Jäähyväiset sotatantereelle

[Jusu Vihervaara] Kirjoitin ensimmäisen blogitekstini Kotimaa24-sivustolle maaliskuussa 2011. Nyt on koittanut aika viimeiselle kirjoitukselle, jonka myötä Vihervaara hiljenee. Lopullisesti.

Blogini nimi oli alkuun ”Norsuna Enkelikaupassa”. Saavuin pyhälle maalle varovasti kuin peläten, että jokin menee rikki, jos elefanttini ahteri heilahtaa. Alkuperäinen motiivini keskusteluun osallistumiselle oli korjata keskusteluissa esiintyviä asiavirheitä koskien seksuaalivähemmistöjä. Voi pojat, että siinä riitti työtä. Aikaa myöden blogini muuttui propagandistisempaan suuntaan keskittyen lähinnä homoja koskevaan sensaatiohakuiseen uutisointiin otsikolla ”Homouutisista hyvää iltaa!”. Taiteellisuuden huipentumana taisi olla oman kuolinilmoitukseni julkaiseminen, jota jotkut pitivät mauttomana.

Olen edelleen yllättynyt siitä intohimosta, jota blogini aikanaan herätti. Kirjoituksiani on siteerattu, sekä ihaillen että tuohtuneesti, internetin muilla keskustelufoorumeilla. Dosentti Juha Ahvio on julkaissut Patmos lähetyssäätiön kotisivuilla pitkän artikkelin puhtaasti blogikirjoitukseni pohjalta siinä esitettyjä asioita ruotien. Olen siitä ylpeä. Lienee turha sanoa, että Ahvio päätyi kirjoituksessaan hyvin erilaiseen johtopäätökseen kuin minä omassani. Kommentoin Ahvion tekstiä ja hän laittoi kommenttini näkyville puolitoista vuotta myöhemmin.

Hauskin internetistä poimimani minua koskeva keskustelu koskee kuitenkin kuvaa, jota käytin blogini yhteydessä. Poimin nimittäin aikanaan eräästä vaateliike Abercrombie & Fitchin mainoksesta yhden hyvin valokuvauksellisen nuorukaisen ja Photoshopilla leikkasin mainoksesta hänen naamansa blogiini. Eipä aikaakaan kun eräällä toisella keskustelufoorumilla tiedettiin kertoa, että Vihervaara huijaa. Kuva ei esitä häntä vaan kuvassa esiintyy ”Chris B”. Vieläkin mietin, miten ihmeessä joku sai tämän selville. En nimittäin itsekään tiennyt mallipojan nimeä.

Tein aikanaan lupauksen lopettaa kirjoittamisen foorumilla siinä vaiheessa kun tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksytään. Lupausta tehdessäni koin, että on oikeudenmukaista kompensoida konservatiivien kokemaa pettymystä jollain positiivisella asialla. Ehkä olin myös kyllästynyt keskusteluun ja etsin tekosyytä päästä ulos. Yhtä kaikki eduskunta sinetöi avioliittolain muutoksen toisessa äänestyksessä, joten nyt on lupauksen lunastamisen aika.

Keskustelukulttuuri sivustolla on muuttunut vuosien varrella, enkä ole pahoillani siitä, että tiimalasista on nyt hiekka loppunut. Koen, että äänenpainot foorumilla ovat voimistuneet. Enkelikauppaan on jyrätty panssarivaunuin ja ilmatorjuntatykein. Keskustelusta on tullut viisastelevaa besserwisserismiä, oman totuuden kailottamista ja entistä suurempia loukkauksia etsivää nälvimistä. Sormella osoittelu on aivan turhaa. En todellakaan tiedä, olenko minä tartuttanut tämän muihin vai muut tartuttaneet tämän minuun. Kun katson peiliin, näen lapsellisen ja pienen ihmisen. Se harmittaa.

Moni ehkä yllättyy, kun sanon, että olen aivan tavattoman kiltti ja sydämellinen ihminen. Siis silleen oikeesti. Olen se hiljainen kympin oppilas, joka välitunnilla sai kuulla olevansa opettajien lellikki. Olen myös se, joka moralisoi teini-ikäisenä ystäväänsä alkoholin (liika)käytöstä, ei ole koskaan ollut kunnolla kännissä puhumattakaan, että olisi potenut krapulaa. Ja tähän kun vielä lisätään vankkumaton usko parisuhteeseen ja ikuiseen rakkauteen, josta vain kuolema erottaa, minustahan saisi kunnon konservatiivin. Ehkä tulen jonain päivänä kaapista ulos myös sen suhteen. Nyt tyydyn olemaan kaappikonservatiivi, joka esittää liberaalia kun se on muodikasta. Eikös se niin mene.

Kun nyt istun näppäimistön äärellä viimeistä kertaa, oloni on kovin seesteinen. Ei tee mieli riidellä abortista tai arkkipiispasta. Moinen nokittelu tuntuu niin menneeltä elämältä. Ja se tuntuu hyvältä. Pääsen muutaman vuoden päästä solmimaan avioliiton. Juridisesti parisuhteessamme mikään ei muutu, mutta hetki tulee olemaan elämäni merkittävimpiä. Myönnän, että itkin onnesta kun parlamentaarikot painoivat nappia. Kaikki se katkeruus ja kauna on poissa ja Vihervaara on vapaa etsimään sitä empaattista aikuista ihmistä, jota kehtaa katsoa peilistä. Se pilkistää jo helpotuksen alta.

Toivotan kaikille tutuille ja tuntemattomille oikein hyvää Joulua sekä mitä parhainta menestystä elämäänne! Nyt on jäähyväisten aika.

Jusu Vihervaara

Jusu Vihervaaran vanha Kotimaa24-blogi täällä

  1. Jusu,

    oletko todella kokenut, että tämä foorumi on pelkkä sotatantere? Onhan täällä ollut välillä ihan silkkaa hassutteluakin, johon myös sinä olet osallistunut, entisaikaan sitä oli enemmänkin.

    Koen, että ajoittaisesta keskinäisestä nokittelustamme huolimatta, olemme eläneet keskinäisen kunnioituksen merkeissä ihmisinä, miehenä ja naisena. Toivon, että myös sinä olet kokenut jotain samaa.

    K24 järjesti tiloissaan yhden kerran blogistien kokoontumisen kirjamessujen aikaan. Olin siellä mukana ja odotin näkeväni myös sinut. Kysyin heti aulassa Johannes Ijäkseltä, että tuleeko Jusu, mutta pettymyksekseni Johannes vastasi, ettet ollut ilmoittautunut mukaan. Oikeastaan taisin mennä koko tapaamiseen vain tavatakseni sinut.
    Mutta elämä jatkuu. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.

    Antoisaa elämää sinulle!

    • En ole kokenut tätä pelkästään sotatantereeksi. Täällä on ollut myös monta hulvatonta hetkeä, mutta jonkinlainen sotaisa taustavire täällä on jatkuvasti yllä.

      Alati taustalla leijuva kylmän sodan ilmapiiri on saanut minut käyttäytymään ajoittain tavalla, josta en ole ylpeä. Pyrkimyksessäni ilmaista erimielisyyteni useisiin kommentteihisi olen myös sanonut asioita, mitä en koskaan sanoisi kenellekään päin naamaa. Se on nettikeskustelun ikuinen kirous.

      Eri mieltä saa olla ja hyväksyn sen niin muille kuin itsellenikin. Haluan kuitenkin pyytää sinulta Salme anteeksi niitä hetkiä ja sanoja, jotka olen kohdistanut sinuun ja jotka ovat lipsuneet liian kauas sellaisesta asiallisesta ja rakentavasta keskustelusta, johon olisin toivonut pystyväni.

      Mieltäni lämmittää suuresti, että olisit halunnut tavata minut blogistien kokoontumisessa. Tunne on molemminpuolinen. Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämässäsi!

    • Koen, että minunkin tulee pyytää Jusulta anteeksi niitä kommentteja, jotka olen kirjoittanut provosiduttuani joskus turhan herkästi. Näin voimme molemmat jatkaa matkaa puhtaalla tunnolla.

  2. Menestystä myös Sinulle Jusu elämääsi. Kun K24 kaksi vuotta sitten kysyi ehdotuksia blogisteiksi, ehdotin muun muassa Jusu Vihervaaraa.

    Tulipa surullinen olo, kun luin viimeisen blogisi. Olen tasapainoillut rajaviivan molemmin puolin suhteessa sukupuolineutraaliin-/tasa-arvoiseen-avioliittolakiin. En voi mitenkään hyväksyä epäreilua kohtelua olipa kyseessä homo tai hetero. Toisaalta tunnen vahvaa viehtymystä herätyskristillisyyteen. Jokatapauksessa olen onnellinen siitä, että voit muutaman vuoden kuluttua mennä naimisiin rakastamasi ihmisen kanssa. Usko pois: homojen kirkollinen vihkiminenkään ei ole lainkaan niin kaukana kuin ehkä kuvittelet.

    Kaikkea hyvää elämääsi, ikävä tulee!

    • Kiitos Kari-Matti. Olen ilolla lukenut monia kommenttejasi. Niistä on tullut lämmin olo.

      Kaikkea hyvää myös sinulle!

    • Marja-Sisko, uskon että sinun ”elämäntarinasi” on myös läikyttänyt kirkon seisovaa vettä. Varmasti vielä suuremmin, julkisemmin, henkilökohtaisemmin ja ja kirkon sisältä käsin.

      Näen, että olemme kaiken aikaa kahden kysymyksen äärellä:

      (1) Kuinka erilaisiksi Jumala on ihmiset luonut?

      (2) Rajoittaako Raamatun kirjoitusajankohdan ihmisten ymmärrys ihmisten erilaisuudesta 2010-luvun ihmisen kykyä hyväksyä ihmisten erilaisuus?

      Nämä voivat olla raskaita keskusteluja, koska ne ovat usein hyvin ”toispuoleisia” silloin kun ne koskettavat keskustelukumppanin omaa elämää.

    • Tarkoitukseni on ollut kaiken korostaa sitä, että mielipiteitä on syytä perustella ja perusteluilla pitää olla todellisuuspohjaa.

      Uskon, että harva täällä tietoisesti valehtelee mielipiteitään perustellessaan, mutta aika usein törmää väitteisiin, joiden todellisuuspohjaa ei hirveästi ole mietitty. Olen hyvin tarkoitushakuisesti pyrkinyt ampumaan tällaisia väitteitä alas.

  3. Kiitokseni Jusulle siitä arvokkaasta työstä, jota olet tehnyt täällä usean vuoden ajan seksuaalivähemmistöjen oikeuksien tinkimättömänä puolustajana. Koen, että olet älykkäillä kommenteillasi ja asiallisella argumentoinnilla hälventänyt paljon niitä pelkoja ja ennakkoluuloja, joita etenkin uskonnollisilla ihmisillä on ollut vuosisatojen uskonnollisten opetusten seurauksena seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Kirkko tulee suhtautumisessaan seksuaalivähemmistöihin jälkijunassa, mutta kulkee kuitenkin samaan suuntaan yhteiskuntakehityksen kanssa.

    Kaikkea hyvää elämääsi, Jusu! Ja vielä kiitos kaikesta! <3

    • Kiitos Jussi rohkaisevasta palautteesta! Olen edelleen sitä mieltä, että tieto on paras keino hälventää ennakkoluuloja.

      Kirkon muutosta katselen rauhallisesti ja luottavaisesti mutta ulkopuolisena. Kirkko muodostuu ihmisistä täten väistämättä seuraa muuta yhteiskuntaa.

      Kaikkea hyvää myös sinulle ja kiitokset siitä tuesta, jota olet seksuaalivähemmistöille kommenteissasi osoittanut!

  4. Onnittelut Jusu! Poistut voittajana tantereelta.
    Tuossa viikko tai pari sitten oli tiedeuutinen jossa kerrottiin että ihmisen geeneistä löytyy alue jossa on muutoksia kun hän on homo.
    Homous olisi siis synnynnäistä.
    Toivottavasti se ei johda samaan kuin kehitysvammaisilla. Tämä asia pystytään etukäteen tunnistamaan jo kohdussa. Heitä ei pidetä normaaleina ja siksi heitä abortoidaan julmasti pois äitiensä kohdusta.
    Tässä kamppailussa minua on nimitetty (et varmaan sinä) homofoobikoksi -vihaajaksi jne. Mutta en tunne ollenkaan olevani sellainen. Esimerkiksi työkaverinani tiimissäni oli nainen joka eli naisparina. Viimeiseen asti häntä autoin ja tsemppasin ja tein kaikkeni että menestyisi työssään.
    Silti olen edelleen sitä mieltä että biologisten, historiallisten ja teologisten syiden vuoksi homo-, poly-, suku- yms henkilöille ei avioliitto kuulu. Eikä tämä väite sisällä yhtään syrjintää, epätasarvoa eikä ihmisoikeusloukkausta. Kyse on vain siitä että avioliitto on paljon enemmän kuin rakkautta ja juridiikkaa.
    Hyvää jatkoa sinulle!

    • Kiitos Ilkka. Tavallaan voisin kokea itseni voittajaksi, mutta toisaalta en koe, että joku olisi hävinnyt tai varsinkaan menettänyt jotain. Kukaan ei ole menettänyt mahdollisuuttaan solmia avioliitto.

      Kunnioitan sitä, että eri ihmisillä on erilaisia näkemyksiä avioliitosta ja toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi.

    • Kiitos Teemu. Samat sanat sinulle.

      Meidän välillä on tainnut olla kohtuullisen vähän suoraa dialogia, koska minä olen (tarkoituksella) pysytellyt aika paljon tämän yhden aiheen ympärillä ja sinä puolestaan olet kommentoinut sitä melko vähän, joka sinulle varmasti meriitiksi laskettakoon. 🙂

      Tästä huolimatta, olet ehkä se kirjoittaja, jonka mielipiteitä olen kommentoinut kaikkein suurimmalla varovaisuudella. Ja se johtuu kunnioituksesta asiantuntemustasi ja harkittuja kannanottoja kohtaan. Olen varmasti kommentoinut kenttäpiispa Särkiön blogia tavalla, jolla en olisi rohjennut Teemu Kakkurin kirjoituksia kommentoida.

    • Luin juuri Kakkurin tuoreen ”Suomalainen herätys”-kirjan. Suosittelen lämpimästi Jusulle vieroitushoidoksi K24:stä:-)

    • heh.. Taidan tässä kohtaa luottaa äkkijyrkkään shokkiterapiaan ja eheytyä näistä uskonnollisista aiheista oikein kunnolla.

    • Jep, oletettavasti olen jauhanut samat jutut kerta toisensa jälkeen niin monasti, että ei minulla ole pitkään aikaan ollut enää mitään uutta annettavaa.

      Ehkäpä tälle foorumille on vain eduksi, että kommentoijat uudistuvat aika ajoin.

    • Sari, sinä olet mielestäni Johanna Korhosen ohella ja kanssa yksi suomen rohkeimmista naisista.

      Se kirkollinen keskustelu, mitä sinä käyt, haastaa perinteistä ajattelua. Se haastaa perinteisiä sukupuolirooleja. Ja se on suoraa, vilpitöntä ja anteeksi pyytelemätöntä.

      Se tulee takavasemmalta ja se uhkaa niitä, jotka ovat omissa vallan poteroissaan tottuneet pönöttämään. Ja koska se on uhka, sinä tulet saamaan aimo annoksen kakkaa naamalle. Mutta sinä et anna periksi.

      Minä olen täällä puolustamassa itseäni. Sinä sen sijaan olet täällä puolustamassa muita ja asetat itsesi alttiiksi loanheitolle toisten ihmisten takia. Se on mielestäni kristillistä sanan varsinaisessa merkityksessä.

      Iso kiitos!

Kirjoittaja

Vierasblogi
Vierasblogi
Kotimaan Vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä Kotimaan toimitukseen...