Jatkokertomus ”Helsingin omat säännöt”: kapituli korotti palkkojaan muun Suomen yli

Toukokuussa käsittelin tässä blogissani Helsingin piispan Teemu Laajasalon omaa matkustus- ja vieraanvaraisuusohjesääntöä, joka vapauttaa Laajasalon käyttämään rahaa huomattavasti muita piispoja vapaammin. Vein asian kirkolliskokoukseen kysyen, pitääkö Helsingissä noudattaa samoja sääntöjä kuin muualla kirkossa. Kokouksen mukaan pitää. Hiippakuntamme sai opastusta talousvaliokunnalta: puheenjohtaja Tapio Tähtinen sanoi, että ”kaiken toimintamme, hengellisen, hallinnollisen ja taloudellisen tulee kirkossa, sen kaikilla tasoilla, olla siten läpinäkyvää, että se kestää ulkopuolisen tarkastelun. Tässä kohdin mitään poikkeuksia ei ole, eikä saa olla”. Helsinkiläistä kirkolliskokousedustajaa Jaakko Weuroa Helsingin piispalle räätälöityjen rahankäyttösääntöjen paljastuminen oli järkyttänyt syvästi.

Opastuksesta ja moitteista huolimatta Helsingin kapituli ei ole ryhtynyt toimiin tilanteen korjaamiseksi. Sen sijaan jatkokertomus aiheesta ”Helsingin omat säännöt” on saanut taas uuden osan. Tällä kertaa kyseessä ovat piispan toimiston palkat.

Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli on puheenjohtajansa Laajasalon johdolla korottanut kapitulin viiden viranhaltijan palkkoja kokouksessaan 12.6.2019. Korotukset ovat suuruudeltaan 200—1100 euroa kuukaudessa. Helsingin kapitulin palkankorotukset on hoidettu kirkon yhteisten pelisääntöjen vastaisella tavalla.

Kolme suurinta palkankorotusta on hoidettu yksinkertaisesti korottamalla virkojen niin sanottua vaativuusluokitusta. Se on kirkon virka- ja työehtosopimuksessa KirVesTesissä sovittu tapa määritellä kirkon eri tehtävien vaativuudet. Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli määrittelee omalla päätöksellään Helsingin kapituliin sijoitetut, kirkon yhteisistä varoista kustannetut virat vaativammiksi kuin kirkon muiden hiippakuntien kapitulien vastaavat virat. Näin  Helsinki nostaa oman palkkatasonsa sen yläpuolelle, mitä yhteisesti on sovittu.

Kapitulin päätöksessä ei millään tavalla perustella, miksi Helsingin hiippakunnan dekaanin ja lakimiesasessorin virkojen vaativuus on nyt määritelty 703:ksi, kun näiden virkojen luokitus muissa kapituleissa on 702. Notaarit muualla Suomessa kuuluvat ryhmiin 602—603, Helsingin kapitulissa notaarin viran vaativuus on nyt 701.

 

virka tai tehtävä palkankorotus/kk uusi peruspalkka/kk menolisäys vuodessa 1)
notaari 1097 e 4523 e 18000 e
hiippakuntadekaani 426 e 5853 e 7000 e
lakimiesasessori 426 e 5853 e 7000 e
piispan avustaja 239 e 3666 e 4000 e
talous- ja hallintosihteeri 200 (esittelijä Saario esitti 100 e) 2667 e 3400 e
39 400 euroa
  • kapitulin ilmoittama kokonaiskulu. Kapitulin tässä käyttämä kerroin on 1,37 (kertoimessa tulisi olla mukana palkankorotuksen vaikutus lomapalkkoihin, eläkemaksuihin ja työnantajan sosiaalivakuutusmaksuihin).

Helsingin kapituli on laskenut, että palkankorotukset saadaan rahoitetuksi niillä rahoilla, jotka ”vapautuvat”, kun Laajasalon avustajana toiminut Lauri Kemppainen irtisanoutuu tehtävästään elokuun puolivälissä. Kapitulin kokouksen esityslistassa jokaisen viiden palkankorotuksen kohdalla on sama teksti: ”Palkkakustannuksen kasvu on mahdollista kattaa vapautuvasta piispan erityisavustajalle budjetoidusta palkkamenosta. Erityisavustaja Lauri Kemppainen on ilmoittanut irtisanoutuvansa piispan erityisavustajan tehtävästä siten, että hänen palvelussuhteensa viimeinen päivä on 13.8.2019.” Kokouksen pöytäkirjaan asia on muotoiltu hienovaraisemmin: ”Palkkakustannuksen muutos on mahdollista kattaa olemassa olevasta talousarviokehyksestä ottaen huomioon tuomiokapitulin henkilöstörakenteen kehitys.”

Esittelyistä ei käy ilmi, kenen aloitteesta ”vapautuvien” varojen uudelleenallokointiin on ryhdytty ja miten asian valmistelu on ylipäätään johdettu ja hoidettu.

Palkankorotukset perustuvat virheelliseen ajatuskuvioon. Julkisyhteisön taloudessa on noudatettava kokonaisorganisaatiota varten määriteltyjä palkkalinjauksia. Kapituli ei voi todeta, että  irtisanoutuvan palkkaan budjetoidut varat vain jaetaan töihin jäävien kesken. Talousarviokehys ei ole ”kapitulin omaa rahaa”, jolla kapituli saa tehdä mitä haluaa, vaan se on kirkon jäseniltä koottua verorahaa, jonka kirkolliskokous on uskonut keskusrahaston käyttöön ja käytettäväksi tarkoin määritellyillä tavoilla. Näiden määrittelyjen noudattaminen kuuluu tuomiokapitulin, hiippakuntavaltuuston ja kirkolliskokouksen tehtäviin.

Mikä Helsingin kapitulin palkankorotuksissa on ongelmallista?

Helsingin tuomiokapitulin palkankorotukset ovat ongelmalliset monesta syystä.

Kokonaiskirkon linjausten vastainen päätöksenteko. Kirkossa työssä olevat henkilöt eivät saa määritellä omia ja työtoverien virkojen ja työsuhteiden vaativuusluokituksia vapaasti oman harkintansa mukaan. KirVesTesiin on kirjattu toimintaperiaatteet, joista on yhdessä sovittu. Helsingin kapitulin tehtäviä ei voi yhtäkkiä yhden työntekijän irtisanouduttua, ilman asiallisia ja todennettavia perusteita määritellä vaativammiksi kuin muiden kapitulien vastaavat tehtävät. Kapitulin päätös edustaa vastuutonta, kirkon yhteisistä säännöistä ja taloustilanteesta piittaamatonta työnantajatoimintaa.

Virheelliset perusteet. Notaarin viran vaativuusluokituksen nostoa ja isoa palkankorotusta perustellaan virassa parhaillaan olevan henkilön taidoilla ja osaamisilla, joiden avulla hän notaarina kykenee hoitamaan lakiasioita. Peruste on virheellinen, koska kunkin viran vaativuusluokitus juontuu aina itse virasta, ei virassa olevan henkilön mahdollisista ominaisuuksista. Siksi viran vaativuusluokitusta ei voi määritellä virassa olevan henkilön osaamisten perusteella. Jos jokin virka perustellusta syystä muutetaan niin, että muutoksella on merkittäviä sisältö- ja palkkavaikutuksia, virka tulisi hyvän hallinnon periaatteiden mukaan laittaa avoimeen hakuun.

Puutteelliset perusteet. Dekaanin ja lakimiesasessorin virkojen vaativuusluokituksen nostoa perustellaan ylimalkaisesti: ”tehtävänkuvat ovat muuttuneet vastaamaan huomattavan isoissa muutoksissa toimivien seurakuntien ja erilaisten haasteiden kanssa työskentelevien kirkkoherrojen tukemisen, ohjaamisen ja valvonnan tarpeita”. Tämän lisäksi ”on lisätty mahdollisuuksia ennakoida kattavasti, puuttua ajoissa, tukea tehokkaasti sekä yleisesti lisätä tuomiokapitulin ja istunnon ohjausvaikutusta paikallistason työssä”.

KirVesTesin ohjeistojen mukaan palkankorotukset on perusteltava täsmällisesti ja konkreettisesti. Helsingin kapitulin päätös ei täytä tätä vaatimusta, vaan perustelut johtavien viranhaltijoiden palkankorotuksille ovat epämääräiset ja ylimalkaiset.

Lakimiesasessorin tehtävänkuvauslomakkeen kohdassa ”Muuta tehtävän sisällöstä” sanotaan, että ”tehtävään liittyy ajoittainen ulkoinen paine mm. kurinpitoasioissa ja poikkeuksellisissa mediakontakteissa”. Epäselväksi jää, pitääkö kapituli tätä jonkinlaisena palkankorotusperusteena. KirVesTesissä ei tällaista korotusperustetta tunneta.

Päätöksenteon tapa. Notaarin, piispan avustajan ja sihteerin palkankorotukset valmisteli ja kokouksessa esitteli lakimiesasessori Ritva Saario. Lakimiesasessori Saarion ja hiippakuntadekaani Liimataisen palkankorotukset esitteli Teemu Laajasalo. Kaikissa viidessä esittelyssä on kuitenkin samoja virkkeitä ja tekstirakenteita, mikä viittaa siihen, että kaikkien palkankorotusten perustelut on laadittu yhtenä kokonaisuutena siitä huolimatta, että niistä kahden esittelijänä kokouksessa muodollisesti toimi Laajasalo. Koska sen paremmin esityslistassa kuin pöytäkirjassakaan ei ole mainintaa ulkopuolisesta valmistelija-esittelijästä, asiakirjojen valossa näyttää siltä, että kapitulin johto on itse valmistellut omat palkankorotuksensa.

Pöytäkirjan mukaan ne kapitulin istunnon jäsenet, joiden omia palkkoja kokouksessa korotettiin, poistuivat kukin vuorollaan kokoushuoneesta itseään koskevan päätöksenteon ajaksi eli jääväsivät itsensä muodollisesti. Lyhyt poissalo kokoustilasta ei hälvennä vaikutelmaa, että päätöksentekoprosessi saattoi olla moitittava, kun päätökset on valmisteltu ja päätökset tehty ”oman väen kesken”. Vaativuusluokitusten nostosta ja johtavien virkojen merkittävistä palkankorotuksista ei mainittu myöskään kokouksen jälkeen julkistetussa hiippakuntatiedotteessa, johon kootaan kokouksessa tehdyt, vaikutuksiltaan tärkeät päätökset.

Kapitulin 12.6. kokouksen kokoonpano oli kokonaisuudessaan piispa Teemu Laajasalo, tuomiorovasti Marja Heltelä, hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen, lakimiesasessori Ritva Saario, pappisasessori Hannu Pöntinen, pappisasessori Hilkka Niemistö ja maallikkovarajäsen Tarja Kantola. Sihteerinä toimi notaari Aappo Laitinen, hpk-valtuustoa edusti varapuheenjohtaja Wiking Vuori. 

Kulujen merkittävä kasvu. Helsingin kapitulin viranhaltijoilleen myöntämien palkankorotusten menoja lisäävä vaikutus on lähes 40 000 euroa vuodessa. Tämä kiinteiden kulujen merkittävä lisäys osuu tilanteeseen, jossa kirkon keskusrahastoon (jolta kapituli saa varansa) kohdistuu kirkolliskokouksen päättämä mittava säästövelvoite. Menoja on supistettava, ei kasvatettava.

Kapitulin päätöksessä ei viitata keskusrahaston suuriin säästötarpeisiin eikä kirkolliskokouksen tekemiin linjauksiin keskusrahaston varainkäytöstä. Tämä osoittaa Helsingin kapitulilta vastuutonta asennetta ja piittaamattomuutta kirkon yhteisistä varoista huolehtimisesta ja varojen käyttöä sääntelevistä normeista.

Mitä haittaa on siitä, että Helsinki käyttää yhteisiä varoja mutta laatii itselleen omat säännöt?

Voidaan kysyä, aiheutuuko jotain haittaa siitä, että Helsingin hiippakunta käyttää kirkon yhteisiä varoja omilla säännöillään. Eikö helsinkiläisten vain voitaisi antaa toimia niin kuin he haluavat, jolloin vältyttäisiin kiusalliselta keskustelulta?

Tunnistan ainakin sen riskin, että jos kirkon yhteistä virka- ja työehtosopimusta KirVesTesiä ei kunnioiteta Helsingissä, sitä ei pian kunnioiteta muuallakaan. Miksi muissa kapituleissa pitäisi tyytyä Helsinkiä alempiin palkkoihin? Entä kirkkohallituksen eri osastoilla? Entä seurakuntayhtymissä ja seurakunnissa? Vaativaa työtä tehdään joka puolella.

Työehtosopimukset ovat nimellisesti ns. minimisopimuksia, mutta julkisella sektorilla ne ovat työnantajan näkökulmasta käytännössä myös maksimisopimuksia. Julkinen työnantaja ei voi kilpailla palkoilla siten, että sen jokin yksikkö voisi oman harkintansa mukaan ottaa yhteisestä kassasta rahaa voimassa olevan sopimuksen ylittäviin palkankorotuksiin. Verorahojen käyttöä koskevat pelisäännöt ovat toiset kuin esim. yritysten rahankäytössä.

Kirkon työmarkkinalaitoksen toiminta ja sen vastuulla oleva sopimus käyvät merkityksettömiksi, mikäli KirVesTes-sopimusta ei kirkossa noudateta. Jos palkkakuluja sääntelevältä sopimukselta putoaa pohja, vaikutukset kirkon talouteen ovat suuret ja tuhoisat.

Mikä on oma roolini asiassa?

Hiippakuntavaltuuston tehtäviin kuuluu valvoa kapitulin rahankäyttöä. Valtuusto hyväksyy kapitulin budjetin ja tilinpäätöksen. Jos hiippakunta päättäisi tehdä oman taloussäännön (yhteisiä sääntöjä täydentämään), asia kuuluisi valtuustolle.

Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajana olen kapitulin läsnäolo- ja puheoikeutettu jäsen. Olin ulkomaanmatkan takia ennalta ilmoittanut esteestä osallistua 12.6. kokoukseen. Kyseiseen kokoukseen osallistui sijastani varajäsenenä valtuuston varapuheenjohtaja Wiking Vuori. Sain kuitenkin esityslistan sähköpostiini pe 7.6., jolloin havaitsin listalle ilmestyneen, kyseenalaiselta näyttävän palkankorotushankkeen.

Kirjoitin 10.6. asiasta kirjeen kahdelle kapitulin jäsenelle, tuomiorovasti Marja Heltelälle ja pappisasessori Hannu Pöntiselle. Vetosin, että he puuttuisivat tähän kyseenalaiseen prosessiin ja esittäisivät sen kumoamista tai vähintään palauttamista parempaan valmisteluun. Pyysin heitä kiinnittämään kokouksessa kriittistä huomiota etenkin kolmeen suurimpaan palkankorotukseen. Pöytäkirjanotteista näen, että en pystynyt vaikuttamaan asiaan: suuret palkankorotukset menivät läpi sellaisinaan, vaikka joitakin perusteluja oli hieman muunnettu esittelyyn nähden.

Kirkon hallintorakenteet mahdollistavat tämäntyyppisen menettelyn. Kapitulien toimintaan on vaikea ulkopuolelta puuttua. Koska esimerkiksi kirkkohallitus tai kirkon työmarkkinalaitos ei voi valvoa eikä puuttua kapitulien päätöksentekoon ja rahankäyttöön, kapitulien oma vastuullisuus kaikessa toiminnassaan korostuu. Olisi tärkeää – kuten kirkolliskokouksen talousvaliokunnan puheenjohtajakin korostaa – että kapitulien kaikki toiminta ja rahankäyttö olisi avointa ja julkisen läpivalaisun kestävää. Näin ei nyt Helsingissä ole.

Ja vielä kerran vastaus kysymykseen, miksi ylipäätään puutun kirkon rahankäyttöön: kyseessä ovat kirkon jäseniltä kirkollisveroina kerätyt rahat. Niiden asianmukaisen käytön valvonta ja väärään menettelyyn puuttuminen kuuluvat luottamushenkilöiden tavanomaisiin tehtäviin.

Vantaalla 24.6.2019

Johanna Korhonen, Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, kirkolliskokousedustaja

20 kommenttia

  • Pentti Korhonen sanoo:

    Puuduttaen eli paaduttaen. Mutta onko sitä omatuntoa edes olemassa? Outo kysymys, kun puhutaan kirkon johdosta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Werner Janhonen sanoo:

    Johanna, Johannan työpari Sari, Johannan faija Pentti ja TAPIO

    Kertokaa välillä mitä olette tehnyt kirkon rakentamiseksi?

    Esim. Kuinka monta hengellistä tilaisuutta järjestitte viime vuonna?

    Kuinka paljon keräsitte rahaa/ lahjoituksia?

    Kuinka paljon kirkollisella järjestöllänne on VASTATTAVAA YHTEENSÄ?

    Kuinka paljon teillä on omia toimitiloja?

    Minkälaista omaa kirkollista työtä teillä on?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pentti Korhonen sanoo:

      Werneri haluaa pullistella omilla ansioillaan kirkon hyväksi. Tuosta luettelemastasi henkilöjoukosta jokainen on varmasti tehnyt paljon työtä kirkon tervehdyttämiseksi, heidän puolestaan en voi vastata.

      Omasta puolestani voin Wernerille vastata, että en ole rakentanut yhtään kirkkoa, mielestäni niitä on jo enemmän kuin tarpeeksi. Yhtään hengellistä tilaisuutta en ole järjestänyt, koska minusta niillä ei ole mitään merkitystä. Rahaa olen lahjoittanut kirkolle pitkän elämäni aikana 20-25000 € epähuomiossa maksamani kirkollisveron muodossa (erilaisille hyväntekeväisyysjärjestöille olen lahjoittanut enemmän). Kirkollista järjestöä minulla ei ole, ei siis myöskään VASTATTAVAA (en kyllä ymmärrä, miksi Werneri tuotakin kysyy, mutta vastaan kun kysyy). Omia toimituloja ei ole uskonnon harjoittamiseen – sitä kai kysymykselläsi tarkoitat? Oma kirkollinen työ: kerran minua ehdotettiin seurakuntaneuvoston puheenjohtajaksi, kieltäydyin kunniasta. Jäseneksikään neuvostoon en halunnut. Kirkkokuorossa laulan, koska minusta se on hauskaa, eikä siihen liittyvä jeesustelu isommin häiritse. Kuoroihmiset ovat mukavia, vain joitakin uskovaisia siellä on.

      Tulikohan nyt vastattua riittävästi Wernerin kysymyksiin? Merkittävin kirkollinen toimintani tätä nykyä lienee lähes turha mielipidevaikuttaminen homeisen kirkon asenteisiin – sikäli turha, että sillä tuskin on vaikutusta kohteisiinsa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Johanna Korhonen sanoo:

    Tämä blogi on tähän mennessä avattu 3116 kertaa. Kiitän kaikkia lukijoita kiinnostuksesta! Werneriä ja muitakin keskustelijoita muistutan siitä, että keskustelukin on paljon useamman ihmisen nähtävillä kuin keskusteluun osallistuu.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Johanna Korhonen
    Johanna Korhonen

    Kirkolliskokousedustaja, Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja. Ammatiltaan journalisti ja kirjankustantaja, toimitusjohtaja. Kirkkolaulaja Vox Silentii -yhtyeessä.