyyttä, eikä uskovat tai uskomattomat ja siltä väliltä juuri ajattelmaan vaivaudu. Hehän ovat korkeinta hengellisen tietämisen tasoa ja erotessaan mielipiteillään Kirjoituksista, heidän kantansa pätee.
Tämä oppi vahvistettiin voimaan Trentossa, koskien RKK:n tämän päivänkin opin perustusta. Mitä evlut kirkkoon tulee, niin raamatullinen vanhurskautuskin on sallittua, mutta Kirjoitusten yksiselitteinenkin ilmoitus, tulee selväksi ja ymmärrettäväksi vasta tulkinnan kautta?? Eli on kysymys kirkon / kirkkojen opetusvirasta. Asiasta joustetaan, eli annetaan periksi esimerkiksi viidesläisyyden ja lestadiolaisuuden vaatimukseen tehdä henkiläkohtainen ratkaisu / tulla uskomaan. Miksi tällainen kirjo on mahdollista. Kirjon toista päätä voidaan sanoa edustettavan sukupuolisen luonnottomuuksien harjoittajat ja toinen pää voisi olla vaikka lestadiolaisuus. Tämä luterilaisuuden kirjo onnistuu jos nämä ääripäät ja siltä väliltä kuuluvat kirkkoon. Sama formula on RKK:kin. Ei tarvi liittyä Roomalaiskatolisuuteen päästäkseen sen taivaaseen, riittää kunhan ei vastusta kirkkoa. Nämä kohdat on katekismuksissa.
Toin tämän tänne loppuun toiselle sivulle. Koskee Antin kommenttia
17.07.2019 18:55
Antti,
Huomaan että olet useinkin pitkät matkat kanssani samaa mieltä.
Toistan pyynnön, että kerrot teologin nimen, koska julkinen tilaisuushan se ilmeisesti on ollut. En ollenkaan kysy tätä siksi, ettei hän olisi juuri sellainen kuin kuvailet. Uskon, että ao. olisi vain mielissään antamastasi tunnustuksesta.
Kaikesta hyvästä huolimatta haluan huomauttaa väitteestäni, jota et halua allekirjoittaa. Minä en sellaista väitettä ole esittänyt, en edes rivien välissä. En ole edes sellaista ajatellut, koskaan! Sensijaan arvelluttavia sananselittäjiä on yleensä teologiksi itseään kutsuvissa. Tästä olen jo tuonut esimerkkejä, nimeämällä heidät, koska ovat jatkuvasti julkisuudessa.
Puhun ulkolaisperäisestä, ei-suomeksi käännetystä sanasta, joka ei edes kielitaidon lisääntyessä anna, teologia-sanan kautta, selkeyttä itse asiaan.
Emmeköhän ole aika samaa mieltä näistä sananselittäjistäkin. Tässä keskustelun alussa jo Maanu Rysökin sanoi näkemyksensä teologiasta. Tärkein kysymys on, että kunnioitammeko Raamatun ilmoitusta vai emme.
Minun mainitsema teologi teki vaikutuksen minuun ja hänellä oli tärkeä merkitys juuri siinä, että sain oikean ymmärryksen teologiasta. Meidän luennot olivat uniikkikokemuksia, vähän kuin herätyskokoukset. Niillä on merkitystä meille jotka yhdessä silloin opikskelimme, muyiie ei niinkään.
Minuste ei tullut kunnon teologia, vaan esirukoilija ja Raamatun opettaja, lähinnä eksegeetikko. Tällaisen teologian opiskelun hyöty on ollut se, että tarvittaessa tiedän, mistä hakea tietoa ja ymmärrystä. Hommasin itselleni jo opiskeluaikana kattavan teologisen kirjaston hyvine hakuteoksineen ja sanakirjoineen. Niillä olen pärjännyt.
”Joka uskoo se pelastuu, mutta , joka ei usko se tuomitaan kadotukseen.” Pelastus uskon kautta on varma. Sitä ei tarvitse epäillä. Sen sijaan oma usko on horjuva ja synti asuu kristityssä. Joten se voi milloin tahansa aiheuttaa lankeamisen ja jopa uskosta luopumisen. Siksi Paavalikaan ei voinut sanoa omaa pelastustaan varmaksi.
Pelastusvarmuus onkin vain sitä, että luottaa siihen että Jeesuksen sovitustyö on puolestani täysin riittävä. Omaan uskoon ja sen riittävyyteen ei kannata uskoa.
Jumala on Isä jolla ei ole lehtolapsia, Hän tunnustaa jokaisen lapsensa omakseen. Tästä todistaa paavali, kun sanoo: Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.
Aivan, olisi kohtuutonta jos uudetisynnyttyämme joutuisimme epäilemään pelastustamme. Voin vain omasta puolestani sanoa, etten ole joutunut epäilemään pelastustani koskaan. Kristuksessa on lepo joka kantaa aina.
Pesonen. ”Sen sijaan oma usko on horjuva ja synti asuu kristityssä. Joten se voi milloin tahansa aiheuttaa lankeamisen ja jopa uskosta luopumisen”.
Kun ihminn on kerran tullu uskoon ja on ”sisällä” pelastuksessa, on kyllä minun ymmärtääkseni aika vaikeaa päästä Jumalasta eroon. Tie totaaliseksi luopioksi on siisn pitkä ja Jumala osoittaa hämmästyttävää uskollisuutta. Olen myös nähnyt, että Hän voi ottaa jonkun luopioksi ajautuvan nopeammin kotiin ettei tämä ehdi mennä rajan yli ja menettää pelastuksen pesoa.
Sitten, mikään ei ole ihmiselle niin surkea osa kuin tiedostaa olevansa luopio ja vailla pelastusta jonka on omaa syytään menettänyt. Siihen rauhattomuuten ei auta viina eikä pilleri.
Pesonen: “Joka uskoo se pelastuu, mutta , joka ei usko se tuomitaan kadotukseen.”
Pesonen antoi tyylinäytteen, miten kirkon väärentämä Ut tuhoaa tervettä, raamatullista uskoa. Alkuteksteissä ei ole sanaa kadotus, vaan kirkko on sen lisännyt tukeakseen katolista teologiaansa.
Miten keskustella uskovien kanssa, jotka siivilöivät hyttysiä, mutta nielevät kamelin?
Olen Reijo Mänttärin kanssa monessa asiassa samaa mieltä, kuten katolisesta kirkosta. Mutta miten päästä eroon katolisesta teologiasta, joka on hapattanut terveen evankeliumin? Omasta kokemuksestani voin todeta, että se on vaikeaa, kun perusteet on saatu jo äidinmaidosta. Ei siitä varmaan voi täysin irti päästäkään.
Kiinnostaisi tietää, miten tämä asia on otettu tämän päivän helluntailaisuudessa huomioon. Minun aikoinani oli jyrkkä pesäero katolisuuteen, mutta teologia pohjasi kuitenkin siihen, vähän niin kuin Lutherilla, joka pääsi irti muutamista katolisista opeista.
Joitakin aikoja sitten tällä foorumilla oli purkaus kansanlähetyksen esitteestä. Siinä luki, jonkin tilaisuuden mainoksessa: Tule sellaisena kuin olet ja lähde muuttuneena! Sanat menivät jotenkin näin: Eivätkö syntiset enää kelpaa Jeesukselle?
Olen miettinyt sitä, että onko armosta puuttumassa jotakin, jos se ei enää kasvata ihmistä hylkäämään maailmallisia himoja? Oliko risti vain siksi, että saisimme tehdä syntiä ilman omantunnon vaivaa?
Lauri Lahtinen,
Erinomainen esimerkki: Jumalalla ei ole lehtolapsia.
Jumalan lapseus on lapsen ja Jumalan yhteistyön tulos. Ihmisen osuus on vain suostua lapseksi, antaa Jumalan toteuttaa se uudestisyntymisen ihme. Jumala ohjaa, muttei pakota mitään eikä ketään tässä maailmassa. Eli ei ole pakkollista tai tietämättömyydessä tehtyä Jumalan lapseksi ottamista. Jumalan Pyhän Hengen synnytyskanavassa tapahtuu ihmismielelle käsittämätöntä, jossa syntymässä on usko, lahjana. Tuo usko on se, mikä saa Sanan, ruoan sulamaan ja vaikuttaa hengellistä kasvua. Sanan kanssa kahden, eli yksin Sanan kanssa, on uskovaisen elämää parhaimmillaan.
Tuo ajatus, “Eivätkö syntiset enää kelpaa Jeesukselle?” on ilmeistä väärin tulkintaa. Muustahan Raamattu ei puhukkaan, kuin sellaisenaan Jeesuksen tykö tulemisesta, josta Hän ei ketään heitä pois. Muuten, tämä Armon ovi on ollut auki Vanhan Liitonkin aikana. Vain tämän oven kautta langennut hebrealainenkin pääsi Jumalan pelastettavaksi. Eli, Pelastuksen Arkkiin ei astunut muita kuin. Nooan väki, kahdeksan ihmistä, vt. Matt.7:
13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
RKK ja Freud ovat ‘oikein’ ymmärtäneet yhteistyön alhaalta tulevan viisauden airueina, RKK, sakramentaalista sielunrauhaa “markkinoivana” ja Freud kieltämällä Jumalan ja Raamatun.
Mänttäri lainasi jaetta: ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;”
On typerää jauhaa samaa asiaa, mutta kun olen typerä, niin kysyn, miten jae kuuluu riisuttuna katolisesta tulkinnasta?
Tekstiuskollisesti: ”Menkää ahtaan portin kautta sisään, sillä portti on avara ja tie lavea, joka vie tuhoon, ja paljon on sen kautta sisään meneviä,”
Kirkko on kääntänyt tuhon kadotukseksi, kuten Mark.16:16, johon on jopa lisätty sana kadotus (kääntäjille Ut on varmasti ollut satukirja, kun sitä on uskallettu muokata räikeästi kirkon korvasyyhyyn sopivaksi.)
Entä mitä eroa on tuholla ja kadotuksella?
Otetaan toinen esimerkki Matteuksen evankeliumista.
9:17 ”Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin; muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat säilyvät.”
Jakeessa on sama kreikan tuhoa tarkoittava sana kuin 7:14. Mikäli kirkon kääntäjä kääntäisi tekstiuskollisesti, niin leilit joutuisivat kadotukseen 🙂
”Eikä laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin, sillä muutoin leilit halkeilevat, ja viini vuotaa pois ja leilit tuhoutuvat, vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin ja niin molemmat säilyvät.”
Mänttäri. ”Muuten, tämä Armon ovi on ollut auki Vanhan Liitonkin aikana. Vain tämän oven kautta langennut hebrealainenkin pääsi Jumalan pelastettavaksi”.
Tämä onkin tärkeä huomio, kun aika monet eivät näe VT:ssa armollista Jumalaa ollenkaan. Silti sovitusalttarit ovat olleet siellä aina.
”Silloin hän (Jeesus) avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.” (Luuk. 24:45)
Ne, joilla Kristuksen Henkeä ei ole, eli uskomattomat ja nimikristityt, eivät voi ymmärtää Raamattua syvemmin, vaikka he olisivat suorittaneet millaisen ihmisen antaman yliopistollisen tutkinnon hyvänsä. Raamattu on heille juuri siitä syystä usein ristiriitainen ja monin tavoin käsittämätön kirja. Sen sijaan uudestisyntyneillä kristityillä on Pyhä Henki, joka avaa Raamatun sanaa lukijalle.
”Teillä (uudestisyntyneillä uskovilla) on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.” (1.Joh. 2:20)
Selvyyden vuoksi on lisättävä, että pelkkä kristillinen kaste ei uudestisynnytä ketään, joten heillä ei ole automaattiseti Pyhän Hengen voitelua.
Mistä saa voitelun ja mistä tietää, että voitelu on aito? Jeesus nimittäin varoittaa lopun aikana ilmestyvistä valhevoidelluista. Tekstiyhteyden perusteella valhevoidellut ovat erittäin varmoja voitelunsa aitoudesta.
Varmasti moni lukija haluaa tietoa näin vaikeasta asiasta. Mitä jos menee valhevoideltujen käsien alle? Mitä tapahtuu? Otetaan esimerkiksi äiti Amma, jonka sylissä käyneet kertovat vastaavista kokemuksista kuin henkikastetut kristillisyydessä.
Mistä tietää, että voitelu on aito?
”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” 2.Kor. 13:5
Tuomaala. ”Jeesus nimittäin varoittaa lopun aikana ilmestyvistä valhevoidelluista. Tekstiyhteyden perusteella valhevoidellut ovat erittäin varmoja voitelunsa aitoudesta”.
Äiti Amma on tällainen, mutta länsimaissahan on 1970-luvulta alkaen ollut paljonkin Intiasta ym. Aasiasta tulleita opettajia ja kaikenlaisia guruja.
Sitten on moonilaisuutta, mormoonikirkko, jehovan todistajat jne. Kyllä näitä riittää.
Siksi niitä ei minusta kannata väkinäisessti hakea seurakunnan keskeltä.
Harri
Tässä keskustelussa on moniakiin kysymyksiä, joihin voisi puuttua. Jotten hajoita voimiani moninaisiin puuhiin, niin puutun kuitenkin vain tähän puheenvuoroosi, koska siinä on kaksi väitettä, joihin haluan tuoda selkeyttä.
1) Toisin kuin väität, niin kaste on uudestisyntymisen peso. Tiit. 3:5.
Alkukielessä tuossa on sellainen genetiivirakenne, että kasteen pesun vaikutuksena on sekä uudestisyntymä että Pyhän Hengen uudistus.
2) Sana Pyhän Hengen voitelu nousee vanhasta juutalaisesta ja kristillisestä tavasta voidella öljyllä, yleensä oliiviöljyllä ihminen Jumalan nimeen.
Vanhassa testamentisssa tällainen voitelun välityksellä annettu Pyhän Jumalan siunauksen ja virkaan valttuuttamisen voitelu annettiin mm papeille, virallisesti valtuutetuille profeetoille ja kuninkaille. Näin nämä henkilöt varustettiin Pyhän Hengen voimalla ja valtuutettiin Jumalan kansan palvelukseen.
Myös esineitä vihittiin käyttöönsä öljyllä voitelulla. Esimerkiksi Saulin kilpi oli voideltu.
Uudessa testamentissa ja vanhassa kristikunnassa voitelu esiintyy Kristuksen tehtävän kuvauksessa, pakanuudesta kääntyvä sai voitelun ennen kasteopetusta saadakseen voimaa luopua saatanan vallasta ja liittyä Jumalan kansaan, kasteen yhteydessä tai sen jälkeen Pyhän Hengen voiteluna sekä sairaan puolesta rukoiltaessa kun ihminen liitetään Kristuksen parantavaan voimaan.
Ortodoksien tapa voidella välittömasti kasteen jälkeen saman toimituksen yhteydessä on jatkoa tuolle käytännölle että öljyllä voitelu tehtiin välittömästi kastetoimituksen yhteydessä.
Katolisten tapa tehdä voitelu konfirmaation yhteydessä on suora jatkumo tuosta toisesta vaihtoehtoisesta käytännöstä että Pyhän Hengen voitelu tehtiin vasta myöhemmin.
Kummallakin on perusteissaan samasta ilmiöstä kysymys vain erilaisten käytäntöjen haarautumisina.
Sairaan voitelun sakramentti on jatkumo Jaakobin kirjeen kehotukselle saattaa sairas Kristuksen parantavan työn yhteyteen.
Itäisessä perinteessä tuo on ollut koko ajan alkuperäisessä tehtävässään.
Länsimailla tuo oli välillä liukunut marginaaliin, kun siitä oli tullut ”viimeinen voitelu”. Nykyisin tuo vääristymä on korjattu ja toimituksesta on jälleen tullut sairaan voitelu.
Meidän luterilaiseen toimitusten kirjaan se on tullut vasta nyt viime aikoina yhdeksi vaihtoehdoksi sairaan luona käynnin yhteydessä käytettäväksi.
Jo Vanhan testamentin aikana käytössä ollut esineiden siunaaminen käyttöönsä jatku vanhassa kirkossa. Niinpä esimerkiksi kyntämiseen käytetty aura oli siunattu tehtäväänsä jne.
Nykyaikainen väläys tämän perinteen jatkumosta: Valamon luostariin ensimmäisen tietokoneen hankinnan yhteydessä suurin ongelma ei ollut minkälaisen koneen he hankkisivat, vaan se minkälaisella toimituksen kaavalla se pitäisi siunata tehtäväänsä.
Tässä pari näkökulmaa puheenvuorosi johdosta.
Samalla tämä puheenvuoroni vain esimerkinomaisesti tuo esille sen, että teologialla on tehtävänsä asioiden ja käsitteiden selkeyttämisessä, kun sitä oikein käytetään. Mutta koska keskustelu rönsyilee niin monelle taholle, niin en jaksa paneutua kaikkien keskustelun haarojen kommentointiin.
Matias. ”Vanhassa testamentisssa tällainen voitelun välityksellä annettu Pyhän Jumalan siunauksen ja virkaan valttuuttamisen voitelu annettiin mm papeille, virallisesti valtuutetuille profeetoille ja kuninkaille”.
Profeettoja ei näin voideltu ”virkaan”, mutta profeetat kyllä voitelivat muita. Ainoastaa Herra itse voiteli profeettansa ja niin Pyhä Henki oli heidän yllään.
Englanninkielinen ja alkutekstille uskollinen King James raamattu kääntää Matt. 19:28 ja Tiit. 3:5 käyttämät paliggenesia-sanat englanniksi regeneration, minkä merkitys on uusiutuminen/uudistuminen. Samoin kääntävät useimmat muutkin alkutekstille uskolliset käännökset. Sana ei sellaisenaan viittaa uudestisyntymiseen, vaan uudistumiseen. Tekstiyhteydestä etenkin Matt. 19:28:ssa on helppo todeta KJV:n ym. käännös paliggenesiasta oikeaksi. Siinä on selvästi kyse koko luomakunnan uudistumisesta, missä Kristus hallitsee. Siksi onkin perusteetonta yhdistää samalla alkutekstin sanalla (paliggenesia) ilmaistua Tiit. 3:5:ssä esiintyvää pesua uudestisyntymiseen. Siinä ei puhuta uudestisyntymisestä, vaan on kyse ihmisen elämän uudistumisesta Pyhän Hengen vaikuttaman puhdistuksen/pesun kautta. Vrt. tähän myös Ef. 5:25-26;
”25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, 26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,.”
Jumalan sanan vaikutuksesta, evankeliumin vedellä, pyhitetään ja puhdistetaan seurakunta.
Sen sijaan Johanneksen 3. luvun gennao anothen ja 1.Pietarin kirjeen 1. luvun anagennao sanat King James kääntää ilmaisulla born again/beget, minkä merkitys on kirjaimellisesti syntyä/synnyttää uudelleen eikä uudistua, niinkuin Tiitus 3:5:n paliggenesia.
Kun luin Reijo Mänttärin kuvauksen itsestään hänen profiilissaan, olen yhä vakuuttuneempi siitä, ettei vanhurskautuksen asia eli ihmisen pelastuminen yksin armosta, Kristuksen tähden, uskon kautta ole täysin selvinnyt ja kirkastunut kaikille helluntailaisille.
Ihminen pelastuu yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden, kun hän ottaa evankeliumin vastaan.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” Joh. 1
Harri Ahdesmäki, etkö huomannut, että kommentissani oli myös, että pelastuminen tapahtuu myös USKON KAUTTA. Kun olemme saaneet uskon lahjan Jumalan Sanan perusteella, olemme silloin myös vastaanottaneet Jeesuksen ja tulleet hänen luokseen.
”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.” Apt. 16:31. Ks. myös tuttu Pienoisevankeliumi eli Joh. 3.16. Eikö uskominen ole juuri Jeesukseen luottamista ja turvaamista.
”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3:16.
Turvaamista ja turvautumista.
No minusta suomen luterilaisista uskovistakin suurin osa on lain alla, ja harva on todella vapaa. Näin on helluntailiikkeessäkin. Lainalaisuus on suomalaisen kristillisyyden ongelma.
Tässä on esim. jakeita Psalmeista, joissa puhutaan turvaamisesta:
Psalmit:
7:2 Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan; pelasta minut kaikista vainoojistani ja vapahda minut,
11:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herraan minä turvaan; kuinka te sanotte minulle: ”Paetkaa vuorellenne niinkuin linnut!
13:6 Mutta minä turvaan sinun armoosi; riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin.
16:1 Daavidin laulu. Varjele minua, Jumala, sillä sinuun minä turvaan. >> Jakeen lisätiedot
25:2 Jumalani, sinuun minä turvaan; älä salli minun joutua häpeään, älkööt viholliseni saako riemuita minusta.
25:20 Varjele minun sieluni ja pelasta minut. Älä salli minun tulla häpeään, sillä sinuun minä turvaan.
26:1 Daavidin virsi. Auta minut oikeuteeni, Herra, sillä minä olen vaeltanut nuhteettomasti ja turvaan horjumatta Herraan.
31:2 Herra, sinuun minä turvaan. Älä salli minun ikinä häpeään tulla, vapahda minut vanhurskaudessasi.
31:7 Minä vihaan niitä, jotka seuraavat turhia epäjumalia, mutta minä turvaan Herraan.
31:15 Mutta sinuun, Herra, minä turvaan; minä sanon: ”Sinä olet minun Jumalani.”
31:21 Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta.
52:10 Mutta minä olen kuin viheriöitsevä öljypuu Jumalan huoneessa, minä turvaan Jumalan armoon aina ja iankaikkisesti.
55:24 Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.
56:4 Mutta sinä päivänä, jota minä pelkään, minä turvaan sinuun.
56:5 Jumalaan minä luotan ja ylistän hänen sanaansa, Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä liha minulle tekisi?
56:12 Jumalaan minä turvaan enkä pelkää. Mitä ihminen minulle tekisi?
57:2 Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni turvaa. Minä turvaan sinun siipiesi suojaan, kunnes onnettomuudet ovat ohitse.
71:1 Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti.
91:2 se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan.”
119:42 että minä voisin vastata herjaajalleni; sillä sinun sanaasi minä turvaan.
141:8 Mutta sinuun, Herra, Herra, minun silmäni katsovat, sinuun minä turvaan. Älä hylkää minun sieluani.
143:8 Suo minun varhain kuulla sinun armoasi, sillä sinuun minä turvaan. Osoita minulle tie, jota minun tulee käydä, sillä sinun tykösi minä ylennän sieluni.
144:10 sinulle, joka annat kuninkaille voiton ja tempaat palvelijasi Daavidin turvaan pahalta miekalta.
Tässä jakeita esim. luottamisesta ja luottamuksesta:
”Luottakaa Herraan.” PS. 4:6
Jesaja:
30:15 Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne; mutta te ette tahtoneet,
36:4 Ja Rabsake sanoi heille: ”Sanokaa Hiskialle: Näin sanoo suurkuningas, Assurin kuningas: ’Mitä on tuo luottamus, mikä sinulla on?
2.Korinttolaiskirje:
2:3 Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani sais
3:4 Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;
7:4 Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme.
8:22 Ja näiden kanssa me lähetämme vielä erään veljemme, jonka intoa usein ja monessa asiassa olemme koetelleet ja joka nyt on entistä paljon innokkaampi, koska hänellä on niin suuri luottamus teihin.
Galatalaiskirje:
5:10 Minulla on teihin se luottamus Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä.
Hebrealaiskirje:
10:19 Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
2. Kor. 2:3: ”Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.”
Tässä on ylläoleva jae vielä kokonaisena.
Uskoen tai uskomalla me myös tunnemme Jeesuksen ja hänen Isänsä oikealla tavalla. ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he TUNTEVAT sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Joh. 17:3. ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, TUNTEAKSEMME sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, Hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” 1. Joh. 5:20.
Lainalaisuus ei ole suomalaisen kristillisyyden ongelma, vaan laittomuus. Kaikki on sallittua, homoseksualisuuden harjoittamisesta pridekulkueisiin. Sekaan vaan. Ei ole mitään Raamatussa synniksi nimettyä, mitä ei suvaita tänäpäivänä. Kuitenkin Jumala sanoo, että ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani.” Pahinta on, jos sanoo ääneen synnin synniksi.
Harri Ahdesmäki, varmasti myös nykyään esiintyy farisealaista lain orjuutta seurakunnissa.
Ahdesmäki. ”Lainalaisuus ei ole suomalaisen kristillisyyden ongelma, vaan laittomuus”.
Lainalaisuus ja laittomuus ovat molemmat ongelmia, toinen on seurausta lihallisesta yrityksestä miellyttää Jumalaa ja toinen sitä, ettei välitetä Jumalasta ollenkaan.
Lainalaisuus on uskovien ongelma, laittomuus on koko yhteiskunnan ongelma.
Ei näitä kannata alkaa laittamaan mihinkään ranking-järjestykseen koska ne ovat niin erilaisia asioita..
”Lainalaisuus on uskovien ongelma, laittomuus on koko yhteiskunnan ongelma.”
Erityisesti luterilaisuuden ongelmana on nykyisin se, että se ei tee eroa yhteiskunnan laittomuuden ja kirkon välillä. Kirkko samaistuu yhteiskuntaan ja sen laittomuuteen. Siitä voidaankin jo nyt käyttää nimitystä ”porttokirkko”, koska se ei enää erota Jumalan seurakuntaa mailmasta.
Ahdesmäki. ”Kirkko samaistuu yhteiskuntaan ja sen laittomuuteen. Siitä voidaankin jo nyt käyttää nimitystä “porttokirkko”, koska se ei enää erota Jumalan seurakuntaa mailmasta”.
Nyt kirkko on juuri sellainen kuin se sanookin olevansa. Siellä on syntiset ja vanhurskaat yhdess kuin nisu ja luste keskenään. Kristuksen ruumis siellä on uskovien yhteisö kirkon sisällä, so. uudestisyntyneet Jumalan vaaltakunnan kansalaiset.
Nyt jos ei hyväksy tätä, kannattaa siirtyä vaikkapa Vapaakirkkoon tai helluntaiuseurakuntaan. Siellä on pelkät pyhät koolla keskenään ja ”Baabel” on oven ulkopuolella.
MInä kuitenkin ajattelen, että raja Baabeliin vedetään sydämissämme, eikä vetäytymällä piiloon ”maailmasta”. Siis kun sydämeni kääntyy kokonaan Jumalaan puoleen se irtautuu ”maailmasta”. En siis kannata sitä, että niinkuin aikoinaan erämaan pyhimykset kiipesivät tolpan nokkaan maailmaa pakoon, me ny tekisimme samoin. Kyse on sydämessä tapahtuvasta etäisyydenotosta, ja tämä kyllä onnistuu vaikka istumme kirkon penkillä yhtä hyvin kuin ostoskeskuksen kahvilassa tms.
Suurin osa Suomen uskovista on kirkon jäseniä, eikä tämä heidän pelastustaan ole turhentanut.
Antti H.,
Haluan kiinnittää huomion kommenttiisi:
“Nyt jos ei hyväksy tätä, kannattaa siirtyä vaikkapa Vapaakirkkoon tai helluntaiuseurakuntaan. Siellä on pelkät pyhät koolla keskenään ja “Baabel” on oven ulkopuolella.”
Tässä tiivistyy koko kaksoisongelmasi, joka on yhtäkuin Evlut kirkko.
Augustinus, sekalaisen seurakuntaopin luoja tuki oppiaan viittaamalla Jeesuksen vertaukseen, Matt. 13:
37 Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
38 PELTO ON MAAILMA hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.
Sekalainen seurakunta on todella maailma, jossa kasvaa vehnää ja lustetta. Jumalan Seurakunta on maailmasta erotettu, vehnää kasvava “ek-klesia”.
Tämä Augustinuksen kömmähdys sulkee sisälleen muotojumalisuuden ja jumalattomuuden. Uskovat luterilaiset ovat osa maailmaa, niinkuin on helluntalaisetkin. Luterilaisten uskovien ongelma on merkityksen antaminen kirkonkirjoihin kuulumiselleen. Sinullekin sanoisin, että miksi hoiput kahtaalle. Nimet kirkonkirjoissa ei ole iso juttu, mutta mielestäni lapsikaste, eli sakramentalisuudet, on kapuloina rattaissasi.
Mänttäri. ”Luterilaisten uskovien ongelma on merkityksen antaminen kirkonkirjoihin kuulumiselleen. Sinullekin sanoisin, että miksi hoiput kahtaalle. Nimet kirkonkirjoissa ei ole iso juttu, mutta mielestäni lapsikaste, eli sakramentalisuudet, on kapuloina rattaissasi”.
Minulla ei tässä ole mitään ongelmaa. Olen aivan varmasti uudestisyntynyt ja viihdyn kaikenlaisten uskovien joukossa. Sitten erilaisista kasteista tai siitä, miten itse kukin on uudestisyntynyt tai uudistunut, ei ole minun kutsumus kinastella.Tiedän kyllä kun joku on uskossa. Muiden kanssa en ole toiminutkaan.
Olen voinut opettaa sekä helluntailaisia, luterilaisia, vapaakirkollisia että uusien seurakuntien uskovia. Olen tehnyt tätä vuosikymmeniä ja koskaan ei ole ollut ongelmia, siis minulla.
Nyt haluan sanoa pari sanaa Frejan puolustukseksi. Minusta kolumni oli hyvä. Ollenkaan ottamatta nyt kantaa Martti Nissisen tai kenenkään muunkaan yliopistoteologin raamattukäsitykseen ja Raamatun selitykseen. Eksegeettejä on monenlaisia myös yliopistossa. Konservativiisimmallakin kristityillä (joihin itsekin kai lukeudun, koska uskon Raamatun olevan kokonaan Jumalan sanaa) on syytä kuunnella kirkon 2000-vuotisen taipaleen monia opettajia. Nykyisistä nostan esille Lauri Thurenin ja Antti Laadin monista nuoremmista puhumattakaan. Satun itse kuulumaan niihin kristittyihin, jotka ovat Jumalan armosta saaneet lukea Raamattuaan lapsuusvuosista asti. Kolumni sanoitti mielestäni hyvin sen ongelman, mikä syntyy, jos kristitty joutuu yksin (=ilman mitään opetusta Raamatun tulkinnasta ja keskeisistä/kehällisemmistä asioista) tutkimaan, miten hänen tulee uskoa ja elää. Ajatellaan nyt vaikka koulukiusattua ja itsetunto-ongelmaista nuorta, joka lukee Vuorisaarnasta, että hänen on annettava anteeksi vihamiehilleen, ja jos ei anna, niin taivaallinen Isäkään ei anna hänelle anteeksi. Taakka voi olla hirvittävä. Raamatun tulkinta on vastuullista puuhaa ja teologista tiedettä ei ole perustettu turhan takia. En halua kiistellä, mutta totean kyllä saaneeni paljon myös katolisen kirkon raamatunselityksestä. Ja lopuksi: en oikein jaksa uskoa siihen, että olisi vain Raamattu yksin ja minä yksin (vaikka Jumala totta kai puhuu sanansa kautta). Kyllä me kaikki olemme myös kirkon 2000-vuotisen tradition tuotteita.
Marko S tiivisti hyvin. On syytä tutkiskella sanaa hyvin opastettuna.
Suositan ainakin hieman tutustumaan Johanneksen evankeliumia selittäviin opetuspuheisiin. 300-luvun Antiokia, jossa puheet on pidetty, muistuttaa yllättävän paljon nyky-Suomea, jossa viihde ja urheilu täyttävät kristitynkin elämää.
Johannes Krysostomos: Opetuspuheita Johanneksen evankeliumista I. Suomentanut Serafim Seppälä. Jyväskylä: Valamon luostari, 2001. ISBN 951-9468-88-9.
Johannes Krysostomos: Opetuspuheita Johanneksen evankeliumista II. Suomentanut Serafim Seppälä. Jyväskylä: Valamon luostari, 2003. ISBN 951-9468-97-8.
Katolinen kirkko ei selitä Raamattua, vaan tulkitsee sitä, selittäessäänkin. Sama on tilanne idän katolisuudessa, eli ortodoksisessa kirkossa.
Viimeiksimainittu nimenomaan painottaa, ettei se ole perustettu Raamatun, vaan isiltä perittyjen perinnäissääntöjen päälle.
Mielestäni tämä Freija Ö:n kirjoituksen ‘taso’ tulee tutkia vain sen raamatullisuuden pohjalla, eli hengellisesti. Kirjoitus ei ole hengellinen tukiskelu, niinkuin ei mikään muukaan, jossa tason mittari on ihminen. Olkoon he vaikka Thureneita, Laad, Huovinen, paavi, Augustinus, Luther jne. Kun nämä mainitut teologi-eksegeetit ymmärtävät miehimyksiä, ihmisen työn tai aineen kautta vanhurskautuvia ja liittävät heidät ,…. niin mihin? Kait kirkkoon, käsittääkseni.
Kristuksen Ruumis ei ole kirkko, tuo Augustinuksen oivallus, eli ‘sekalainen seurakuna’.
Olen vuosikausia pyytänyt saada yhteyden uudestisyntyneeseen Roomalaiskatoliseen. Edellisessä seurakunnassani, Sveitsissä ja Italiassa vieraili rukouskokouksissa nk. karismaattisia katolisia, esittäen kielilläpuhumista. Se oli selkäpiitä karmivaa kuultavaa, koska jumalattomuus tuli esille Jumalan Seurakunnassa. Näitä näytöksiä on jatkuvasti, mutta ainoat uskovat ‘katoliset’ ovat olleet katolisuuden jättäneet tai jättämässä.
Seurakunnassani oli viisi henkilöä, jotka yksin olivat alkaneet lukea tuota ‘kiellettyä kirjaa’, Raamattua. Joka kielto poistettiin Vatikaa II:n jälkeen, mutta vakavasti varotettiin yksin lukea Raamattua. Nuo ‘tottelemattomat’ löysivät oitis toisen käskyn, ja uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä, sekä huomasivat, että katolisella kirkolla ei ole mitään tekemistä Raamatun Jumalan Seurakunnan kanssa.
Kaksi heistä koki uudestisyntymisen yksin, luettuaan Uutta Testamenttia. Sitten he hakeutuivat seurakuntaamme. Näitä yksin lukijoita on minunkin tiedossani paljon. Ensin he ovat Isän vedossa ja tässä herätyksen tilassa heidän Raamatun lukunsa on Pyhän Hengen johtamaa. Muuten Raamatun lukeminen yksin on todella raskasta.
Reijo M,
Kannattaisi ehkä kuitenkin tutustua Johannes Krysostomoksen kirjoituksiin, hän nimenomaan kehottaa hyvin voimakkaasti tutkiskelemaan Raamattua myös itsenäisesti.
Reijo M, ehkä tiedätkin, että ortodoksisissa jumalanpalveluksissa luetaan melkein koko Raamattu läpi joka vuosi. Kun siis osallistuu jumalanpalveluksiin, osallistuu samalla yhteiseen Raamatun lukuun.
Myös juuri pyhäksi tunnistettu Pyhittäjä Johannes Valamolainen kehottaa kirjeissään lukemaan joka päivä ainakin yhden evankeliumin ja yhden UT kirjeen osana hengellistä elämää.
( https://www.ort.fi/uutishuone/2019-06-04/pyhittaja-johannes-valamolainen-5-kesakuuta )
Raamattu on tärkein eli kirjoitettu osa Traditiota. Kirkko on hyväksynyt siihen kuuluvat kirjoitukset, joten Raamattu ei tietystikään voi olla ainoa Tradition lähde. Ei ensimmäisillä kristityillä ollut Raamattua vaan se muotoutui osaksi Kirkon ajan kuluessa.
Ortodoksinen Kirkko on ensimmäisenä helluntaina syntynyt evankelinen, katolinen (=yleinen) ja apostolinen Kirkko, josta on sittemmin eronnut mm. latinalainen Rooman paavin johtama yhteisö. Rooman kirkosta ovat sitten eronneet edelleen mm. protestanttiset ja helluntailaiset yhteisöt. Tämä on historiallinen tosiasia.
Mänttäri.”Kun nämä mainitut teologi-eksegeetit ymmärtävät miehimyksiä, ihmisen työn tai aineen kautta vanhurskautuvia ja liittävät heidät ,…. niin mihin? Kait kirkkoon, käsittääkseni.
Kristuksen Ruumis ei ole kirkko, tuo Augustinuksen oivallus, eli ‘sekalainen seurakuna’.
No suusrin osa suomen uskovista kuitenkin kuuluu tähän ”sekalaiseen seurakuntaan”, kirkkoon, ja muodostaa Kristuksen ruumiin sen puitteissa. Tällaisis uskovia on Suomessa paljon enemmeän kuinvapaakristillisiä.
Nyt näistä teologeista et voi niputtaa Antti Laatoa ja paavia yhteen. Antti Laato on kyllä yksi meidän parhaista teologeistamme. Hänellä on paljon hyviä kirjoja ja jo kaksi osaa valmistunut Raamatun kommentaarista. Minulla on pari ensimmäistä osaa ja ne ovat oikein hyödytllisiä hakuteoksia. Sitten hän on pesunkestävä luterilainen lapsikasteoppeineen. Hän on hieno mies ja hyvä pappi jos vaikka vertaan edesmenneeseen eksegeetikko Heikki Räisäseen. Pitää nähdä nyansseja.