Järjen vai joulun valo?

Aikoinaan Suomesta lähetettiin Neuvostoliittoon kristillisiä radio-ohjelmia. Eräässä perheessä kuunneltiin puolen tunnin mittainen ohjelma. Perheen sokea pikkutyttö kuuli ensimmäistä kertaa Jumalasta, ja hänessä syntyi usko. Hän kirjoitti kirjeen Jumalalle ja laittoi sen illalla tyynynsä alle. Jumala osasi lukea kirjeen. Tyttö heräsi aamulla näkevänä.

”Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, se ei sinne pääse”, totesi Jeesus. Aikuinen torjuu tällaisen vaatimuksen nöyryyttävänä ja ymmärrystään loukkaavana. Järkikulta on hänelle kallis aarre, josta hän viimeksi luopuisi, varma valo elämän matkalla.

Valistuksen ajoista lähtien olemme uskoneet ihmisjärjen valovoimaan. Lukuisia nerokkaita keksintöjä ihminen onkin tehnyt. Mutta jos järki on niin pätevä väline, jollaisena ihminen tuntuu sitä pitävän, miksi sitten olemme ajautuneet maailmanlaajuisesti myös lukuisiin vakaviin ongelmiin? Monissa asioissa on käynyt kuten taistelussa bakteereja vastaan: kun yksi kanta nujerretaan, sikiää viisi uutta ja pahempaa. Baabelin torni huojuu uhkaavasti.

Luther sanoi, että maallisissa asioissa järki on valo mutta hengellisissä pahimmillaan silkkaa pimeyttä. Järjen valokiila yltää vain kapealle alueelle. Elämän kokonaisuuden luotaamiseksi tarvitaan parempi valonlähde.

On tiedemiehiäkin, jotka eivät tyydy järjen himmeään tuikkuun, vaan etsivät ja seuraavat taivaallista valoa. He löytävät enemmän ja kumartavat.

Johannes kirjoittaa omassa jouluevankeliumissaan: ”Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.”

Lapsen ajattelua luottamus järjen ylivaltaan ei rajoita. Sokean pikkutytön usko osoitti konkreettisella tavalla todeksi Jeesuksen sanat: ”Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.”

20 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Käytännössä kehitys kulki tuosta eka joulun valosta kohti suureempaa ja suurempaa pimeyttä kunnes Euroopa noin 1200 lukuun tultaessa oli jo lähes sysipimeä, jota pimeyttä polttorovioiden ja uskonsotien roihut hieman valaisivat. Onneksi tuli valistuksen oikea valo ja Euroopa tuli tavallisen kansalaisn kannalta jotenkin järkiinsä. Toki ajauduttiin yhä kaameampiin maailmasotiin, sillä valistuskaan ei kyennyt muuttamaan poliittisten ja bisnespäälliköiden sokeutta. Mutta kanavarkaita ei ruoskittu enää hengiltä eikä henkisesti vammaisia ihmisiä poltetttu noitina.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      Seppo Heinola: “Onneksi tuli valistuksen oikea valo ja Euroopa tuli tavallisen kansalaisn kannalta jotenkin järkiinsä. Toki ajauduttiin yhä kaameampiin maailmasotiin, sillä valistuskaan ei kyennyt muuttamaan poliittisten ja bisnespäälliköiden sokeutta. Mutta kanavarkaita ei ruoskittu enää hengiltä eikä henkisesti vammaisia ihmisiä poltetttu noitina.”

      Ikävä muistuttaa valistususkovaista siitä, että tämä ns. Valistuksen valo, josta Heinola kauniisti kirjoittaa, on hänen kuin ohimennen mainittujen maailmansotien lisäksi synnyttänyt lukuisia diktatuureja ja sammuttanut orastavia demokratioita nimenomaan järkeen vedoten: onhan tunnettua, että toisinajattelijat on “järkevää” tuhota – unohtamatta juutalaisia ja homoja tai vammaisia, koska nämä ovat olleet todellisen evoluution ja edistyksen jarruja.

      Tämä kaikki on tapahtunut nimenomaan järkeen vedoten.

      Valistus tai mikään muu aatesuunta ei synny arvotyhjiössä. Valistusoppeja voidaan käyttää keppihevosena sotiin ja ihmisoikeuksien polkemiseen siinä, missä kaikkia muitakin ihmisfilosofioita tai uskomusjärjestelmiä.

      Heinolan usein edustama tiumfalismi ei johda dialogiin eikä siten muutokseen. Siellä, missä valistuksen ihanne asetetaan vastakkain vaikka kirkon historian todellisuuden kanssa, on epäreilua ja lisää jännitteitä.

      Yhtä epäreilua kuin asettaa Vuorisaarnan ihanne rinnakkain valistuksen tuomien maailmansotien ja etnisten murhien kanssa.

      Anita Ojalan blogikirjoitus oli hyvä korreferaatti sille, mihin järkeisusko ja järjen valo voivat johtaa ilman vastuullista ymmärrystä siitä, kenelle ihminen on lopulta vastuussa ja mistä loistaa ihmishenkiä kirkkaampi valo.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      ” on hänen kuin ohimennen mainittujen maailmansotien lisäksi synnyttänyt lukuisia diktatuureja ja sammuttanut orastavia demokratioita nimenomaan järkeen vedoten.”

      Turtiasen käsitys, että maailmasotia ei olis syntynyt ilman valistusta on yksinkertaisesti naivi. Ihmiset ja kansakunnat ovat sotineet koko olemassaolonsa ajan, ei sotia valistus synnyttänyt . Demokratiat ja kansalaisvapaudet ja liberaalimi lainsäädäntö syntyivät ylipäätään valistuksen ihanteista. Näkisikö Turtianen mielleään yhävoimassa lait ennen valistusta ?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Turtianen väittää (väärin) maailmasotien johtuvan valistuksesta. No jos näin niin molemmat maailmasodat aloitti kaikkein kristillisin Lutherin kotiomaa Saksa, jonka valisytus määritellään näin: “Valistus alkoi vaikuttaa Saksassa noin 1650-luvulla ja päättyi noin 1700-luvun lopulla. Saksan valistus (saks. Aufklärung) e r o s i muun Euroopan valistuksesta.[10] Toisin kuin Ranskassa ja Englannissa, Saksassa e i valistuksen aikaan ollut varsinaista k u l t t u u r i keskusta, josta uusi aate olisi levinnyt sanomalehtien tai kahviloiden avulla. Saksassa valistuksen keskuksia olivat p a p p i l a t ja s a l o n g i t, siksi saksalainen valistus oli u s k o n n o l l i s t a ja painotti kansansivistystä.[11] Uskontoa e i kritisoitu, sillä valistus(Saksan) keskittyi enemmän mystiikkaan ja esti täten riitaantumisen kirkon kanssa.

      Valistusaatteiden ymleisä seurauksia Valistusaatteiden leviämistä vaikeutti muun muassa siihen aikaan yleinen lukutaidon puute. Valistus vaikutti kuitenkin usein juuri niihin henkilöihin, joilla oli yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Suvaitsevaisuus lisääntyi valistuksen vaikutuksesta. Uskonsotia ei enää ollut, noitavainot vähenivät ja juutalaisten asema parani. Yhteiskunnallinen tasa-arvoisuus lisääntyi, oikeudenkäyttö inhimillistyi (kidutukset poistettiin tai niitä vähennettiin), maaorjuus lakkautettiin Keski-Euroopasta, taistelu orjuuden poistamiseksi alkoi, hallinto kehittyi vallanjaon periaatteiden pohjalta ja alkavan liberalismin hengessä, terveydenhoitoa kehitettiin, sananvapaus laajeni ja kansansivistys levisi. Tieteiden alalla kehitys johti muun muassa kansantaloustieteen, tilastotieteen, sosiologian, kokeellisen psykologian ja kulttuurihistorian syntymiseen (Wiki)

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jouni Turtiainen sanoo:

      “Heinolan usein edustama tiumfalismi ei johda dialogiin eikä siten muutokseen. Siellä, missä valistuksen ihanne asetetaan vastakkain vaikka kirkon historian todellisuuden kanssa, on epäreilua ja lisää jännitteitä. Yhtä epäreilua kuin asettaa Vuorisaarnan ihanne rinnakkain valistuksen tuomien maailmansotien ja etnisten murhien kanssa.”

      Tässä vastaukseni pointti. Siihen saa mieluusti tarttua.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Yhtä epäreilua kuin asettaa Vuorisaarnan ihanne rinnakkain valistuksen tuomien maailmansotien ja etnisten murhien kanssa… Tässä vastaukseni pointti. Siihen saa mieluusti tarttua.”

      Eiköhän tähän tullut jo yllä tartutuksi kun. mm näytin,että valistus muka mmailmasotien syynä on pelkkää bullshittiä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Anita Ojala sanoo:

    Aika hankalaa taitaa olla analysoida historiasta, mitkä seikat ovat mihinkin johtaneet. Yksinkertaisia ja yksiselitteisiä syy-seuraussuhteita ei ole. Uskonpuhdistuksen maaperästä valistuskin sai kasvupohjansa.

    Ehkä ihmisjärjestä voisi sanoa samoin kuin tulesta: hyvä renki mutta huono isäntä. Jos sen nostaa ylimmäksi auktoriteetiksi, mennään metsään rytinällä. Ja on menty. Ja silti yhä yritetään.

    Jeesus sanoi: “Minä olen tullut maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä (= niistä, jotka luulevat näkevänsä) tulee sokeita.” Ja Paavali: “Kehuessaan viisaita olevansa, ovat he tyhmiksi tulleet.” Inhimillinen uho johtaa aina järjettömyyksiin.

    Historiaa opettaneena olen huomannut todeksi Axel Oxenstiernan lausuman: “Kunpa tietäisit, poikani, miten vähällä järjellä maailmaa hallitaan.” Ihmisjärki yksinään on lopulta kovin vähäinen ja erehtyvä, riittämätön maailman hallitsemiseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Mikä on järjen vastakohta? Ei kai sentään usko? Arvelisin, että ennemminkin tietämättömyys tai tyhmyys?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Mitä Kristukseen maailman Vapahtajana tulee, niin koska me uskomme me myös tiedämme.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Monet uskon vastustajat kyllä pitävät uskoa järjen vastakohtana. Mutta kristtty ei tietenkään pidä. Hänelle järki on Jumalan hyvä lahja mutta ei Jumalan korvike.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Joskus tulee mieleen, että kovasti korostettu ’uskovaisuus’ antaa ikään kuin luvan laittaa aivot narikkaan. Mutta olen kanssasi samaa mieltä: usko ei ole järjen vastakohta. Jos usko ja viisaus ihmisessä kauniisti yhdessä asuvat, lopputuloksena voi olla ymmärtäväisyys.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Järjen nostaminen yli kaiken on epäjumalan palvomista. Ihmisen tulisi ymmärtää uskon kautta maailmaa ja järki on siinä hyvä renki, mutta jos järkeilemme, ettei Jumalaa ole, niin olemme järkemme kanssa pimeydessä. Ihmisen tulisi elämässään löytää Tie takaisin Luojansa luokse.

    Liika järkeily on yhtä tyhmää kuin uskottelu ja luuleminen, joka ei yleensä johda mihinkään rakentavaan. Uskon kautta me tiedämme…

    ”Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista. Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut. Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1.Joh.3:14-24

    ”Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sari Roman-Lagerspetz sanoo:

    Tämän blogikirjoituksen otsikossa kysytään “Järjen vai joulun valo?”. Onko mielekästä tehdä valintaa – tai ehdottaa valintaa – joulun ja järjen välillä? Tai uskon ja järjen välillä?

    Uskon nimissä on tehty järjettömiä tekoja jotka ehkä olisi voitu välttää jos järjen käyttöön olisi enemmän rohkaistu

    Kyllä Lutherkin olisi voinut välillä käyttää enemmän järkeään. Olisi esim voinut jättää ” Juutalaisista ja heidän valheistaan”- kirjan kirjoittamatta. Järjetön kirja

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Anita Ojala sanoo:

      Niin, ei otsikko välttämättä ollut hyvä. Tai ainakaan ihan ymmärrettävä. Mutta joulun valo ohjasi viisaat miehet löytämään enemmän kuin ikinä järki. Siinä yksi pointti otsikon valintaan. Ja sokea tyttö löysi valon uskon avulla.

      Luther teki virheitä, niinkuin jokainen meistä. Hän myönsi sen monesti itsekin – toisin kuin monet jotka aina ovat olevinaan oikeassa. Luther kuitenkin löysi enemmän kuin moni muu, tästä suuresta virheestä huolimatta. Siitäkin huolimatta arvostan hänen työtään

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kosti Vasumäki sanoo:

    “Noch wollen wir christliche liebe an jnen uben und vor sie bitten, das sie sich bekeren, den Herrn annemen.” (WA 51)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Luther- s lähtee V käskyselityksissään siitä, että vain Jumalalla ja esivallalla on oikeus tappaa..

      Mutta olisi kuitenkin itse ollut valmis tappamaan noitia vaikka omin käsin:

      10: WA Tr 4:51–52, no. 3979 quoted and translated in Karant-Nunn, 236. The original Latin and German text is: “25, Augusti multa dicebant de veneficis et incantatricibus, quae ova ex gallinis et lac et butyrum furarentur. Respondit Lutherus: Cum illis nulla habenda est misericordia. Ich wolte sie selber verprennen, more legis, ubi sacerdotes reos lapidare incipiebant.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      Mitä noituuteen tulee, niin olikohan sitä olemassa jo ennen kuin Luther aloitti “välttämättömyyden pakosta” kirkon uudistamisen?

      Kuten muun muassa Rolf Sons toteaa toimittamassaan kirjassa Martin Luther als Seelsorger: ” Keskiaikainen taikuus, noitasapatti, sekä musta, että valkoinen magia olivat läsnä kaikkialla.” Gerhard Ebeling lisäksi toteaa, että “Lutherin puhe Paholaisesta suuntaa teränsä nimenomaan taikauskoa vastaan”, koska Luther tiesi, kuinka suurta pelkoa ne ihmisissä herättivät.

      Tiedän kyllä sen, että puhe Paholaisesta on nykyään vanhentunutta. Valistuneessa maailmankuvassa ei ole enää tilaa Paholaiselle, mitä nyt on – hieman väkivaltaa ja terrorismia – , mitkä kaiketi ovat nykyaikaisessa aivotutkimuksessa fysiologisia poikkeavuuksia, esoteerisuudessa epäsointu hengen ja tietoisuuden välillä, etc.

      Mitä sitten tuohon lainaamaasi tekstiin tulee, se lienee hänen ns. “pöytähuheistaan.” Sitä en tiedä kuinka monta noitaa Luther on sitten “omin käsin tappanut”? Sitä historia eikä hänen pöytäpuheensa tietääkseni kerro?

      “Perkeleen päänmenoksi!” totesi Luther nostaessaan oluttuopin huulilleen Aamen.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Väh eksytkö Lutherin pöytäpuheita? Tarkoitatko että hän on kenties pitänyt ne kännissä? Lutherinarvovalta huomioonotaen häen kantansa noitiin kurjisti ‘noitien’ asemaa ja monen monta noitaa poltettiin Lutherinjälkeenkin. Ääliömäisen opin neitojen ja naisten kansa makaavista demooneista kehittelivät kaikkein kristillisin isä Augustinus ja Tuomas Akvinolainen (1225-1274) . Hän hyväksyi käsityksen demonien ja ihmisten välisistä sukupuolisuhteista. Hänen mukaansa noidat pystyvät paholaisen avulla lentämään, aikansaamaan harhakuvia ja aiheuttamaan myrskyjä . Pahoin pelkään, että näihin typeryyksiin uskotaan jossain määrin yhä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kosti Vasumäki sanoo:

      No jaa, nuo muistiin merkityt pöytäpuheet eivät suinkaan liene kaikki olleet kultaomenia hopeamaljassa, ympärillähän oli useasti varsin iloinen seurue. Ei Luther erehtymätön ollut. Toisin se, miten ihminen tulee vanhurskaaksi – sola fide Christus – ei ole helposti kumottavissa.

      Lienevät niin Melanchthon ja Luther olleet varsin iloisella mielellä todetessaan ainakin kerran: “Täällä me vain juomme Wittenbergin olutta ja Jumalan sana tekee työtään.” Ihmeesti tuo “oluen ja viinin” nauttiminen muuttivat Euroopan historiaa. Toki he ehtivät välillä hieman opettaakin ja kirjoittaa muutaman kirjan, muutakin kuin tuon kiistanalaisen. Kannattaako tuota edes mainita?

      “Hänen mukaansa noidat pystyvät paholaisen avulla lentämään.” Siis Akvinolaisenko? Tosin Luther ei ollut “Aristoteles” Akvinolainen. Onhan meillä Suomessakin omat “noita nokinenämme.”

      Samaa mieltä olen siitä, että ihmisten uskominen noituuteen on lähinnä lisääntymään päin sitä mukaa kuin kristillinen usko ohenee ihmisten mielissä. Ja sehän se onkin valistuksen mukaan vietteihin liittyvän “Häiriön” päämäärä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      “Samaa mieltä olen siitä, että ihmisten uskominen noituuteen on lähinnä lisääntymään päin sitä mukaa kuin kristillinen usko ohenee ihmisten mielissä.”

      Eikös noituuten ole alettu uskoa voimakkaasti uudelleen esim. Ugandassa juuri kristittyjen ugandalaisten joukossa. Ja luulenpa että tälläkin palstala kirjoittaa muutama demooneihin yhä uskova. Demooneja lennätti juurikin Tuomas Akvinolainen mm. tutkijoiden Kervinen ja Nenonen mukaan.

      https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/17800/noituuden_ongelma.pdf

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Anita Ojala
    Anita Ojala

    Olen eläkkeellä oleva luokanopettaja, free lancer -kuvittaja, -kirjailija ja -toimittaja. Minulta on julkaistu 4 kirjaa: mm. Valopilkkuja: viriketekstejä lasten ja nuorten hartaushetkiin (soveltuu myös aikuisten hartauskirjaksi).