Jeesus, Mooses ja sanomisen vapaus


Isä ja poika kantavat joulukuusta sateessa, vesilätäköissä kahlaten. Isä sanoo pojalle: ”Ei. Mooses se vauvana laitettiin kaislaveneeseen virran vietäväksi. Jeesus pistettiin seimeen.” Karlssonin piirros päivän Hesarissa otti rohkeasti kantaa ajankohtaisiin aiheisiin.
Miten tulkitsen piirrosta?

No, ensimmäinen ajatus on surkea sää. Etelään tulee musta joulu. Ilmastonmuutos etenee.

Toinen samanaikainen virtaus on uskonnottomuuden eteneminen. Piirroksen isä ja poika kulkevat vastavirtaan. He pitävät suomalaisesta jouluperinteestä kiinni… Kuusi haetaan ja samalla puhutaan Jeesuksesta.

Keskustelun edellisen puheenvuoron on heittänyt poika. Isän vastauksesta käy ilmi, että poika on pohdiskellut ensimmäisen joulun olosuhteita: Pantiinko se Jeesus-lapsi olkivuoteeseen vai kaislakoriin? Lauha sää ja sadevedessä kahlaaminen tuovat ennemmin mieleen kaislaveneen. Näillä keleillä olkivuode voisi olla lapselle vetinen peti.

Ennen kaikkea keskustelusta voi arvata, ettei Jeesus ole ensimmäistä kertaa isän ja pojan puheissa. Kun Mooseksenkin lapsuudesta on tietoa, on pojalla suoritettuna suomalaisen henkisen kulttuurin korkeampi oppimäärä. Sen hän on varmaankin saanut kotoa, ellei seurakunnan kerhossa tai pyhäkoulussa. Suomalaisen koulun varaan ei tässä suhteessa enää voi laskea.
_ _ _
Joulun yhdistäminen Jeesukseen muutoin kuin uskontotunnilla alkaa vaatia kansalaisrohkeutta. J-sanaa ei saa lausua turhaan, mutta ei oikein muutenkaan.

Apulaisoikeusasiamiehen linjaus on herättänyt tavallisissa, ei niin uskonnollisissa suomalaisissa ihmetystä: miksi koulun yhteistä joulujuhlaa – ilman uskonnon harjoitusta – ei saisi viettää kirkossa? Nyt korvaavia tiloja on vaikea löytää. Koulun liikuntasalissa on tilaa monen sadan oppilaan ja koulun väen lisäksi joskus vain muutamalle kymmenelle omaiselle. Lasten harjoittelemat esitykset jäävät vanhemmilta näkemättä.

Laukaalla oppilaiden vanhemmat ottivat aloitteen omiin käsiinsä ja järjestivät koululaisten joulujuhlan kirkossa yhdessä seurakunnan kanssa. Saattaa olla, että tämän kaltainen aktivismi lisääntyy.
_ _ _
Kari Suomalaisen ikoninen piirros pysäytti Hesarissa joulun alla 1954: Jeesus-lapsi Helsingin Joulukadulla, ihmiset kiireisinä ja äreinä lahjakantamuksineen kulkemassa ohi. Tekstinä muistaakseni lainaus Mauno Isolan joululaulusta: ”Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu”.

Nyt Jeesus-lapsi on suvaitsevaisuuden ja samalla tiukentuneen kontrollin nimissä ajautumassa virran viemänä koululaisten ulottumattomiin. Tuleeko tästä ikoninen ajan kuva?
_ _ _
Ainakin perheet joutuvat havahtumaan omaan vastuuseensa kasvatustehtävässä. Oma aktiivisuus on parasta, jos lapselle haluaa antaa henkisen ja hengellisen kasvuperustan turvaksi ympäristön vahingollisia vaikutuksia vastaan.

Valtavirta on johtamassa lapsia hämmennykseen monista asioista, alkaen seksuaali- ja sukupuoli-identiteetistä, tasa-arvosta, huumeista tai suhtautumisesta Suomen historiaan ja kulttuuriin. Nämä jäävät tässä heitoiksi, mutta olen käsitellyt jokaista aihepiiriä aiemmissa blogiteksteissäni.

Itse puolustan suomalaista yleistä koulujärjestelmää, koska se antaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet oppia ja sivistyä. Juuri siksi olen huolissani koulun ongelmista, jotka näkyvät levottomuutena, oppimisvaikeuksina ja Pisa-tulosten laskuna. Tällä tiellä yksityiskoulut tulevat valitettavasti lisäämään suosiotaan.
_ _ _
Vierailin eräässä perheessä, jonka lapsen kastan. Vanhempien kanssa tuli puheeksi, että aiemmin kriittisesti kirkkoon suhtautuneet liberaalit piirit ovat havahtuneet nykyisen keskustelun pysäyttäminä: kristinusko ja kirkot ovat monelta suunnalta ahdistettuja ja tarvitsevat solidaarisuutta, kuten muutkin paineen alla olevat ihmisryhmät.

Itse olen havainnut vapaassa lehdistössä samoja merkkejä havahtumisesta.

  1. Kiitos erinomaisesta blogista.

    Olen todella iloinen, että lapseni ja lapsenlapseni kävivät koulun vielä silloin, kun tällaisesta nykyisestä hössötyksesä ei ollut tietoakaan. Ei siitä sentään kovin kauaa ole. Olen vihaisena seurannut tätä hyvän koulusysteemimme pilaamista.

    Apulaisoikeusasiamiehen linjaus ensin raivostutti vaan nyt moiselle suorastaan hysteeriselle höpinälle voi jo happamasti hymähtää. Hyvä, että vanhemmat alkavat puuttua asioihin.

    Nythän uskontotunneille ei ole pakko osallistua vaan kaikki saavat valita mielensä mukaan. Mikäs siinä. Huomattavasti traumatisoivampaa on mielestäni liikuntatunnit. En itse ollut mitenkään erikoisen ei-liikunnallinen vaan ne ikuiset pukkihypyt, joista en ennen koulua ollut edes tiennyt, hih, olivat kamalia. Taitaa olla meitsillä ikuinen trauma :D. Puhumattakaan lapsiparoista, jotka valitaan viimeisenä vaikkapa pesisjoukkueeseen tai jäävät juoksuskaboissa vikoiksi. Todella julmaa ja traumatisoivaa) Minä vaadin, että myös liikunta tulee tehdä valinnaiseksi, ehdottomasti!

    • Tarja, asia on aivan toisin kuin olet ymmärtänyt. Ev.lut kirkkoon kuuluvien on pakko osallistua uskonnonopetukseen, muut voivat valita ”mielensä mukaan” (myös uskonnonopetukseen osallistumisen). Tämä on vakava ongelma tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kannalta.

  2. ”Apulaisoikeusasiamiehen linjaus on herättänyt tavallisissa, ei niin uskonnollisissa suomalaisissa ihmetystä: miksi koulun yhteistä joulujuhlaa – ilman uskonnon harjoitusta – ei saisi viettää kirkossa? ”

    Koulut voivat järjestää haluaville jolukirkon, ko tapauksesa on asialisesti kyse lukukauden työn päättäjäisjuhlasta, joka nyt sattumalta korrekoi joulun kanssa, koska joulu on sijoiettu talvipäivän seisaukseen ja on siis about puolessa välin lukuvuotta.
    Mitä tykäisitte jos Maskun lyseon rehtori ehdotasi ko päätösjuhlan pitämistä Teosofisen seuran luentosalissa?

    • Seppo, kiitos hauskasta rinnastuksesta. Teosofinen seura ei liene samalla tavalla osa suomalaista kulttuuria kuin ev.lut kirkko, eikä Maskun koulun oppilaista 70% kuulu Teosofiseen seuraan, jos sillä edes olisi paikallisosastoa Maskussa.

    • No muta onahansanottu,ettei tilalla ole merkitystä? Mutta vaihdetan sitten vaihtoehtoinen paikka esim. johonkin työväentaloon, sillä enemmistö suomalaisista lienee työtätekeviä?

  3. Sekularisaatio on nyt edennyt siihen vaiheeseen että osavuosikristittynä on yhä vaikeampi olla. Siis viettää täysin sekulaaria elämää lukuunottamatta muutamaa tai ehkä vain yhtä (joulu) kristillistä pyhäpäivää.

    Uskonnottomien koko ajan lisääntyvä osuus johtaa väistämättä kristillisen juhlaperinteen ohenemiseen. Pääsiäinen taitaakin jo nyt olla hyvin suurelle osalla pääsiäispupujuhla.

  4. ”Ainakin perheet joutuvat havahtumaan omaan vastuuseensa kasvatustehtävässä. Oma aktiivisuus on parasta, jos lapselle haluaa antaa henkisen ja hengellisen kasvuperustan turvaksi ympäristön vahingollisia vaikutuksia vastaan.”

    Juuri tätähän toteuttavat myös ne perheet, joissa ei haluta lapsille kristillistä kasvatusta, tai halutaan, että se annetaan muualla kuin koulussa. Tämä periaatteen puolella on myös lainsäädäntö.

    ”Valtavirta on johtamassa lapsia hämmennykseen monista asioista, alkaen seksuaali- ja sukupuoli-identiteetistä, tasa-arvosta, huumeista tai suhtautumisesta Suomen historiaan ja kulttuuriin.”

    Tai sitten ei. ”Valtavirta” tutkii ja kertoo, miten asiat ovat, ei pelkästään sitä, miten vaikkapa jokin uskonto asiat näkee. Esimerkiksi tiukan mustavalkoinen suhtautuminen ihmisen seksuaalisuuteen tuntuu oudolta, kun katsoo maailman todellisuutta. Eiköhän ihmislasta hämmennä pikemminkin se, että opetetaan normaalin olevan luonnonvastaista.

    Anekdootti perhevierailusta ei muuta sitä tosiasiaa, että hyvin moni myös kokee paineen tulevan kirkoilta ja uskonnoilta. Tältä suojeleminen ja suojautuminen on ihan oikein.

    Onko pakko tuomita? Eikö kristilliseen maailmankuvaan mahdu, että muutkin kuin kristityt voivat olla ihan hyviä ihmisiä, jopa yhtä hyviä? No, tiukan opillisesti ei tietenkään mahdu. Odotellaan kuitenkin sovussa sitä, että kaikki maailman kansat on kastettu. Sitten kai tuleekin se maailmanloppu;)

    Joulu on kuitenkin joulu uskonnottomillekin, jos sitä sattuvat viettämään. Joulurauhaa heillekin.

  5. Apulaisoikeusasiamiehen pitäisi opiskella julkisoikeuden alkeita, kun niin pahasti menee pieleen lausunnossaan. Ei näytä ymmärtävän, että kirkko on julkisoikeudellinen laitos ja että kaikkien julkisoikeudellisten laitosten pitää pystyä tekemään yhteistyötä.

    On täysin mieletöntä, että hän yhden julkisoikeudellisen laitoksen edustajana on rajoittamassa toisen julkisoikeudellisen laitoksen toimintaa.

    Hänen pitäisi huomata, että rajoitusten sijaan hänen pitäisi hyvän hallinnon yhteistyöhön pyrkivän peruslinjauksen mukaisesti pitäisi kannustaa kaikkia julkisoikeudellisia laitoksia hyvään, rakentavaan ja lisääntyvään yhteistyöhön niin että ateistisen ahdasmielisyyden sijaan saadaan esiin evankeliumin luova vapaus.

Kirjoittaja

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.